Enska Kettunen

Enska Kettunen

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Huhtikuu 2022

Tänä talvena olemme saaneet lunta koko maahan reilusti ja kevät on edennyt hitaasti, jos ollenkaan. Koko maassa on saatu hiihdellä useiden kuukausien ajan ja osassa maata hiihtokelit jatkunevat huhtikuun loppuun saakka. Korona on kurittanut suomalaisia edelleen tänä keväänä ja itsekin sairastuin jo toisen kerran koronaan huhtikuun alussa. Omalla kohdalla molemmilla kerroilla sairaus kesti viikon vaikka olenkin ottanut kaikki tarjotut rokotteet. Miten jatkossa, sairastammeko jatkossakin puolen vuoden välein koronan? Koronatilastoissamme näkyy vain jäävuoren huippu, sillä sairastuneille ei anneta mahdollisuutta käydä koronatesteissä. Testiin pääsee vain jos olet "erittäin vanha", immuunipuutosta poteva, sotetyöntekijä tai työnantaja pakottaa testiin. Muut tapaukset jäävät siis harmaalle alueelle. Omalla kohdalla koronan tuomassa taudissa on ollut kuumetta, kovaa päänsärkyä, nivelsärkyä, keuhkokipuja sekä todella hankala ja voimakas yskä. Kummallakaan kerralla ei mennyt haju- tai makuasti, mitä useimmilla on tapahtunut. Huhtikuun alun taudille oli erikoista silmien valonarkuus, jota ei ollut ensimmäisessä tartunnassa. Taudin kuumevaihe kesti vajaan viikon ja sen jälkeen jäi päänsärky ja yskä. Molemmat sairastamani koronataudit veivät omasta mielestä hyvän pohjakunnon viikossa alkutekijöihinsä. Jos rokotteita ei olisi pohjalla, niin mihin saakka tauti etenisi?

Hiihtokilometrejä on tänä talvena kertynyt vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Syksyllä leikkauksen takia, tammikuussa kovien pakkasten ja helmikuussa suurten lumitöiden vuoksi kilometrejä tuli vähän. Nyt huhtikuussa korona on estänyt hiihtämisen. Ladut ovat kuitenkin olleet todella hyviä täällä Ilomantsissa, siitä iso kiitos kunnalle.


Helmikuun 24. päivänä venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja maaliskuun lopussa julki tulleet venäläissotilaiden raakuudet, järjestelmällinen siviiliasutusten tuhoaminen ja varastelu ovat muuttaneet monien länsimaisten ihmisten suhtautumista venäläisiin. Venäjän ylin päätäntäorganisaatio on kokonaisuudessaan tukemassa hyökkäystä Ukrainaan. Putinin käskystä he kutsuvat hyökkäystä erikoisoperaatioksi, sillä venäjän lain mukaan hyökkäys toiseen maahan on tuomittavaa. Jos nimeät sodan hyökkäyssodaksi, olet vaikeuksissa venäjällä. Nyt venäjä käy Neuvostoliitonaikaista pyhää sotaansa natseja vastaan piittaamatta naisten, lasten ja tavallisten kansalaisten tappamisesta. Pyhäsota oikeuttaa hirmuteot, joita olemme nähneet jo Ukrainassa. Venäläisten valtaapitävien mielestä natseja ovat kaikki, jotka eivät ole heidän puolellaan. Venäjän teot Ukrainassa ovat kauhistuttavampia kuin saksalaisten teot toisessa maailmansodassa. Venäjän aloittama pyhäsota ei pääty Ukrainaan vaan sen sotakoneiston halutaan tuhoavan Euroopassa muitakin maita, niitä nimeltä mainitsematta. Onneksemme Ukrainalaisilla on ollut selkärankaa ja voimakas maanpuolustustahto puolustaa omaa maatansa barbaarista valtiota vastaan. Sota Ukrainassa on lisännyt venäjän rajanaapurivaltioiden halua puolustusvalmiuksien nostamiseen, hyvä näin. Ukrainan taistelujen pitkittyessä olemme saaneet jonkin verran aikaa valmistautua pahimpaan skenaarioon. Suomi ja mahdollisesti Ruotsi ovat hakemassa tänä keväänä Naton jäsenyyttä Ukrainan sodan takia, sen vuoksi, ettemme joutuisi taistelemaan yksin venäjää vastaan. Syksyllä ja kevättalvella 1939-1940 jäimme yksin taistelemaan Stalinin jättiarmeijaa vastaan. Onneksemme suomalaisilla oli silloin selkärankaa ja maanpuolustustahtoa. Kevään mittaan pelko venäjän aggressiosta Suomea ja Baltian maita kohtaan on lisääntynyt ja nyt jos koskaan meidän tavallisten ihmisten on mietittävä oma kantamme maanpuolustukseen! Jos sota jossakin vaiheessa syttyy, pötkimmekö pakoon vai estämmekö vastarinnallamme Ukrainassa näkemiämme tapahtumien toistumisen. Ukrainassa olemme nähneet venäläissotilaiden tekemiä eläimellisiä julmuuksia, varkauksia ja  kaiken eteen sattuvan tuhoamisen. Maanpuolustustahdossamme on kyse siitä, välitämmekö Suomesta itsenäisenä kansakuntana ja ennen kaikkea välitämmekö toisistamme? 

Kuutamohiihto maaliskuussa Markunvaaralta Sianvaaran lähellä olevalle laavulle keräsi hiihtäjiä

Talvi-, jatko- ja Lapinsodissa kaatui noin 93 000 suomalaista, haavoittui noin 200 000 suomalaista. Sodissa 1939-1945 noin 30 000 naista jäi leskeksi ja noin 50 000 lasta orvoiksi. Monet sotilaistamme kärsivät sotien jälkeen vuosikausia sodan tuomasta ahdistuksesta ja siitä meillä sodan jälkeisillä sukupolvilla on omakohtaisia kokemuksia. Valitettavasti myös rintamakarkuruutta esiintyi sotien aikana vuosina 1939-1945. Kuolemanpelko, sodan tuoma ahdistus ja voimakkaat hyökkäykset ajoivat tuhansia miehiä rintamilta takalinjoille ja jopa kotiseuduille saakka. Pääosa karkureista palasi takaisin rintamalle kuulustelujen jälkeen, osa tuomittiin karkuruudesta vankeuteen, muutamia kymmeniä tai joitakin satoja teloitettiin? Tarkkaa määrää en ole saanut selville, koska ampumisia sattui myös tiukoissa tilanteissa, Tutkin oman kuntani sotilaiden keskuudessa esiintyneitä karkaustapauksia ja löysin sieltä mm. syksyn 1941 aikana suuren määrän hyökkäyksestä kieltäytyneitä, sekä muutamia kymmeniä, jotka pakenivat rintamalta kohti kotiseutuja. Myös kesällä 1944 karkuruutta esiintyi yllättävän paljon. Osa näistä karkureista jäi kiinni lähellä rintamaa, osa pääsi jo lähelle kotia, ennen kun he jäivät kiinni tai kuolivat pakomatkan aikana. Esimerkkinä mainitsen Ilomantsin Liusvaaran, josta 18. - 19. heinäkuuta 1944 karkasi yksi pataljoona Kuolismaan suuntaan ilman lupaa. Samaan aikaan lähes sata miestä jäi Liusvaaran alueelta kadoksiin. En lähde heitä tuomitsemaan, sillä osa heistä ei todellakaan pystynyt osallistumaan rintamapalvelukseen pelkojensa vuoksi. Löysin arkistoista tapauksia, joissa osa miehistä teki itsemurhan tai vahingoitti itseään ampumalla, ennen kuin lähtivät etulinjaan. Osa näistä itseänsä ampuneista kuoli haavoihinsa myöhemmin.  Rintamalle joutumisen pelko oli täten suurempaa kuin itse kuolema! 


Osa meistä kysyy, miksi pakotteet kohdistetaan koko kansaa kohtaan? Otan esimerkeiksi vuosikymmenten aikana tekemäni vierailut venäjällä. Siellä televisiossa on joka päivä ohjelmia putinista samoin radiossa. Kymmeniä kertoja venäläiset kysyivät minulta, mitä mieltä olen putinista? Toinen esimerkki meidän kaupasta maaliskuun puolivälistä. Eräs venäläinen nainen kulki kaupassa ympäriinsä ja nimitteli ihmisiä kovaan ääneen natseiksi. Asiakkaat sanoivat, tuo nainen on tullut hulluksi! Minun mielestä ei sillä Putini on vuosikymmeniä aivopessyt tv:n ja  radion ohjelmien kautta venäläiset vihaamaan länsimaiden ihmisiä, kutsumalla heitä fasisteiksi ja natseiksi. Nyt vuosien työ on tuottanut hedelmää. Venäläisisistä 83 % kannattaa putinia Levandan tutkimuksen mukaan. Itse en tosin usko noin suureen kannatusprosenttiin. Tähän tutkimukseen ei ole otettu mukaan muualla länsimaissa, kuten Suomessa asuvia venäläisiä, joten suljen heidät pois kaikista seuraavista visioistani. Ulkomailla ja Suomessa asuvista venäläisistä suurin osa on saanut olla putinin koneiston aivopesusta vapaana.  Mielestäni olisi suuri vääryys, jos tuomitsemme heitä Putinin teoista! Tunnen myös venäjällä asuvia ihmisiä ja heistä harva hyväksyy armeijan teot Ukrainassa. Putinista on tullut eräänlaisen neuvostouskonnon esikuva, samalla tavalla kuin Stalin oli aikanaan. Ihmisistä, jotka asuvat venäjällä, lienee noin 50 %, jotka luottavat putiniin ja he ovat hiljaa kaikesta mitä venäjän armeija tekee. Vaikka armeijan ja sotilaiden teot ovat kauheinta mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä. Olemme nähneet ja kuulleet Ukrainassa tapahtuneista joukkoraiskauksista, silmittömistä pahoinpitelyistä, teloituksista, siviiliasutusten ja infrastruktuurien tuhoamisista yms. Listaa voisi jatkaa tappiin saakka. Venäläisistä ihmisistä, jotka kannattavat pyyteettömästi putinia, vihaavat länsimaiden ihmisiä, koska heidät on opetettu vihaamaan. Vettä saa virrata "Koitajoessa ja Vuoksessa" vuosikymmeniä, ennekuin siellä rajan takana ajatellaan meidän olevan normaaleja ihmisiä. Elikkä venäläisten sotilaiden ja heidän kanssaan taistelevien jihadistien hirmuteot jatkuvat vielä pitkään Ukrainassa ja pelkäänpä, että ne leviävät jossakin vaiheessa myös Euroopan unionin maihin. Sen vuoksi meidän on nyt liityttävä Natoon ja kohotettava puolustuskykyämme, jotta voisimme estää em. tapahtumia Suomessa. Venäjälle ei tule vallankaappausta, sitä on turha odottaa. Jos muistatte Hitlerin, hän ei antautunut lainkaan, antoi lähes kaikkien saksalaiskaupunkien ja ihmisten tuhoutua.  Tämä helmikuussa alkanut sota loppuu vasta silloin, kun kaikki venäläisten yritykset Ukrainan valloittamiseen ovat epäonnistuneet ja sen armeija kukistettu. Pelkonamme on vielä se, milloin siellä idässä tartutaan punaiseen laukaisunappiin?

Hyvää kevään jatkoa kaikille blogiani lukeville! Toivottavasti tulevaisuus on valoisampi, miltä se minusta nyt huhtikuussa 2022 näyttää.

tiistai 8. maaliskuuta 2022

Venäjän hyökkäys Ukrainaan

Helmikuun 24. päivä 2022 muutti maailman. Venäjän armeija hyökkäsi itsenäistä Ukrainan valtiota vastaan ja heidän tuli valloittaa Ukraina muutamassa päivässä. Ukrainalaiset ovat kuitenkin osoittaneet, että he haluavat elää edelleen itsenäisinä. Vastarinta on ollut yllättävän kovaa ja näin venäjän armeija on edennyt Ukrainaan hitaasti. Satoja panssarivaunuja, ajoneuvoja ja lentokoneita on palanut ja tuhansia sotilaita kaatunut. Nyt, kun tappiot ovat kasvaneet, venäläiset tuhoavat kaupunkeja ja infrastruktuuria säälimättömästi siviiliuhreista välittämättä. Putini, hänen esikuntansa ja armeija tulee asettaa kansainväliseen oikeuteen samalla tavalla kuin Hitler ja hänen esikuntansa toisen maailmansodan jälkeen. Samalla YK:n tulee määrätä Venäjän valtion korvaamaan kaikki Venäjän asevoimien aiheuttamat tuhot Ukrainalle ja Ukrainalaisille, myös länsimaille pakolaisten aiheuttamat kulut. Suomi ja saksa määrättiin jatkosodan jälkeen korvaamaan kaikki venäjän kärsimät vahingot täysimääräisinä ja nyt lännen on perittävä venäjältä jokainen sen tuhoama rakennus, ajoneuvo, maatalousmaa, silta ja henkilövahingot. Se onnistuu, kun kaikki maat ovat yksimielisiä. Venäjä tuhosi Syyriassa satoja rakennuksia ja muuta infrastruktuuria ja jätti maksamatta kaikki vahingot. Maa on siis rikollisjohtajien vallassa ja toimivat kuin katujengit konsanaan ja sitä ei saa päästää korvausvastuusta.  

Putinin tavoitteena oli varmaankin vallata Ukrainan jälkeen entiset neuvostotasavallat ja mahdollisesti myös maamme. Nyt tämä suunnitelma on mutkistunut ja myös Suomen asema on muuttunut sodan kuluessa. Elämme rikollisvaltion naapurina ja meidän täytyy nyt valita puolemme. Liittyminen Natoon on jollakin aikajänteellä väistämätöntä, ellemme halua samanlaiseen konfliktiin, kuin Ukraina on joutunut. Ukraina ei ole saanut haluamansa tukea Euroopan mailta eikä Natolta, vaikka aseapua olemmekin toimittaneet. Sama käytäntö lienee Suomen kohdalla jos Venäjä päättää hyökätä Suomeen. Jos olemme Natossa, meitä tuetaan muiden Natomaiden taholta käytännön tasolla! Talvisodassa jäimme yksin Neuvostoliittoa vastaan, toivottavasti päättäjillämme olisi viisautta tehdä Natoon liittymispäätös pikavauhdilla!

Venäjän vuoden alussa viikkoja kestänyt länsimaiden vedättäminen ja laivasto-osastojensa esittely olikin sodan esileikkiä. Sinä aikana venäjä sai vietyä asevoimansa Ukrainan valtion ympärille. Vertaisin tapahtunutta siihen, kun kissa leikkii hiirellä ja tappaa hiiren vasta sen jälkeen kun se on kauhun lamauttama. Rauhanneuvottelut, pitkät neuvottelupöydät ja ennenäkemätön uho tuntuivat tavallisesta ihmisestä oudoilta. Ihmettelen venäjän päättäjiä ja niitä tavallisia ihmisiä, jotka tukevat vielä putinia? Toivottavasti he joutuvat maksamaan putinin mielettömistä päätöksistä, kun putinin kulissit kaatuvat.

maaliskuun kuvia Ilomantsista




Täällä itärajan pinnassa on ollut vielä rauhallista ja toivotaan, että rauha jatkuu tulevaisuudessa. Ikäni rajan läheisyydessä asuneena tunnen rajan kirot. Lapsuudessa käydessämme rautaesiripun rajalla, mietimme millaista siellä rajan takana olisi. Nyt samanlainen rautaesirippu on laskeutumassa saman rajan ylle Ukrainan sodan vuoksi. Vuosikymmeniä venäjällä käyneenä olen nähnyt entisen Suomen pitäjien ja kylien rappeutuneisuuden ja köyhyyden. Ukrainan sodan ja sen tuomien pakotteiden ansiosta köyhyys lisääntyy merkittävästi.

Kaikesta sodan tuomista peloista huolimatta turvallista ja kaunista kevättä kaikille.


Mustanmäen hautausmaa








maanantai 24. tammikuuta 2022

Euroopan yllä mustia pilviä!

Otsikon mukaisesti tämän talven aikana on lunta  tullut runsaasti tänne Itä-Suomeen. Lunta meidän asuinpaikallamme on todella paljon. Edellisen viikon aikana kävin pudottamassa lumet rakennuksien katoilta ja lunta oli lähes 70 cm. Asumme vaaralla, joten täällä on aina enemmän lunta, jos vertaa kirkonkylään, joka on toista kymmentä metriä matalammalla tasolla. Helmikuussa 2022 oli jo 100 cm lunta ja lisää oli tulossa! Toinen merkityskin tämän postauksen otsikolla on, mutta siitä tuonnempana.

Lumisimpia talvia on tilastojeni mukaan Ilomantsissa (Kuuksenvaara/Riihijoki) olleet keväät 1956, 1959 (90 cm), 1971 (88 cm), 1974 (82 cm), 1981 (110 cm), 1982 (80 cm), 1983 (90 cm), 1984 (100 cm) 1995 (90 cm), 1998 (85 cm), 2000 (95 cm), 2002 ja 2003 (85 cm), 2005 (80 cm),  2011 (85 cm) ja 2022 (100 cm). 

Tilastot on laadittu Kuuksenvaaran ja Riihijoen lumimääristä 5 cm tarkkuudella ka. 65 cm
Ilomantsin lämpötilat vuosina 1954 - 2022

Kuten taulukoista on luettavissa ja odotettavissa, runsaslumisina talvina keskilämpötilat tammi-helmikuussa ovat keskiarvovuosiin verrattuna matalammalla tasolla lumisina talvina. Kylmimmät talvikuukaudet ovat olleet vuosina 1967, 1986 ja 1988. Ensimmäisenä talvena, eli 1967 olin Ilomantsissa ja lunta oli todella vähän ja talvikuukaudet todella kylmiä, 1986 olin Hämeenlinnassa ja sielläkin oli todella kylmää. Vuonna 1988 olin Kiteellä ja muistan autoni käynnistysvaikeudet siellä.

Talvella 1981 jaa 1982 lunta oli todella paljon, olin silloin rakentamassa omakotitaloa ja maaliskuussa menin eräänä päivänä rakennustyömaalle ja huomasin yhden kattotuolin pettäneen. Kiipesin katolle ja loin noin metrin paksuisen lumikerran pois katolta. Myös vuosi 1984 oli luminen, olin silloin Ilomantsissa ja lumitöitä riitti maaliskuun lopulle saakka.

Pihamaamme lumivallit tammikuussa 2022

Koronapandemian takia olemme liikkuneet vähän  ja kaupoissakin käydään vain välttämättömät ruokatarpeet hakien. Hiihtäminen ja lenkkeily ovat olleet nyt talvella lähes ainoat harrastukset. Olen tosin tehnyt YouTubeen joitakin kymmeniä videoita aiemmin tekemistäni sotakirjoista. Niiden avulla toivon oikeanlaisen tietämyksen leviävän suomalaisten keskuuteen. Isäni ja setäni eivät paljonkaan puhuneet paljonkaan sodan kokemuksistaan, mutta joudimme lapsena kokemaan heidän pahoinvointinsa tuloksia.  Kymmeniä vuosia aiemmin minulla oli muutamia työkavereita Helsingissä ja Pohjois-Karjalassa, jotka olivat olleet sodassa ja he kertoivat sota-ajan tapahtumista avoimemmin. Kolmeen  kirjaan olen saanut tiedot näiltä edesmenneiltä sotaveteraaneilta ja yksi työkaverini kertoi, että hän oli Siperiassa 1950-luvulle saakka. Minulle hän avautui muutamia kertoja Siperian reissustaan ja samalla varoitti kertomasta sitä eteenpäin. En muista, että hän olisi kertonut asiasta muille työntekijöille.
Tämä kuva on tuttu monille teistä, jotka olette katsoneet Tuntematonta sotilasta. Olen itse tehnyt useita maihinnousuja syöksyveneillä ao. rantaan. Se oli armeijani aikana meidän syöksyvenevaraston vieressä ja harjoittelimme maihinnousuveneiden käyttöä Kymijoen ylityksessä. Oli muuten kovaa rääkkiä, kun ylityksen jälkeen piti vetää raskas vene maihin, peittää se havuilla ja hyökätä edessä näkyvään metsään. Kun homma ei ollut luutnantillemme mieleen, tehtiin sama homma uudestaan. Kerran hyökkäsimme helikoptereilla Utin lentokentälle. Venäläisellä MI-8:lla meidät kuljetettiin lentokentälle ja vauhdissa kierimme alas koneesta ja yritimme vallata lentokenttää. Sotaharjoituksen johtaja ilmoitti kovaäänisen kautta, että meidän kaikki oli tapettu hyökkäyksessä. Totesimme, että hävisimme jälleen kerran sodan Utin jääkäreille! Olimme melkein joka kuukausi Utin jääkäreiden maaliryhmänä ja sen vuoksi toista kuukautta armeijan ajasta asuimme teltoissa Utissa.   

Asuin lapsuuteni lähellä talvi- ja jatkosodan taistelupaikkoja ja useina viikonloppuina etsimme patruunoita ja räjähteitä juoksuhaudoista ja korsuista. Setämme varastosta löysimme satoja konepistoolin panoksia ja jossakin vaiheessa kuulimme, että isällä ja sedällä oli konepistooli piilossa. Konepistooleita ja kivääreitä oli useilla kylämme miehillä, asuimmehan lähellä valtakunnanrajaa ja varmaan ne oli annettu ”kaiken huluvatun varalle”, jos rajan takaa olisi tulossa porukkaa Suomeen. Eräs naapuri peitti multapeltoon 1960-luvun alussa useita konepistooleja ja panoksia. Edellisenä kesänä jotkut harrastelijat kävivät niitä etsimässä ja tietojeni mukaan myös löysivät. Lapsuuden etsintäreissujen aikana törmäsimme useita kertoja venäläisten sotavainajien hautoihin ja kolme vainajaa löysimme  maastosta. Myös räjähteiden kanssa leikimme ja lopetin leikkimisen, kun naapurit toruivat meitä räjäytyksistä. Toki sain leikkiä Korialla sitten myöhemmin räjähteiden kanssa ja suurin räjäytys oli 15 kg räjähdemäärän räjäyttäminen noin 20 metrin päästä. Olin ryhmäni sinkomies ja siten sain ampua singolla. Kevättalvella 1975 ammuimme lataajani kanssa 40 kpl "semettipäitä" yhtenä päivänä. Seuraavat päivät olo kropassa oli paha, tuntui kuin kaikki luut olisivat olleet irti toisistaan. Lataajan paikalla ollessa paineaalto iski kroppaan ja happi loppui, kun ammus lähti singosta. Ampujan paikalla näki singon ammuksen lennon lähes koko matkan ajan ja ampujalle ei tuntunut hyvin kovaa paineaaltoa. Illalla kun lähdimme pois ampumapaikalta, meidän takaa oli kaikki pintakasvusto palanut metsästä ja jäljellä oli  10- 20 senttinen painauma maassa. Singon tulisuihku oli sulattanut lumen ja kaivanut kuopan ampumapaikan taakse.  Erässä sotaharjoituksessa Pahkajärvellä kaverini kävi pudottamassa tulenkuvauspanoksen "vihollisen" kamiinanputkeen, siitä seurasi tusina mustanaamaisia vihollisia. Kuulusteluthan siitä tuli, mutta kaveri käski pitää turvat tukossa. Samassa harjoituksessa kävin kylän poikien mopolla ja vaatetuksella tutustumassa "vihollisten" leiriin ja sain selvitettyä mopoajelun aikana tukikohdan telttojen paikat. Sen jälkeen meidät vietiin kaverini kanssa traktorilla korpeen ja saimme selvitä kolme päivää omin avuin metsässä. Onneksi lähellä oli maantie ja saimme pysäytettyä kauppa-auton, josta saimme ostettua evästä "metsäreissuamme" varten. Asuimme tekemässämme havumajassa ja sen eteen rakensimme suuren rakovalkean. Vaikka oli pakkaskausi, emme sairastuneet, sillä metsässä riitti puita poltettavaksi asti. Löysimme tien varresta suuren halkopinon, josta kuljetimme puita nuotioon ja varmaan niinä päivinä paloi nuotiossamme ainakin kuution verran hyvää koivuhalkoa... Oi niitä aikoja!  


Euroopan ylle on tullut mustia pilviä Venäjän suunnalta. Olemme saaneet jo useiden kuukausien ajan jännittää, mitä herra putin aikoo tehdä tänä keväänä. Hän on joka tapauksessa mielestäni ”sotaintoilija”, joka haluaa saada oman ideologisen isän, Stalinin manttelin itselleen. Hän on vuosia kiillottanut Stalinin kuvia ja varmaan mieli tekee saada oma kuva jokaisen venäläisen olohuoneen seinälle. Stalininin kuvia oli aiemmin Neuvostoliitossa joka kodin paraatipaikalla ja jos ei ollut, siitä saattoi joutua tilille. Useimmilla Venäjän matkoilla on minulta kysytty, mitä mieltä olet Putinista? En ole siihen ottanut kantaa, etten joutuisi Moskovan herrojen mustalle listalle. Venäläiset ystäväni ovat olleet sanomisissaan varovaisia, ja varmaan se on viisautta! Onneksi täällä Suomessa on vielä sananvapaus ja saamme sanoa lähes kaikkea, mitä ajattelemme. Toki aina on muistettava, ettei tahallaan loukkaa toista ihmistä. Saa nähdä, miten meidän käy, kun olympiakisat päättyvät? Helmikuussa venäjä ja valkovenäjä pitävät sotaharjoituksia ja hyökkäystä Ukrainaan odoteltiin olympiakisojen jälkeen 21. helmikuuta. Jatkuuko  hyökkäys Ukrainasta Puolaan yms. valtioihin? Hankala ennakoida mitään, sillä putini ja lukasenko ovat omassa kuplassa, joka ei ole meille länsimaisille ihmisille luontevaa ja asiallista käyttäytymistä. Mutta näissäkin asioissa olemme viisaampia, kun helmikuu on lopussa ja lumet alkavat sulaa.  Putinista on tulossa uusi Hitler  ja mahdollisesti hänet syrjäytetään venäjän johdosta jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa? 

Toisaalta putini tietää, että Venäjän talous on näkemykseni mukaan sakkaamassa seuraavien kymmenien vuosien aikana ja yksi syy on öljytulojen väheneminen ja ruplan kurssin heikkeneminen. Ulkomaanviennistä suurimmat tulot maa saa energian ja raaka-aineiden viennistä. Venäjällä ei ole koskaan panostettu omien laadukkaitten, ulkomaille kelpaavien tuotteiden valmistamiseen joten nyt olisi viimeinen aika alkaa valmistaa itse vientituotteita ja nostaa samalla tuotteiden laatua, jotta ne kelpaisivat muille. Nykyään maa vie pääasiassa raaka-aineita ja valmiiden tuotteiden osuus laahaa perässä. Länsimaiset yrityksen vieroksuvat sijoituksiaan Venäjälle maan epäluotettavuuden vuoksi ja näin ollen maa on ajautumassa  tulevaisuudessa rahoitusvaikeuksiin. Nämä viimeaikaiset voimannäytön osoitukset saattavat olla siten niitä "viimeisiä korahduksia", joita maa pystyy tekemään. Venäjän bruttokansatuote oli vuonna 2020 noin 10 000 USD, kun se esimerkiksi Suomessa oli noin 50 000 USD ja Yhdysvalloilla noin 65 000 USD. Venäjän kanssa samoissa lukemissa bruttokansatuote on Kiinassa, Malesiassa, Kuubassa ja Bulgariassa. Venäjän BKT oli vuonna 2012 parhaimmillaan, hiukan alle 16 000 USD ja heikoimmillaan vuonna 1999 hiukan yli 1 000 USD. Viimeisten vuosien aikana Venäjän BKT on pysynyt samalla noin 10 000 USD tasolla vuoden 2015 romahduksen jälkeen. Venäläisten normikansalaisten palkat ja eläkkeet ovat vielä tänäkin päivänä todella pieniä. Mainitsen esimerkkinä Karjalan alueen, jossa tyypillinen kuukausieläke on ihmisillä 100 - 250 euron luokkaa. Ei sillä rahalla suuria ostoksia länsimaissa tee!

Toivoa sopii, että jostakin "rauhan" viisautta valuisi Venäjän päättäjille, jotta sota vältettäisiin ja satojen ja tuhansien ihmisten tappaminen estettäisiin. Samoin toivoa sopii, että pääsisimme vihdoin eroon koronapandemiasta ja voisimme liikkua vapaammin. Olen joutunut lykkäämään jo kaksi vuotta eläkkeelle lähtemisen juhlamatkaa Saksan, Ranskan, Sveitsin rautateiden kautta Italiaan. Toki olen käynyt Lapissa, kuten ennenkin. Lisäksi lupasin järjestää jo kesällä 2020 luostari- ja sotahistoriaa sivuavaa matkaa Venäjän karjalaan, Aunukseen, Petroskoihin ja Vienaan.

Hyvää ja turvallista kevättä kaikille!