Susitaival - Wolf route

Kesäkuun 29. päivänä oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Lähdimme veljeni kanssa vaeltamaan Susitaivalta (Wolf's trail) Möhköstä eteenpäin. Maisemat ovat alkumatkasta todella kauniita, jos ei ota huomioon kesän 2013 myrskyn jälkiä. Polku on mielestäni helppokulkuinen ja vaativuustasolta huomattavasti helpompi, kuin Lapin vaellusreitit. Vaellan joka kesä, sekä täällä Ilomantsissa, että Lapissa. Lapissa olen vaeltanut pääasiassa Itä-Kairassa, mutta olen vaeltanut myös Utsjoella ja Pallas-Hetta tunturilla muutamia vuosia sitten. Saanatunturille yritin vaeltaa nuorempana kesällä 1974, mutta silloin vaellus tuntui liian rankalta nuoresta pojasta.

Vaskikäärme ((Anguis fragilis)

Matkan alkutaipaleella polullamme mateli vaskikäärme tai oikeastaan se on lisko. Vaskikäärme on vaaraton ja suojeltu liskoeläin jota ei saa tappaa. Vaskikäärmeen sukulainen sisilisko (Zootoca vivipara) on yleinen Suomessa asustava liskolaji. Oman talomme terassin alla sisiliskoja on kymmenittäin.  Yllä yksi "ystävistämme", joita on mukava seurata. Jos saan liskon kiinni, laitan sen usein paidan sisäpuolelle, josta lisko yrittää päästä pois ulkoilmaan.

 Eteläinen Pitkäjärvi

Susitaipaleen varrella on kauniit maisemat, varsinkin Öykkösenvaarasta eteenpäin Pohjoisen Pitkäjärvelle saakka. Osa reitistä kulkee rauhoitetulla alueella ja sinne on jätetty vuonna 2013 myrskyssä kaatuneet puut. Puita on mennyt nurin tuhannen kuutiota. Toinen kaunis osuus on lähellä Patvinsuota oleva osuus.

Susitaival retkeilypolku 

Eteläinen Pitkäjärvi 

Vanha tukkipuiden siirtoura, jota pitkin hevosilla vedettiin tukit järvestä toiseen. 

Ennen vanhaan puut kaadettiin saloilla ja vedettiin hevosilla lampien ja järvien rantaan. Keväällä puut uitettiin järvien ja jokien kautta sahoille. Yllä oleva Myllylammen särkän yli johtava hevostie, josta hevosilla päästiin ajamaan korkean särkän takana olevalle Sysmäjärvelle. Sysmäjärveltä puut uitettiin järven yli toiselle myllylammelle ja sieltä Myllyjoen kautta Nuorajärven puolelle. Nuorajärvellä tukit tehtiin lautoiksi ja kuljetettiin Koitajoen ja Pielisjoen kautta eteenpäin sahoille.  

Myllypuron silta

 Myllypuro, josta esi-isäni omisti osuuden 1800-luvulla. 

Myllypurossa oli 1800-luvulla pieni mylly

Myllylampi

Pohjois Pitkäjärven autiotuvalle on matkaa Möhköstä 12,5 km ja majaan mahtuu yöpymään 8 henkeä. Varustuksena on kamina, joka on tosin huonokuntoinen, mutta toimiva. Lapissa vuosikymmeniä vaeltaneena toiveena olisi (toive retkeilypolkua kunnossapitävälle Ilomantsin Brihoille), että autiotupaan tehtäisiin kunnon  sahapukki, jotta puut saisi sahattua helpommin. Myös toiveena olisi uusi kirves. Nykyinen kirves on enemmän moukari kuin kirves.  

 Autiotupa

Vaeltaja tauolla Myllylammen ranalla

Pohjoinen - Pitkäjärvi

Susitaival on lähes sata kilometriä pitkä vaellusreitti Ilomantsin Möhköstä Lieksan ja Ilomantsin rajalla olevalle Patvinsuolle. Reitin varrella on useita kauniita osuuksia, osa matkasta tosin kulkee teitä pitkin. Mutta suosittelen vaellusreittiä kaikille vaelluksesta ja kauniista maisemista nauttiville ihmisille. Majapaikkoja on Pitkäjärven autiotuvan lisäksi Särkkäjärven autiotupa, Kaunisjärven laavu, Jorhon kämppä, Naarvassa varaustupa, Saarikosken laavu, sekä Suomujoella ja Patvinsuolla olevat laavut.

Kesävaellus jatko-osa - Summer hikes

Edellisessä blogitekstissä kerroin Koilliskairan vaelluksen alkuosan, tässä jatkoa valokuvien kera.
Olimme menossa Rautulammen tuvalta kohti Lankojärveä, kun sadeviitta harteilla kävelimme väärään suuntaan. Me jatkoimme Rautuojan vartta pitkin, kun olisi pitänyt lähteä jatkamaan polkua pitkin kohti yöpymispaikkaamme Lankojärvellä.

 Rautuoja

Suomujoki

Havaitsin suunnistusvirheen kun saavuimme Suomujokivarteen, josta jatkoimme matkaa takaisin Lankojärvelle. Lisämatkaa kertyi  noin 3 - 4 kilometriä. Päivän vaellusmatkaksi tuli siten noin 24 kilometriä.

Saavuttuamme Lankojärvelle, huomasimme, että tupa on toisella puolella järveä. Kiersimme järven ja saavuimme varaustuvalle ilta-auringon paisteessa. Meidän piti käydä illalla vielä Porttikoskella, mutta jalkojen kunnosta huolestuneina jätimme sen reissun toiseen kertaan.

Teimme varaustuvassa keitot ja oleilimme yön yli aamuun. Tuvassa näimme ensimmäiset hyttyset koko reissun aikana. 

Lankojärvi iltapäivän auringonpaisteessa

Heräsin aamulla kolmen aikaan ja lähdin rannalle ottamaan kuvia ja kuuntelemaan lintujen laulua.

Vastapäisessä saaressa oli vanha Niliaitta, mutta se ei näy valokuvissa

Aamulla puoli neljän aikaan lähdimme paluumatkalle Rautuojan vartta pitkin. Noin kahden tunnin vaelluksen jälkeen aamuväsymys teki tepposen. Lähdimme erehdyksessä vaeltamaan väärän joen vartta. Huomasimme sen vasta jonkin ajan päästä. Jatkoimme matkaa noin pari kilometriä, ennenkuin uskoin, että olemme menossa Inarin suuntaan eli Lankopään huippua kohti. Tarkastin menosuunnan kamerani GPS-paikantimesta ja sen kompassin avulla suunnistimme ensin tunturipuron yli ja lähdimme vaeltamaan  tunturikoivikossa kohti Kutturapäätä. Noin puolen tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Rautuojan varteen takaisin. 

 Saavuimme pian Rautulammen tuvalle, jossa teimme aamupalan ja keittelimme kahvit. Tuvassa oli nukkumassa kaksi tyttöä, jotka eivät heränneet meidän tuvalla olon aikana. Lähdimme vaeltamaan takaisin Kiilopäälle Raututunturin kautta ja olimme Kiilopäällä ennen puolipäivää. Tämä vaellus oli ns. 40-vuotis juhlavellus, eli olin ensimmäistä kertaa vaeltamassa Koilliskairassa vuonna 1975. Sää suosi vaellusta ja palasimme vesisateessa Ilomantsiin 830 kilometrin ajomatkan jälkeen. Matkalla tosin yövymme Kuusamossa Kylpylähotellissa. Yleensä käyn kesäkuun alussa vaeltamassa Lapissa, jolloin siellä ei ole hyttysiä ja myös ilmat ovat viileämpiä vaeltaa. Edellisenä kesänä vaelsimme Länsi-Lapissa Hetta-Pallas reitillä ja sitä edellisenä kesänä Saariselällä.

Lapin kesävaellukset ovat tulleet minulle perinteeksi. Siellä irrottautuu hyvin talven työpaineista. Iän karttuessa rinkka ja makuupussi ovat vaihtuneet kevyemmiksi ja yöpymiset tapahtuvat yleensä nykyään varaustuvissa. Ensimmäisiä vaelluksia tehdessä rinkan paino oli 26 kg, nyt paino oli 7-8 kg. Myös päivävaellusten pituudet ovat lyhentyneet 40 km - 25 km.