Karjalaisuus veressä

Olen asunut koko ikäni Ilomantsissa, mutta syrjähyppyjä olen tehnyt Helsinkiin, Joensuuhun, Kiteelle, Järvenpäähän ja Hämeenlinnaan. Perimmältäni olen kuitenkin Pogostalainen, sainhan Pogostan taudinkin ensimmäisten joukossa Ilomantsissa. Koen olevani samalla kertaa Pogostalainen, Ilomantsilainen ja Karjalainen.

Yllä ilmakuva Kuolismaan kylästä, jota isämme suku, Kettuset asuttivat vuodesta 1696 saakka

Ilomantsi tunnettiin jo satoja vuosia sitten Pohjois-Karjalan ensimmäisenä Pogostana (Veropitäjänä). Tunnetuimpia Pogostia olivat 1500-luvun alussa Ilomantsin lisäksi Sortavala, Kurkijoki ja Salmi. Pogosta nimityksiä annettiin 1400–1500 luvuilla venäläiskarjalaisella alueella aluehallinnon suurimmille kylille. Ilomantsin Pogostaan kuului aiemmin lähes koko Pohjois-Karjalan alue, aina Oulunläänin rajaan saakka. Vielä 1500-luvun alkupuolella rajan takana oleva Repolan kylä oli Ilomantsin pogostan aluetta. Ensimmäiset tunnetut pogosta mainitaan venäjällä jo vuonna 945, eli nimitys venäjällä on todella vanhaa. 1400–1500 -luvuilla Pogostan kylissä oli pakanuuden uhripaikkoja ja joihinkin kyliin oli rakennettu pakanuuden pyhättöjä. Myöhemmässä vaiheessa näistä pakanuuden aikaisista paikoista tuli markkinapaikkoja. 1500 – luvulla Pogosta nimi annettiin jo useimmille pitäjille esim. Suojärven Pogosta, Korpiselän Pogosta, Pyhäjärven Pogosta, Repolan Pogosta jne... Pogostat olivat venäjän vallan aikana hallinto- ja veronkantokeskuksia ja kristinuskon leviämisen myötä pitäjän kirkko rakennettiin markkinapaikkana tunnetulle paikalle. Nykyisten Ilomantsin kirkkojen (luterilaisen ja ortodoksisen) välissä, Ilomantsin järven rannalla, oli jo isonjaon aikana käräjätalo, jossa pidettiin Ilomantsin pitäjän käräjiä. Ruotsinvallan aikana perustettiin Käkisalmen lääni, johon liitettiin seitsemän Pogostaa (Pitäjää) ja Ilomantsia lähin Pogosta oli Suojärvi. Luterilaisten muuttaessa Savosta itään, Pogostien rinnalle tulivat kirkkopitäjät ja ne syrjäyttivät myöhemmässä vaiheessa Pogosta-sanan. Ilomantsi lienee nykyään ainut Pogosta-nimeä käyttävä kunta Suomessa. Nimitys on oikeutettu, sillä Ilomantsi oli ensimmäinen ja suurin Pogosta Pohjois-Karjalassa.

Kuolismaan Kettusten kantatila Matinvaarassa 1900-luvun alussa. Tuolloin ukkini Pekka Kettunen asui talon vasemmassa päädyssä ja Jussi Kettusen perhe oikealla.

Sama paikka heinäkuussa 2006

Karjalaisuuden määritelmät ovat vuosien saatossa muuttuneet alkuperäisestä. Karjalaiset ovat iloisia, värikkäitä ja nopeita puhumaan. On sanottu, että Karjalaiset ovat iloisia, vaikka surua on sisuskalut täynnä. Karjalaisuus on esiintynyt minussa kaipuuna etsiä juuriani sukututkimuksen keinoin, kirjoittamalla sotahistoriakirjoja ilomantsilaisista tai Ilomantsin lähialueen taistelupaikoilta, pääosin kesän 1941 taistelujen osalta. Kesän 1944 tapahtumista on paljon kirjoitettu ja kesän 1941 hyökkäyssodan aika on jäänyt vähemmälle huomiolle. Viimeisin kirjani ilmestyy syksyllä 2020 ja sen tarina alkaa Ilomantsin Haapovaaran kylästä. Kirjani nimi on "Hyökkäys Tolvajärvellä" ja nimensä mukaan kirjassa kerrotaan eniten Tolvajärven alueen taisteluista kesällä 1941. Kävin kesällä 2019 kaksi kertaa Tolvajärven maisemissa tutustumassa tulevan kirjani maisemiin ja niillä matkoilla tunsin olevani juurillani, Karjalan kauneimmilla kankahilla. Sotahistoriaa käsittelevä kirjani kertoo Tolvajärven taisteluista kolmesta eri näkökulmasta, sillä olen kirjoittanut Tolvajärven kesän 1941 taisteluista suomalaisten, saksalaisten ja venäläisten päiväkirjamerkintöjen pohjalta. Merkittäviä eroja kertomuksissa ei ole ja ne kukin toivat oman lisämausteen taistelujen kulun selvittämisessä. Sen kuitenkin havaitsin, että venäläiset vihasivat Tolvajärvellä saksalaisia enemmän kuin suomalaisia sotilaita. Joissakin kertomuksissa he kirjoittavat, että tuhosivat "saksalaissijat" veneisiin Ristisalmella, mutta todellisuudessa veneissä oli suomalaisia sotilaita. Merkittävintä oli se, että venäläisten joukoissa (JR 126 ja JR 52) oli paljon karjalaisia, inkeriläisiä ja myös suomalaisia kommunisteja. Ilomantsin rintaman komentajana toimi suomalaissyntyinen eversti Valter Valli, komppanianpäällikköinä toimivat yliluutnantit Toivo Aaltonen ja Ville Vainio. Tykistön komentajana Ilomantsin ja Korpiselän alueella (71. divisioona) toimi suomalaissyntyinen everstiluutnantti Toivo Tommola. Tolvajärven alueen venäläisten rintamakomentajana oli suomalaissyntyinen kapteeni Paavo Kataja. Eli veli veljeä vastaan silloin kesällä 1941 taisteltiin! Olen kirjoittanut kirjoissani aina myös paikallishistoriaa ja tässä viimeisessä kirjassani kohteena ne ovat Korpiselän ja Suojärven eri kylien historialliset kohteet. Kirjani päähenkilö ja sotatapahtumien kertojana on tällä kertaa Pihtiputaalta kotoisin oleva Ensio, joka palveli Jääkäripataljoona seiskan toisessa komppaniassa. Tavallisesti kirjoitan sotapäiväkirjoista ja veteraanien kertomuksista kerrottuja tarinoita jonkun "oikean" sotilaan kertomana. Myös kirjoissa mainitut henkilöt ovat oikeita, päiväkirjoista poimittuja henkilöitä. Kolmessa edellisessä kirjassani näiden päähenkilöiden sukulaiset ovat ottaneet yhteyttä ja kiittäneet minua siitä, että olen kirjoittanut heidän lähiomaisesta sillä tavalla, kuin tarinan kertojana olisi ollut tämä sukulainen. Teuvo Suontaan veljen lapset tapasin viime syksynä Helsingin reissulla ja keskustelimme Teuvon elämästä ennen sotaa ja sodan aikana.

Tolvajärven matkailumaja heinäkuussa 1941, jolloin se oli 23. Kenttäsairaalan osasto SA-kuva. Alla Matkailumaja syksyllä 2019 

Karjalaisuuden kaipuu on vienyt minut vuosittain rajan taakse, isäni ja äitini suvun maisemiin Kuolismaahan, Melaselkään, Suojärvelle, Korpiselkään ja muihin karjalaisten asuttamiin asuinpaikoille. Myös Venäjän karjala ja Aunuksen seudut ovat tulleet minulle tutuiksi vuosien saatossa. Tänä kesänä olin järjestämässä matkaa Aunukseen, Syvärille, Petroskoihin ja Karhumäkeen, mutta koronapandemian suljettua itärajan, matka jäi toteutumatta. Toivottavasti tämä Universaalinen pandemia laantuu pian ja pääsen suunnittelemaan matkan uutta ajankohtaa ensi kesälle.

Profeetta Eliaan tsasouna Tolvajärvellä, alla sama paikka syksyllä 2019

Karjalaisista on myös sanottu, että he ovat vilkkaita ja älykkäitä ihmisiä, joilta puuttuu kestävyyttä. Omalta kohdaltani voisin yhtyä kahteen edellä mainittuun, tosin älykkyyden määritelmä on kuitenkin veteen piirretty viiva, josta voi olla montaakin eri mieltä. Kestävyydessä olen ollut hyvä aina lapsuudestani saakka. Harrastin lapsuudessa pitkänmatkan juoksuja ja sain kilpailuista lähes joka kesä kotiin tuomisina, milloin lusikoita, lautasia tai kaulaan ripustettavia mitaleita. Vanhemmalla iällä olen vuosikymmeniä käynyt vaeltamassa Lapin tuntureilla ja Kuusamossa ja siellä jos missään tarvitaan kestävyyttä. Viimeisessä työpaikassani olen ollu kohta 36 - vuotta, joten siinäkin on ollut kestävyyden tuntua. Nopeahan minä olen ollut tekemisissäni jo lapsuudesta saakka ja siitä olen saanut palautetta työtovereiltani. Mummoni Anna Purmonen os. Tsusunen oli kerkeä jaloista ja myös puhe oli hänellä nopeatahtista, venäläisten sanojen höystämää, Suojärven murretta. Isomummoni Fevronia Hourenja Vlasov syntyi Megrin luostarin mailla 1852 ja oli ollut samanlainen vipeltäjä kuin mummoni Anna ja äitini Raakel. Eräs ystäväni Aunuksesta sanoi kerran minulle: Mihin sinulla on aina niin tulenpalava kiire! Kiire on minun geeneissäni ja se on osa minua ja ehkä sitä karjalaisuutta? Töiden puolesta kiireet ovat vähenemässä, sillä jään elokuun alussa eläkkeelle. Seuraavan vuoden olen kiinni Lions Clubin presidentin tehtävissä, mutta sen jälkeen toivottavasti jää aikaa tehdä jotakin, josta olen haaveillut viimeisten vuosikymmenten aikana. 

Kivisalmen silta Tolvajärvellä syyskuussa 2019

Kivisalmen silta 1930-luvulla

Ristisalmen silta syyskuussa 2019, jonka taisteluista kerron kirjassani Hyökkäys Tolvajärvellä

Ristisalmen sillalla 6.8.1941 saksalainen kenraali Englebrecht (163. Infanterie division) ja suomalainen everstiluutnantti Wahlbäck keskustelevat sotatoimien tilanteesta Aittojoen sillan maastossa. 

     

Koronamyrskyn jälkeen - Corona after the pandemic

"Koronamyrsky" on kurittanut meitä maaliskuusta 2020 saakka ja myrsky jatkunee vielä vuoden loppuun saakka. Päästäkseni edes jonkin verran edellisten kesien tunnelmaan, olen kuunnellut vapaa-aikanani vanhoja Kari Tapion esittämiä lauluja.
Klikkaa alla olevaa laulun nimeä, niin sinäkin pääset nauttimaan edesmenneen Kari Tapion lauluista!
Vihreät niityt
Muisto vain jää
Myrskyn jälkeen

Kesä 2020 on jo lähellä ja mielessäni soi tätä tekstiä kirjoittaessa äskön kuutelemani  Kari Tapion laulamat Vihreät niityt, Muisto vain jää sekä Myrskyn jälkeen sävelmät. Ne kaikki muistuttavat omalla tavalla meitä entisestä elämästämme, ennen koronaa. Maailma ei ole entinen, mutta kesä tulee sittenkin ja tuo lämmön pohjolaan. Kaksi kuukautta on mennyt yli 70-vuotiailla karanteenissa ja karanteeniaika jatkuu jollakin tasolla kesään. Kylätiet ja lenkkipolut ovat olleet tämän kevään aikana hiljaisia. Kävelimme keväällä lähes joka päivä järvien jäillä, patikkapoluilla ja vaellusreiteillä ja emme tavanneet kuin muutamia ihmisiä näillä vaellusreissuillamme. 

     Tämä kevät oli sään suhteen kaunis, mutta todella kolea. Syynä siihen on tutkijoiden mukaan se, että tänä keväänä on ollut todella vähän auringonpilkkuja. Auringonpilkkujen vähyys kertoo siitä, että aurigossa tapahtuu vähemmän purkauksia ja näin sen lämmöntuotto on pienempi. Auringonpilkkujen vähyys on aiheuttanut koko kevään jatkuneen kolean sään täällä pohjoisessa. Useamman kuukauden ajan pilkkujen määrä on ollut nollassa ja pilkkujen määrä alkanee kasvaa vasta kesällä tai syksyllä. Auringonpilkkuminimit 1645-1715 ja 1860 - 70 luvuilla aiheuttivat nälänhätää ja paljon kuolemia Suomessa, kun viljat eivät valmistuneet kylminä kesinä. Nykyaikana ilmastonmuutoksen takia ilmasto ei pääse viilenemään auringonpilkkuminimien aikana, ellei auringossa ole tapahtumassa jotakin Daltoninin minimin (1790-1820) tai Maunderin minimin (1690-luvulla) tapaista auringonpilkkujen määrän radikaalista vähenemistä. Eräiden tutkijoiden mukaan auringonpilkkujen määrä saattaa jäädä kymmeniksi vuosiksi normaalia vähäisemmäksi ja jos näin käy, se tulee vaikuttamaan ilmastoa viilentäväksi seikaksi. Seuraava auringonpilkkujen minimikausi alkaa 2030 ja se saattaa kestää aina 2045 saakka? Tämä johtuu siitä, että auringon aktiivisuus on minimissään noin 11 vuoden välein ja eräiden tutkijoiden mukaan myös noin 200 - 250 vuoden välein. Nyt molemmat sattuvat samaan aikaan eli joko vuonna 2020 tai 2030? Jos jompi ennuste toteutuu, niin maapallo viilenee niinä vuosina merkittävästi! Mutta ken elää, se näkee! Alapuolella eräs artikkeli asiasta:

Northumbria academic says ‘Little Ice Age’ could hit Earth in 2020

Prof Zharkova described the research as ‘the first serious prediction of a reduction of solar activity that might affect human lives’. If the decrease in solar activity takes place, it could result in a period similar to the ‘Maunder minimum’ of 1645 to 1700. During this period, there were only about 50 sunspots on the surface of the Sun instead of the usual 40-50 thousand, resulting in very severe winters and cold summers. Several studies have shown that the ‘Maunder Minimum’ coincided with the coldest phase of global cooling, which was called the ‘Little Ice Age’. Due to the cold winters in Europe and North America, rivers such as the Thames and the Danube froze and the Moscow River was covered by ice every six months. Prof Zharkova’s research is based on an analysis of solar activity. The Sun has its own magnetic field whose amplitude and spatial configuration varies with time. The formation and decay of strong magnetic fields in the solar atmosphere results in changes of electromagnetic radiation from the Sun, the intensity of plasma flows, and the number of sunspots on its surface, which varies every 11 years. In the current study, the researchers analysed a total background magnetic field from full disk magnetograms by applying the so-called ‘principal component analysis’. As a result, the researchers uncovered a pair of magnetic waves in the Sun responsible for variations during 11-year solar activity. The scientists managed to derive the analytical formulae, describing these two waves and made first the prediction of magnetic activity in the current cycle, which gave 97% accuracy. Inspired by this success, Zharkova and her co-authors extended the prediction of solar activity to future cycles. They discovered that the waves become fully separated into the opposite hemispheres leading to a sharp decline in solar activity in years 2020 t0 2050 – comparable with the conditions of the Maunder minimum in the 17th Century. This will lead to a reduction of the solar magnetic field and a noticeable decrease in solar irradiance. Speaking about her confidence in her team’s work, Prof Zharkova added: “I am absolutely confident in our research. It has good mathematical background and reliable data, which has been handled correctly. In fact, our results can be repeated by any researchers with the similar data available in many solar observatories, so they can derive their own evidence of upcoming Maunder Minimum in solar magnetic field and activity.”

Place In The Sun 

     Tänä keväänä yöpakkaset ovat jatkuneet toukokuun viimeiselle viikolle saakka. Maaliskuussa kävelimme paljon järvien jäillä. Aamulla jää oli kovaa yöpakkasen jälkeen, mutta iltapäivällä jään pinta pehmeni auroingonvalon vaikutuksesta. 

     Järvistä jäät sulivat täällä meidän alueella hiukan normaaliaikaa myöhemmin 8.5.2020. Myöhäisin jäidenlähtö mökkijärvellämme oli 16.5.2017 ja 1900-luvun puolella 24.5.1981. Suomen Lapissa lunta on vielä toukokuun puolivälissä 100 cm, joka on myös epätavallista!

Olen ollut maaliskuun puolesta välistä saakka etätöissä. Päivisin aloitin työnteon kello 7.00 ja lopettelin työt kello 14.00 mennessä. Etätyöaika on ollut minulle jonkinlainen siirtymä entisestä elämästä uuteen aikakauteen. Aloitin työt kauppa-apulaisena 1. kesäkuuta 1971 Paavo Koivusen liikkeissä Ilomantsissa ja kesällä jään eläkkeelle erityisopettajan työstä Riveriasta. Kesäkuun alussa tulee täyteen 49 vuotta työtä ja ammattiin liittyvää opiskelua. Työurani on ollut pitkä ja vaiherikas. Olen tehnyt asentajan töitä, ollut vuoropäällikkönä tehtaalla, toiminut opettajana 36 vuoden ajan. Yhden kevään ja kesän olin metsätöissä ja asuimme sinä aikana metsäkämpillä. Kaksi kesäkautta ajoin traktoria Vapon soilla Ilomantsissa ja yhden kesän olin Honkalampi nimisen säätiön ohjaajana. 

Toukokuun 28. päivänä äitini Raakel siirtyi tuonpuoleiseen. Hän olisi täyttänyt 2. kesäkuuta 94-vuotta. Mummoni Anna "Anni" Tsustunen eli myös 94-vuotiaaksi ja hänen veljistä pääosa kuoli yli 90-vuotiaana. Äitini suvussa osa on kuollut nuorena aivoverenkiertohäiriöihin ja osa heistä on saanut elää pitkän elämän.   

     Kesän alussa oli tarkoitus juhlistaa eläkkeelle siirtymistä viettämällä reilu viikko Italiassa mm. Caprilla, Roomassa ja Sorrentossa.  Kesäkuun lopussa oli tarkoitus viedä linja-autolla ihmisiä viikoksi venäjälle. Koronapandemia muutti kaikki suunnitelmat! Nyt ollaan tulevana kesänä kotona ja/tai mökillä, käymme vaeltamassa Lapin tuntureilla syyskuussa. Syksyistä ruskavaellusta en ole päässyt koskaan toteuttamaan Lapin tuntureilla, joten nyt seki toive mahdollisesti toteutuu! Kesäkuussa on tarkoitus osallistua LC-Ilomantsin kulotusaktiviteettiin, jossa poltamme metsänpohjaa kahdessa eri kylässä Ilomantsissa.

Tein Korona-aikana lehtikuusesta "Pöllijakkarat". Netissä vastaavat maksavat noin 60 - 80 €/kpl

Koronakevään aikana useat meistä ovat tehneet  halkoja, pihatöitä, kesämökkiremonttia e.t.s. Minäkin menin siihen "hulluuteen" mukaan ja tein kevään aikana kolmeen teranssiin uudet kaiteet, mökin katolle uudet kattotikkaat ja kattosillat. Lisäksi kävin kaupasta maalia 20 litraa ja peittelin rapistuneita paikkoja uudella maalilla. Tavoitteena olisi vielä maalata kesäkuun alussa toinen mökeistä, kun toisen maalasin jo viime kesänä!  

Kaiteiden rakentaminen patioihin maksoi noin 300 euroa ja työhön meni aikaa noin 25 h

Kesän kulotusalue toukuisena päivänä Ilomantsissa (kuva Jorma Maksimainen). Alue poltetaan 2.6.2020

Tämän kevään pandemia on muistutus siitä, että ihmisten on aika muuttaa omaa elämäntapaa. Aiempina vuosisatoina erilaiset katastrofit, pandemiat ja sodat ovat muuttaneet ihmisten elämää. Myös tämän kevään koronapandemia muuttaa meitä, emme ole enää samoja ihmisiä kuin viime keväänä. Toivottavasti olemme huomenna ja myös tulevaisuudessa parempia ihmisiä!

Muuttolinnuista suurin osa on muuttanut tänne toukokuun alkupuoleen mennessä. Olin 8. toukokuuta mökillä tekemässä remonttia ja kuuntelin kuovin, kurkien ja sorsien kevätsoitimia. Päivän aikana sain katsella jäiden lähtöä kotijärvestä ja kuunnella jäiden helinää. Ensimmäisiä hyttysiä on ilmestynyt tänne pohjolaan ja sekin on yksi kesän merkeistä. Pääskyt tulivat meille 5. toukokuutta, ja vanhan sanonnan mukaan ”Pääskysestä ei ole päivääkään kesään”. Aurinko lämmittää jo hyvin, mutta kylmä pohjoistuuli hidastaa lehtien puhkeamisen koivuihin. Yöpakkaset ja llumisateet ovat tulleet tutuiksi meille tänä kevään, mutta toivottavasti meille tulee hyvä kesä. Ylöspäin toiveena on, että koronapandemia laantuisi kesän aikana koko maailmasta tai saataisiin siihen sopiva rokote valmiiksi nopeasti ja annettua mahdollisimman monelle ihmiselle. Toiveita herättää se, että koronavirukseen sairastuneiden ja kuolleiden ihmisten määrä pienenee kevään edetessä kohti kesää.

Alla kuvia 2.6.2020 tapahtuneesta kulotuksesta Ilomantsin Kokkolammen maastossa

Kokkolampien välillä olleen kulotusalueen reunat kasteltiin kahdesti, ennen kulottamista. Katelussa käytimme metsäkoneeseen asennettua 7 kuutiometrin vesisäiliötä ja paloruiskua!

Kulotukseen osallistui leijonien lisäksi viisi metsäharjoittelijaa

Kulotus onnistui tänä vuonna erittäin hyvin!

Suojeltu Ilajansuo oli kulotusalueen vierellä, takana näkyy vanhemmalta nimelträ Ilajan saarilampi, uudempi nimi Ilajanlampi

Kulotettu  metsälue 5.6.2020

Alla muistoja menneiltä vuosilta "amerikan reissultamme"

 Universal Studiosta  e.t.c. (Los Angeles)

 

 

Alla olemme Las Vegasissa, Nevadassa

Alla kuvia Aritsonan reissulta

Holywoodissa

Tarkoituksena oli mennä eläkkeellä verestämään muistoja edellisissä paikoissa, mutta korona sotki suunnitelmani!

Koronakevät 2020 - Corona spring 2020 - Corona Frühjahr 2020 - Корона весна 2020

Maaliskuun puolivälissä meidät suomalaiset pistettiin ”kaappiin”, kun tuli koronan tuomat rajoitukset voimaan. Lähes kuukaudeksi Uudenmaan alue eristettiin muusta suomesta. Itse sairastuin outoon ”keuhkotautiin” 17. maaliskuuta. Meillä koulussa oli edellisellä viikolla saksalaisia, belgialaisia ja amerikkalaisia vieraita, joiden kanssa olimme viikon opiskelemassa metallialaa. Keuhkoihini koski, oli kova yskä ja kuumetta. Soittelin kolmelle terveysasemalle, jotta olisin päässyt tutkimuksiin ja saisin tietää, onko vaiva koronaa. Jokaiselta terveysasemalta sanottiin, että minun on oltava kotona seuraavat kaksi viikkoa, ei testata koronatartuntaa, ei ollut resursseja. 

Eipä siinä sitten muu auttanut, kun olla kotona. Eristin itseni ”kaappiin”, eli kotiini ja olin yhteensä neljä viikkoa omassa karanteenissa. Keuhkot paranivat hitaasti ja vasta viidentenä viikkona eli pääsiäisen jälkeen keuhkoihin ei enää koskenut. En toki jäänyt tänne ”kaappiin” vaan menimme vaimoni kanssa jo kolmantena sairausviikkona läheisen järven jäälle ja lenkkipoluille, jotka tiesimme olevan autioita.

Sairastin aiemmin ”Aasialaisen” talvella 1958 ja ”Hongkongilaisen” talvella 1968. Tämän keväisellä sairaudella oli hiukan samoja piirteitä, kuin edellä mainituilla. Keuhkot olivat näiden sairauksien aikan todella kipeitä, oli yskää ja kuumetta. Keuhkot paranivat hitaasti, välillä tunsin olevani terve ja taas seuraavana päivänä keuhkoihin sattui. Kunto romahti ja voimat olivat vähissä useita viikkoja.

Nyt on kulunut jo yli kuusi viikkoa sairauden alusta ja vieläkin saan yskänpuuskia. Useina päivinä viikossa keuhkoihin sattuu, niiden paraneminen on todella hidasta. Mutta summa summarum, eihän minulla voi olla koronaa, kun sitä ei ole tieteellisesti todettu ja tutkittu! Olen kuitenkin jo käynyt kaupoissa ja ”ihmisten ilimoilla” eli olen tullut ulos kaapistani. Meidän kylässämme on vielä vanhempia ihmisiä, jotka pelkäävät koronaa ja pysyttelevät kaapissaan eli kotona. Lenkkipoluilla tulee joskus vastaan ihmisiä, jotka kiertävät vastaantulijat kaukaa. Mutta toivotaan ja uskotaan, että ”vielä uusi päivä kaiken muuttaa voi”. Omalla kohdalla on tulossa suuri muutos, jään nimittäin kesällä 2020 eläkkeelle. Suunnittelin vielä helmikuussa, että menemme kesäkuun alussa viikoksi Italiaan, kesäkuun lopussa viikoksi Venäjälle, syksyllä Lappiin vaeltamaan ja talvella kuukaudeksi Gran Canarialle. Mutta nyt kaikki suunnitelmani ovat "jäissä" ja täytyy miettiä miten kulutan aikaa eläkkeellä? En ole kaappiin menevää ihmistyyppiä enkä tykkää löhöillä sohvalla. Haluan tehdä aina jotakin ja keksiä jotakin uutta. Sanonta "Vierivä kivi ei sammaloidu" soveltuu minuun. Kesälle 2020 on kuitenkin joitakin suunnitelmia. Viimeistelen kesän aikana uusimman kirjani "Taistelu Tolvajärvellä" ja julkaisen sen syksyllä 2020. Teen kesämökillä "tatsalla" remonttia ja ehkäpä syksyllä, jos koronatilanne sallii, menemme vaeltamaan Lapin tuntureille.  

Tetrijärvi maaliskuisena aamuna

Tämä kevät oli meille kaikille uudenlainen. Korona levisi lähes kaikkiin maihin ja tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä kuoli koronaan eri maissa. Talouselämä koki koronan myötä mahalaskun. Valtiot, lähes kaikki yritykset ja kotitaloudet kärsivät koronakriisistä. 
Liekkö koronaepidemian seurausta, että veli venäläinen, jonka valtakunnanraja on meidän asuinpaikastamme vajaat 20 km päässä, yllätti taas kerran. Venäläiset lehdet ilmoittivat reilu viikko sitten, että he haastavat suomen oikeuteen vuosien 1941–1944 kansanmurhasta. Venäläisten mukaan suomalaiset olivat tappaneet venäläisiä kaasukammioissa ja haudanneet elävänä ihmisiä. En vain tiedä missä ne kaasukammiot olivat, enkä sitä miksi venäläisten ilmoittamat vankileirien kuolin luvut ovat tuplaantuneet siitä, kuin minkä venäläiset itse ilmoittivat sodan jälkeen vuonna 1947. Kansainvälinen oikeus vuonna 1948 määräsi Suomen maksamaan niistä korvauksia ja Suomi maksoi korvaukset venäjälle jo 1950-luvun alkuun mennessä. Suomalaisten tiedostojen mukaan, jotka myös Neuvostoliitto hyväksyi, Itä-Karjalan siviilileireillä kuoli vuosina 1941 - 1944 yhteensä 4279 henkilöä, pääasiassa sairauksiin ja tauteihin. Leireillä ammuttiin tuona aikana yhteensä 18 vankia, joista 11 ammuttiin karkumatka aikana tai pidätyshetkellä. Sotavankeja suomalaiset saivat vuosina 1941 - 1944 noin 70 000, näistä 19085 kuoli ja heistä 262 ammuttiin. Suuri osa ammutuista oli karkaamassa vankileiriltä tai kuljetuksen aikana. Näistä venäläisvankien kuolemista noin 900 suomalaista tuomittiin 1940-luvun lopulla kuritushuoneeseen ja muihin pitkiin vankituomioihin. 

Ilomantsin Sonkajan vankileirillä olleita venäläisvankeja 1941 (SA-kuva)

Suomalaisia kuoli vuosina 1941 - 1950 venäläisten vankileireillä yli 1500 henkeä. Josif Stalini, joka oli Neuvostoliiton itsevaltias johtaja (samanlainen kuin Pohjois-Korean Kimi) tapatti 1930-luvulla 25 000 - 30 000 suomalaista ns. Stalinin vainoissa (Hannu Rautakallin arvio). Näistä veriteoista ei  Suomi ole vaatinut kansainvälistä oikeutta tuomitsemaan venäjää. Luulen, että venäjä hakee kansainvälistä huomiota syyttämällä taas kerran suomalaisia. Mitenkä maailma tuomitsee lähitulevaisuudessa  venäjän sotarikokset Syyriassa, jossa sen pommikoneet ovat tappaneet tuhansia siviileitä? Koronpandemia on tainnut sekoittaa venäläisten tutkijoiden päät lopullisesti vai olisiko se taas sitä presidenttipeliä?

Iltasanomien tietojen mukaan tämän kuvan pitäisi esittää venäläistä sotilasta isänmaallisessa sodassa. Kuvassa on suomalainen poromies Jouni Halonen. Jouni pääsi jostakin syystä 9.5.2020 voitonpäivän juhla julisteeseen venäjällä, liekkö sekin ollut koronan seurausta? Ihme ja kumma, SA-kuva-arkisto piilotti alkuperäisen kuvan heti kohun jälkeen? 

Tässä alkuperäinen SA-kuva/Oswald Hedenströmin ottamana

En vain ymmärrä, miksi venäläiset eivät muista sitä, kun he syksyllä 30. marraskuuta 1939 hyökkäsivät Suomeen ja valtasivat Karjalan, Petsamon, Sallan ja useita muita alueita. Venäläiset tappoivat lähes 30 000 suomalaista sadan päivän sodassa. Venäläiset määräsivät uuden rajan paikan ja suomalaiset tekivät sen vajaassa vuodessa, venäläisten katsoessa vieressä. Suomi halusi saada venäjän valtaamat maa-alueemme takaisin ja eteni kesällä ja syksyllä 1941 itään. Suomalaiset valtasivat takaisin omat vuoden 1939–40 menettämät alueet, tosin taisihan siinä tulla vähän isompi alue vallattua, kuin mitä aiottiin. Syynä oli se, että venäläiset pötkivät pakoon minkä kintuista saivat ja kun he pysähtyivät, oltiin etelässä jo Ostajoella ja Syvärijoella, idässä Petroskoissa ja Karhumäellä. Mutta sotajoukkomme palasi kesällä 1944 takaisin vuoden 1940 venäläisten vääryydellä määräämälle rajalle. Suomalaisia kuoli sodassa lähes 100 000 ja maksoimme venäjän määräämät korvaukset. Eivät venäläiset tutkijat taida muistaa, että venäläiset sotilaat / partisaanit tappoivat naisia ja lapsia Lapin ja Kainuun kylissä, ampumalla kylmäverisesti heitä päähän. Samoin Ilomantsin Kuuttivaarassa he tappoivat päähän ampumalla suomalaisia sotilaita, jotka olivat nukkumassa Kuuttivaaran talossa, riihessä ja saunassa. Seuraavana päivänä samat partisaanit tuhosivat Salmijärveltä noin 2,5 kilometriä Kuuttivaaran suuntaan etenevän pioneerien kolme kuorma-autoa ja siinä kahakassa kaatui 26 sotilasta. Haavoittuneet pioneerit  partisaanit teloittivat ampumalla tai pistimellä. 

Kuvassa Viiangin kylässä partisaanien teloittamien 19 siviilin hautajaiset 25.7.1943 (SA-kuva)

Partisaaneja oli myös Ilomantsissa. Muistan nuoruudesta, kun serkkupoikien kanssa löysimme partisaanien tavarakätkön. Kätkössä oli vielä hyvin säilynyttä teetä ja mahorokka tupakkaa. Molemmat olivat todella voimakkaan makuisia. Teet käytimme juomana ja serkut polttivat tupakat suomalaisen "kessun" kanssa sekoittamalla. Minulle jäi mieleen, että mahorokka oli voimakasta ja pahanhajuista tupakkaa. Nuoruudessa löysimme raja-alueelta myös ammuksia ja räjähteitä, joita räjäyttelimme metsissä ja järvillä useita vuosia. Yritimme myös kalastaa räjähteillä, mutta huonolla menestyksellä. Kalat menivät rikki ja usein räjähdyspanos jäi veden pinnalle ja se sai aikaan vain valtavan vesipatsaan. Lopulta naapurit hermostuivat meidän räjäytyksiin ja uhkasivat ilmoittaa niistä poliiseille. Lopetimme räjäytystyöt, mutta jatkoi niitä armeijassa Korialla Pioneeripataljoonassa. Suurin paukku, minkä räjäytin armeijan aikana, oli 15 kg. Panos jäi liian  matalaan ja sain kivi- ja multaryöpyn niskaan, sillä olin noin 30 metrin päästä räjähdyspaikasta.

Kaikista huonoista uutisista, rakkaan tappelukumppanimme veli venäläisen valeuutisten ja USA:n presidentin D.Trumpin hölmöilyistä huolimatta toivotan kaikille Hyvää alkavaa koronakesää!

ps. Älkää vain injektoiko desinfiointiainetta itseenne USA:n Drumpin ohjeiden mukaan, älkääkä uskoko venäläisten levittämiä valeuutisia suomalaisten tekemättömistä teoista. Molemmat lienevät edellä mainittujen maiden presidenttipeliä?