Enska Kettunen

Enska Kettunen

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kesävaellus Pallas tunturiin 28. – 29.6.2014 - Summer Hiking in Pallas hills

Vaeltaminen on ollut vuosien ajan yksi mieluisimmista harrastuksistani. Vuoden kohokohta on päästä vaeltamaan Lapin tuntureille. Kotiseudulla Ilomantsissa on hyvät vaellusreitit ja mahdollisuudet, mutta maisemat ja reitit ovat erilaisia verrattuna Lapin kairoihin. Lapin vaelluksilla olen saanut mukavia kokemuksia upeista maisemista ja luonnon karuudesta. Niitä kokemuksia on mukava muistella talven pimeimpinä päivinä. 
Alla muutamamia valokuvia vaelluksemme ajalta.
Ensimmäiset askeleet tunturiin saimme ottaa pitkospuita pitkin
Lapin tuntureilla saa kokea avaruutta ja oman pienuutensa. Joku läheltä näyttävä kohde tunturissa saattaa olla useiden kilometrien päässä ja sinne vaeltaminen saattaa viedä aikaa useita tunteja.
Kuva Pyhäkerolta Pallas Hotellille päin
Lapin tunturit ovat puurajan yläpuolella olevia vuoria, joiden korkeus merenpinnasta on yleensä 500 m – 1000 m. Suomen korkein tunturi on Halti, jolla on korkeutta 1 323,6 metriä. Ylä-lapissa tuntureita kutsutaan myös nimellä Kero esimerkiksi Pyhäkero, Taivaskero etc...
 Vaeltajat Pyhäkeron päällä
Tämän kesän vaelluksemme suuntautui Pallas - Yllästunturin kansallispuiston Hetta – Pallas reitille, joka on maamme vanhimpia vaellusreittejä. Pallastunturin alueella olevia vuoria kutsutaan nimellä kero. Kero on paljas ja puuton pyöreäpäinen tunturinlaki. Pallaksen alueen tunturit ovat rakka-tuntureita, koska siellä useat tunturin laet ovat kiviä täynnä ja reitillä on paljon kivilohkareita, jotka vaikeuttavat vaeltamista.
Rihmakurulla oli vielä lunta
Ajoimme ensiksi 850 kilometriä Ilomantsista Pallastunturille. Vaellusreittimme lähti Pallas-hotellilta, josta nousimme iltapäivän aikana Pyhäkerolle, reilut kolme kilometriä yhtämittaista nousua. Korkeusero lähtöpaikan ja tunturin huipun välillä lienee ollut 500 - 600 metriä. 
Tunturissa maisemat ovat silmiä hivelevän kauniita
Rinkka painoi selkää jo alkumetreillä ja kunto joutui reissulla koetukselle. Kuntoni oli heikko ja syynä siihen on ollut pitkään jatkunut alaselän kivut, joka on estänyt liikkumista. Ensimmäisen nousun aikana pulssi nousi liian korkealle ja seurauksena oli maitohapot jaloissa. Emme pitäneet nousun aikana kuin yhden pidemmän tauon. Tämän seurauksena seuraavat viisi kilometriä olivat työtä ja tuskaa, sillä elimistö palautui hitaasti rasituksesta.
Taustalla näkyy Taivaskero
Pyhäkerolta jatkoimme pienen tauon jälkeen eteenpäin. Ilma oli puolipilvinen ja tyyni. Lämpötila lienee ollut reilut kymmenen astetta plussalla. Sää oli siten ihanteellinen vaellukselle. Tapasimme tunturissa päivän aikana toistakymmentä vaeltajaa, joka on paljon kesäkuussa, jolloin maastossa liikkuu vähemmän vaeltajia. Pääosa vaeltajista näytti olevan hyvässä kunnossa ja reippaalla mielellä. Joukossa oli muutama ulkomaalainen vaeltaja.


Rihmakuru ja sen pohjalla oleva Rihmakurun kota
Matkamme jatkui Pyhäkerolta Lehmäkerolle ja sieltä edelleen laskeuduimme Rihmakuruun, jossa pidimme ruokailutauon. Rihmakurulla on kota, jossa teimme keittolounaan ja keräsimme voimia päivän viimeistä taivalta varten. Olen vaeltanut vuosien varrella enimmäkseen Itä-Lapin tuntureilla, Kuusamossa ja Ilomantsissa. Nyt Länsi-Lapin tunturivaelluksen ensimmäinen kokemus oli, että Hetta-Pallas tunturin vaellusmaastot ovat huomattavasti vaativampia. Mielestäni Hetta-Pallas reitti on esim. rankempi kuin Utsjoki-Kevo reitti tai Kiilopää-Sokosti reitti?!
Rihmakurun jälkeen aurinko alkoi paistaa ja lämpötila nousi 15 asteeseen
Rihmakurun taukopaikalta jatkoimme matkaa ja saavuimme illalla Nammalkurun varaustuvalle, joka oli yöpymispaikkamme. Varaustupa- ja autiotupa olivat tyhjiä meidän saapuessamme sinne, mutta pian sinne alkoi saapua väsyneitä vaeltajia yksitellen ja pareittain. Lapissa aurinko paistaa läpi vuorokauden, eikä siellä ole kesäaikana yötä lainkaan. Keskiyön auringonpaiste tuntuu aluksi oudolta, mutta siihen tottuu muutamien öiden jälkeen.
Tunturissa värien kirjo on joskus sanoin kuvaamattoman kaunista
Varaustuvassa yksi petipaikka maksoi 10 € / yö. Hinta on halpa kun ajattelee, että siellä oli patjat, tyynyt ja peitteet sekä kaasukeittimet. Varaustupaan mahtuu 12 henkeä, mutta meidän lisäksi siellä yöpyi kaksi nuorta vaeltajaa. Yleensä olen vaelluksilla ollut yötä autiotuvissa, mutta vanhempana alkaa nauttia pehmeistä vuoteista varaustuvissa. Nammalkurun autiotuvalta kaksi kilometriä pohjoiseen on Montellin maja niminen pieni autiotupa.
Nammalkurun varaus- ja autiotupa
Saimme nukuttua melko hyvin varaustuvassa, vaikka auringonpaiste ja yöllä virinneen tuulen tuomat ujellukset häiritsivät hiukan yöunta. Heräsimme seuraavana aamuna  aikaisin kellon ollessa viisi. Keitimme aamupuurot ja kahvit ja laitoimme paikat kuntoon varaustuvassa. Muut vaeltajat jäivät nukkumaan varaus- ja autiotupiin. Varmaan tuvassa nukkuneet nuoret naiset arvelivat, että kaikenlaisia vaeltajia sitä matkanvarrella tapaa! He painoivat peitettä pään päälle, kun laitoimme aamupalaa keittiön nurkassa! Ulkona tuuli oli voimistunut ja pilvet peittivät taivaankannen. Ilma tuntui hyytävän kylmältä ja hanskat ja pipo olivat tarpeen vaelluksen aikana.
 Nammalkurun varaustuvan varustus on todella hyvä
Ensimmäisen tunnin aikana vaelsimme lähes neljä kilometriä. Rinkan paino oli pudonnut illan aikana kilosta kahteen kiloon. Edellisen päivän väsymys oli poissa, vaeltaminen tuntui sujuvan hyvin. Vaelluksen aikana ehdimme havannoida ympärillä olevaa luontoa. Tunturin rinteet olivat täynnä vaaleanpunaista kukkaa, Kurjenkanervaa. Rinnesoilla oli paljon lakan kukkia ja  vaaleanpunaisia suokukkia. Hyttysiä ei tunturissa ollut, paitsi porolaumojen läheisyydessä ja kurujen pohjalla.  
Tunturin rinteillä kukki Kurjenkanerva (Phyllodoce Caerulea)
Yön aikana oli Nammalkuruun vaeltanut 20 - 30 poron tokka. Porot olivat tällä kertaa varsin arkoja. Meidän ollessa vajaan sadan metrin päässä, porot lähtivät juoksemaan vauhdilla tunturi yli toiselle puolelle.
 Porot laidunsivat tunturin rinteellä
Pidimme pienen tauon Rihmakurun kodalla ja aloitimme tauon jälkeen rankan nousun tunturijonon päälle. Nousua oli 5 - 6 kilometriä ja korkeuseroa lähes 600 metriä. Pulssi tuntui pysyvä korkealla koko nousun ajan. Olimme kuitenkin tällä kertaa viisaampia ja pidimme taukoja kilometrin välein. Kahden tunnin päästä olimme vuoren päällä. Matkanopeudeksi tuli siten 3 km/h. 
Vaellus viileässä aamuilmassa oli helpompaa
Tunturin huipulla kohtasimme kaksi Pallaksen tuntureilla pesivää lintua. Ensimmäisenä polunvarresta hyppäsi meitä karkuun riekko noin kymmenen poikasen kanssa. Muutaman kilometrin päässä eteemme tuli lapinsirri kahden poikasen kanssa. Kauempana olevalla suolla kuului pikkukuovin (Numenius phaeopus) ja valkoviklon (Tringa nebularia) hätääntyneitä huutoja. Tunturissa oli aikaisen aamuvaelluksen aikana enemmän elämää, kuin edellisen iltapäivän aikana. Olin kuulevinani myös tunturikiurun (Eremophila alpestris) äänen, mutta en nähnyt lintua etsiskelystä huolimatta. Yritimme pongata (birdwatching) myös sinirintaa (Luscinia svecica), mutta tällä kertaa lintu jäi näkemättä, emmekä kuulleet myöskään sen kaunista laulua.   
Riekko (Lagopus lagopus)
Lapinsirri (Calidris temminckii)
Saavuimme tunturijonon huipulle, josta oli mahtavat näköalat aina Ruotsin tuntureille saakka. Tuuli oli kohtuullisen voimakasta tunturin päällä. Pienen tauon jälkeen aloitimme laskun Pallashotellille.
Tunturin huipulta näkyi Ruotsin puolen tuntureille saakka
Neljän tunnin vaelluksen jälkeen olimme saapuneet takaisin Pallashotellin pihalle. Olimme vaeltaneet kahden päivän aikana hiukan vajaat 30 kilometriä. Rikan paino oli kummallakin noin 13 kiloa, joka oli kohtuullinen. Tämän kertainen vaellus oli lyhyt mutta melko raskas. Vaelluksen esivalmistelu oli jäänyt tekemättä, sillä viime talvena tuli hiihdettyä vajaat parisataa kilometriä. Keväällä kävelyharjoittelu ja voimaharjoittelu jäi myös minimiin. Vaelluksemme oli tällä kertaa kaksipäiväinen, aikataulu ei sallinut pidempää vaellusta, eikä kuntokaan ollut kehuttava pidempään vaellukseen. Pisimmät vaellukset Lapin tuntutureilla ovat olleet 90 - 110 km. Ehkä kovimmat vaellukset olen tehnyt Sokostille vaelluksella (110 km) sekä Kuusamon Karhunkierroksella (80 km).
Paluumatkan vaellus sujui helpommin kuin menomatkalla
Vaelluksen jälkeen palasimme vajaan sadan kilometrin päähän Leville, jossa majoituimme Levitunturin hotelliin. Illalla kävimme kylpylässä hoitamassa kipeytyneet jalkalihakset kuntoon ja seuraava päivä menikin kotimatkalla yli 800 kilometrin ajomatkaan. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta matka Lapin tuntureille oli antoisa ja mieleenpainuva. Tuntureille palataan vaeltamaan myös ensi kesänä, jos kuntoa ja elinpäiviä riittää.

















tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kesälomalla Suomessa ja ulkomailla - Summer vacation in Finland and abroad

Kesäloman alussa pesin kahden perheen matot. Matonpesu onnistuu kätevästi liuottamalla mattoja muutaman tunnin ajan pesuainetta sisältävässä vedessä. Liuotuksen jälkeen matot levitetään esimerkiksi maahan asetetun pressun päälle ja pestään painepesurilla. Lopuksi matot nostetaan kuivatustelineille muutaman päivän ajaksi kuivamaan. Kun matot ovat kuivia, kannattaa ne vielä imuroida kunnolla ennen käyttöönottoa.
Lauta-aitaan kului 1500 metriä lautaa, 100 litraa kyllästysainetta ja maalia sekä 130 h työtä etc.
Kesän alussa pystytimme tyttären tontille lauta-aidan, jonka elementit valmistin edellisenä kesänä. Työaikaa kului suunnattomasti, kun kaadoin puut omasta metsästä, sahasin laudoiksi, kuivatin laudat ja kokoamivaiheessa kyllästin laudat kahdella homeenestosuojalla ja maalilla.
Kesäkuun aamu Särkkäjärvellä
Ruoho kasvoi alkukesän aikana innokkaasti, joten sen leikkaamista riitti jokaisena viikkona. Nuorempi poika muutti "maalle" ja kävimme talkoilla maalaamassa "uuden" vuokra-asunnon seiniä Joensuussa. Entinen asukas oli tykästynyt erikoisiin väreihin, vihreään ja violettiin. Näitä värejä tapaa hyvin yleisesti Venäjän Karjalassa.
Metsänpolttoa Lieksassa 2. - 3.6.2014
Yhden illan ja yön aikana poltimme metsää Lieksan takamailla. Olemme Leijonaveljien kanssa "kulottaneet / polttaneet" metsiä lähes viisitoista vuotta eripuolilla Pohjois-Karjalaa. Kulotuksesta saamamme rahat lahjoitamme seuraavan talven aikana mm. sotaveteraaneille, vanhuksille ja nuorisotyöhön.
Metsä sytytetään palamaan kaasupolttimen avulla
Kesäkuun alussa kävimme Lontoossa ja Cambringessa. Lontoossa olen käynyt aiemmin kahdesti, mutta nyt oli enemmän aikaa tutustua Lontoon nähtävyyksiin. Kävimme viidessä eri museossa (kaikissa ilmainen sisäänpääsy), tutustuimme Lontoon nähtävyyksiin jalkaisin, metrolla, bussilla ja jokilaivalla. Bussilla kulkeminen on hidasta ruuhkien vuoksi ja sen vuoksi metro on nopein tapa siirtyä paikasta toiseen. Mielestäni kaikki on kalliimpaa Englannissa verrattuna Suomen hintatasoon. Ohessa muutamia esimerkkihintoja matkamme ajalta; Kiertoajelu bussilla ja jokilaivalla maksoi 29 puntaa/henkilö, päivän metrolippu maksoi 4,70 puntaa hengeltä, päivällinen juomineen noin 20 puntaa, suodatinkahvi 2,70 puntaa ja edestakainen junalippu Lontoosta Cambringeen maksoi 16 puntaa hengeltä. Matkan aikana kävimme junalla poikamme perheen luona Cambridgessä, joka on 100 000 asukkaan kaunis kaupunki. Siellä opiskelee noin 20 000 opiskelijaa. Kaiken kaikkiaan matka onnistui hyvin, sää suosi matkan aikana, sillä vain yhden aamupäivän aikana sateli vettä.  

Alla kuvia Lontoon reissulta.
Matkalaiset Trafalgar Sguare aukiolla
Metrossa ruuhka-aikana oli tarjolla vain seisomapaikkoja
Parlamenttitalo ja Big Ben
The British Museum



Natural History Museum


Science Museum


Victoria and Albert Museum
National Portraid Callery

Maisemakuvia Lontoosta
Swissre tornitalo Lontoossa
The Shart tornitalo Lontoossa
Tower of London
Tower Bridge
London Eye
Kuningashuoneen ja kuningattaren henkivartiokaartin ratsurykmentti marssilla 7.6.2014
Hamleys tavaratalossa oli paljon asiakkaita
Harrods tavaratalo oli myös täynnä asiakkaita
London Kings Gross asema
ST Pancras hotelli ja rautatieasema Kings Gross aseman vieressä
Centre Point Tower maamerkkinä Lontoon keskustassa
Bussipysäkki - Green Park Station Loonnd
Henry Irving, Actor
William Shakespearen patsas Leisisterillä
Jokiristeily Thames-joella. Vasemalla näkyy St Paul's Cathedral 

Yhden päivän aamupala, lounas ja päivällinen Lontoossa 
Yksinkertainen ja mannermainen aamiainen hotellissa
Lounaan sai valmistaa itse kuuman kiven päällä  Leicesterillä sijainneessa ravintolassa
Päivällinen yhdessä monista Leicesterin ravintoloista

Cambridge
King's College, Cambridge
Puistoalue Cambringen keskustassa
Cambridge keskusaukio
Cambridgen keskustan asuntoalue

Aamuvaellus luonnonpuistoon
Lähdin aamulla aikaisin patikoimaan tuttua polkua kohti erämaalampea. Aurinko paistaa ja ilma on tyyni. Yön jälkeen ilma tuntuu viileältä, vaikka lämpöä on toistakymmentä astetta. Alkumatkasta käki kukkuu monta minuuttia yhteen soittoon ja peippo livertää polun vieressä kasvavan koivun latvassa. 
Kuvassa keskellä majava ui rantaan päin
Käveltyäni parikilometriä laskeudun tutun lammen rantaan. Lammen pinta on peilityyni, mutta hetken päästä lähelläni kuuluu voimakas mulahdus vedestä. Katson mulahduksen suuntaan ja luulen nähneeni valtavan hauen hyppäävän lammessa. Pian kuitenkin huomaan erehtyneeni, sillä kanadanmajava ui lammen pinnalla. 
Majava yrittää karkoittaa häiritsijää läpsyttämällä häntäänsä noin kerran minuutissa
Majava kääntyy takaisin ja ui minua kohti lämäyttäen häntäänsä veteen. Muutaman kymmenen metrin päästä sama toistuu. Katselen rannalta majavan mekastusta ja arvaan, että se haluaa minun lähtevän pois lammen rannalta. Katselen ympärilleni ja havaitsen majavan pesän noin 80 metrin päästä lammen toisella rannalla. Pesäänsä puolustava majava saattaa olla vaarallinen, sillä esimerkiksi Venäjällä majava on tappanut miehen, joka kuvasi majavaa pesäpaikan lähellä. Päätän palata takaisin rannan tuntumassa olevalle polulle ja jatkan matkaani eteenpäin.
Majavan uhkaava käyttäytyminen kesti noin kaksikymmentä minuuttia
Kuljen polkua eteenpäin muutamia kilometrejä. Kävellessä erään lammen rantaa havaitsen kuikan kalastavan lammella. Saavun tutulle laavulle, jossa lepäilen muutamia minuutteja. Lammella uinut kuikka saapuu rantaan katsomaan kalastusta häirinnyttä kulkijaa. Havaittuaan minut kuikka palaa lammelle. Jatkan pian matkaani kohti luonnonpuistoa.
Video majavan käyttäytymisestä erämaalammella
Saavun luonnonpuistoon, jossa jatkan matkaani vielä jonkin aikaa. Kuulen edessäni kaukaa ihmisten ääniä. Olin unohtanut juomapulloni ja eväät autolleni, joten päätän palata takaisin autolleni. 
Retkeilypolku
Paluumatkalla jano alkaa vaivata ja olo tuntuu tukkoiselta. Noukin maasta mustikanraakileita, joista saan lisää voimia paluumatkalle. Autolle päästyäni lasken vaellusmatkan pituutta ja saan lukemaksi noin 12 kilometriä. Juhannuksen jälkeen tavoitteeksi olen asettanut kävellä Hetta-Pallas reitillä huomattavasti pidemmän matkan. Yöpymisen olen ajatellut tapahtuvan autiotuvissa. Saa nähdä miten vaellus onnistuu näin huonolla peruskunnolla! 
Erämaalammen rannalla kesäkuussa 2014
Laavu

Juhannuksen sää ei hellinnyt kesälomalaisia Suomessa
Kesäkuun alku alkoi lupaavasti, näytti siltä, että meille on tulossa taas lämmin kesä. Kesäkuun toisen viikon aikana alkoi sadekausi, jota on jatkunut juhannukseen saakka. Yölämpötilat ovat moninpaikoin olleet miinuksella, päivälämpötila on vaivoin noussut kymmenen asteen tuntumaan. Muistan kylmistä ja sateisista kesistä vuodet 1962, 1981, 1982 ja 1993. Kesäkuun 10. päivä vuonna 1982 satoi lunta maahan 10 senttiä. Silloin kesäkuun keskilämpötila jäi 10 asteeseen, kuten näyttää jäävän tämän vuoden kesäkuussa.