Levina keväällä 1942 - Levinan village in the spring of 1942 - Левин и Ошта весну 1942 года

Hyvä blogini lukija! 

Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta. Maamme itsenäistyi vuonna 1917 ja Venäjä tunnusti ensimmäisenä maamme itsenäisyyden. Sen kunniaksi julkaisen osan Syvärisarjan kirjojen työpainoksiin keräämistäni muistiinpanoista (Levinan miehet 2015, Kuolema Syvärillä 2016 ja Verinen marssi 2017). Alempana tekstissä olevat sotapäiväkirjoista poimitut sivut ajoittuvat aikaan tammikuusta 1942, huhtikuulle 1942. Muistiinpanojen kirjoittajina olivat pääasiassa ilomantsilaiset sotilaat, joista osa kaatui jatkosodan aikana, osa haavoittui vaikeasti talvella 1941-1942. Tapahtumapaikkoina näissä muistiinpanoissa oli Syvärin takaiset alueet, Osta, Koromyslova, Levina, Simanova, Nikitinskaja, Feudaskoja, Mosolino, Rotjoila, Voseroksa ja Minova. Kylien venäjänkieliset nimet olivat hiukan toisenlaisia, esimerkkinä mainittakoon Minova oli Kiprusino,  Rotjoila oli Rodionovo, Mosolino oli Mozolino jne.

Kerron aluksi, ennen sotapäiväkirjoja, kesän ja syksyn 1941 suomalaistappioista sekä Ostan rintamalaohkon esikuntien ja joukkojen asemapaikoista. Jatkosodan pitkittyessä haavoittumiset, kaatumiset, sekä miesten koti-ikävä ja pitkästyminen sotaan  vaati maamme sodanjohdolta konkreettisia tekoja rintamaolojen parantamiseksi. Toimenpiteitä rintamajoukkojen olojen parantamiseksi alettiin tehdä 1941 lopulla ja  keväällä 1942.

Isäni ja hänen viisi veljeä taistelivat jatkosodan aikana Syvärin (Сывари) takana Levinan rintamalla. Setäni Väinö kaatui huhtikuussa 1942 ja isäni haavoittui samana vuonna Voseroksan tukikohdassa. Kirjan Kuolema Syvärillä kirjoittamisvaiheessa kävimme veljeni kanssa tutustumassa isämme ja viiden setämme taistelupaikkoihin Syvärin takana, Baranissa, Levinassa, Voseroksassa, Minovassa, Koromyslovassa ja Simanovassa. Väinö-sedän kaatumispaikalla Bunkkerin tukikohdassa oli vanha heinäpelto ja kaatopaikka. Bunkkerin tukikohdan lähellä ollessa tuli mieleen vanhan laulun sanat "I Did it My Way! Väinön elämäntie päättyi sinne pellolle 24-vuotiaana huhtikuussa 1942, siellä oli hänen elämänsä päätepiste. Isäni oli pitkään katkera veljensä kuolemasta, ja sen takia hän ei antanut meidän lasten ostaa minkäänlaista asetta.

Tässä jutussa on kesän 2016 matkalta otettuja kuvia ja niiden lisäksi ilomantsilaisen alikersantin sodanaikana ottamia valokuvia, joita ei ole aiemmin julkaistu. Kartat ovat pääosin peräisin Sota-arkistosta, osa kartoista on vanhoja Venäläisten karttoja. 

Tilastotietoja Karjalan Armeijan kaatuneista ja haavoittuneista 1941 - 1942.

Yllä olevassa diagrammissa näkyy kesän ja syksyn 1941 tappiot Karjalan Armeijan osalta, alempi käyrä kuvaa kaatuneita, ylempi kokonaistappioita

Yllä oleva diagrammi kuvaa Karjalan Armeijan tappioita kevään 1942 aikana

Tilastoista on luettavissa, että Karjalan Armeijan tappiot keväällä 1942 olivat suuria muutamien päivien aikana tammikuun alussa (kaatuneet n. 10 -  40/pvä, haavoittuneet n. 50 - 200 miestä/pvä), helmikuun alussa (5 - 40 kaatunutta/pvä, 40 - 300 haavoittunutta/pvä) ja huhtikuun alussa (n. 10 - 60 kaatunutta/pvä ja 200 - 300 haavoittunutta/pvä). Tappiot olivat pieniä verrattuna 1941 heinäkuuhun, jolloin sodan alkupäivinä 10. - 25. päivinä kaatui 50 - 300 miestä/päivä ja haavoittui 400 - 1000 miestä/pvä. Mainitsemisen arvoinen on suurin yksittäinen JR 9 joukkojen käymä taistelu Kirkkolahdessa. Keskiviikkona 16.7.1941 aamuyön tunteina kaatui yli 50 sotilasta samalle peltoaukealle Kirkkolahden ja Kontio-Leppälahden välisellä alueella.
Huhtikuussa 11. - 21.4.1942 Venäläisten keväthyökkäyksen aikana kaatui reilun viikon aikana yli 500 suomalaista sotilasta. Vastaavana aikana venäläisten tappiot olivat yli 13 000 sotilasta samalla rintamalla. Kaatuneitten määrä väheni keväthyökkäyksen jälkeen radikaalisesti ja kesästä 1942 aina kesäkuun alkuun 1944. Tuona aikana kaatuneitten määrät olivat keskimäärin 5 - 20 kaatunutta viikossa. Ostan rintamalla tappioita tuottivat talvella 1942 eniten miinoitukset ja tarkka-ampujat. Talvella 1941 - 1942 tuli tappiota myös vahingonlaukauksista ja pimeässä tapahtuneista omien miesten ampumistapaukset.
Tutkittuani sotasairaaloiden päiväkirjoja, löysin sieltä tiedon, että talven 1941 - 1942 aikana Syvärin alueelta tuli sairaaloihin paljon päähän haavoittuneita potilaita. Pääsyy tähän oli venäläiset tarkka-ampujat, joiden oli helppo osua tasaisilla Koromyslovan ja Simanovan peltoaukeilla taisteluhaudoissa liikkuviin suomalaisiin sotilaisiin. Huhtikuussa 1942 Väinö-setäni kuoli, kun tarkka-ampujan ampuma luoti osui setäni päähän.

Sairaaloihin tuotiin talvella 1941-1942 paljon psyykkisesti sairastuneita, jotka eivät kestäneet rintamalla oloa. Osa näistä sotilaista vietiin sotatuomioistuimiin ja esimerkkitapauksena joulukuussa 1941 kaksi I/JR 9 sotilasta tuomittiin kuolemaan Baranissa. Teloitus toteutettiin Noita-ojan uomassa 20.12.1941. Jatkosodan aikana noin 15.000 miestä sairastui psyykkisesti. Osa heistä pakeni rintamalta, osa lähetettiin kuulusteltavaksi takalinjoille ja osa päätyi sairaalahoitoon. Omana kokemuksena  voin kertoa, että kymmeniä tuhansia sotilaita kärsi psyykkisesti sota-ajan jälkeen, jopa 1970-luvulle saakka. Oma isäni ja hänen veljet olivat siitä hyviä esimerkkejä. 1950 ja 1960-luvuilla lapsuuteni eläneenä voin kertoa, että viisi vuotta rintamalla oli tehnyt tehtävänsä meidän vanhemmissa. Me lapset saimme kärsiä sota-ajan kokemuksista usein selkänahassamme, en kuitenkaan ole siitä katkera. Vuosien pelkotilat, jännitys ja sodan kauheudet eivät voineet olla jättämättä jälkiä ihmismieleen.

II/JR 9 komentopaikka Voseroksassa ja pataljoonan upseerit toukokuussa 1942 SA-kuva

Kapteeni Ahti Vuorensola Voseroksan komentopaikalla SA-kuva

II/JR 9 komentopaikka Voseroksassa oli tien vasemmalla puolella (2016)

Haavoittuneiden ja sairaiden hoito  rintamaolosuhteissa 1942

Kenttäsairaala oli haavoittuneiden sotilaiden tärkein hoitopaikka JSP:n jälkeen. Kenttäsairaala perustettiin divisioonien selustaan, lähelle hyviä tieyhteyksiä. Kenttäsairaalassa oli kaksi osastoa nimeltä A ja B. A-osastoilla hoidettiin kirurgiaa tarvitsevat potilaat ja B-osastoilla muut potilaat. Kun potilas tarvitsi tehokkaampaa hoitoa, hänet siirrettiin Sotasairaalaan, joita Karjalan Armeijan alueella oli kaksi, Sotasairaalat 66. ja 67. Sotasairaala 66. oli aluksi Pälkjärven Pälksaarella, mutta se siirrettiin Äänislinnaan 23. - 26.10.1941. Sairaala pystyi hoitamaan kerralla noin 700 - 800 potilasta. Sotasairaala 67. toimi syyskuusta lähtien Salmin Kasakkalahden kasarmeilla. Siellä oli kirurginen osasto, korva-, nenä- ja kurkkutautien osasto, sisätautien osasto, silmäosasto, sekä kulkutautien osasto. Sairaala pystyi hoitamaan 200 - 300 potilasta. 
Hyökkäysvaiheen aikana 7. divisioonan haavoittuneita ja sairaita hoidettiin kenttäsairaaloissa, joita sijoitettiin suurempiin keskuksiin, mm. Pitkärantaan (32. KS), Salmiin (14. KS), Kolatselkään (19. KS),  Viteleen kylään (26. KS), Kinalahteen (38. KS) ja Vieljärvelle (40. KS). Kenttäsairaalat muuttivat sodan alussa usein, ja esimerkiksi 40. KS oli sodan alkaessa Puhoksessa, josta se siirrettiin heinäkuussa 1941 Vieljärvelle, lokakuussa Petroskoihin ja keväällä 1942 Raudun Miettilään.

Vieljärven 40. Kenttäsairaala syyskuu 1942 SA-kuva, alla kartta sairaalan alueesta 

Kenttäsairaala 28. KS oli kesäkuussa 1941 siirretty Kontiolahteen, josta A-osasto siirtyi heinäkuun puolivälin jälkeen ensin Värtsilään ja sieltä elokuun alussa Suistamolle. Syyskuun alussa sairaala siirrettiin ensin Palalahteen ja sieltä Aunukseen. Aunuksesta Sairaala muutti tammikuussa 1942 Ruoppaojalle.
Syvärin alueen kenttäsairaaloista 14. KS sijaitsi Soutjärven piiriin kuuluvassa Ruoppaojalla. Sairaala perustettiin Ruoppaojalla sijaitseviin koulurakennuksiin, jonne sairaala muutti Salmista 21.10.1941. Sairaala hoiti pääasiassa 7. divisioonan haavoittuneita ja sairaita.  
Kenttäsairaalan 14. KS A osaston koko henkilökunta vaihdettiin 10.1.1942 Aunuksen kenttäsairaalan 28. KS kanssa ja B osaston henkilökunta  vaihdettiin vastaavasti 15.1.1942. Tammikuussa 28. KS jatkoi kenttäsairaalatoimintaa Ruoppaojalla 7. divisioonan alaisuudessa. Ruoppaojan Kenttäsairaalaan mahtui keskimäärin noin 200 potilasta. Sairaalan läheisyydessä oli Lepokoti, jossa rintamalla olevat ylirasittuneet miehet kävivät lepäämässä. Lepokotiin siirrettiin sairaalasta parempikuntoiset potilaat. 28. KS:n A-osasto muutti keväthyökkäyksen ajaksi lähemmäksi eturintamaa Vosnesenjaan 14.4. - 16.5.1942  väliseksi ajaksi. Toukokuussa A-osasto palasi takaisin Ruoppaojalle.
Vaasenissa oli 38. KS (17. D), jonne siirrettiin Syvärillä haavoittuneita tai vakavasti sairastuneita. 32. KS siirrettiin Pitkärannasta tammikuun lopulla 1942 Pidmajärvelle, joka sijaitsi Syvärin pohjoisrannalla, lähellä Vaasenia. Kenttäsairaalan A-osasto sijoitettiin kansakoululle ja  B-osasto kirkkoon, parakkeihin ja taloihin, rakennuksia oli sairaalan käytössä 19 kappaletta. Sairaala toimi 11. divisioonan sairaalana ja samalla sotavankisairaalana.

Keväällä 1942 haavoittuneiden sotilaiden lisäksi kenttäsairaaloissa hoidettiin sairastuneita miehiä, joilla oli influenssaa, keuhkokuumetta, syyhyä, "possutautia" ja pilkkukuumetta. Pilkkukuumetta esiintyi Syvärin alueella keväällä 1942 paljon, koska taloissa ja korsuissa oli paljon täitä ja lutikoita, jotka levittivät tautia. Isäni sairastui keväällä 1942 pilkkukuumeeseen ja hänet lähetettiin sen takia  Ruoppaojan 28. Kenttäsairaalaan, jossa hän oli noin viikon. Pilkkukuumeeseen menehtyi kevään 1942 aikana kymmeniä Suomalaisia sotilaita ja sairaus saatiin kuriin vasta toukokuun 1942 aikana. Tällöin oli saatu korsuissa ja asunnoissa olevat täit ja lutikat vähenemään myrkkyjen (Sinihappo) avulla. Vaatteissa olevat täit tuhottiin saunojen yhteyteen rakennettujen kuumakaappien avulla.

Asemasodan aikana sotilaita viihdytettiin eri keinoin   

Hyökkäyssodan muuttuessa talvella 1941 - 1942 asemasodaksi, sotilaiden elämää ja koti-ikävää helpotettiin hankkimalla jokaiseen korsuun radio. Mahdollisuuksien mukaan korsuun hankittiin gramofoni, josta kuunneltiin iskelmiä. Mandoliini ja haitari olivat soittimia, joiden soittajia löytyi lähes jokaisesta komppaniasta. 

Aunuksen radio lähetti ohjelmissaan paljon iskelmämusiikkia. Ensimmäinen Aunuksen radion toimipiste oli Vieljärvellä, mutta pienitehoisten lähettimien takia asema siirrettiin syksyllä 1941 Äänislinnaan. Aunukseen hankittiin talvella 1942 radiolähetysautoja, joilla saatiin radion kuuluvuutta laajemmalle alueelle. Keväällä 1942 alkoivat rintamamiesten keskuudessa etulinjoilla vierailla viihdytyskiertueet, näyttelijät, taikurit ja tanssijat. Pataljooniin perustettiin urheiluseuroja, näytelmäkerhoja ja erilaisia puhdetyökilpailuja. Kaikkein suosituin harrastus oli kuitenkin kortinpeluu ja siinä hävinneet joutuivat usein tekemään ylimääräisiä vartiovuoroja, halkosavotoita ja muita korttihaiden määräämiä tehtäviä. Keväällä 1942 kalamiehet alkoivat kalastaa Äänisellä, Syvärillä ja Äänisen kanavassa, ja näin komppaniat saivat lisuketta yksitoikkoiseen ruokavalioon. Saunoja rakennettiin jokaiseen komppaniaan talven 1941 - 1942 aikana ja ne olivat käytössä useina iltoina viikossa. Sotilaskoteja perustettiin Syvärin taakse  heti sodan ensimmäisen vuoden aikana ja ne nimettiin omalla erikoisilla nimillä: Hain Sotilaskoti, Rotjoilan Hovi, Korpikoti, Pakana jne... 

Sotilaiden kotilomat alkoivat pyöriä syksyllä 1941, kun eteneminen pysähtyi ja asemasotavaihe alkoi. Vuorolomia miehet saivat neljä kertaa vuodessa ja loman pituus oli normaalisti viikko, joskus pidempikin. Lomalle Syväriltä päästiin linja-autoilla tai junilla. Äänislinnasta aloitettiin pikajunayhteys toukokuussa 1942. Ostan rintamalta kuljetettiin lomille lähteviä tai palaavia sotilaita Äänislinnaan joko linja-autoilla tai kuorma-autoilla.

Seitsemännen divisioonan alueelle perustettiin oma puhallinorkesteri, jossa oli mukana ilomantsilaisia, mm. Onni Niemi. Onni hankki syksyllä 1941 rintamalle Ilomantsin soittokunnalta soittimet lainaksi. Puhallinorkesteri soitti musiikkia pataljoonien ja divisioonan juhlissa ja mainittakoon, että puhallinmiehet olivat 14.2.1942 esiintymässä JR 9 hiihtokilpailuissa ja tuolloin oli pakkasta toistakymmentä astetta. Puhallinorkesterin lainasoittimet katosivat jatkosodan lopulla kesällä 1944 käytyjen perääntymistaistelujen aikana. 
Sota-ajan suosituimpia lauluja voit kuunnella oheisten linkkien kautta: 

Pienet kukkivat kummut...
Kadonnut onni....................
Kirje sieltä jostakin............
Sillanpään marssilaulu.......
Taistelun teillä....................
Äänisen aallot....................
Korsuvalssi.......................

Elämää juoksuhaudoissa....

Jääkärimarssi......................
Säkkijärven polkka............

Kaunis on luoksesi kaipuu.
Savonmuan Hilima............
Kodin kynttilät..................
Vartiossa............................
Kaarina.............................
Liisa pien'.........................
Iso-Iita.............................
Kanttiinin Kaisa..............
Metsäkukkia...................
Mandshurian kukkuloilla
Oi Kallis Suomenmaa.....
Finlandia.........................
Muistoja syväriltä...........
Veteraanin iltahuuto.......

Jatkosodan radio-ohjelmia ja videoita Aunuksesta ja Syväriltä vuodelta 1941 - 1942:

Jatkosodan hyökkäysvaihe kesällä 1941
Syväri on saavutettu...........
Ääniä Syväriltä vuosina 1941 ja 2000

Jatkosodan tunnelmia Aunuksen karjalassa

Paavo Talvela Aunuksessa 1941

Petroskoin valtaus 1.10.1941
Risto Rytin puhe jatkosodan alussa 1941
Aunuksen radion avajaiset (http://yle.fi)
Venäläisten oma nykyaikainen musiikkiversio Syväristä
Сывари - Leveä joki

Ruoppaoja, jossa sijaitsi 14. KS/ 28. KS A- ja B-osastot sekä Lepokoti SA-kuva

14. KS Aunuksessa SA-kuva

Pidmajärvi kesällä 1942 SA-kuva

Vaasenin sotilaskoti SA-kuva

JR 9 esikunta ja pataljoonien tukikohdat keväällä 1942

Minovan (Kiprushino) keskusta kesällä 2016

Rotjoilan sotilaskoti kesällä 1942

Venäläinen kartta Levinasta, alla yksiköiden esikunnat ja tukikohdat

JR 9 esikunnan korsut sijaitsivat Minovan kylästä noin 1 – 2 kilometriä Nikitinskajan suuntaan ns. Rotjoilan kylässä. Esikunta toimi syksyn ajan 1941 kylän suurimmassa talossa ”Rotjoilassa”, jossa toimi myöhemmin sotilaskoti. Keväällä 1942 esikunta siirtyi läheiseen puronotkoon rakennettuihin korsuihin ja esikuntarakennuksiin, koska etulinjan läheisyydessä olevaa Rodionovon kylää pommitettiin lähes päivittäin. Kesällä 2016 käydessäni Minovassa ja Rotjoilassa en löytänyt Rotjoilan sotilaskotia, mutta siellä oli Minovan lähellä pystyssä Jumalanäidin Kazanilaisen ikonin muistolle pyhitetty kirkko, josta kuva alla. Jos haluat käydä Rotjoilassa, niin siellä olevalle kirkolle löydät, kun ajat Minovan kylän keskustasta noin yksi kilometri etelän suuntaan eli kohti Nikitinskajaa. Kirkon luota noin 900 metriä etelään, Nikitinskajan suuntaan oli JR 9 esikunnan korsut.

Suomalaisten kartta 1942

Minovassa ja Rotjoilassa (Kiprushino ja Rodionovo) sijaitsivat sodan aikana myös JR 9:n varusvarasto, kenttäposti, ammusvarastot ja ilmatorjuntakonekiväärikomppania. Minovasta lännen suuntaan, kohti Barania, noin kahden kilometrin päässä oli Pioneeripataljoona 35 esikunta. Minovasta Nikitinskajan suuntaan sijaitsi KTR 2 johtamiskeskus ja Minovan lähellä Raskaspatteristo 28. esikunta. Minovassa oli aluksi myös Raskaspatteristo 30 esikunta, mutta sen patterit siirtyivät keväällä 1942 Juksovaan.

Jumalanäidin Kazanilaisen ikonin muistolle pyhitetty kirkko Rotjoilassa

Minovan kylää Rotjoilan (Rodionovo) suunnalta kuvattuna kesällä 2016

Vepsäläistalo Rotjoilassa

Levinaan ja Nikitinskajaan menevä tie

Levinan peltoja. Takana olevassa notkossa virtaa Levinajoki

Seitsemäs divisioona (7.D) valvoi Äänisen rantaa Vosnesenjasta Voseroksaan saakka (12 km) ja maa-aluetta Voseroksasta lähelle Barania (31 km:n matkalla). Divisioonaan kuului seitsemän pataljoona (I/JR 51, I/JR 30, II/JR 30, III/JR 30, I/JR 9, II/JR 9 ja III/JR 9), kolme kevyttä patteristoa (KTR I/2, KTR II/2, KTR III/2) ja kaksi raskasta patteristoa (R:sto 28 ja R:sto 30). 

JR 9 rintamalinjat alkoivat Äänisen rannasta ns. Kanavan tukikohdasta, jatkuen sieltä Voseroksan, Pihlajan, Tiilitehtaan, Männyn tukikohtien kautta Koromislovaan, jossa olivat Hivakan ja Haaksin tukikohdat. Tällä alueella toimi 4, 5 ja 6 komppanian miehet. Niiden alueella toimi myös isäni toisen konekiväärikomppanian miehet, joiden pääpaikkana oli Voseroksan alue. Koromyslovasta etelään sijaitsevilla laajoilla pelloilla ja suomaastossa sijaitsivat 7, 8 ja 9 komppanian tukikohdat. Näistä pahimpia oli Bunkkerin ja Kummun tukikohdat. Ensimmäisen pataljoonan lohko oli Kummusta lännen suuntaan, kohti Barania. Pataljoonan naapureina Baranin suunnalla oli JR 30 pataljoonat. Seitsemännen divisioonan valvonta-alue päättyi Baranin länsipuolelle Goran, Karkan ja Sumilian kyliin, joista käytiin raskaita taisteluita joulukuussa 1941 ja tammikuussa 1942. Goran, Korkan ja Sumilian alueen taisteluissa kaatui kuukauden aikana toista sataa suomalaista sotilasta.

Suomalaisten ja Neuvostojoukkojen etulinja Ostan rintamalinjalla

7. divisioonan vastuualue sijaitsi Baranista Äänisen kanavalle saakka

Näissä muistiinpanoissa on paljon kirjoituksia Levinan kylästä ja sen eteläpuolisista tukikohdista. Levinan kylän tienhaarasta etelän suuntaan oli vanha kylätie, jota käytettiin suomalaistukikohtien Kopovan suunnan huoltotienä. Levinan risteyksestä noin 600 metrin päässä oli suomalaisten ensimmäinen varmistuspolku ja siitä noin kilometrin päässä etelässä sijaitsi pienehkö Levinajoki. Levinajoen eteläpuolella sijaitsi etulinja, joka näkyy kartalla kahtena viivana, sisempi viiva on suomalaisten etulinja ja uloimpi neuvostojoukkojen. Etulinjasta noin 500 metrin päässä vihollisen puolella oli Syväriltä Ostaan tuleva sähkölinja. Eteläisin tukikohta JR 9 lohkolla oli Kumpu ja Kärki, Simanovan kylän länsipuolella ja se näkyy kartassa eteläisimpänä kärkenä. JR 9 länsipuolella, Baranin suuntaan oli etulinjassa Kevytosasto 15, 14. Rajakomppania, I/JR 30 ja I/JR 51 joukkoja. KTR 2 ensimmäinen patteri oli Minovan ja Ljabuskin kylissä, lähellä Äänisen kanavaa ja se tuki II/JR 9 kaistaa tykistöllään. 2/ KTR 2 oli sijoitettu Baranin risteyksen ja Levinan väliselle alueelle. Se tuki tykistön tulella I ja II/JR 9 etulinjaa Simanovan alueella. 3/ KTR 2 oli Nikitinskajan ja Levinan kylissä ja se pystyi ampumaan kaikkien JR 9 pataljoonien eteen. 

Levinan pääkylän peltoja kesällä 2016, alla Levina kesällä 1943 (SA-kuva)

U.S. Army Map

Aikakausilehdet olivat suosittua lukemista sotilaiden keskuudessa. Kesällä 1940 ilmestyneissä Kotiliesi lehdissä keskusteltiin naisten työpalveluksesta ja myös mahdollisesta asepalveluksesta. Keskustelu oli lehtien sivuilla välillä kiivasta puoleen jos toiseen.  Vuonna 1940 aloitettiin suomessa kokeilla nuorten työpalvelua ja jatkosodan aikana nuoriso määrättiin pakolliseen työpalveluun, joka kesti keskimäärin 12 viikkoa vuodessa. Äitini teki työpalvelunsa hakkaamalla halkoja ja tekemällä uittotöitä Ilomantsissa. Isäni oli kesällä 1940 tekemässä panssariesteitä ja pesäkkeitä Ilomantsin Kuuksenvaarassa ja Iknonvaarassa. Kesän ja syksyn 1940 Kotilieden sivuilla kritisoitiin voimakkaasti naisten työpalvelua kohtaa, koska naiset joutuivat hoitamaan lapset ja kotityöt, kun miehet olivat rintamalla. Jatkosodan alkaessa heinäkuussa 1941 lehdissä keskustelu siirtyi sotaan ja sen tuomaan suruun. Lisäksi lehdissä kerrottiin Karjalaisten paluumuutosta kotikuntiin ja todettiin, että osa Karjalaisista muutti luvatta kotikuntaansa. Syksyn 1941 lehdissä kerrottiin sotilasoperaation etenemisestä sekä Aunuksen ja Vienan kansojen vapauttamisesta ja niiden liittämisestä Suomeen. Myös Itä-Karjalan, Aunuksen ja Vienan jälleenrakentaminen, sekä siellä asuvien lasten koulunkäynnin aloittaminen oli juttujen aiheina. Yksi mielenkiintoinen juttu kertoo, kuinka suomalaissotilaat ottivat Äänisen ja Syvärin vettä mukaan pullohin, kun he olivat menossa kotiin lapsensa kastetilaisuuteen ja että lapset kastettiin mukanatuodulla Äänisen tai Syvärin vedellä. Muistan isäni kertomuksen, kun hän kertoi ottaneensa Syväristä vettä pulloon kesällä 1944 muistoksi Syvärin takana vietetystä ajasta! Joulun alla 1941 eräs kirjoittaja kehoitti perheitä huolehtimaan, että lapset saisivat edes yhden joululahjan kaikesta puutteesta huolimatta. Otsikossa luki "Joulupukinkontti odottaa iloisia antajia" ja tekstissä kerrottiin, että osa lapsista ei saisi tänä jouluna lahjaa.  Artikkelin kirjoittaja painotti, että lapset ovat kansan yhteistä omaisuutta ja jos sotajoulua ei hoideta kunnolla kotirintamalla, se vaikuttaa myös tulevan joulun jälkeen negatiivisesti lapsiin. Yhtenä kirjoittajan esimerkkinä oli Pohjois-Karjala, jossa mm. Ilomantsilaiset lapset tarvitsivat kipeästi jouluksi lahjoja. Joulukuun lehdessä annettiin lisäksi pula-ajan lapasten teko-ohjeet, koska kaikki villakintaat oli lähetetty rintamalla oleville miehille. Eräs talousopettaja kertoi omista joulunajan ruokien valmistamisesta, neuvoen samalla lukijoille pula-ajan jouluruokien reseptejä. Eräässä kirjoituksessa verrattiin kaatunutta sotilasta kristukseen, joka kuoli monien puolesta. Eräs sotilas kertoi lehdessä, kuinka hänelle on kirkastunut rintamalla Jumalan johdatus ja läheisyys. Lisäksi eräässä artikkelissa vaadittiin Suomen äideiltä voimia ja rakkautta isäinmaatamme kohtaan.
  

Sotapäiväkirjat ajalta 26.12.1941-30.4.1942

26.12.1941 perjantaina päivällä molemminpuolista kranaatinheitintulta. Sää oli kirkas ja pakkasta aamulla -20 astetta. Päivällä saimme kahdeksan miestä täydennyksenä komppaniaan. Kolmannen pataljoonan yhdyspartio lähti oikealle JR 30 kenttävartiota kohti, partio hiihti Levinajoen vartta Baranin suuntaan. Levinajoen eteläpuolella partion ladulla havaittiin ryssän vartiomies, jonka partio ampui. Samalla metsästä alkoi ainakin kolme pikakivääriä ampua partiota kohti. Partio palasi takaisin kahakan jälkeen ilman tappioita. Iltapäivällä saimme tiedon Kummusta,että ryssä on edennyt Kummun tukikohdan oikealta puolelta meidän varmistusladun yli Levinan suuntaan. Kolmas komppania lähetettiin iltapäivällä Kumpuun vahvistamaan etulinjaa.

27.12.1941 launtaina aamulla oli pakkasta -15 astetta, osittain kirkasta, mutta päivällä saimme myös lumikuuroja. Koko päivän ajan laimeaa tykistön ja kranaatinheittimien tulitusta. Edellisen iltana oli alkanut Kiilatukikohdan suunnalta kuulua voimakasta tykistötulta ja kivääritulta. Komppanianpäällikkö yritti ottaa yhteyttä tukikohtaan aamulla, kun sieltä alkoi taas kuulua taistelun kumua, mutta yhteyttä ei Paarmalaan saatu. Tämän vuoksi päällikkö määräsi korpraali Väinö Kettusen ryhmän ottamaan yhteyttä Sulo Paarmalan yhdeksännen komppanian Kiila tukikohtaan. Partio palasi kello 16.15 ja toi tiedon, että Paarmalan tukiohdan ja Kummun saumakohdassa oli vihollisia. Vihollisosastoja oli päässyt myös tukikohdan taakse. Partiomme pääsi palaamaan takaisin tukikohtaan tappioitta. Päällikkömme määräyksestä uusi partio lähti Kiila nimiseen tukikohtaan kello 17.00 ja sen tehtävänä oli selvittää kuinka kiusallinen tilanne on tukikohdassa ja mitä apua vihollisen poistyöntämiseen tarvitaan. Pakkasta oli illalla - 25 astetta ja yöllä kuutamon valossa partiossa olleet miehet näkivät Kiilatukikohdan ja Kumputukikohdan saumakohdassa olevan paljon vihollisisia, jotka avasivat partiota kohti kivääritulen. Illalla yhdeksäs komppania sai 60 miestä lisää aamulla tulleesta täydennysmiesten porukasta ja kymmenen miestä töpinään. Kolmas komppania oli päivällä yrittänyt häätää viholliset Kummun tukikohdasta käsin, siinä onnistumatta. Paarmala oli saanut päivällä yhteyden esikuntaan ja ilmoittanut, että aamupäivällä ryssä oli hyökännyt Kumpua ja Kiilaa kohti ja päässyt murtautumaan etulinjaan tukikohtien saumakohdasta. Siellä on paljon ryssiä ja Paarmala oli pyytänyt apua niiden häätämiseen. Samalla hän kertoi, että ryssien joukossa on Suomea puhuvia sotilaita. Yö kului meidän Bunkkerin tukikohdassa rauhallisesti ja yöllä päällikkömme käski meidän olla valmiina vastahyökkäykseen. 

28.12.1941 sunnuntaina sää oli kirkasta, pakkasta -25 astetta. Yöllä kello 23.00 lähti meiltä puolijoukkue kohti Kummun ja Kiilan tukikohtia. Puolijoukkueeseen kerättiin kaikki töpinän miehet. Tarkoituksena oli ajaa Kiilan ja Kummun tukikohtien väliin pesiytynyt vihollinen takaisin Ostajoen suuntaan. Porukan johtajaksi määrättiin huoltoporukan enolainen vänrikki Heijari. Puolijoukkue oli Kiilan tukikohdassa kello 23.50 ja aamulla kello 7.45 alkoi vihollisen massiivinen hyökkäys. Vihollinen iski tukikohtaan kuudesta eri paikasta ja tappioiden kasvaessa omat joukot joutuivat perääntymään. Heijari sai Paarmalan komppanasta lisää miehiä ja hänellä oli sen jälkeen 45 miestä. Heijari oli ilmoittanut iltapäivällä, että ei jatka hyökkäystä, ennenkuin hän saa Paarmalalta miinakentän tuntevaa miestä purkamaan miinoitteita. Paarmala ilmoitti illalla kello 19.00 esikuntaan, että pataljoonan kokonaistappioiden olevan 32 miestä, joista viisi on kaatunut. Hyökkäyksen aikana kaatuivat ainakin vänrikki Heijari, kiteeläinen Väinö Rupponen ja meidän komppaniasta ilomantsilainen Erkki Alenius, kaksi ensin mainittua jäivät vihollisen valtaamaan Paarmalan yhteen tukikohtaan. Kahakassa haavoittui meiltä Paavo Möller, Olli Hiltunen, Otto Rytkönen, Soini Anttila ja Toivo Karvinen. Kovan pakkasen takia kersantti Kaino Karpelan ja sotamies Hokkasen kädet ja varpaat paleltuivat hyökkäyksessä. Kapteeni Väinö Hahtela oli seuraamassa hyökkäyksen etenemistä ja hänen varpaansa paleltui päivän aikana. Iltapäivällä hyökkäävän osaston tilanne kävi kriittiseksi ja se joutui perääntymään 500 metriä takaisinpäin. Heijarin kaatuessa otti hänen puolijoukkueen komennon Vauhkonen, ja iltapäivällä puolijoukkueen johtajaksi määrättiin seitsemännestä komppaniasta luutnantti Tammilehto. Meidän lohkomme Simanovassa sai päivän aikana niskaansa vihollisen kranaatti- ja tykistötulta ja vihollinen yritti hyökätä Simanovan suunnasta meidän asemia vastaan.

29.12.1941 maanantaina pakkasta oli -15 astetta. Yöllä saapui lisää joukkoja ajamaan Paarmalan Kiilatukikohtaan pesiytynyttä vihollista pois. Johtajaksi määrättiin kapteeni Arto Virkkunen. Ensimmäinen hyökkäys alkoi jo kello 5.00. Seuraavaksi hyökkäys uusittiin kello 11.50 luutnantti Lanun porukan johdolla. Viimeinen hyökkäys alkoi kello 13.20 Kiilatukikohtaan ja ennen hyökkäystä oma tyksitö ampui tukikohtaan kranaatteja. Lanun osastoa seurasivat 14. Rajakomppanian miehet toisessa portaassa. Tykistön tulituen avulla tukikohdat saatiin takaisin iltapäivään kello 15.00 mennessä. Tykistön tulituksessa Paarmalan korsu syttyi palamaan ja sieltä paloi yhdeksännen komppanian miesten henkilökohtaiset tavarat. Kiilatukikohdasta löydettiin kaatuneina vänrikki Heijarin ja Väinö Rupposen ruumiit. Iltapäivällä vihollisen tykistö alkoi moukaroida Kiilatukikohtaa voimakkaalla tykistötulella ja sinne määrättiin jäämään ainoastaan 14. Rajakomppanian miehet. Rajamiehistä haavoittuivat taistelussa ylikersantti Vartiainen, korpraali Haavisto ja sotamies Meriläinen.

30.12.1941 tiistaina pakkasta oli aamulla -15 astetta, mutta päivällä pakkanen kiristyi ja ilma oli kirkasta. Vihollinen tulitti päivän aikana etulinjan aluetta tykistöllä ja kranaatinheittimillä yrittäen hyökätä muutamia kertoja Kiila-  ja Kumputukikohtaa vastaan. Kiilassa Rajakomppanian miehistä haavoittuivat sotamiehet Martiskin ja Santeri Toroi.

31.12.1941 keskiviikkona aamuyöllä oli kirkas kuutamo ja aamulla pakkasta -30 astetta, sää oli selkeää. Kovan pakkasen takia emme tehneet päivällä työpalvelusta.
Aamulla ryssä yritti hyökätä tsasounametsikön kautta Kiilatukikohtaan, mutta omat joukot saivat sen estettyä. Seitsemäs pataljoona siirrettiin illalla etulinjaan Kiilatukikohtaan ja siellä ollut 14. Rajakomppania siirtyi Levinasta etelän suuntaan olevan Kevytosasto 15. lohkolle. Seitsemännen komppanian saavuttua illalla Kiilaan, lähti ilomantsilainen kersantti Heikki Ikonen tutustumaan vartiomiehen kanssa etulinjan asemiin ja hän haavoittui lievästi niskan alueelle osuneesta luodista. Heikin haavoittumishetkellä vihollinen yritti pimeän turvin hyökätä etulinjaan. Heikki lähetettiin illalla Levinaan JSP:lle sidottamaan niskaan tullutta haavaa ja hänet jätettiin sinne tarkkailtavaksi. Vihollisen tykistö ampui koko päivän ajan harvaa tulitusta. Yöllä kello 23.15 vihollisen tykistö tulitti linjojamme ja Levinan kylää voimakkaasti ja vuoden vaihtuessa oma tykistö ampui vihollisen puolelle uuden vuoden tervehdyksen. Siihen vihollisen kranaatinheitimet vastasivat. Näin tuli vanhalle vuodelle loppu.

Tammikuu 1942

1.1.1942 torstaina päivällä oli heikkoa kivääri- ja kranaatinheitintulta molemmin puolin. Vuoden vaihtuessa tulitus oli normaalia kovempaa. Aamulla kello 6.00 pakkasta oli reilu -30 astetta, paikka paikoin -39 astetta. Aamuyöllä Kumpuun oli hyökännyt vihollisosasto, mutta se saatiin torjuttua. Aamupäivällä vihollisjoukot tekivät hyökkäyksiä Simanovan kylän lähellä oleviin tukikohtiin, mutta ne kaikki saatiin torjuttua. Ryssä ampui raskaalla tykistöllä 6 - 10 laukausta Levinan kylään. Sen jälkeen noin kaksikymmentä ryssää tuli noin kilometrin päähän Levinan kylästä, Baranin ja Ostan tien eteläpuolelle, mutta kun ne huomasivat meidän vartiomiehet tienvarressa, partio perääntyi takaisin Kopovan suuntaan. Iltapäivällä saatiin yksi ryssä vangiksi Levinan eteläpuolen metsästä. Levinan tienhaarasta, noin kilometrin päässä olevan Levinajoen takaa oli eilen vaihdettu Kevytosasto 15 miehiä lepoon Mosoliinoon. Heidän tilalle Levinajoen taakse Kopovan suuntaan tuli luutnantti Lakion 35 miestä ja vänrikki Leinosen 20 miestä, sekä Annilan komppaniasta yksi joukkue. Tänään kenttävartio Baranin ja Levinan tien eteläpuolella siirtyi JR 9:ltä Kevytosasto 10 vastuulle. Päivällä oma partio kävi sähkölinjalla ja löysi sieltä ryssän tossujen jälkiä. Toinen partio kävi myöhemmin päivällä yhden oman kaatuneen pois samalta alueelta.

2.1.1942 perjantaina oli pakkasta 35 astetta. Yöllä oli heikkoa kivääri-, tykistö- ja kranaatinheitintulta. Viereisellä lohkolla haavoittui päivällä yksi mies, meillä oli rauhallista. Levinajoen uomaa pitkin oli yöllä kävellyt kymmenen ryssää ja niitä lähti Lakion ja Rajakomppanian partiot ajamaan takaa, mutta vihollispartion miehet olivat hävinneet takaisin Kopovan suuntaan. Aamulla 14. Rajakomppanian alikersantti Hyytiän partio oli lähtenyt kello 7.00 Gad -järvelle yhdyspartioon ja paluumatkalla kello 14.30 menoladun varteen päivän aikana tullut vihollispartio avannut tulen Kopovasta Levinaan johtavan huoltotien varresta ja siinä rytäkässä oli rajajääkäri Toivo Toropainen haavoittunut lievästi oikeaan käteen. Luutnantti Sistosen joukkue lähti ajamaan vihollispartiota takaa Levinajoesta 600 metrin päässä olevalle sähkölinjalle ja vielä sieltä 1,5 kilometriä etelään ryssän polulle saakka, mutta viholliset olivat paenneet sieltä Kopovan suuntaan. Jäljistä päättäen toisessa ryhmässä oli 10 miestä ja toisessa 30 miestä. Pioneerit alkoivat rakentaa lumiaitoja teiden varsille ja niitä tuotiin autoilla lisää. Illalla seitsemännen komppanian lohkolla osui etulinjan pesäkkeeseen kranaatti, josta haavoittui Antti Väänänen. 

Levinan etelän puoleinen kylä, jossa oli yksi KTR patteriston asemapaikka

3.1.1942 lauantai aamulla lämpötila -15 astetta. Levinan rintamalla yö kului rauhallisesti, aamupäivällä aloimme korsun valmistuksen. Koko päivän ajan oli pientä rätinää puolin ja toisin, vain ei mitään erikoista tapahtunut. Illalla saapui JSP:ltä takaisin joulukuun viimeisenä iltana niskaan haavoittunut ilomantsilainen kersantti Heikki Ikonen. Päivän aikana haavoittui kaksi miestä, joista toinen jäi JSP:lle. Päivällä nähtiin Roksan suunnasta ajavan 15 autoa Kopovan suuntaan. Aamulla Lakion partio havaitsi Levinajoella vihollispartion jälkiä ja partiossa oli ollut kymmenen miestä. Iltapäivällä kello 14.30 saapui Levinaan rykmentin sissiosasto ja se lähtee aamulla kello 5.00 kohti Kopovaa. Illalla oli polkupyöräkomppanian kotiitulojuhla Nikitinskajassa olevassa sotilaskodissa.

 Kevään 1942 Kotiliesilehtiä ja alla Suomen Kuvalehti lokakuu 1941

Kevättalvella 1942 ilmestyneissä viikkolehdissä pohdittiin sota-ajan nuorten kurittomuutta. Tästä esimerkkinä mainittiin, että eräs koulupoika surmasi autonkuljettajan. Samoihin aikoihin toinen nuori oli tappanut opettajansa. Lisäksi kirjoittaja kertoi, että nuoriso ja jopa lapset ovat tehneet ryöstöjä kauppoihin. Eräässä lehdessä paheksuttiin sitä, että nuoret naiset menevät miehensä kaaduttua liian nopeasti naimisiin. Kirjoittaja jatkoi, että naisten uskottomuus on lisääntynyt sotatalven aikana merkittävästi.   

4.1.1942 sunnuntain vastainen yö kului muuten rauhallisesti, mutta pientä rätinää oli puolin ja toisin. Aamulla oli kireää pakkasta, mutta siitä huolimatta päivällä raivattiin puolustuslinjaa vartiopaikan taakse noin 200 metrin matkalta. Iltapäivällä sää lauhtui. Pientä rätinää oli koko päivän ajan. Illalla lähdin komppanianpäällikkömme Vilannin kanssa kylpemään saunaan takalinjoille Levinan kylään. Illalla oli ryssien kranaatinheitin ammus osunut etulinjan majapaikan lähellä olevaan puuhun ja siitä haavoittui aika paljon miehiä, yhteensä 18 miestä. Ammus oli räjähtänyt puussa. Räjähdyksessä haavoittui uudestaan kersantti Heikki Ikonen nilkkaan osuneesta kranaatin sirpaleesta, muut haavoittuivat lievemmin. Muut haavoittuneet olivat alikersantit Viljo Sorjonen, Onni Palviainen, Onni Hyttinen, Veikko Hiltunen, Onni Tikka, Väinö Kärnä, Otto Hiltunen, Viljo Hassinen, sekä sotamiehet Veikko Holopainen, Väinö Leinonen, Valtteri Meuronen, Hannes Palviainen, Armas Poikola, Johan Vänni ja Huugo Rissanen. Haavoittuneiden kuljettamisessa JSP:lle meni aamupuolen tunneille. Kolme miestä teltassa säilyi ehjänä. Levinajoen taakse Lakion komppanian eteen oli tullut vihollispartio. Rajakomppanian alikersantti Lamminpartaan partio avasi tulen vihollispartiota kohti ja laukaustenvaihdossa yksi vihollinen oli haavoittunut, mutta partio oli päässyt pakenemaan Kopovan suuntaan. 

  

5.1.1942 maanantain vastainen yö kului edellisen yön onnettomuuden jälkeen rauhallisesti. Aamulla vihollisen heitin ampui taas meidän lohkollemme ja kranaatin sirpaleista haavoittui lievästi Yrjö Ihannus. Päivällä raivattiin uutta ampuma-alaa vartiopaikan edessä. Pientä rätinää jatkui molemmin puolin koko päivän ajan, muuten ei ole erikoisempaa kerrottavaa. Villen tukikohta alistettiin tänään meidän komppanialle. Illalla sää oli suojan puolella ja silloin alkoi kova lumisade. Lunta tuli yön aikana kymmeniä senttejä. Jääteille tuli yöllä vettä suojasään takia.

Simanovan tukikohdassa syksyllä 1941 ilomantsilaisia miehiä

6.1.1942 tiistaina yö kului rauhalliseen tapaan, mutta pientä rätinää oli koko yön ajan. Päivällä osa miehistä raivasi ampuma-alaa etulinjassa ja muut rakensivat korsuja. Komentokorsumme saimme päivän aikana valmiiksi ja me komentoryhmän jäsenet pääsimme muuttamaan siihen. Illalla kello 17.00 yritti vihollinen tulla Kummun tukikohtaan, mutta tykistön ampuessa tuli-iskun, se vetäytyi takaisin Kopovan suuntaan. Meille ei tullut rähinässä tappioita. Illalla oli sotilaskotiyhdistyksen virkistysiltamat sotilaskodissa. Juhlassa tarjottiin kahvinkorviketta, leipää ja pullaa sekä luettiin runoja ja sketsejä. Illalla jatkui kova lumipyry, ja lunta satoi koko yön ajan. Pakkasta oli illalla -10 astetta.

7.1.1942 keskiviikkona yöllä kului melko rauhallisesti, mitä nyt muutamia laukauksia kuultiin yön aikana. Päivällä laitettiin taas korsuja ja toiset raivasivat ampuma-alaa linjojen eteen ja osa miehistä lapioi lunta juoksuhaudoista. Päivällä oli tavanomaista kranaatinheitintulta ja jalkaväkitulta, muuten oli rauhallista. Rajakomppanian miehet kävivät partiossa Gad-järvellä, mutta eivät havainneet vihollista. Lumipyry jatkui koko päivän ajan ja se on tukkinut kaikki tiet ja sää oli tänään taas suojan puolella.

8.1.1942 torstaina yöllä oli taas pientä laukaustenvaihtoa, muuten oli rauhallista. Aamupäivällä osa porukasta lähti laittamaan toista huoltotietä Levinan suuntaan. 5/JR 51:stä lähti partio, joka meni vahingossa omaan miinakenttään ja siinä haavoittui kaksi miestä. Toinen oli partion johtajana toiminut vänrikki Suutarinen ja toinen saman komppanian aliupseeri, jonka nimeä en tiedä. Iltapäivä kului rauhallisesti, mitä nyt pientä rätinää oli puolin ja toisin. Viereisellä kaistalla joku vartiomies oli ampunut illalla vahingossa käteensä. Päivän tappiot haavoittuneina olivat siis yksi upseeri, yksi aliupseeri ja yksi sotamies. Iltapäivällä viholliset ampuivat Kopovan etulinjan taakse, lähelle Levinaa viisi kranaattia ja niistä kaksi hevosta haavoittui. Vihollisen kävi päivällä AV 1:stä länteen olevalla mäellä, mutta sitä ei saatu tuhottua. Tiet olivat edelleen tukossa useiden päivien lumisateiden jälkeen, koska osa aurausautoista oli rikki. Tänään pyry hellitti hiukan ja pioneerijoukot lähettivät miehiä lapioimaan teitä auki, se lienee osittain turhaa työtä. Maastossa oli tänään lunta paikka paikoin lähes 140 cm ja illalla oli taas pakkasta -12 astetta.

  

Ilomantsilaiset vartiossa Levinassa talvella 1941 - 1942

9.1.1942 perjantaina yö kului muuten rauhallisesti, mitä nyt pientä rätinää oli koko yön. Paarmalan komppanian alueelle Kumpuun ja sen läheisyyteen ryssät ampuivat aika runsaasti kranaatinheittimillä. Meidän lohkolla Vilanti laitatti taas etulinjaa kuntoon ja toiset miehet rakensivat korsuja etulinjaan. Kahdeksas komppania lähetti partion Goran suuntaan, jossa se havaitsi vihollispartioiden tossupolkuja varmistusladun vieressä. Menomatkalla vihollinen avasi tulen partiota kohden, mutta Kettusen partio pääsi tappioitta JR 30 partion luokse Karkan suunnalla, Paluumatkalle he lähtivät illalla ja saapuivat takaisin Levinan rintamalle yöllä tapaamatta vihollisia. Illalla oli pakkasta -25 astetta.

 Yläkuvassa pelto, jossa oli sodan aikana Haaksi ja Bunkkerin tukikohdat. Alla Simanovan kylää.

10.1.1942 lauantaina yöllä oli taas pientä rätinää ja pauketta. Päivällä kävimme Vilannin kanssa tutustumassa etulinjaan. Teitä aurattiin taas tänään, mutta osa teistä on vain hevosvetoisten ajettavissa, joilla saimme ensimmäiset täydennykset. Ryssän tykistö ampui Nikitinskajaan koko päivän ajan ja illalla ryssä ampui 70 kranaattia raskaalla heittimellä ja myös kevyellä heittimellä Talviston lohkolle ja 15 tykistön kranaattia Nikitinskajan kylään. Tappioita ei tullut päivän aikana koko pataljoonan alueella tykkitulesta huolimatta, mutta Levinassa ollut konekiväärimiesten käytössä ollut talo paloi kivijalkaan saakka. Illalla pakkasta oli -30 astetta.

11.1.1942 sunnuntaina tavanomaista jalkaväkiaseiden tulta ja jonkin verran kranaatinheitintulta. Päivän aikana jatkoimme miehistökorsun rakentamista etulinjassa ja osa miehistä kaivoi uusia asemia Kauko Vilannin määräämiin paikkoihin. Vartioiden kesken oli pientä laukaustenvaihtoa, ilma oli kylmää, pakkasta lienee ollut -20 ja paikka paikoin jopa -30 astetta. Nikitinskajan kylässä oli tänään elokuvanäytös, jossa esitettiin "Hätävara" - nimistä elokuvaa. Elokuvaa kävi katsomassa satoja sotilaita, koska näytöksiä oli tarjolla usita päivän aikana. 

Joulukuu 1941 Suomen kuvalehti

12.1.1942 maanantaina oli vaihteeksi rauhallinen päivä. Kävimme komppanianpäällikkö Vilannin kanssa tutustumassa etulinjan rakennustöihin. Sää pilvistä, pakkasta-10 astetta. 

13.1.1942 tiistaina oli taas rauhallinen. Etulinjassa miehet jatkoivat korsujen rakentamista ja asemien parantelua. Sää pilvistä pakkasta -16 astetta.

14.1.1942 keskiviikkona aamulla kävimme Vilannin kanssa tutustumassa etulinjan rakennustöihin ja samalla tutustuimme etulinjan olosuhteisiin. Illalla menimme komppanianpäällikön kanssa saunomaan Levinaan. Sää edelleen pilvistä, pakkasta -15 astetta. 

15.1.1942 torstaina yö meni rauhallisesti ja päivällä komppania teki taas varustelutöitä etulinjassa. Siellä paranneltiin tähystyslinjoja vihollisen suuntaan.

16.1.1942 perjantaina yö oli rauhallista. Kävimme taas etulinjassa katsomassa asemia ja tähystyslinjojen rakennustöitä ja siellä oli tehty aika paljon töitä. Rajakomppanian luutnantti Sistonen ja kymmenen miestä kävivät tutustumassa vihollisen puolella ja hiihtivät aamulla kello 7.00 alkaen Kummusta ensin Ostajoen varteen ja sieltä jokivartta lounaaseen Kopovan kylän suuntaan muutaman kilometrin päähän. Partio palasi takaisin ja ilmoitti, että löysivät vain muutamia tossupolkuja Ostajoen läheisyydestä. Sää pilvistä, pakkasta -20 astetta.

Vepsäläistyylinen talo Repinassa, lähellä Äänisen kanavaa

17.1.1942 lauantaina kävimme taas Vilannin kanssa tutustumassa etulinjojen rakennustöihin ja nyt asemat olivat jo tyydyttävässä kunnossa. Muuten oli rauhallinen päivä. Toisen komppanian alueella oma mies ampui vahingossa sotamies Vilho Katajan. Kopovan etulinjasta oli aamulla lähtenyt partio vihollisen puolelle ja siellä huoltotiellä oli yksi aliupseeri astunut miinaan ja aliupseeri ja kaksi muuta miestä oli haavoittunut räjähdyksessä. Iltapäivällä Levinasta lähtenyt kolmimiehinen partio hiihti huoltotiellä vihollispartion asettamaan miinaan, mutta räjähdyksessä tuli vain pintanaarmuja ensimmäiselle hiihtäjälle. Vihollispartion perään lähetettiin partio ja lähellä Syväriltä Ostaan kulkevaa sähkölinjaa partion tunnustelijana hiihtänyt sotamies Kuikka laukaisi miinan kello 13.40 ja mies kuoli vihollisten avatessa tulen partiota vastaan. Toinen mies haavoittui yhteenotossa. Kersantti Möllerin partio lähti vihollisen huoltotiellä Kopovan suuntaan aamulla kello 7.45 ja palasi illalla takaisin. Partio oli tuhonnut päivän aikana huoltotiellä kulkeneesta kolonnasta kaksi hevosta ja noin 20 ryssää. Illalla pakkasta oli -17 astetta. 

18.1.1942 sunnuntaina kävimme taas Vilannin kanssa tekemässä katselmuksen etulinjassa ja kävelimme komppanian kaikki pesäkkeet läpi. Etulinjassa oli rauhallista, muutamia laukauksia ammuttiin meidän siellä oloaikana. Aamulla lähti kersantti Jauhiasen partio vihollisen huoltotielle ja se oli saanut aamupäivällä tuhottua kaksi ryssää ja yhden toivat palatessa vankina komentopaikalle. Jauhiaselle myönnettiin välittömästi 21 vuorokautta lomaa. Sää pilvistä, pakkasta -15 astetta.

Noitaoja Baranissa. Tällä paikalla teloitettiin kaksi JR 9 sotilasta joulukuussa 1941

Baranin kylää kesällä 2016

19.1.1942 maanantaina oli rauhallinen pakkaspäivä. Sää oli todella kylmää. Tänään aurausautot saivat Horomovitsaan johtavan tien avattua.

20.1.1942 tiistaina kävimme katsomassa etulinjan rakennustöitä ja tänään siellä vedettiin etulinjan eteen piikkilankaestettä. Sotamies Karttunen siirrettiin tänään divisioonan esikuntaan. Illalla pakkasta oli -32 astetta. Aamulla saimme 16 miestä Nurmoilasta ja siinä oli neljä ilomantsilaista miestä, jotka sijoitettiin konekiväärikomppaniaan.

Ilomantsilaiset Hattunen, Martiskainen, Kettunen ja Riikonen tulivat Levinaan 20. tammikuuta 1942

21.1.1942 keskiviikkona harvaa tykistötulta koko päivän. Tänään komppanianpäällikkö Vilanti siirrettiin I/JR 9 komentajaksi ja meidän komppaniaan saapui 44 miestä, siis alokkaita, mukana oli paljon ilomantsilaisia miehiä, jotka jaettiin toiseen ja kolmanteen pataljoonaan. Kapteeni Flik ja pataljoonan pastori Erkamo saapuivat illalla komentokorsuun, he toivat meille radion. Kävimme kapteeni Flikin ja uuden komentajan luutnantti Kivisen kanssa katsomassa etulinjan asemat. Yöllä vaihdettiin Levinan rintamalle hiihtopartiojoukkoihin vänrikki Hannes Kekäläisen joukkue. Aamulla Kekäläisen partio 1+7 lähti ensimmäiselle partiomatkalle Kopovan suuntaan, tuolloin pakkasmittari näytti -31 astetta. Reilun tunnin päästä partio saapui sähkölinjan takana olevalle venäläisten huoltotielle ja siinä olevalle aukolla. Vihollinen oli avannut lähietäisyydeltä tulen partiota kohti. Kekäläinen haavoittui ja huusi miehiä perääntymään. Yllätyshyökkäyksessä jäi Kekäläisen kanssa linjalle haavoittuneena tai kaatuneena Väinö Kuusisto ja enolainen Vilho Tolvanen. Illalla luutnantti Vannisen partio kävi kahakkapaikalla etsimässä kaatuneita, mutta miesten ruumiita ei löydetty illan etsinnöissä. 

22.1.1942 torstaina oli pakkaspäivä. Päivällä tehtiin asemien kunnostustöitä ja uudet alokkaat olivat rakentamassa korsuja ja asemia. Vihollinen ampui kuuden tuuman tykillä ja yksi kranaatti osui huoltotien varteen ja kaksi meidän komppaniasta Levinaan kävelemässä ollutta miestä haavoittui kranaatista, toinen miehistä oli komppaniamme kolonnan mies Veikko Astikainen, joka kuoli jsp:llä. Illalla pakkasta oli -28 astetta.
23.1.1942 perjantaina komppania teki korsuja ja paranteli etulinjan asemia. Paarmalan tukikohdasta oli iltapäivällä kello 15.00 - 15.40 välillä nähty edessä olevalla tiellä marssimassa arviolta 640 ryssää. Levinassa oli pakkasta -32 astetta. Hivakassa kaatui ilomantsilainen Eemil Purmonen. Hän oli menossa vartiopaikalle, kun hänen vieressä räjähti kranaatti.

JR 9 Esikuntarakennus keväällä 1942

24.1.1942 lauantaina aamuyöllä etulinjan edestä kuului vihollisen liikehdintää. Jonkun verran oli laukausten vaihtoa, muutoin rauhallista. Paarmala ilmoitti, että samalla tiellä, missä eilen oli satoja ryssiä oli tänään marssinut noin 300 ryssää. Päivällä vihollisen tykistö ampui kuuden tuuman tykillä Levinan ja Nikitinskajan kyliin. Yksi kranaatti osui kolonnan hevoskuormaan ja siinä haavoittui vakavasti ilomantsilainen Väinö Tikka ja kaksi muuta sotamiestä. Tikka kuoli myöhemmin JSP:llä . Pakkasta oli illalla Levinassa peräti - 37 astetta. 

25.1.1942 sunnuntaina meidän lohkolle tuli uusia konekiväärimiehiä tekemään korsuja ja raivaamaan ampuma-alaa etulinjaan, mukana oli useita ilomantsilaisia. Talvisto ilmoitti, että viholliset vaihtavat heidän komppanian edestä miehiä ja sieltä edestä oli kuulunut jonkun puhuvan kaiuttimeen suomenkielellä. Päivällä pataljoonien komentajat päättivät perustaa uuden kenttävartion 1,5 kilometrin päähän Kopovan tiestä lännen suuntaan, koska sieltä metsien kautta tulee vihollispartioita jatkuvasti Levinan kylää kohti. 

26.1.1942 maanantaina kävimme komppanianpäällikön kanssa etulinjassa ja illalla kävimme hänen kanssa kylpemässä Levinassa. Muuten oli rauhallinen päivä. Levinassa oli edellisenä yönä palanut äskön tulleiden sotilaiden teltta ja siinä oli Valtteri Hämynen saanut pahoja palovammoja. Illalla oli pakkasta -26 astetta.

Suomen Kuvalehti marraskuu 1941, kuva Nurmoilasta

Sama paikka (Nurmoila) syksyllä 2013 

27.1.1942 tiistaina kävimme komppanianpäällikön kanssa tutustumassa etulinjan rakennustöihin ja siellä kaikki oli hyvällä mallillaan. Korsun rakennustyöt olivat vielä kesken, miehet asuivat vielä teltoissa. Yksi mies haavoittui päivän aikana vihollistulesta. Uutta kenttävartioita Kopovan tien länsipuolelle lähti rakentamaan 20 miestä. Ensimmäisenä päivänä raivattiin tulevan Jakajan kenttävartion eteen ampuma-alaa. Vihollinen lähetti joukkueen häiritsemään kenttävartion rakentamista ja syntyneessä taistelussa kaatui kahdeksan ryssää. 14. Rajakomppania siirtyi aamulla etulinjasta Mosoliinon kylään ja sieltä edelleen Syvärin kaupunkiin. Yksi I/JR 9 komppania tuli heidän tilalle etulinjaan kevytosasto 15. kaveriksi. Pakkasta oli illalla -31 astetta.

28.1.1942 keskiviikkona kävimme taas etulinjassa tutustumassa ja siellä oli korsun katto valmiina ja osa riksoista valmistui päivän aikana. Muutimme uuteen komentokorsuun tänään. Kahdeksannen komppanian päällikkö Luutnantti Talvisto lähti lomalle ja häntä tuli tuuraamaan luutnantti R. Tammilehto. Päivän aikana yksi mies haavoittui. Illalla 5/ JR 51 irrottautui etulinjasta ja heidän tilalle jäi konekiväärijoukkue varmistukseen. Jakajan kenttävartiosta ilmoittivat taas vihollisten hyökkäyksistä uutta kenttävartiota vastaan. Pakkasta oli illalla -29 astetta.

29.1.1942 torstaina vihollinen ampui voimallisesti etulinjaan ja etumaastossa liikkui paljon ryssiä. Päivällä miehet viimeistelivät etulinjan korsuja. Illalla vihollisen tykistö ampui Nikitinskajan ja Minovan kyliä. Pakkasta oli illalla -32 astetta.

JR 9 iltamat Levinassa kesällä 1942

30.1.1942 perjantaina aamulla tuli meille Lottia pastori Erkamon kanssa tarjoamaan korviketta ja he kävivät myös etulinjassa tarjoilemassa miehille korviketta ja muita myytäviä tarvikkeita. Jakajan kenttävartiosta ilmoittivat heidän yhdyspartion joutuneen vihollisen hyökkäyksen kohteeksi ja yksi oma mies oli kaatunut päivän aikana ja toinen haavoittunut vihollismiinasta. Sää pilvistä, pakkasta -19 astetta.

31.1.1942 lauantaina kävimme luutnantti Kivisen kanssa etulinjassa, mukanamme oli luutnantti Tiilikainen ja ylikersantti Hämäläinen. Otimme muutaman kuvan etulinjassa ja vihollinen alkoi niiden jälkeen ampua etulinjaan kranaatteja. Illalla lähdimme Kivisen kanssa saunaan Fedjevan kylään, jossa oli meidän töpinä. Matkalla kävimme tapaamassa majuri Enbergiä. Jakajan kenttävartiosta ilmoittivat, että yksi partion sotamiehistä oli hiihtänyt miinaan ja haavoittuneen siitä vakavasti. Päivän aikana 14. Rajakomppania poistui autokyydityksenä Syvärin kaupunkiin ja samalla se siirrettiin Rajapataljoonan nelosen toiseen komppaniaan, jonka toiminta-alue oli Barani ja sen eteläpuolella olevat Goran, Karkan ja Sumilian kylät. Rajamiehet siirtyivät Juksovanjärvelle 19. päivänä helmikuuta. Sää pilvistä, pakkasta -15 astetta.

Ilomantsilaiset Kettunen, Hattunen ja Tahvanainen kesällä 1941

Helmikuu 1942

1.2.1942 Sunnuntaina palasimme aamulla takaisin Fadejevan kylästä ja kävimme tulomatkalla ensimmäisen pataljoonan komentokorsussa tapaamassa kapteeni Vilantia. Päivällä palasimme omalle korsulle Levinaan ja hilloin tuli muutamia tykistön kranaatteja Levinan kylän alueelle ja mutta muuten on ollut ryssän tulitus laimeaa. Sää oli lauhaa -12 astetta ja pilvistä.

2.2.1942 Maanantaina sää pakastui hiukan, sillä aamulla oli pakkasta -20 astetta. Kolmannen pataljoonan alueella aamulla alkoi kiivasta tykkitulta, mutta päivällä se oli normaalia harvempaa. Kranaatinheittimillä ampuivat etulinjaan häirintätulta. Aamulla Simanovan edessä oleva kuulovartiopaikka oli havaittu yhden koiran liikkuvan edestakaisin ei kenenkään maalla. Päivällä sama kuulovartio oli kuullut vihollisen puolelta voivotusta ja jatkuvaa pulinaa.  Salovaaran partio kävi hiihtämällä Ostajoen varressa ja se oli havainnut, että viholliset ovat pääosin Ostajoen takaisissa asemissa. Iltapäivällä kello 15.00 Voseroksan kuulovartiossa ollut sotamies Matikainen ampui vahingossa vartiopaikalle tulleen 1/KTR 2 tykistön tulenjohtajana toimineen vänrikki Pentti Valkaman. Tapauksen tutkinta aloitettiin välittömästi.

3.2.1942 Tiistaina lähetettiin Männyn tukikohdasta 40 äsken tulleita alokkaita raivaamaan tien ja Voseroksan välistä suometsää näkemäalueen parantamiseksi. Ryssä on kaivanut koko päivän ajan yhdyshautaa kohti Koromyslovassa olevaa Haaksi tukikohtaa kohti, muuten päivä oli verrattain hiljainen. Päivän sää oli pakkasen puolella. Aamulla oli yksiköiden väliset hiihtokilpailut Minovassa ja jokaisesta yksiköstä lähetettiin sinne viisi miestä kilpailuihin, jossa hiihtomatkana oli 15 kilometriä. Sää pilvistä, pakkasta -15 astetta.

4.2.1942 Keskiviikkona ilma oli kylmää ja tuulista, pakkasta -13 astetta. Alikersantti Matti Tahvanainen kävi aamulla pataljoonan esikunnassa Levinassa tapaamassa majuri Enbergiä ja samalla hän haki postia töpinästä. Levinaan tuli taas muutamia tykistön kranaatteja. Kanavalla laukesi aamulla miina, mutta emme saaneet selvää mikä sen laukaisi. Repinan ja Kanavan välille laitettiin lisää piikkilankaa ja samalla miehiä oli hakkaamassa esteen lähelle näkemäaluetta. Sää oli hyytävän kylmää koko päivän ajan.

5.2.1942 Torstaina ilma oli kylmää, pakkasta -15 astetta, aurinko näyttäytyi iltapäivän aikana. Joistakin komppanioista ei ollut halukaita lähtemään virkistystilaisuuteen Levinaan ja sinne piti määrätä miehiä. Komppanianpäällikkö kävi kaikissa etulinjan korsuissa jututtamassa miehiä. Ostan kylän takaa nostettiin ilmaan tähystyspallo, siitä varmaan johdettiin tykistön tulta, sillä iltapäivällä ryssät ampuivat yli 50 kranaattia asemiimme. Illalla kuuntelimme korsussa radiosta mukavaa musiikkia. Päivällä perustettiin rintamalehti Jäkälä, jonka toimitusmiehet saatiin nimettyä samassa kokouksessa.

6.2.1942 Perjantaina jääkärijoukkueen miehet Koljonen ja Holappa menivät omaan miinakenttään Voseroksan edessä ja miinojen räjähdyksessä kuoli kiihtelysvaaralainen korpraali Eero Koljonen. Levinaan tuli taas muutama tykistön kranaatti ja iltapäivällä ryssä ampui koko pataljoonan alueelle kranaatteja.  Päivällä oli pakkasta -20 astetta.

7.2.1942 Lauantaina oli -18 astetta pakkasta. Aamupäivällä vihollinen ampui kranaatteja tykistön tähystyspaikalle ja Haaksin tukikohtaan. Haaksin tukikohdassa sotamies Paul Sarkkinen haavoittui ja myöhemmin mies kuoli tukikohdassa. Kuudennen komppanian alueella haavoittui kolme mistä, joista kaksi oli tammikuussa tulleita konekiväärimiehiä.

8.2.1942 Sunnuntaina haavoittui yksi konekiväärimies Voseroksan tukikohdassa. Sää oli edelleen kirkasta ja pakkasta oli -15 astetta. Kolmannen pataljoonan alueella kävi kolme upseeria tutustumassa etulinjaan. Illalla komentaja ja kirjuri lähtivät Levinaan saunomaan.

9.2.1942 Maanantaina aamulla kävi pastori Erkamo etulinjassa. Komentaja ja kirjuri palasivat saunomismatkalta takaisin komentokorsuun. Päivällä pyrytti lunta ja pakkasta oli -14 astetta. Päivällä kuultiin kaksi miinan räjähdystä etulinjan takana Ostajoen varressa.

10.2.1942 Tiistaina Kanavalla etulinjasta tuli asemiin vihollisjoukko ja siitä saatiin kaksi vankia, toinen oli Prismuleen Aleksander ja toinen Jakunitzon Kondrad. Rannan konekiväärimiehet saivat osumia ainakin kymmeneen ryssään. Aamulla alkoi rykmentin hiihtokilpailut ja sen voitti Pekka Puhkarinen, saaden 21 vuorokauden loman. Kolmannen pataljoonan etulinjan asemia kävi tarkastamassa Enberg, Flink ja Kivinen. Pakkasta oli -13 astetta.

11.2.1942 Keskiviikkona yö oli rauhallinen. Päivällä oli tavanomaista jalkaväkitulta ja asemiin tuli satakunta erilaista kranaattia. Illalla tuli yliloikkari kummun tukikohtaan yhdeksännen ja seitsemännen komppanian saumakohdasta. Mies toimitettiin illalla esikuntaan. Pakkasta oli -12 astetta.

Ilomantsilainen alikersantti Sulo Laine Simanovassa talvella 1941-42

12.2.1942 Torstaina oli tavanomaista kranaatinheitintulta heti aamuhämäristä alkaen. Miehet laskivat 160 räjähdystä päivän aikana ja Bunkkerilla haavoittui päivällä yksi mies käsivarteen osuneesta kranaatin sirpaleista. Päivällä kävivät pioneerit katsomassa etulinjan esteitä. Pääteiden varsille pioneerit toivat lisää lumiaitoja. Sää pilvistä, pakkasta -18 astetta.

13.2.1941 Perjantaina oli tavallista rauhallisempi päivä. Sää pilvistä, pakkasta -12 astetta.

14.2.1942 Lauantaina sää oli aamulla -14 astetta, päivä oli kirkas ja illalla sää lauhtui ja tuuli oli kovaa. Päivällä vihollisen suorasuuntaustykki ampui asemiimme koko päivän. Kapteeni Flink ja tulenjohtaja kävivät etulinjan vartiopaikalla tutustumassa vihollisasemiin. Ilomantsilainen kersantti Veikko Määttänen määrättiin tänään seitsemännen komppanian yhden joukkueen johtajaksi. Illalla oli pataljoonassa kävi esiintymässä viihdytyskiertue. Esiintyjänä olivat Lotta Suoma Tanskanen, yksi haitarinsoittaja, yksi kuplettilaulaja ja yksi soittaja. Kiertueen esittämä ohjelma toi vaihtelua rintamamiehille.   

15.2.1942 Sunnuntaina oli edellisiä päiviä kovempaa kranaattitulta ja joukossa oli srapnelleja. Muutama kranaatti osui Levinan kylään, kun ryssä ampui sata tykistön kranaattia Levinan lähialueelle. Etulinjan korsuissa kävi esiintymässä Lotta Suoma Tanskanen ja kolme sotamiestä, kiertäen jokaisessa korsussa päivän aikana. Sää oli kirkas ja pakkasta aamulla -7 astetta.

16.2.1942 Maanantaina ryssä ampui taas koko päivän ajan kranaatteja etulinjaan. Kapteeni Flink lähti seuraamaan etulinjassa tapahtuvaa piikkilankaesteen asentamista, hänen mukana oli kapteeni Ihannus. Mukaan lähti pioneeri, joka tiesi missä on aiemmin kadonneiden enolaisen vänrikki Heijarin ja sotamies Aleniuksen ruumiit. Miehet löysivät enolaiset etsitystä paikasta ja ruumiit tuotiin aluksi etulinjaan ja niitä tuotaessa sotamies Niemi laukaisi vahingossa oman miinan ja hän haavoittui vakavasti. Ruumiit vietiin illan aikana takalinjoille.  Sää oli lauhaa.

17.2.1942 Tiistaina ammunta oli edellisiä päiviä heikompaa ja miehet olivat varustelutöissä parantamassa etulinjan taisteluhautoja ja rakensivat korsua. Sää oli -12 astetta aamulla, päivällä sää lauhtui ja ilma oli varsin keväinen.

Hivakan korsunotko keväällä 1942

Hivakan korsunotkon kuvia vuosilta 1941 - 42 SA-kuvat

Hivakan korsunotkoa rakennetaan 5./JR 9 miesten voimin kesällä 1942 SA-kuva

Hivakan korsusta häädetään syöpäläisiä kesällä 1942 SA-kuva

Haaksi tukikohta kesällä 1942 SA-kuva

Sama paikka kesällä 2016

18.2.1942 Keskiviikkona oli rauhallinen päivä, sää pakkasta -18 astetta.

19.2.1942 Torstaina tuli luutnantti Kivinen lepokodista takaisin ja kapteeni Flink, kapteeni Sirola ja rykmentin huoltoupseeri Riikonen kävivät etulinjassa. Flink lähti illalla saunomaan Levinaan. Pakkasta oli aamulla -20 astetta.

20.2.1942 Perjantaina oli rauhallinen päivä. Sää aamulla pakkasta -20 astetta, mutta aurinko lämmitti päivällä lähelle nollaan saakka. Illalla tuuli oli erittäin voimakasta.

21.2.1942 Lauantaina oli rauhallista ja kävimme syömässä kello 10. ja kello 17. aikaan. Kapteeni Flink lähti lomalle ja etulinjassa kävi luutnantti Rainio, Vingvist ja Tsokkinen. Minä kuvasin upseerit etulinjan pesäkkeessä, jonka jälkeen palattiin takaisin komentopaikalle Levinaan. Luutnantti Kareoja meni AKS:n kokoukseen Äänislinnaan. Aamulla oli pakkasta -9 astetta, päivällä lauhempaa.

22.2.1942 Sunnuntaina lievää tykistötulta etulinjan taakse. Lotat Riihijärvi ja Metsäinen kävivät etulinjassa pastori Erkamon ja luutnantti Lampellon kanssa. Erkamo piti hartaushetkiä etulinjan korsuissa ja muut upseerit tutustuivat etulinjan asemiin. Luutnantti Väisänen palasi illalla lomalta takaisin etulinjaan. Kahdeksannen komppanian lohkolle hyökkäsi ryssän komppania, mutta se saatiin torjuttua. Yksi oma mies haavoittui päivän aikana. Sää aamulla pakkasta -7 astetta, päivällä lauhaa.

Hain sotilaskoti Levinassa, alakuvassa sotilaskodin Lotat

23.2.1942 Maanantaina oli taas rauhallinen päivä. Sää oli keväisen lämmin ja tykistön tulta tuli takana olevaan Nikitinskajan kylään, jossa haavoittui kolme miestä. Tykistön majuri Penttinen ja luutnantti Lampelto kävivät tutustumassa etulinjan tulenjohtopaikkoihin. Illalla kävi etulinjaan tutustumassa luutnantti Kareoja.

24.2.1942 Tiistaina sää aamulla pakkasta -7 astetta, päivällä oli lämmintä, lunta pyrytti koko päivän ajan. Illalla luutnantti Kareoja siirtyi meidän kenttävartion päälliköksi tuuraamaan lomalle lähtenyttä luutnantti Pekkarista. Kersantti Kallio ja sotamies Korhonen pääsivät meiltä kotilomalle.

Komentokorsu Levinassa

II/JR 9 Komentokorsu Voseroksassa SA-kuva

25.2.1942 Keskiviikkona sää oli aamulla pakkasta, illalla lauhempaa. Päivällä kävi tykistön majuri Tossavainen ja luutnantti Korpilahti etulinjassa. Herrat lähtivät iltapäivällä komppanianpäällikömme kanssa Levinaan saunaan.

26.2.1942 Torstaina sää oli kirkasta ja pakkasta aamulla -13 astetta. Päivällä haavoittui kaksi miestä kranaattitulessa. Etulinjassa kävivät luutnantti Tammilehto ja Sirala tutustumassa tukikohtaamme ja sen etumaastoon. Iltapäivällä kävi etulinjassa majuri Enberg, luutnantti Vingvist ja pastori Erkamo. Myöhään illalla saapuivat tykistön uudet tulenjohtajat tulenjohtopaikoille. 

27.2.1942 Perjantaina aamulla lähtivät pataljoonasta 1902 - 1905 syntyneet miehet takalinjoille ja sieltä ensin lääkärin tarkastukseen. Tietojen mukaan heidät siirretään myöhemmin siviiliin. Saimme tänään etulinjaan kuusi uutta konekiväärimiestä. Tänään miehemme raivasivat etumaastoa ja korjasivat juoksuhautoja. Pakkasta oli aamulla -25 astetta päivällä lauhempaa.

II/JR 9 ja 2. konekiväärikomppanian Voseroksan ja Rannan tukikohdat

Nikitinskaja ja II/JR 9 tukikohdat

II/JR 9 Koromyslovan alueen tukikohdat ja Levinan alue

4.k./JR 9 tukikohta Koromyslovassa 1941 SA-kuva

III/JR 9 tukikohtien paikat kartalla

Jos haluat käydä Kumputukikohdassa ja ajat Voznesenjasta Ostaan päin. Käänny oikealle noin 20 metriä ennen Ostajoen ylittävää siltaa. Aja sen jälkeen huonokuntoista kylätietä noin 2,3 km Simanovan kylän pohjoislaitaan. Pellolta, jossa tie päättyy, lähde kävelemään ostajoen suunnassa olevia vanhoja metsäkoneen ajouria lounaan suuntaan noin 600 metriä, ylität peltoa-ojan, jossa on puiden rungoista tehty huono silta, jatkat Ostajoen suuntaisesti vievää vanhaa tien pohjaa noin 600 metriä ja kun olet ylittänyt notkopaikan saavut peltoaukealle, josta kävelet 550 metriä ylöspäin metsän reunaan. Sieltä löytyy metsän keskeltä Kummun kraatteri ja juoksuhautoja, pesäkkeitä ja sieltä löytyy myös korsujen pohjia. Maasto on savista ja pelloilla kasvaa korkeaa heinikkoa, joten varaa kumisaappaat mukaan.  
Alla olevassa kartassa on "16.5.1944 Kummun paukun" kraatteri, joka sijaitsi lähellä Tuki nimistä korsua ja nyt räjähdyskraatteri on nyt vesilammikkona". Nykyään lammikko on metsän keskellä ja on täynnä vettä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
Isäni kertoi 1960-luvulla Kummun paukusta meille lapsille.

Kummun tukikohdan edessä oleva kraatteri  (Kuva Erkki Kuivalainen) 

Kummun Kraatterin tarkat Koordinaatit
60.8305466, 35.4959893
60.8305466N 35.4959893E

60°49′50′′N 35°29′45.6′′E

Kummun Kratteri keväällä 1944

Kuva Kummun tukokohdasta Ostajoelle päin kesällä 1943 

Ostajoki Kummun tukikohdan alapuolella (pellon takana noin 500 metriä itään)

28.2.1942 Lauantaina oli kuun viimeinen päivä. Sää oli aamulla -15 astetta pakkasta. Komppanianpäällikkö kävi tänään katsomassa etulinjan raivausta ja antoi lisää etulinjan paranustöitä komppanialle. Bunkkerin ja Kuolemalaakson alueelle ampui ryssä tänään kovan keskityksen ja sen jälkeen tuli joukkue ryssiä etulinjaan saakka, mutta hyökkäys saatiin torjuttu. Ainakin yhdeksän ryssää jäi etulinjan eteen ja yksi jäi yhdeksän metrin päähän taisteluhaudan eteen. Kahakassa yksi oma mies haavoittui lievästi.

Minovan kylä keväällä 1942

Maaliskuu 1942

1.3.1942 sunnuntaina oli navakkaa ja paikka paikoin kovaa etelätuulta, päivällä ajoittain kohtalaista lumisadetta. Lämpötila oli aamulla -9 astetta. Eturintamalla oli tavanomaista rätinää, miehet hoitivat tänään vain vartiopalvelusta. Ljabuskin alueelle ryssä ampui tykistöllä koko päivän ajan. Minovassa pidettiin illalla klubilla juhlat kello 19.00 – 20.40 välisenä aikana, johon osallistui eversti Kuistio. Eversti jakoi juhlassa alkuvuoden aikana Syvärin alueen taisteluissa kunnostautuneille miehille mitalit. Ohjelmassa oli rykmentin torvisoittokunnan esityksiä ja juhlapuheita. 
Levinan rintamalla raivattiin päivän aikana etulinjan edessä olevaa puustoa ja tehtiin estelinjaa etulinjan eteen. Kahdeksannen komppanian lohkolle ryssä ampui heittimillä koko päivän ajan ja yksi mies haavoittui sirpaleista. Nikitinskajassa vihollisen tykistön ammus osui hevoseen ja räjähdyksessä kaatui yksi mies ja kolme miestä haavoittui.  Kaatunut oli ilomantsilainen Heikki Kontturi, joka haavoittui sirpaleista vaikeasti ja kuoli pian haavoittumisensa jälkeen Nikitinskajassa.

2.3.1942 maanantaina pilvistä ja aamulla heikkoa lumisadetta. Lämpötila oli noin – 5 astetta. Syvärin pohjoispuolella helmikuun lopussa havaittu ryssän partio saatiin osittain tuhottua rykmentin sissiosaston miesten toimesta. Ryssiä kaatui kahakassa kahdeksan ja neljä miestä saatiin vangittua. Levinassa tuli etulinjaan pioneereja, jotka aloittivat tehdä miinoituksia eteen raivattuun murrokseen. Komppaniat saivat tänään täydennysmiehiä.

Keväällä 1942 JR 9 esikuntakomppanian miehiä Nikitinskajan kylässä

3.3.1942 tiistaina sää oli pilvistä ja navakkaa pohjoistuulta. Lämpötila oli – 10 astetta. Päivällä saatiin vanki, joka kertoi politrukin kertoneen, että 16. huhtikuuta alkaa hyökkäys Syvärin rintamaa vastaan. Levinan rintamalla jatkettiin etulinjan raivausta ja miinoitusten tekoa.

4.3.1942 keskiviikkona kovaa pohjoistuulta, lämpötila – 18 astetta pakkasta. Levinasta seitsemännestä komppaniasta lähetettiin kaksi miestä Ruoppaojalle lepokotiin ja vänrikki Saarela lähti aamulla hiihtokilpailuihin.

5.3.1942 torstaina sää pilvistä, lämpötila -12 astetta, tuuli kääntyi lännen puolelle. Kanavan varressa sijainnut kolmen tuuman tykki ampui Voseroksan tukikohtaan aamupäivällä. Illalla kello 20.00 Koromyslovassa Hivakan tukikohdassa yksi mies haavoittui piiskatykin ammuksesta. Levinan rintamalla kävi tutustumassa etulinjaan JR 51 upseeriporukka.

6.3.1942 perjantaina aamulla lumisadetta, päivällä sää selkeni. Pakkasta oli -15 astetta, tuuli edelleen lännen puolelta.

7.3.1942 lauantaina sää oli selkeää, lounaistuuli oli kohtalaista. Pakkasta oli aamulla – 15 astetta, mutta illalla lähellä nollaa. Esikuntaan tuli ilmoitus, että kaikki ennen 1911 syntyneet pitää siirtää III/JR 51, josta heidät siirretään myöhemmin reserviin. Pataljooniin jäivät kaikki 1912 – 1922 syntyneet miehet.

Vosnesenjan 192 metriä pitkä, 6 metriä leveä 12 t paalutukisilta valmistui keväällä 1942

Syväriä Vosnesenjan kohdalla 2016

8.3.1942 sunnuntaina sää oli puolipilvistä ja lämpötila oli nolla ja viiden pakkasasteen välillä. Oma raskas tykistö tulitti Minovasta Simanovan kylää. TK-kuvaajat vänrikki Ilpo Kaukovalta ja vänrikki Tarmia olivat seuraamassa etulinjassa Suomalaistykistön tulitusta. 

9/JR 9 päällikkö Tiilikainen ja TK-mies Kaukovalta Levinassa 1942 SA-kuva

9.3.1942 maanantaina sää oli puolipilvistä ja lämpötila – 5 astetta pakkasta. Levinan rintaman etulinjassa olivat vieraina edelleen TK-kuvaajat Kaukovalta ja Tarmia. He tutustuivat meidän alueen etulinjoihin. Ryssä ampui Levinan kylään muutamia kranaatteja, mutta se eivät aiheuttaneet tappioita.

10.3.1942 tiistaina sää oli pilvistä ja päivällä tuli lunta sakeasti, Lämpötila oli päivällä noin – 10 astetta pakkasen puolella. Aamulla Levinan etulinjan taakse tullut 40 – 50 miehen vihollispartio saatiin ajettua takaisin Kopovan suuntaan. Kenraalimajuri Svensson, eversti Kuistio ja majuri Enberg tarkastivat kahdeksannen ja yhdeksännen komppanian etulinjan asemat. Herrat olivat tyytyväisiä Simanovassa oleviin asemiin ja miehiin. Tarkastuksen aikana vihollisen heittimet tulittivat etulinjan takamaastoa, tuoden herroille tutuksi etulinjan miesten jokapäiväistä elämää.

Etulinjan tarkastus Levinassa keväällä 1942 SA-kuva

11.3.1942 keskiviikkona aamuyöllä kello 2.25 saapui 7. divisioonan sissiosasto Vosnesenjasta Äänisen kanavan tukikohtaan hiihtämällä. Kanavan päällikkönä oli sillä kertaa luutnantti Kröger. Partio 1+2+10 lähti kanavan takaa Äänisen jäälle ja siellä tukikohdan vartiomies avasi konekivääritulen vahingossa omaa partiota kohti. Tulituksessa sotamies Kauko Kallinen haavoittui päähän ja mies kuoli päivällä matkalla Soutjärven kenttäsairaalaan. Samassa tulituksessa lääkintämies Eerik Penttinen haavoittui lievästi. Sissiosasto ajoi yöllä Äänisen yli tullutta vihollisten 20 – 30 miehen vihollispartiota perässä. Ryssien partio palasi yhteenoton jälkeen takaisin Äänisen taakse ja oma sissiosasto palasi takaisin aamupäivän aikana. Takaa-ajoa haittasi Äänisellä ollut kova lumipyry. Sää oli pilvistä ja lunta satoi koko päivän ajan. Lämpötila oli – 10 astetta ja kohtalainen pohjoistuuli puhalteli lunta rannan tukikohtiin. Ostan rintamalla meitä vastassa on everstiluutnantti Zhukovin johtama JR 1063 joukot ja Äänisen alueella majuri Vallin hiihtoprikaati. Saimme tietoomme tänään, että tarkka-ampujamme ovat maaliskuun aikana ampuneet 67 vihollista Syvärin alueella.

Tienristeys lähellä Levinaa, takana etulinja

12.3.1942 torstaina oli selkeää säätä ja lämpötila -10 - -15 astetta. Päivällä lensi kaksi vihollisen konetta meidän yli ja hiukan myöhemmin kolme omaa konetta. Iltapäivällä Levinassa haavoittui yksi mies lievästi olkapäähän.

13.3.1942 perjantaina sää vaihtelevaa pilvisyytä. aamulla oli pakkasta -10 astetta, illalla pakkanen kiristyi -25 - -30 asteeseen. Keskipäivällä kävi Minovassa kenraalimajuri Svensson ja eversti Ausfeld. Etulinjasta siirtyivät viimeiset ennen 1911 syntyneet miehet pois ja heidän sijalle saatiin nuorempia miehiä JR 51 joukoista.

14.3.1942 lauantaina sää oli selkeää ja pakkasta oli – 15 astetta. Päivän aikana vihollisen hävittäjät lensivät linjojen päällä. Bunkkerin tukikohdassa vihollisen kranaatinheitin ampui kahdeksan laukausta ja yksi mies haavoittui luodista.

15.3.1942 sunnuntaina sää oli vaihtelevaa, lämpötila oli – 15 astetta. Tänään oli linjoilla rauhallisempaa.

16.3.1942 maanantaina sää oli selkeää ja lämpötila -5 - -10 astetta. Tykistön molemminpuolista tulta oli koko rintaman alueella. Omia ja ryssien koneita kävi etulinjan päällä.

17.3.1942 tiistaina sää oli selkeää ja pakkasta – 15 astetta. Iltapäivällä osa miehistä rokotettiin. Päivällä bunkkerille hyökkäsi noin kahden joukkueen vihollisosasto, mutta hyökkäys saatiin torjuttua tykistön ja jalkaväen tulen avulla. Hyökkäyksen aikana bunkkerin tukikohdassa kranaattitulessa kaatui vänrikki Aarnio ja yksi kranaatinheitinmies haavoittui. Muualla Simanovassa kolmannen pataljoonan alueella havaittiin vihollisen vahvistavan etulinjan asemia. Palatsin lohkolla olevan notkon kohdalta neljä ryssää tuli miinakentän läpi, mutta heidät tuhottiin omien asemien eteen. Miehillä oli mukana miinanetsintäkone.

18.3.1942 keskiviikkona divisioonan Sissiosaston partio, jota johti kersantti U. Huopainen, hälytettiin aamulla Kanavan tukikohtaan, jossa oli nähty vihollispartio aamuyön tunteina tukikohtaan menevän jäätien varrella. Partio etsi vihollisen jälkiä tuloksetta ja illalla partio palasi takaisin tukikohtaansa Vosnesenjaan. Sää oli aamulla pilvistä ja illalla sää selkeni. Pakkasta oli illalla – 15 astetta.

7. Divisioonan hiihtopartio Äänisenkanavalla keväällä 1942 SA-kuva

19.3.1942 torstaina sää oli aamulla selkeää ja pakkasta oli -5 - -10 astetta. Päivällä vihollisen hävittäjät lensivät meidän yläpuolella.

20.3.1942 perjantaina sää oli selkeää ja pientä pakkasta koko päivän ajan. Osa levossa olevista joukoistamme kävi täisaunassa Minovan kylässä. Levinan sotilaskodin Lotat Lättänen ja Hassinen, sekä sotilaskodin johtajatar neiti Kapanen ja pastori Erkamo kävivät etulinjassa. Lotat myivät karamelleja ja korviketta etulinjan miehille. Kahdeksannen komppanian komentokorsu syttyi illalla tuleen, mutta onneksi palo havaittiin ajoissa ja se saatiin jälkeen sammutettua lumella.

21.3.1942 lauantaina lounaistuulta ja pilvistä. Lämpötila oli aamulla -10 astetta. Toisen pataljoonan alueella alettiin rakentaa takalinjoilla espanjalaisia ratsuja ja niitä siirrettiin öisin etulinjaan.

22.3.1942 sunnuntaina sää oli päivällä nollassa. Illalla ihollinen teki väkivaltaisen tiedustelun Levinapuron kohdalta kohti Levinaa, mutta se saatiin torjutuksi tykistön ja jalkaväen tulen avulla. Kolmannen pataljoonan alueella aloitettiin miesten rokottaminen. Nikitinskajaan ryssä ampui päivällä kranaatteja huoltotien varteen, saamatta mitään aikaan.

23.3.1942 maanantaina rykmentin sissiosaston partio hälytettiin aamulla kello 5.07 Kanavalle, jossa vihollisen noin 100 miehen hiihtopartio oli havaittu Äänisen jäällä. Sissiosasto sai hajotettua vihollisen hiihtopartion, saaden yhteenotossa yhden ryssän vangiksi. Väätäisen partion miehet ajoivat vihollisia noin 4 – 5 kilometriä takaa, lähelle Äänisen etelärantaa, jonka jälkeen se palasi takaisin Vosnesenjaan. Sää oli päivällä nollassa, paikoin plussan puolella.

Tie Vosnesenjasta Ostaan keväällä 1942

Voseroksa huhtikuu 1942 Keväthyökkäyksen viimeisenä päivänä SA-kuva

Konekiväärimies vartiossa Voseroksassa huhtikuussa 1942 SA-kuva

Sama tie kesällä 2016

24.3.1942 tiistaina sää oli puolipilvistä, pakkasta muutama aste. Linjoilla oli rauhallista.

25.3.1942 keskiviikkona satoi lunta ja räntää. Päivällä omat hävittäjät ampuivat alas yhden vihollisen pommikoneen. Kahdeksannen komppanian alueella bunkkerille viholliset ampuivat paljon kranaatteja ja yksi huoltomiesten käyttämä hevonen kaatui, mutta ajomies säilyi haavoittumatta.

26.3.1942 torstaina kovaa tuulta ja lumisadetta. Pakkasta oli toistakymmentä astetta. Syvärin ylitse johtava silta saatiin päivällä osittain valmiiksi, ja siitä pääsee henkilöautoilla ajamaan yli. Kolmannen pataljoonan etulinjassa aloitettiin piikkilankapaalujen teko. Bunkkeria tulitettiin taas päivällä raskaasti ja myös Levinan kylään saatiin tykistön kranaatteja.

27.3.1942 perjantaina hälytettiin Sissiosasto Kanavan tukikohdan lähelle, jossa oli aamuyöllä vartiomies nähnyt kymmenkunta ryssien moottorikelkkaa ajamassa kovaa vauhtia Äänisjärvellä. Sissiosasto hiihti aamulla Ääniselle, mutta lumipyryn takia partio ei saanut näköhavaintoa lumikelkoista. Päivällä kelkat ja venäläisen hiihtopartio lähestyi Äänisen rantaa, mutta suorasuuntausjaoksen avattua tulen niitä kohti, kelkat ja miehet kääntyivät takaisin Ääniselle. Syvärillä puhalsi koko päivän ajan kova tuuli ja samalla saatiin runsasta lumisadetta. Lämpötila oli -10 ja -20 asteen välillä. Bunkkerilla haavoittui taas yksi mies vihollistulessa.

28.3.1942 lauantaina sää oli selkeää ja pakkasta muutama aste. Oli taas yksi rauhallinen päivä.

29.3.1942 sunnuntaina sää oli selkeää ja lämpötila oli iltapäivällä lähellä nollaa. Pienoisheittimen kranaatista haavoittui bunkkerilla yksi sotamies.

30.3.1942 maanantaina länsituulta ja selkeää. Lämpötila oli päivällä – 5 astetta. Kello 10.00 haavoittui päähän sotamies bunkkerilla. Asialla oli ryssän tarkka-ampuja. Bunkerin konekivääripesäke tuhoutui iltapäivällä kranaattitulessa ja samalla tuhoutui siellä ollut konekivääri.

31.3.1942 tiistaina sää puolipilvistä ja lämpötila muutaman asteen pakkasella. Levinan lohkolla meni päivällä konekiväärikomppanian ylikersantti Karhunen omaan miinakenttään haavoittuen räjähdyksessä vaikeasti. Samassa räjähdyksessä yksi seitsemännen komppanian mies haavoittui lievemmin.

Huhtikuu 1942

1.4.1942 keskiviikkona sää oli puolipilvistä, pakkasta – 5 astetta. Kanavalla syttyi vihollisen korsu palamaan ja sen lähellä ollut 20 – 30 miehen ryhmä hajotettiin tykistön tulella. Pataljoonaan saatiin aamulla tieto, että 1911 ja ennen syntyneiden kotiuttaminen keskeytetään, koska koulutuskeskuksista ei saada tarpeeksi miehiä heidän tilallensa. Aamulla havaittiin noin 300 miehen saapumisen Ostan kylään ja miehillä oli täyspakkaukset selässä. Yhdeksännestä komppaniasta Simanovassa kaatui päivällä Juho Pennanen ja kaksi miestä haavoittui. Bunkkerin ja Lasipalatsin edessä kerääntyi suuri joukko ryssiä aikoen lähteä hyökkäykseen. Vartiomies ilmoitti asiasta komppaniaan ja tykistö ampui ryhmittymään ja hyökkäyshalut kaikkosivat. Vihollistykistö ampui Levinan kylään srapnelleja. Kusrajärven ja Kopovan välisellä alueella meitä vastassa on 386. Divisioonaan kuuluva majuri Zujevitshin JR 1065, joihin kuuluu n. 2 200 miestä. Kurpakista Koromyslovaan, eli III/JR 9 vastuualueella on JR 1224, jonka johtajana on majuri Tshernousov ja miehiä noin 1 800. Koromyslovan ja Äänisjärven välisellä alueella eli II/JR 9 lohkolla on vastassa JR 1228, jonka johtajana on kapteeni Jerohin ja komisaari Kusnetsov. Heillä on tietojemme mukaan 1 800 miestä. Lisäksi takalinjoilla on reservissä aikaisempi vastustajamme JR 1226, jonka johtajana on majuri Ivanov ja hänellä on käytettävissä noin 1 300 miestä.

2.4.1942 torstaina sää oli sateinen, lämpötila – 3 astetta pakkasta. Päämajasta ilmoitettiin, että vihollinen on keskittämässä joukkoja Syvärin rintaman eteläpuolelle ja sen takia kotiuttamiset on keskeytetty toistaiseksi. Viholliset vaihtoivat etulinjan miehistöä koko päivän ajan Simanovan kylässä. Illalla satoi lunta.  Oma tykistö ampui Ostan kylään ja siellä syttyi neljä taloa tuleen ja illalla vielä kolme taloa. Yksi mies haavoittui vihollisen kranaattitulessa.

3.4.1942 pitkäperjantaina sää oli edelleen aamulla sateista ja lämpötila – 3 astetta pakkasta. Jandepajoen suunnalla havaittiin suuria viholliskeskityksiä, jotka yrittivät hyökätä etulinjan läpi, mutta hyökkäys saatiin torjuttua. Karandagasta länteen nähtiin kulkevan noin 1200 vihollista kuormastoineen. Illalla oli ehtoollinen, johon osallistui osa komppanioiden miehistä.  Myös Ostan kylässä nähtiin satoja miehiä kävelevän kirkon takaa kohti Roksaa. Joukkojen liikehdinnän takia asetettiin rykmenttiin lomakielto.

4.4.1942 lauantaina sää oli puolipilvistä, tuuli kääntyi pohjoisen puolelle ja lämpötila oli hiukan pakkasen puolelle. Levinassa oma tykistö tulitti suorasuuntaustykeillä Kaudangassa havaittuja vihollisosastoja. Ostaan tuli suuri määrä miehiä hiihtämällä. Tiedustelun mukaan ne ovat 6. erikoishiihtoprikaatin miehiä. Äänisen eteläpuolelle saapui päivän aikana JR 1224 Siperialaisjoukkoja. Eversti Kuistio antoi käskyn tehostaa vartiointia Ostan rintamalla vihollisten suurten joukkojen siirtojen takia. Vartiomiesten määrää lisättiin ja reservissä olevien joukkojen lähtövalmiutta lisättiin. Iltapäivällä yhdeksännen komppanian tilapäiselle tulenjohtopaikalle tuli vihollisen kranaatinheittimen ammus ja siinä kuoli vänrikki Veli Koponen, luutnantti Mauri Lampelto, alikersantti Martti Kankkunen ja sotamies Eino Huovinen. Myöhemmin heittimen ammus osui majoitusalueelle aiheuttaen kahden miehen haavoittumisen. Illalla etulinjassa kävi Ilomantsin kunnan edustajia Harald Istalan johdolla.

5.4.1942 sunnuntaina sää oli samanlainen kuin eilen. Lomakielto peruttiin, kun Ostan suunnalla oli taas rauhallista. Miehiä lähti illalla lomakyydeissä Äänislinnannan ja Aunukseen. Iltapäivällä konekiväärikomppanioihin jaettiin kuusi uutta konekivääriä, joista viisi oli varustettu kiihdyttäjällä. Iltapäivällä saatiin Voseroksassa yksi venäläismies vangiksi ja hän kertoi joukkojen tulleen Ostaan kolme päivää aiemmin. Illalla kanavalla ryssä yritti hyökätä tukikohtaan, mutta se saatiin estettyä jalkaväkitulella ja tykistöllä.

6.4.1942 maanantaina puolipilvistä ja lämpötila oli päivällä lähellä nollaa, yöllä oli pikkupakkasta. Päivällä tykistön tulitusta oli molemmin puolin etulinjaa. Iltapäivällä kymmenen taloa syttyi Ostan kirkon luona tuleen palokranaattien vaikutuksesta.

Äänislinnan ja Syvärin rautatieasemat keväällä 1942

7.4.1942 tiistaina sää oli sumuista ja lämpötila nollan tuntumassa. Ostassa paloi taas yksi talo tykistön kranaattitulen vaikutuksesta. Muuten oli melko rauhallinen päivä koko rintaman alueella.

8.4.1942 keskiviikkona sakeaa sumua, lämpötila muutama aste plussan puolella. Lumi oli suojalunta ja hiihtopartioiden liikkuminen metsissä oli päivän aikana vaikeaa. Ryssän tykistö ampui Levinaan useita laukauksia, mutta vahinkoja ei siellä tullut. Etulinjassa oli normaalia vartiomiesten ammuskelua molemmin puolin.

9.4.1942 torstaina sää sumuista ja tihku ja vesisadetta oli aamupäivän aikana. Lämpötila + 5 astetta. Lumitilanne oli huono ja liikkuminen suksilla vaikeaa. Kanavalla havaittiin yhdeksän ryssän lentokelkkaa lähellä Äänisen rantaa ja niistä tulitettiin konekivääripesäkettä ja Äänisen rannalla hiihtänyttä varmistuspartiota. Äänisellä nähtiin noin 250 ryssän hiihtävän Äänisen eteläpuolen rantaa kohti.

10.4.1942 perjantaina sää jatkui sumuisena ja päivällä tuli tihkusadetta. Hiihtokelit olivat edelleen kehnoja. Päivällä saatiin tieto, että vihollinen on lentotiedustelun mukaan keskittänyt suuren määrän joukkoja keski- Syvärin alueelle Pertjärven ja Semenskin kohdalle, mutta huono lentosää on estänyt kahtena edellisenä päivänä lentämisen. Ostan rintamalla korsuihin on alkanut kertyä vettä suojasään ja vesisateiden takaa. Yöllä saatiin Hivakan ja Haaksin väliselle alueelle estelinja, kun sinne kuljetettiin kymmeniä espanjalaisia ratsuja.

11.4.1942 lauantaina aamulla oli sumua, päivällä räntä- ja lumisadetta, yöllä oli pakkasta. Lämpötila päivällä oli muutaman asteen plussan puolella. Päivän aikana viholliset hyökkäsivät kiivaasti rykmentin alueella, mutta hyökkäykset saatiin torjuttua tykistön ja jalkaväen tulen avulla. Hyökkäyksissä oli osallisena yhdestä komppaniasta pataljoonaan saakka. Myös meidän viereisellä kaistalla Baranin alueella on kuulunut taistelun melua koko päivän ajan. Levinasta Kopovaan johtavan tien suunnassa hyökkäsi vihollinen aivan etummaisten juoksuhautojen eteen saakka. Simanovassa vihollisen hyökkäys päättyi etulinjan edessä olevaan jokinotkoon. Koromyslovassa Hivakan ja Haaksin edessä vihollinen pääsi noin 75 metrin päähän etummaisista asemista, johon saimme hyökkäyksen pysäytettyä. Voseroksan suolla kello 11.30 hyökkäsi vajaan sadan miehen joukko, mutta se saatiin torjuttua. Kanavalla vihollisjoukkojen hyökkäys alkoi kello 9.00, mutta se saatiin torjuttua. Tietojemme mukaan meidän lohkolla kaatui yhdeksän omaa miestä ja noin. 400 ryssää. Komentaja oli saanut tiedon, että vihollisten hyökkäyksen tarkoituksena oli poistaa Leningradin rintaman sivustauhka, ennen saksalaisten kesällä odotettua hyökkäystä. Illalla saimme lentotiedustelusta tiedon, että rintaman takana on suuri määrä ajoneuvoja ja miehiä tulossa kohti etulinjaa. Rykmentin alueella haavoittui useita miehiä päivän aikana. Lunta oli tänään suolla alle 60 cm ja metsässä 65 cm. paikka paikoin enemmän.

11.4.1942 Syvärin takana miehet siirtymässä etulinjaan SA-kuva

12.4.1942 sunnuntaina sää oli puolipilvistä ja selkeää. Lämpötila oli +2 - + 6 astetta. Vihollisen hyökkäykset jatkuivat koko päivän ajan. Levinan aluetta vihollinen painosti koko päivän. illalla Kanavalla vihollinen yritti läpimurtoa, mutta saimme hyökkäyksen pysäytettyä konekiväärien ja kranaatinheittimien avulla. Yhdeksännen komppanian komentokorsuun tuli tykin kranaatin täysosuma ja siinä haavoittui kolme miestä. Komentokorsu siirrettiin ensimmäisen joukkueen korsuun väliaikaisesti.

13.4.1942 maanantaina sää oli selkeää ja lämpötila kävi nollan kahta puolta. Päivällä lentotoiminta oli vilkasta ja omat Dornier koneet pommittivat vihollisen hyökkäysryhmityksiä. Tänään oli hiukan edellisiä päiviä hiljaisempaa, vaikka ryssä hyökkäili useaan otteeseen asemiamme kohti.

14.4.1942 tiistaina oli vaihtelevaa pilvisyyttä ja lämpötila kävi nollan kahta puolta. Kelirikko Syvärin takana alkoi äkisti edellisenä viikkona ja tiet ovat olleet pääosin ajokelvottomia. Tykistön telatraktoreita joudutaan käyttämään tiestöllä liikkuvien autojen vetämiseen.  Kuljetuksia tehdään nyt siten, että pakkasöinä autot lähtevät ajoon aamuyöllä kello 3.00, tällöin tiet kestävät paremmin ajoneuvoja. Paikalliset asukkaat ja koululaiset korjasivat tänään teitä Levinan ja Minovan välisellä tiellä. Tammikuun 5. päivänä alettiin tehdä kelirikkoa varten varastoja etulinjan tukikohtien läheisyyteen ja nyt niitä on käytetty. Yhteyspartioissa on myös ollut ongelmia, kun on syvä lumihanki ja pehmeä lumi upottaa hiihtäjiä pohjaan saakka. Tämän päivän aikana ryssä hyökkäsi edelleen kovasti asemiamme vastaan, mutta torjuimme kaikki hyökkäykset.

Levinan alueen tiestöä huhtikuussa 1942 SA-kuva

15.4.1942 keskiviikkona sää selkeää lämpötila kävi päivällä + 10 asteessa, yöllä oli pikkupakkasta. Levinasta Kopovan suuntaan olevia tukikohtia vastaan hyökkäsi voimakas vihollisosasto, joka saatiin pysäytettyä tykistön ja jalkaväen tuen avulla. Repinassa noin sata ryssää hyökkäsi asemiamme kohti, mutta hyökkäys saatiin torjuttua. Kanavalla hyökkäsi noin 30 ryssää ja se saatiin torjuttua konekivääritulella. Päivällä lensi kymmenen Blendheim konetta pommittamaan vihollisen asemia. Pommituksen aikana viholliset pudottivat kolme Blenheimiä ja niissä kuoli yhdeksän lentäjää. Kopovassa hyökkäsi vihollinen aamulla kello 9.20 noin kahden pataljoonan suuruisella joukolla, mutta se saatiin torjuttua murrosten eteen. Saimme täydennystä HRR ja JP 4, mutta ne jäivät toistaiseksi odottelemaan etulinjaan siirtoa Syvärin kaupunkiin.

16.4.1942 torstaina sää puolipilvistä ja selkeää. Lämpötila oli päivällä + 6 - +10 astetta. Simanovassa viholliset hyökkäsivät avorivissä asemiamme vastaan ja siinä kaatui 70 ryssää. Neljä omaa miestä haavoittui päivän kahakoissa.

Keväthyökkäyksen aikainen kartta vuodelta 1942

17.4.1942 perjantaina sää oli selkeää ja lämpötila oli +3 - +6 astetta. Päivällä saatiin kiinni kaksi desanttia takalinjoilta, joista toinen oli suomalainen ja toinen itä-karjalainen. Suomalainen oli kersantin asepuvussa ja toinen sotamiehen asepuvussa. Ostan rintamalla oli hiukan rauhallisempi päivä.

18.4.1942 lauantaina sää selkeää, lämpötila + 8 - +12 astetta, yöllä oli pakkasta ja aamulla hanki kantoi miestä. Pataljoonassa pidettiin puhuttelu miehille kypärän käyttämisen tärkeydestä. Viimeisten viikkojen aikana on hoidettu Soutjärven kenttäsairaalassa paljon päähän haavoittuneita miehiä ja ne olisi voitu välttää käyttämällä kypärää. Kahdeksannen komppanian bunkkerilla sunnuntain vastaisena yönä Veikko Laukkanen haavoittui vaikeasti, kun irrotti ryssän ampumaa piiskan ammusta penkasta irti. Mies kuoli myöhemmin takalinjoille siirron aikana.

19.4.1942 sunnuntaina sää poutaa. Lämpötila oli +5 - +8 astetta. Bunkerilla kaatui kontiolahtelainen Antti Romppanen, kun häneen osui ryssän räjähtävä luoti.

JR 9 miehiä keväthyökkäyksen aikana Levinassa SA-kuva

20.4.1942 maanantaina sää oli selkeää ja lämpötila + 10 - +15 astetta. Kanavalla haavoittui yksi mies, kun laukaisi miinakentästä oman miinan.

21.4.1942 tiistaina kohtalaista lounaistuulta ja pilvistä Lämpötila oli päivällä + 15 astetta. Saimme tilaston, jossa kerrottiin venäläisten huhtikuun hyökkäyksessä kaatuneitten määrät. Vihollisen tappiot olivat 13 659 kaatunutta ja 273 vankia. Haavoittuneet mukaan lukien tappioita tuli vihollisille lähes 30 000 miestä. Hyökkäysten määräksi oli laskettu viikon aikana yhteensä 143. Voseroksassa lähetettiin edessä olevalle suolle partio, joka palasi hetken päästä takaisin, kun suolla oli vettä lumen alla polviin saakka. Lunta oli aukeilla paikoilla alle 30 cm ja metsässä yli 30 cm.

Setäni Väinö Kettunen 8/JR 9 kaatui 25.4.1942 Simanovassa

8/JR 9 komentokorsu Simanovassa

22.4.1942 keskiviikkona sää oli utuista ja pilvistä. Lämpötila oli koko päivän ajan +7 - +10 astetta. Sotatoimet ovat hiljenneet Ostan rintamalla ja nyt on normaalia tulitoimintaa. Bunkkerilta lähetettiin kaksi partiota tuhoamaan vihollisen konekivääri- ja pikakivääripesäkkeitä. Paluumatkalla partio astui vahingossa omaan miinakenttään ja siinä haavoittui useita miehiä ja partion johtajana toiminut vänrikki Sainio.

23.4.1942 torstaina sää sankkaa sumua, lämpötila +5 -+10 astetta. 11. – 21. huhtikuuta tapahtuneiden hyökkäysten jälkeen on komppanioista kerätty miehiä kunnostamaan huonoon kuntoon joutuneita teitä. Osa miehistä kunnostaa taisteluissa rikkoutuneita taisteluhautoja, etulinjan edessä tuhoutuneita murroksia ja miinakenttiä. Saimme tiedon, että Aunuksen takana saatiin tänään kiinni kaksi desanttia suomalaispuvuissa, joista toinen oli karjalainen Paavo Ahonen ja Amerikan suomalainen Aarre Eskolin. He olivat saaneet vakoilijankoulutuksen Tiedotusosasto 4093:ssa. Heidän kanssa oli ollut ylikersantti Pekki ja suomen kansalainen Veikko Luoto.

24.4.1942 perjantaina sää oli selkeää, voimakasta länsituulta. Lämpötila oli päivällä + 10 astetta. Syvärissä jäät ovat alkaneet sulaa ja paikka paikoin ne liikkuvat virran mukana.  Vesi on noussut täällä Ostan rintamalla juoksuhautoihin ja korsuihin, aiheuttaen suurta haittaa etulinjan miehille. Tiestö on edelleen huonossa kunnossa ja siellä liikkuminen on vaimeaa. Päivän aikana konekiväärimiehet saivat vangin (yliloikkarin), jonka nimi oli Nikolai Kermes JR 1228 kolmannesta pataljoonasta. Hän on 34-vuotias perheellinen mies. Kahdeksannen komppanian Sulo Kortesmaa haavoittui aiemmin vaikeasti Bunkkerilla ja kuoli päivällä sotasairaalassa. Tänään pioneerit alottivat rakentaa siltaa Voseroksapuron ylitse, entinen on rikki. Toinen pioneeriryhmä lähti Kanavalle yöllä rakentamaan siltaa, kun kanavan jää ei kestä enää liikkumista

Bunkkerin tukikohdan takana metsässä ollut korsu kevät 1942 SA-kuva

Bunkkerin tukikohdan etumaastoa 1943 SA-kuva

25.4.1942 lauantaina sää oli selkeää ja lämpötila vaihteli +7 - +10 asteen välillä. Tänään avattiin Helsingin ja Äänislinnan välille pikajunayhteys ja siten kotilomalle menevät pääsevät nopeammin lomille. Pataljoonaan saatiin Aunuksen ryhmän käsky aloittaa suunnitella kesävarastojen palonsuojausta. Päivän aikana sai yksi pioneeri surmansa palaneen bunkkerin edessä Koromyslovassa. Pioneeri Heimo Ketolainen oli purkamassa syksyllä asennettua polkumiinaa, kun se räjähti ja Heimo haavoittui vaikeasti. Ketolainen kuoli Jsp:lle vietäessä. Bunkkerilla luutnantti Tammilehto, kersantti Heikkinen ja kaksi pioneeria oli korjaamassa etulinjan edessä olevaa miinakenttää. Miehet vetivät miinakenttään piikkilankalieriötä, kun yksi miina laukesi vahingossa ja kaikki miehet haavoittuivat räjähdyksessä. Tukikohta sijaitsi Koromyslovan ja Simanovan kylien puolivälissä, aukealla paikalla. Illalla samassa paikassa, bunkkerin edessä, oli kaksi ilomantsilaismiestä korjaamassa murrosta. Kello 21.00 vihollisen tarkka-ampujan luotiin kaatui korpraali Väinö Kettunen ja Aleksi Solehmainen. Yöllä sattui toinen vahinko, kun sotamies Ryhänen oli korsussa puhdistamassa kiväärinpiippua puhdistusrassilla ja kivääri laukesi sen aikana vahingossa. Ryhäsen vieressä ollut sotamies Pietarinen haavoittui laukauksessa.

Maaliskuu - huhtikuu 1942 Kotiliedet, alla Suomen Kuvalehti 1942

Keväällä 1942 ilmestyneessä viikkolehdessä eräs kirjoittaja pohtii, mistä sankarivainajien omaiset saavat voimaa? Kirjoittaja oli haastatellut nuorta naista, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Nainen elää kahden lapsensa kanssa kotona ja toinen lapsista syntyi miehensä kaatumisen jälkeen. Leski pohtii haastattelun aikana tulevaisuuttansa ja sen tuomia vaikeuksia, samalla hän kokee olevansa kiitollinen muista saman kohtalon uhriksi joutunesta äideistä, jotka ovat tukeneet häntä surussa. Eräs isoäiti, joka vastasi lehteen tulleisiin kysymyksiin, paheksui sotilaita, jotka ovat ihastuneet rintamalla oloaikana toiseen naiseen. He ovat jättäneet unholaan kotona olevan vaimon ja omat lapset. Nämä sotilaat, jotka puolustavat maatamme, ovat heidän lastensa mielestä olleet sankareita. Uusien suhteiden takia he särkevät avioliitonsa ja samalla lastensa tulevaisuuden. Isoäiti pohtii vielä, miten nuoret naiset voivat rakastua rintamilla oleviin miehiin, vaikka eivät ole miestä nähneet? Näistä naisista osa kihlautuu näkemättä miesystäväänsä? Keväällä 1942 oli huutava pula ruokatarvikkeista, kahvista ja sokerista. Kun kaupoista ja maatiloilta ei saanut ruokatarpeita, mustanpörssin kauppiaat tulivat markkinoille, tuoden kalliita elintarvikkeita myyntiin. Eräässä lehdessä lakimies selvitti hamstraamisen kieltävästä laista ja mustanpörssin kauppiaista. Lehden toimitus jatkaa aiheesta kertomalla miten voidaan torjua elintarvikepulaa erilaisilla kovikkeilla. Kesällä 1942 ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä kerrottiin Himlerin lomamatkasta Suomeen ja valtakunnankansleri Hitlerin Suomen vierailusta. Yhdessä lehdessä esiteltiin rintamilla miesten mielialojen parantamiseksi järjestetyn korsukilpailujen tuloksia. Lehden kuvista löytyy eripuolilta itärintamaa tehtyjen korsujen ja sotilaskotien parhaimistoja.  

26.4.1942 sunnuntaina sää oli puolipilvistä, lämpöä + 5 astetta. Tänään tuli taas kaksi yliloikkaria bunkkerin tukikohtaan ja he olivat JR 1228 miehiä.

27.4.1942 maanantaina aamulla pilvistyi ja iltapäivällä saatiin runsaita lumikuuroja. Lämpötila oli nollassa. Päivän aikana ryssä ampui taas bunkkerin tukikohtaan kranaatinheittimillä ja tykistöllä Levinan kylään. Konekiväärikomppanian miehet saivat päivällä pienet viina-annokset, jotka jaettiin tasan miesten kesken.

28.4.1942 tiistaina aamulla saimme lumikuuroja, mutta päivällä sää selkeni lännestä alkaen. Lämpötila oli iltapäivällä +5 astetta. Tulitoiminta oli tänään laimeaa. Viholliset ampuivat tykistöllä Levinan kylään, mutta ilman suurempaa vahinkoa. Illalla tuli bunkkerin tukikohtaan taas yksi yliloikkari JR 1228 joukoista.

Hivakan korsunotko toukokuu 1942 SA-kuva

29.4.1942 keskiviikkona sää poutainen, lämpötila +7 astetta. Päivällä konekiväärikomppanian ensimmäisen joukkueen miehet olivat menossa töihin bunkkerin etulinjan edessä olevaan murrokseen ja yksi mies laukaisi vahingossa oman putkimiinan. Räjähdyksessä kaatui kolme konekiväärimiestä ja he olivat Viljo Ollikainen, Orvo Palm ja Matti Turunen. Samaan aikaan Palatsin tukikohdan edessä oli korjausryhmä ja vihollisen avatessa tulen miehiä kohti, he lähtivät perääntymään juoksuhautaa kohti. Tällöin yksi mies laukaisi oman putkimiinan. Räjähdyksessä Yrjö Hirsimäki kuoli ja viisi miestä haavoittui. Haaksi tukikodassa haavoittui yksi mies vihollisluodista. Kello 17.00 tuli bunkkerin tukikohtaan taas yksi yliloikkari, joka kertoi nimekseen Kakyilin Geori Petsovi ja hän oli kotoisin Omskista. Mies kuului samaan JR 1228 joukkoihin, josta oli tullut viikon aikana useita miehiä. 

30.4.1942 torstaina sää oli kirkasta, lämpötila + 10 astetta. Tänään oli linjoilla rauhallisempi päivä, sillä koko päivän aikana oli vain harvaa häirintätulta. Komppanioista pyydettiin ilmoittamaan miehiä seuraavan päivän ampumakilpailuihin, jotka pidetään 1. toukokuuta Ljabuskissa.
Aunuksen ryhmän esikunnasta tuli määräys kaivaa riittävä määrä sirpalesuojia ja suojakuoppia majoitusalueille, sekä jokaiseen yksikköön käskettiin perustamaan kulontorjuntaosasto, jotka voidaan nopeasti siirtää tulen uhkaamalle alueelle torjumaan tulipaloja. Samalla tuli tietoon Aunuksen ryhmän esikuntien sijoituspaikat, jotka ovat reservijoukoilla Kolatselässä (Kontula), V AKE Latvassa (Voka), VI AKE Nurmoilassa (Aura) ja VII Äänislinnassa (Sulku).

Isäni oli "Norsupyssymies" Rannan, Majavan ja Voseroksan tukikohdissa

 Äänislinnaa syksyllä 1941, alla Puujoki Äänislinnassa

Lähde: Sota-arkisto ja ilomantsilaisten ja enolaisten sotaveteraanien muistiinpanot

Jos haluat lukea lisää tapahtumia 7. divisioonan ja JR 9 sotataipaleesta, voit ostaa Syväri trilogian kirjasarjani kirjoja tai lainata niitä kirjastoista.
Syväri trilogia:

 

Levinan miehet 2015

Kuolema Syvärillä 2016

Verinen marssi 2017

Itärajan korpisoturit 2018

Taistellen Karhumäkeen 2019