Enska Kettunen

Enska Kettunen

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Erasmus+ matka - Oudenaarde maaliskuu 2019: Erasmus + Travel - Oudenaarde March 2019

Olen vielä työelämässä, toimin ammatillisessa oppilaitoksessa erityisopettajana. Talven aikana olen käynyt opiskelijoiden kanssa Saksassa ja maaliskuussa olimme viikon Belgiassa. Matkat kuuluvat Erasmus + hankkeeseen, jossa kolme eripuolilla Eurooppaa olevaa koulua osallistuu projektiin. Tavoitteena on jakaa osaamista eri koulujen välillä ja tutustua eri maissa toimiviin oppilaitoksiin ja kunkin yhteistyömaan kulttuuriin. Hanke kestää kaksi vuotta, joista ensimmäinen vuosi on menossa. Lisäksi Turkista oli nyt keväällä meidän koululla kaksi viikkoa opiskelijoita ja opettajia. Ensi talvena on edessä vielä pari ulkomaan matkaa, yksi Saksaan ja mahdollisesti yksi reissu Viroon.

Vierailu Saksalaisessa pikkukaupungissa, Goslarissa
Marraskuussa 2018 Suomalaiset ja Belgialaiset opiskelijat matkustivat Goslariin viikoksi. Opiskelimme koululla viilaamista, hiomista, sekä tilavuusmallintamista ja minirobottien käyttämistä. Projektityönä teimme viilaamalla nopan.
Goslarin koulussa tehtiin projektityönä alumiinista noppa


Viilausharjoituksia
Mini-Robotin ohjelmointia
Yhteiskuva Goslarista

Suomi/Riveria/Joensuu helmikuu 2019

Erasmus+ hankkeessa mukana olevat opiskelijat ja opettajat Joensuussa, Kolilla ja John Deeren tehtaalla Joensuussa.


Joensuussa suunnittelimme projektityönä yllä olevat tuotteet ja valmistimme ne CNC-koneilla


Joensuussa opiskelimme CAD-sunnittelua, CNC-koneistusta, Robotiikkaa
Joensuussa Suomalaiset ja Saksalaiset opiskelijat ja opettajat
Valmistimme saunankiukaan luukun ja hitsasimme sen robottihitsauksella
Kiukaan luukun särmäys


Työstökeskuksella varmistimme alumiinista alumiinivanteen pienoismallin
Vapaa-aikaa vietimme jääkarhujen saunalla, keilaamalla ja tutustumalla Kolin kauniisiin maisemiin

Belgiassa 18.-23.3.2019 
Belgiassa tutustuimme viikon Oudenaarden pikkukaupunkiin. Opiskelun (pneumatiikka, puutyöt, kemia) ohella  tutustuimme kaupunkiin, kävimme Samsoniten tehtaalla katsomassa miten matkalaukkuja valmistetaan, alla kuva tehtaalta.

Suomalaiset, Saksalaiset ja Belgialaiset opiskelijat ja opettajat Samsoniten tehtaalla ja Oudenaarderin torilla Belgiassa. Lämpötila oli reissun aikana 6 - 16 astetta, eli huomattavasti Suomen lämpötiloja korkeammat!
Oudenaarderin kaupungin läpi menevässä kanavassa seilaa paljon proomuja
Belgiassa on maaliskuussa kevät, mutta Suomessa talvi on vielä parhaimmillaan/pahimmillaan
Maaliskuussa Ilomantsissa oli lunta vielä lähes metri!

Alla olevassa kuvassa vanhan "luostariyhteisön" pihamaa





Metsäretki "Burreliin"

Erasmus+ matkan yhteiskuva Oudenaaderissa. Seuraavat tapaamiset lienevät syksyllä 2019 ja keväällä 2020, riippuen Riverian metallitalon peruskorjauksen valmistumispäivästä.
Oudenaardenin reissun projektityö maaliskuussa 2019 


Kun olen nyt käynyt Goslarin ja Oudenaarderin ammatillisissa oppilaitoksissa, vertaan näitä kouluja Riverian oppilaitoksiin.  Riveriassa on parhain konekanta, lähellä teollisuuslaitosten koneita. Opettajilla on nykyteknologiaan paras tietämys ja näin opiskelijoilla on hyvät valmiudet siirtyä suoraan työelämään. Riveriassa on ainoana kouluna ilmainen aamupala ja kouluruoka. Goslarissa ja Oudenaardenissä ollaan edellä taas siinä, että opiskelijat opiskelevat aktiivisesti ja käyttäytyvät tunneilla siististimmin. Myös kielitaito on parempi Keski-Euroopan kouluissa, verrattuna Suomalaisopiskelijoihin. Konekanta ja työmenetelmät eivät ole Keski-Euroopan kouluissa viimeistä huutoa. Olen käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana usessa eri maissa ja tutustunut niiden oppilaitoksiin. Jos saan arvioida eri maiden koulutusjärjestelmää, sekä kone- ja metallialan konekantaa, niin parhaimmat koulut löytyvät USA:sta ja Pohjoismaista (Suomi, Ruotsi ja Tanska). Venäjällä olen käynyt useissa oppilaitoksissa ja niissä konekanta ja tegnologia on ollut kaikkein heikointa.  Keski-Euroopan maissa koulujen opetus perustuu perusopetukseen, ei varsinaiseen työelämän vaatimien taitojen opetukseen. Baltian maissa ja Unkarissa konekanta uudistuu pikkuhiljaa ja nämä maat seuraavat Pohjoismaita 10 - 20 vuoden viiveellä. 

 Oudenaardessa opiskelijat tutkivat eri yhdisteiden vaikutusta metalleihin

 Sähköpneumaattisten kytkentöjen harjoituksien harjoittelua
Linnunpönttöjen suunnittelua ja valmistusta, sekä vähän taukoilua!

Omalta kohdalta seuraava talvi (2019-20) on viimeinen, ennen eläköitymistä. Ensimmäiseen työpaikkaan menin 1.6.1971 (myymäläapulainen), työnjohtajana toimin 5.6.1980 - 3.10.1984, opettajana aloitin 4.10.1984 ja viimeinen työpäiväni lienee 30.7.2020. Työvuosia on kertynyt paljon ja onnekseni sairauspoissaoloja on kertynyt koko työhistorian aikana vajaat 20 päivää. Olen saanut työskennellä kymmenissä yrityksissä, useissa oppilaitoksissa ja kaikista niistä löytyy hyviä muistoja. Elämänvarrella on vuosikymmenten aikana ollut kymmeniä pomoja ja todella paljon "alaisia". Rehtoreista parhaimpia olivat Yrjö Ja Pekka, en kerro heidän sukunimiä. 

Jos lasken yhteen, kuinka monta opiskelijaa olen saanut opettaa elämäni varrella, niin päädyin lukuun noin 500 (oman ryhmän opiskelijat). Lisäksi olen opettanut noin 500 opiskelijalle matematiikkaa, fysiikkaa, tietotekniikkaa, liikuntaa, terveystietoa, yhteiskuntatieteitä, CNC-sorvausta ja CNC-jyrsintää, CAD-tekniikkaa, robotiikkaa, automaatiotekniikkaa, hitsausta, asennustekniikkaa jne. Viimeisten 20-vuoden aikana olen toiminut myös erityisopettajana ja se aika on ollut raskasta, mutta myös eniten palkitsevaa. Laskin myös sen, kuinka monta opiskelijaa on ollut elämäni varrella "hankalia", niin sain lukumääräksi noin 10. Heistä osa on pahoitellut jälkeenpäin omaa käyttäytymistään minua kohtaan. Omalla kohdalla opettajana toimiminen on ollut se "minun juttuni" ja on aina ollut ilo opettaa nuoria ihmisiä. Monet heistä muistavat minut vielä vuosikymmenten takaa! Toivottavasti tsemppiä riittää vielä viimeiseen työvuoteen!

Olen saanut tehdä työtä koko ikäni ja saanut tekemästäni työstä elantoni. Minun ei ole tarvinnut koskaan turvautua yhteiskunnan tukiaisiin. Yhdyn osittain Aristoteleksen ajatukseen siinä mielessä, että onnellisuus on ihmisen korkein halun kohde ja päämäärä, sen jälkeen tulee vasta raha. Aristoteles ajatteli, että ihminen saavuttaa onnellisuuden omien kykyjensä kautta, se ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa. Eräs toinen filosofi ajatteli, että onnellisuus on saavutettu, kun me löydämme jotakin, joka tyydyttää meidän kaikki tarpeemme ja löydämme määrittelemämme todellisuuden ja onnellisuuden. Lopuksi mieleeni tulee kaksi laulua omasta elämästä, ne alkavat sanoilla; "I love to go a-wandering along the mountain track...." ja samantyylinen laulu Suomeksi; "Oon onnellinen vaeltaja.....". Ne molemmat kuvaavat minun yhtä lempiharrastustani eli olen jokavuotinen Lapin vaeltaja ja myös sitä, etten jää koskaan tuleen makaamaan, vaan jatkan liikettä eteenpäin, näin olen kokenut elämäni  tavoitteelliseksi ja osittain onnelliseksi. Toki onnellissuus rakentuu jokaisen ihmisen mielikuvissa erilaiseksi. Tänä vuonna Suomalaiset ovat onnellisin kansa maailmassa, miten se sitten onkaan määritelty, on toinen asia? Suomalaisten mielestä 1930 - 1950-luvuilla onnellisuuteen tarvittiin vain kolme asiaa: Koti, Uskonto ja Isänmaa. Nämä kolme sanaa ovat varmaan tulleet 1920 - 1930-luvulla Saksasta Suomeen, jossa sanat kuuluivat "Kirche, Kinder und Kuche". Mielestäni onnellisuuteen tarvitaan kuitenkin enemmän, on muistettava se, että kukin yksilö määrittelee omaan onnellisuuteen tarvittavat kriteerit. 


Lopuksi: Kesällä 2019 järjestän sotahistoriallisen matkan Tolvajärvelle, jossa muistelemme talvi- ja jatkosodan taisteluita Stalinin neuvostoarmeijaa vastaan. Lisäksi olen saanut kutsun vierailla venäläisten opiskelijoitteni luona Aunuksessa ja Karhumäessä. Syksyllä ohjelmassa on vielä vanhaan Valamoon tehtävä retki, eli kesä on taas täynnä matkoja ja myös jonkin verran Vaeltamista.

Tolvajärven matkailumaja kesällä 1941 SA-kuvat

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Kevät 2019 - Весна 2019 - Spring 2019

Vuodenkierto on edennyt, nyt ollaan jo keväässä 2019. Täällä Itä-Suomessa on vielä maaliskuun lopussa paljon lunta ja pakkanen laskee öisin -10 …-20 asteeseen. Talvi on ollut säiden suhteen lähes normaali talvi, lunta on Ilomantsissa 100 cm. Kuukausikohtainen keskilämpötila on pitkän ajan keskiarvojen sisällä. Kevät on ollut epävakaista ja sadepäiviä on ollut runsaasti. 

Kuluva talvikausi on ollut työntäyteinen ja odottelen tulevaa kesää ja aurinkoisia päiviä innolla. Suunnitelmissa on, että teen kesämatkoja entisen Suomen alueelle,  sekä Aunukseen, mahdollisesti myös Petroskoihin ja Karhumäelle saakka. Kuusamosta olen varannut lomaosakkeen viikoksi heinäkuussa 2019. Vuosittain olen tehnyt kesäkuun alussa vaellusmatkan  Lappiin, mutta tänä kesänä vaellamme Kuusamossa "Karhunkierroksen" maisemissa. 

Joulukuun ja tammikuun olin sairaana (keuhkoputkentulehdus) ja sen jälkeen kunto ei ole kohentunut vieläkään normaaliksi. Sairastelujen takia  hiihtäminen ja kuntoilu yleensä on jäänyt tältä vuodelta minimiin. 

Syksyllä julkaisin Itärajan Korpisoturit -nimisen kirjani (ISBN 9789528004783). Se painettiin Bod Books on Demand nimisessä kirjapainossa.  
Kirjassa kerron jatkosodan alkuvaiheen taisteluista Ilomantsin, Tohmajärven ja Korpiselän rintamalla. KIrjassa sivutaan myös Sissipataljoona yhden alkutaipaletta Ilomantsissa. Kirjojeni sisällön olen koonnut sotapäiväkirjoista/sotilaiden kertomuksista ja jokaista kirjaa tehdessä olen käynyt kirjassa kerrotuissa paikoissa, ennen kirjan julkaisua. Tulevana kesänä on tarkoitus tutustua Korpiselkään, Suojärveen ja mahdollisesti käyn syksyllä julkaistavan uuden kirjani maisemiin Karhumäellä. 
Itärajan Korpisoturit nimistä kirjaa ja myös muita aiemmin julkaisemiani kirjoja (Levinan miehet, Kuolema Syvärillä ja Verinen marssi) voit ostaa paperisena kirjana tai E-kirjana nettikirjakaupoista:

https://www.bod.fi/kirjakauppa/itaerajan-korpisoturit-ensio-kettunen-9789528004783

Talven aikana olen kirjoittanut Sissipataljoona yhden historiasta kertovan kirjan (Taistellen Karhumäkeen) ja se on jatko-osa Itärajan Korpisoturit kirjalle. Kirja ilmestyy syksyllä 2019 ja se lienee viimeinen sotahistoriakirjani, sen painopaikka on vielä auki.  Kirja on oikolukua vaille valmis ja se on taitettu ja asemoitu A5 kokoiseksi ja myös kirjan kansi on tehty "valmiiksi", siitä on kaksi vaihtoehtoa mietittävänä. Kirjassa on 272 sivua ja se sisältää sota-aikaisia karttoja ja kuvia. Sissipataljoona yksi tuli kesäkuun lopussa 1941 Ilomantsiin ja eteni syksyn 1941 aikana Karhumäen taakse Maluun ja Vansjärvelle saakka. Sissipataljoonan tarina päättyi helmikuussa 1942 ja sen miehet jaettiin Rajajääkäripataljoona 5, Kevytosasto 8 ja 14. Sissipataljoonan tappiot lyhyen historiansa eli kahdeksan kuukauden aikana olivat 8 upseeria, 29 aliupseeria ja 196 sissiä. Tappiot olivat suuria, koska sodan alussa pataljoonaan kuului vain  537 miestä. Sissipataljoonan miehistö oli kotoisin pääosin Tohmajärveltä ja Ilomantsista, mutta upseerit olivat eri puolilta Suomea. Aliupseerit olivat pääasiassa Ilomantsissa jatkosodan alussa toimineen 24. Rajajääkärikomppanian rajamiehiä. 

Tietojeni mukaan Sissipataljoonasta ei ole aiemmin kirjoitettu varsinaista historiikkia, mutta joissakin historiankirjoissa siitä on kirjoitettu lyhyesti. Ongelmana on varmankin se, että pataljoonan komppanioiden sotapäiväkirjat on tehty lyhyesti yhtä päiväkirjaa lukuun ottamatta (kolmannen komppanian päiväkirjat ovat tehty hyvin). Osa päiväkirjoista on kadonnut sodan aikana tai ne eivät ole julkaisukelpoisia. Tutkimuksissani selvisi, että pataljoonan oman historiikin kirjoittamiselle olisi kuitenkin tarvetta, vaikka Sissipataljoona 1 oli alistettuna koko sen lyhyen historiansa ajan eri joukko-osastoihin. Olen omalta osalta koettanut kirjoittaa sissien 1941 sotatien Kontioniemestä Ilomantsiin ja sieltä edelleen Suojärven kautta Kostamukseen ja edelleen Karhumäen pohjoisrintamalle saakka.  
  
Alla muutama näyte syksyllä julkaistavasta kirjastani, joka on valitettavasti vielä keskeneräinen oikoluvun osalta. Teksteissä mainitut nimet  on kirjattu siten, kun ne löytyvät lähdearkistoista, samoin tapahtumat. Osa tapahtumista on kuvattu lähdeaineistoissa epämääräisesti ja niistä olen tehnyt oman näkemykseni mukaisen tapahtumaketjun:

Heinäkuu 1941
Heinäkuun 5. päivänä Sissipataljoonan esikunta sai vieraita propagandaosastolta. Luutnantit Olavi Paavolainen ja Erkki Koponen tulivat Ilomantsin kirkonkylältä tutustumaan etulinjan tapahtumiin. Paavolainen kertoi, että he olivat tulleet edellisenä iltana Niemijärvelle, jossa he olivat yöpyneet tykistön teltassa. Nukkuminen oli kuitenkin jäänyt luutnanteilta vähiin oman tykistön ampuessa yöllä Vellivaaraan. Seuraavaksi he halusivat tutustua meidän kenttävartioasemaamme Longonvaarassa. Luutnantti Martti Kokko ja sotamies Kaino Jormanainen lupautuivat miesten oppaiksi. Kokko ja upseerit kävelivät Jormanaisen perässä Niemijärveltä harjuja pitkin, kohti Longonvaaraa. Kävelymatkan aikana ilma oli täynnä savua, jota tuli rajan takana palavista metsistä. Mökkivaaran päällä miehet pysähtyivät hetkeksi lepäämään ja seuraamaan sissien taisteluasemien kaivuutöitä. Matka jatkui tupakkatauon jälkeen ja miehet laskeutuivat Mökkivaaralta suonotkoon, jossa luutnantti Kokko kertoi propagandaosaston miehille, että Longonvaaraan johtava tie oli ollut viimeisten päivien aikana partisaanien kohteena useaan otteeseen. Hetken päästä tien varressa olleen tiheän lepikon takaa kuului kiväärin laukaus. Samalla hetkellä kummatkin propagandamiehet makasivat ojanpohjalla. Kokko kysyi miehiltä; ”Miksi te sinne menitte makaamaan?” Paavolainen vastasi vaisusti; ”Emme ole vielä tottuneet tällaisiin tilanteisiin”.
Longonvaaran Mökkivaaralla sissien kenttäkeittiö heinäkuu 1941 SA-kuva
     Miehet nousivat vaaran päällä olevaan tukikohtaan, jossa oli vanha hirsitalo ja sen takana telttoja. Talon päätyyn oli osunut ammus ja kranaatin räjähdyksen takia talon sisällä olivat paikat sekaisin. Longonvaaran talossa olivat paikalla kenttävartion päällikkönä toiminut vänrikki Emil Kettunen ja tykistön tulenjohtaja. Olavi Paavolainen olisi halunnut haastatella Sissipataljoonan miehiä, mutta aikeen keskeytti vihollistykistön kranaattien räjähtely Longonvaaran talon läheisyydessä. Kello 17.30 vihollistykistö oli ampunut jo kymmenkunta kranaattia vaaralle. Kun viimeiset kranaatit olivat räjähtäneet, Martti Kokko sanoi Paavolaiselle; ”Nyt olisi hyvä hetki poistua kenttävartioasemalta, ennen kuin uusi keskitys alkaa varttitunnin päästä”.
     Paavolainen ja Koponen laskeutuivat juoksujalkaa Longonvaarasta Niemijärvelle menevää tietä alaspäin. Longonvaaran rinteessä, kiviaidan vieressä olevassa pesäkkeessä oli miesporukka tupakoimassa. Propagandaosaston luutnanttien kiirehtiessä Niemijärven suuntaan, Onni Kekkonen huusi miesten perään; ”Pelottaako teitä?” Samalla aidan vieressä seisoskelleet miehet hörähtivät kuuluvasti nauramaan. Luutnantti Kokko, joka käveli luutnanttien perästä, pysähtyi miesten viereen; ”Huomenna lähdemme herrojen kanssa Vellivaaraan. Tulette illalla Niemijärven kenttävartiostoon kello 18.00 ja ilmoittaudutte minulle. Katsotaan sitten, ketä pelottaa”. Kokko lähti kävelemään Longonvaarasta Niemijärvelle johtavaa tietä alaspäin. Kekkonen oli hiljaa, mutta hänen vierellä seissyt Toivo Sivonen sanoi; ”Olisit pitänyt turpas kiinni, nyt joudumme lähtemään tuon huiman kanssa ryssien tapettavaksi!” Kekkonen vastasi; ”Iteppä nauroi ja oot siten samalla tavalla syyllinen kusimarssiin”.
Pioneerit puhdistavat Vellivaaralle johtavaa tietä 11.7.1941 SA-kuva
     Hetken päästä vihollisen uusi tykistökeskitys osui Longovaaran itärinteeseen ja räjähdysten ilmanpaine salpasi miesten hengityksen. Tienvarrella seisoskelleet sissit heittäytyivät korkean kiviaidan taakse suojaan. Kun keskitys päättyi, kuului heikkoja avunhuutoja Vellivaaralle johtavan tien vartiopesäkkeestä. Miesten mennessä pesäkkeeseen, havaittiin, että sotamies Lauri Lajunen oli haavoittunut keskityksessä. Lajusen haava tutkittiin ja kaksi sissiä lähti kuljettamaan miestä Niemijärven joukkosidontapaikalle.....


Syyskuu 1941
"Syyskuisena iltana oli kaksi kuorma-autoa lähdössä Leppäojan rajavartiostosta Kaitajärvelle. Autojen kyytiin pyrki kaksi Leppäojalla ollutta työvelvollista, jotka  olivat tulleet Leppäojalle syyskuun puolivälissä ja viikon ajan miehet olivat olleet korjaamassa Kostamukseen johtavaa huonokuntoista tietä. Kun eturintama siirtyi Leppäojalle, miesten käskettiin palaamaan takaisin Kaitajärven kylään. Syyskuun 25. päivä oli heidän viimeinen työpäivänsä vanhalla raja-asemalla. Sissipataljoona oli lähtenyt aamulla etenemään Kostamuksen kylään ja Leppäojalla käyneet autot käskettiin palaamaan illalla takaisin Kaitajärvelle. Kuorma-autot lähtivät illalla kello 18.00 ajamaan kohti Vihtimäselkää tuulisessa ja koleassa säässä. Aamulla alkanut syysmyrsky oli voimistunut illan aikana ja vesisateen mukana auton tuulilasiin iskeytyi puiden oksia. Autot heittelehtivät mutkittelevalla, liejuisella ja kapealla maantiellä, joka vei miehiä korpialueen läpi. Hämärä oli vaihtunut pimeyteen, kun etummainen auto saapui Lahkolammen lähellä olleen suon kohdalle. Auton edessä leimahti suuri tulipatsas ja korvia huumaava räjähdys löi kyydissä olleiden korvat lukkoon. Räjähdyksen kumu oli juuri lakannut kuulumasta, kun partisaanit avasivat tulen automaattikivääreillä tien oikealla puolella olevan suon laidasta. Etummaisen auton keulasta oli hävinnyt moottori ja hytissä olleet miehet jäivät henkiin kuin ihmeen kaupalla. Kaksi miestä hyppäsi autosta ojan pohjalle ja sieltä he pakenivat tien vasemmalla puolella olevaan kuusikkoon. Takimmaisessa autossa oli hytissä autonkuljettaja ja yksi työvelvollinen. Takimmainen auto jarrutti räjähdyksen jälkeen voimakkaasti ja kun auto pysähtyi, suomalaiset hyppäsivät alas autosta ja pakenivat tienvarsimetsään. Ensimmäisestä autosta selvinneet miehet etenivät  metsässä useita kilometrejä ja vasta Lahkolammen kohdalla he uskalsivat palata Kaitajärvelle johtavalle tielle. Tietä pitkin kävellen miehet saapuivat aamuyöllä Vihtimäselän kylässä olevaan taloon, jossa oli yötä vänrikki Reino Lehden  sissijoukkue. 
Sissit olivat palanneet edellisenä päivänä takaisin Lintujärvelle suuntautuneelta kaukopartiomatkalta. Kaukopartiomiehet heräsivät autonkuljettajan tullessa sisälle vanhaan taloon. Sissit luulivat aluksi, että partisaanit olivat yllättäneen heidät ja he hamusivat aseita uunin viereltä. Hetken päästä he kuulivat autonkuljettajan kertovan Suomen kielellä yöllä tapahtuneesta partisaanien hyökkäyksestä. Sissiryhmän johtaja Reino Lehti kokosi sissit ja he nousivat konepistoolein varustautuneina kahteen pihalla seisovaan kuorma-autoon. Sisseistä ensimmäisen auton lavalle asettuivat Reino Lehden kanssa Toivo Kettunen, Johannes Maksimainen, Matti Koljonen, Väinö Rosengren ja kersantti Toivo Lallukka. Kuljettajan viereen asettui yöllä miinaonnettomuudesta selvinnyt autonkuljettaja.
      
Kaitajärven kylää syksyllä 1941 SA-kuva
Takimmaiseen autoon asettuivat Mikko Lauronen, Otto Penttinen, Väinö Kolehmainen, Toivo Luukkonen ja neljä pioneeria. Tie Vihtimäselästä Kostamuksen suuntaan oli kapea ja mutkainen. Tie oli tehty joskus aikojen saatossa hevostieksi harjujen päälle ja välillä huonokuntoinen tie laskeutui suonotkoihin, joissa tietä oli korjattu havuilla. Osalle matkaa ajouriin oli upotettu propseja. Autot heiluivat huonolla tiellä Kostamuksen suuntaan. Etummaisessa autossa lavalla olleet sotilaat seurasivat auton valokeilassa näkyvää tienvartta konepistoolit tulitusvalmiina. Ensimmäinen auto lähestyi kahakkapaikkaa ja kyydissä ollut autonkuljettaja käski hiljentämään vauhtia. Kun auto oli noin 300 metrin päässä partisaanien hyökkäyspaikasta Vihtimäselän suuntaan, auto ajoi partisaanien asettamaan miinaan. Auto etuosa hajosi räjähdyksessä, mutta kyydissä olleet sotilaat säilyivät kuin ihmeen kaupalla hengissä. Lavalla olleet sissit kaatuivat räjähdyksen voimasta lavalle ja hetken aikaa he olivat tajuttomuuden partaalla. 

Partisaanien automaattikiväärien pauke herätti sissit ja yksi toisensa jälkeen miehet poistuivat metsään. Metsästä sissit avasivat konepistoolitulen vihollisia kohti. Vallin partisaanit, jotka olivat olleet miinoittamassa liejuista maantietä, ampuivat metsästä automaattikivääreillä suomalaisia kohti. Osa suomalaisista lähti metsän kautta kiertämään partisaanien taakse ja tässä vaiheessa partisaanit pakenivat Lahkolammelta itään, Unusjärven suuntaan. Sissit lähtivät partisaanien perään, mutta vihollisosasto oli kadonnut suuripuustoiseen metsään".....
Riuhtavaaran kylä Kaitajärvellä syyskuu 1941 (Pöppösen talosta kuvattuna) SA-kuva
Sissipataljoona 1 (Lintujärvelle kaukopartioon lähtenyt sissijoukkue) Kaitajärvellä syyskuu 1941. Kuvan sisseistä kaksi ampui vahingossa toisiaan yöllä 30.8.1941 ja toinen sisseistä kuoli. Miesten nimet löytyvät kirjastani. Tapahtuma on kerrottu siten, kuin se on kirjoitettu sotapäiväkirjassa.


Lokakuu 1941
”Ryssät olivat majoittuneet Orechjärven eteläpuolella olevaan Stolpovajan kylään ja meidän komppaniamme määrättiin vänrikki Teuvo Suontaan johdolla tuhoamaan venäläiskomppaniat yhdessä Sissipataljoona 2 ja majuri Partisen komppanian kanssa. Varapäällikkönä meillä oli vänrikki Risto Vuori. Saimme kuulla erään upseerin selostavan Suontaalle; ”Stolbovajan kylään oli määrätty 25. lokakuuta JR 26 toinen komppania. Komppanian tehtävänä oli edetä tyhjään Stolbovajan kylään ja jäädä sinne sivustavarmistukseen. Komppania oli majoittunut 25. lokakuuta kylän läheisyyteen ja seuraavana aamuna komppania oli lähtenyt tarkastamaan kylässä olevia taloja. Kylä todettiin tyhjäksi ja komppania päätti majoittua kylässä oleviin taloihin. Illan hämärtyessä suomalainen vartiomies havaitsi, että kylää lähestyi Orechjärven eteläpuolelta neuvostosotilaita. Vartija ampui muutamia laukauksia vihollisryhmää kohti ja lähti perääntymään kohti majapaikkaa. Komppanianpäällikkö Valtosen johdolla lähdettiin selvittämään vihollismäärää ja metsästä Valtosen komppania löysi kahdeksan vihollista, jotka antautuivat vangeiksi. Kun vankeja kuulusteltiin, saatiin tieto, että kylää piiritti majuri Makarovin johtama JR 24, jossa oli lähes tuhat sotilasta. Tässä vaiheessa komppanianpäällikkö Valtonen päätti, että komppania perääntyy takaisin Porajärven ja Karhumäen väliselle päätielle, Torasjärven rannalle. Komppania pääsi irtautumaan kylästä lähes tappioitta. Vuorokauden aikana Stolbovajassa kaatui yksi mies ja toinen mies katosi. Molemmat miehet olivat viemässä ruokaa JR 26 toiselle komppanialle 26. lokakuuta”.
     Neuvostorykmentti JR 24 majoittui Stolbovajan kylään ja Sissipataljoonien tehtäväksi annettiin tuhota neuvostorykmentti. Sissipataljoona yhden ensimmäinen komppania eteni 27.10.1941 Sumoinvaaran kylästä Stolpovajan suuntaan. ”Löysimme Sumoinvaaran kylän viimeisestä talosta venäläismiehen, joka kertoi, että Stolbovajassa on tuhat neuvostosotilasta. Komppanianpäällikkö ei uskonut miehen puhetta, vaan mies päästettiin kuulustelujen jälkeen vapaaksi. Etenimme lumisateessa pimeään metsään, jossa eteemme tuli sulia soita ja välillä nousimme vaaroille. Aamu alkoi sarastaa idän taivaalta, kun näimme edessämme korkean kukkulan, jonka päällä ja sen takana oli Stolbovajan kylä. Nousimme mäen päälle ja jäimme hetkeksi kyläaukean reunaa seurailevan risuaidan suojaan”.
     ”Luutnantti Kokko määräsi komppanian levittäytymään kylää reunustavan metsän reunaan, josta lähdimme etenemään harvapuustoista metsää eteenpäin, kohti Stolpovajan kylää. Ensimmäiset miehet olivat nousemassa harvaa koivikkoa kasvavan matalan mäen päälle, kun mäen takana olleet neuvostosotilaat avasivat konekivääritulen suomalaisjoukkoja kohti. Ensimmäiset miehet haavoittuivat suopellon reunassa ja ensiksi haavoittunutta Holmaa alettiin kuljettaa taaksepäin. Vänrikki Vuori käski pellon reunaan tulleet miehet perääntymään lähtöasemiin. Sissit joutuivat ylittämään avoimen suon ja perääntymisvaiheessa viholliskomppania hyökkäsi suomalaisten perään, huutaen ”Uraa-huutoa”...
Stolbovajan (Pylväsmäki) kartta 1941 (KT 7/1969)

Mäntyselkä (JR 35 ja Kev.Os. 14) 27.10.1941 SA-kuva 
Sissipataljoonan majoitusalue Juustjärvellä 28.10.1941 SA-kuva

Kuka haluaa lukea lisää aiheesta, niin siihen on mahdollisuus, kun Taistellen Karhumäkeen - niminen sotahistoriakirja tulee myyntiin syksyllä 2019. 


Kesällä 2019 järjestän sotahistoriallisen matkan Tolvajärvelle. Lisäksi olen saanut kutsun vierailla venäläisten opiskelijoitteni luona Aunuksessa ja Karhumäessä. Syksyllä on ohjelmassa vielä vanhaan Valamoon tehtävä retki, eli kesä on taas täynnä matkoja.

Tolvajärven matkailumaja kesällä 1941 SA-kuvat