Extreme-matka vanhaan Suomen Karjalaan - A extreme Trip to old Karelia

Kesän alussa eräs blogini lukija halusi minun kertovan joitakin extreme-kokemuksiani. Niitä on elämäni aikana kertynyt satoja vuosien saatossa. Tämän kesän osalta on meno ollut hieman laimeampaa! Varmaankin ikääntyminen on alkanut vaikuttaa menohaluihin? Kesäkuussa kävimme tosin vaeltelemassa Saariselän maastoissa, mutta muuten on kesä mennyt työn merkeissä. Korjasin vanhan liiterirakennuksen katon ja lattiarakenteet, rakensin kesämökin terassille jatkoa ja tein tyttäreni tontille aitaelementtejä yli 70 metriä, jotka tosin ovat vielä hiukan keskentekoisia. Kesän aikana tuli käytyä useita kertoja marjastamassa ja nyt on pakkasessa marjoja toista sataa kiloa. Heinäkuun lopussa piipahdimme Tallinassa lentokoneella ja pikalaivalla ja vietimme samalla pari päivää hesassa. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna sitten iski menohalut taas päälle, joten oli taas pakko lähteä  hakemaan sitä kuuluisaa extreme-kokemusta. Lähdimme siis viimeisenä lomapäivänäni vaimoni ja veljen perheen kanssa tutustumaan vanhaan Suomeen, Venäjän Karjalassa. Lasautimme autot käyntiin sunnuntaiaamuna ja suuntasimme aluksi Ruskealan kirkkoon, jossa palaneen kirkon kivijalassa kävimme seuraamassa kaksikielistä (suomi ja venäjä) jumalanpalvelusta. Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja uusi kokemus minulle, mutta ei ei ihan sitä extremeä, jota eräs lukijani kaipasi. Läsnä oli 14 venäläistä ja 8 suomalaista, pappi mukaan lukien. 

Herrankukkaro Ruskealassa 

Jumalanpalveluksen jälkeen suuntasimme kohti Harlua, josta aioimme mennä Jänisjoen yli Alattuun ja sieltä Suistamolle. Matkan alku sujui hyvin Kirjavalahteen ja Rautalahteen saakka. Tie oli hyvä ja ilma kesäisen lämmin.

Tie Sortavalasta Aunukseen oli hyväkuntoinen 

Apteekkari Tauno Jääskeläisen vuonna 1935 rakennuttama huvilarakennus 

Laatokka Kirjavalahden kohdalla

Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun Rautalahden jälkeen käännyimme Harluun ja Hämekosken tielle. Tie oli kauheassa kunnossa. Ihmettelen ja kunnioitan tiestön käyttäjiä heidän kärsivällisyydestä ja pitkämielisyydestä. Tie on tehty vanhan tien pohjalle, vetämällä siihen soraa, jossa on mukana jopa pään kokoisia kiviä. Jos suussa olisi ollut tekohampaat, ne olisivat särkyneet ennen Harlua! Tosin hampaani paikka halkesi siinä röykytyksessä. Harlussa oli vanhoja taloja tienvarsilla runsaasti, joukossa muutama uudempi talo. Toinen yllätys tuli vastaan Harlussa, josta emme löytäneet Jänisjoen ylittävää siltaa, jotta olisimme voineet jatkaa matkaa joen yli Alattuun ja Suistamolle. Venäläisissä kartoissa ja Jänisjoelta otetuista kuvista päätellen silta on olemassa. Yhden tienpiston päähän oli ilmaantunut rautaportti ja toisen tien poikki oli kaivettu ura, josta emme päässeet henkilöautoilla "sillalle". Suomen vallan aikana Harlussa oli joen yli ajosilta. Nähtävästi silta on niin huonokuntoinen, että sinne ei päästetty tavallisia autoilijoita, hyvä asia sinänsä jos silta on huonokuntoinen. Pettymyksemme oli suuri, sillä meidän oli palattava takaisin samaa "perunapeltoa pitkin" Aunuksen tielle.

Harlun maisemat olivat kauniita, mutta tiet todella surkeita 

Mutta hiukan historiaa Harlusta. Harlun kunta  perustettiin vuonna 1922 ja siihen kuului Harlun taajaman lisäksi seuraavat kylät: Heinäjoki, Honkakylä, Häyskynvaara, Joensuu, Läskelä, Paussu, Tenjärvi ja Vehkalahti. Jänisjärven etelärannalla sijaitsi Hämekosken tehtaat. Samoissa kylissä toimi kansakoulut 1930-luvun lopussa. Asukkaita Harlun kunnassa oli kuntaa perustettaessa vajaat 5.000 henkeä. Teollisuuslaitoksia oli keskustassa olevan Leppäkosken paperitehtaan lisäksi Hämekosken kartonkitehdas, Läskelän teollisuusalue, jossa oli paperitehtaan lisäksi puuhiomo, saha ja rautatehdas. 

 

Suomalaisten 1930-luvulla rakentama Harlun koulu oli yhä käytössä 

Suomalaisten rakentama Leppäkosken vanhan paperitehtaan portti Jänisjoen rannalla

Leppäkosken tehtaan alue 21.7.1941 SA-kuva

Palasimme siis hampaat kolisten takaisin Aunuksen tielle ja jatkoimme matkaa Läskelään saakka, josta lähdimme Alattun tietä pitkin ajamaan kohti Suistamoa. Tien alkuosa oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta muutaman kilometrin jälkeen tien kunto huononi taas lähes Harlun tien veroiseksi. Paikat kipeänä ja jäsenet jäykkänä saavuimme Suistamon kirkolle, jossa pidimme lepotauon. Suistamon kunta sijaitsi Jänisjärven itäpuolella ja sen naapurikuntia olivat Korpiselkä, Soanlahti, Harlu, Impilahti, Salmi ja Suojärvi. Kunnan pinta-ala oli 1.516 neliökilometriä, josta peltoa oli n. 4.500 ha. Asukkaita oli kunnassa ennen sotia noin 9.000 henkeä. Suistamolla oli 1930-luvulla 16 - 18 koulupiiriä, joista osa oli alakansakouluna, osa yläkansakouluna kaksi supistettuna kansakouluna. Suistamoon perustettiin v. 1918 alakansakouluseminaari venäläisen kansakoulun tiloihin. Uudet koulurakennukset valmistuivat 1927 ja ne sijaitsivat 700 metriä ort.kirkosta Alattun suuntaan hautausmaan naapurissa. Suistamon seminaarista valmistui vuosina 1918 - 1939 yli 900 alakansakoulun opettajaa. Ilomantsin kuntaan tuli Suistamon seminaarin kasvatteja eri koulupiireihin useita alakansakoulun opettajiksi vuosien 1920 - 1930 välisenä aikana. Maamieskoulu/Pienviljelijäkoulu ja Kotitalouskoulu/Emäntäkoulu sijaitsivat Leppäsyrjässä. Sahoja oli mm. Loimolassa, Roikonkoskella ja Leppäsyrjässä. Suistamon kunnassa oli 23 virallista kylää ja muutama epävirallinen kylä.

Vuonna 1927 rakennetun ja talvisodassa poltetun Suistamon opettajaseminaarin päärakennuksen kivijalka 

Seminaarin rakennukset 1930-luvulla oikealla takana, vas. metsässä hautausmaa

Suistamon poltettua kylää ja palaneet seminaarirakennukset 16.7.1941 SA-kuva

Seminaarin rauniot 16.7.1941 SA-kuva

Suistamon ortodoksinen  kirkko, joka on ollut teatterina ja sodan aikana kenttäsairaalana 

Suistamon kirkonkylän kansakoulu oli vielä pystyssä 

Kirkon vastapuolella oli suomalaisten rakentama talo? 

Sankarihautausmaalla on suomalaisten kaatuneiden muistokivi, joka on pystytetty vuonna 1992. Sankarihautausmaan takana on pystyssä entinen seurakuntatalo.

Suistamon sankarihautausmaa 1.8.1944 SA-kuva

Tien varressa, kirkon vastapuolelta löytyi vapaussodan muistopatsas, jonka päällä ollut patsas oli keikautettu nurmikkoon.

Suistamon kylän peltoaukea Leppäsyrjään ja Koitonselkään päin. Kuvattu sankarihautausmaalta.

Kartassa olevista rakennuksista löytyy ehjänä vielä kirkko, kansakoulu ja seurakuntalo ovat huonossa kunnossa. Seminaarista löytyy kivijalat. Seminaarin alueella on sodan jälkeen rakennettuja Venäläisiä rakennuksia, mutta päärakennuksen kivijalka on rakentamatta ja löytyy tien vierestä metsiköstä. Hautausmaalle on haudattu sodanjälkeen Venäläisiä Suistamolaisia. Vanhoja Suomalaistaloja löytyy kylästä vielä toistakymmentä, osassa taloista asutaan vieläkin.

Suistamolta lähdimme suurin toivein Soanlahden kautta vievää tietä kohti Värtsilää. Matkaa oli reilut 40 km. Soanlahden kyläaukealla emme nähneet yhtään taloa, mutta kylän laajalla peltoaukealla oli pitkä heinikko, joka peitti talojen paikat. Soanlahdella asui ennen sotia n. 2500 asukasta. Kunta oli pienin Raja-Karjalan kunnista. Kunnan pinta-ala oli n. 430 neliökilometriä. Kunnan alueella oli ennen sotia viisi kansakoulua ja pääasiallinen toimeentulo hankittiin maa- ja metsätaloudessa.  
Matkaan Suistamolta Soanlahden kautta Värtsilään vierähti yli kaksi tuntia. Matkan varrella tie ja sillat olivat huonossa kunnossa. Siltojen yli ajaminen vaati  tarkkuutta ja taitoa. Ihme kun selvisimme matkasta ilman suurempia haavereita. En suosittele kellekään Suistamon, Soanlahden ja Harlun teitä, ellei teillä ole käytössä maasturia. Kuuden tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme lopulta Värtsilään ja sieltä takaisin kotimaan " todella hyville teille". Kiitos Suomen tieverkoston ylläpitäjille, sillä Venäjän Karjalan teiden jälkeen ajo Suomen teillä tuntui kuin olisi tullut ihan taivastielle!

Työvuoden alkuun otin kuvia työmatkan varrelta. Suomi on todella kaunis ja turvallinen maa asua!

Hyvää syksyn alkua kaikille blogini lukijoille! Seuraavan kerran päivittelen blogiani syyskuussa. Silloin työvuodesta on kulunut jo kuukausi ja elämä lienee rauhoittunut alkushokin jälkeen. Syksyllä lomien jälkeen on aina pieni paniikki päällä, kunnes elimistö lähtee mukaan työrytmiin. Tänä syksynä on itselläkin uuden tiedon opettelua, kun päivittelen omaa tietotaitoani, ettei opiskelijat pääse sanomaa, että ei se ossoo itekkään. Olen opiskelijaryhmääni tyytyväinen. Ryhmässä on 21 suomalaista opiskelijaa ja yksi ranskalainen. Uskoisin, että heistä yli puolet pääsee valmistumisen jälkeen töihin!