Koronakevät 2020 - Corona spring 2020 - Corona Frühjahr 2020 - Корона весна 2020

Maaliskuun puolivälissä meidät suomalaiset pistettiin ”kaappiin”, kun tuli koronan tuomat rajoitukset voimaan. Lähes kuukaudeksi Uudenmaan alue eristettiin muusta suomesta. Itse sairastuin outoon ”keuhkotautiin” 17. maaliskuuta. Meillä koulussa oli edellisellä viikolla saksalaisia, belgialaisia ja amerikkalaisia vieraita, joiden kanssa olimme viikon opiskelemassa metallialaa. Keuhkoihini koski, oli kova yskä ja kuumetta. Soittelin kolmelle terveysasemalle, jotta olisin päässyt tutkimuksiin ja saisin tietää, onko vaiva koronaa. Jokaiselta terveysasemalta sanottiin, että minun on oltava kotona seuraavat kaksi viikkoa, ei testata koronatartuntaa, ei ollut resursseja. 

Eipä siinä sitten muu auttanut, kun olla kotona. Eristin itseni ”kaappiin”, eli kotiini ja olin yhteensä neljä viikkoa omassa karanteenissa. Keuhkot paranivat hitaasti ja vasta viidentenä viikkona eli pääsiäisen jälkeen keuhkoihin ei enää koskenut. En toki jäänyt tänne ”kaappiin” vaan menimme vaimoni kanssa jo kolmantena sairausviikkona läheisen järven jäälle ja lenkkipoluille, jotka tiesimme olevan autioita.

Sairastin aiemmin ”Aasialaisen” talvella 1958 ja ”Hongkongilaisen” talvella 1968. Tämän keväisellä sairaudella oli hiukan samoja piirteitä, kuin edellä mainituilla. Keuhkot olivat näiden sairauksien aikan todella kipeitä, oli yskää ja kuumetta. Keuhkot paranivat hitaasti, välillä tunsin olevani terve ja taas seuraavana päivänä keuhkoihin sattui. Kunto romahti ja voimat olivat vähissä useita viikkoja.

Nyt on kulunut jo yli kuusi viikkoa sairauden alusta ja vieläkin saan yskänpuuskia. Useina päivinä viikossa keuhkoihin sattuu, niiden paraneminen on todella hidasta. Mutta summa summarum, eihän minulla voi olla koronaa, kun sitä ei ole tieteellisesti todettu ja tutkittu! Olen kuitenkin jo käynyt kaupoissa ja ”ihmisten ilimoilla” eli olen tullut ulos kaapistani. Meidän kylässämme on vielä vanhempia ihmisiä, jotka pelkäävät koronaa ja pysyttelevät kaapissaan eli kotona. Lenkkipoluilla tulee joskus vastaan ihmisiä, jotka kiertävät vastaantulijat kaukaa. Mutta toivotaan ja uskotaan, että ”vielä uusi päivä kaiken muuttaa voi”. Omalla kohdalla on tulossa suuri muutos, jään nimittäin kesällä 2020 eläkkeelle. Suunnittelin vielä helmikuussa, että menemme kesäkuun alussa viikoksi Italiaan, kesäkuun lopussa viikoksi Venäjälle, syksyllä Lappiin vaeltamaan ja talvella kuukaudeksi Gran Canarialle. Mutta nyt kaikki suunnitelmani ovat "jäissä" ja täytyy miettiä miten kulutan aikaa eläkkeellä? En ole kaappiin menevää ihmistyyppiä enkä tykkää löhöillä sohvalla. Haluan tehdä aina jotakin ja keksiä jotakin uutta. Sanonta "Vierivä kivi ei sammaloidu" soveltuu minuun. Kesälle 2020 on kuitenkin joitakin suunnitelmia. Viimeistelen kesän aikana uusimman kirjani "Taistelu Tolvajärvellä" ja julkaisen sen syksyllä 2020. Teen kesämökillä "tatsalla" remonttia ja ehkäpä syksyllä, jos koronatilanne sallii, menemme vaeltamaan Lapin tuntureille.  

Tetrijärvi maaliskuisena aamuna

Tämä kevät oli meille kaikille uudenlainen. Korona levisi lähes kaikkiin maihin ja tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä kuoli koronaan eri maissa. Talouselämä koki koronan myötä mahalaskun. Valtiot, lähes kaikki yritykset ja kotitaloudet kärsivät koronakriisistä. 
Liekkö koronaepidemian seurausta, että veli venäläinen, jonka valtakunnanraja on meidän asuinpaikastamme vajaat 20 km päässä, yllätti taas kerran. Venäläiset lehdet ilmoittivat reilu viikko sitten, että he haastavat suomen oikeuteen vuosien 1941–1944 kansanmurhasta. Venäläisten mukaan suomalaiset olivat tappaneet venäläisiä kaasukammioissa ja haudanneet elävänä ihmisiä. En vain tiedä missä ne kaasukammiot olivat, enkä sitä miksi venäläisten ilmoittamat vankileirien kuolin luvut ovat tuplaantuneet siitä, kuin minkä venäläiset itse ilmoittivat sodan jälkeen vuonna 1947. Kansainvälinen oikeus vuonna 1948 määräsi Suomen maksamaan niistä korvauksia ja Suomi maksoi korvaukset venäjälle jo 1950-luvun alkuun mennessä. Suomalaisten tiedostojen mukaan, jotka myös Neuvostoliitto hyväksyi, Itä-Karjalan siviilileireillä kuoli vuosina 1941 - 1944 yhteensä 4279 henkilöä, pääasiassa sairauksiin ja tauteihin. Leireillä ammuttiin tuona aikana yhteensä 18 vankia, joista 11 ammuttiin karkumatka aikana tai pidätyshetkellä. Sotavankeja suomalaiset saivat vuosina 1941 - 1944 noin 70 000, näistä 19085 kuoli ja heistä 262 ammuttiin. Suuri osa ammutuista oli karkaamassa vankileiriltä tai kuljetuksen aikana. Näistä venäläisvankien kuolemista noin 900 suomalaista tuomittiin 1940-luvun lopulla kuritushuoneeseen ja muihin pitkiin vankituomioihin. 

Ilomantsin Sonkajan vankileirillä olleita venäläisvankeja 1941 (SA-kuva)

Suomalaisia kuoli vuosina 1941 - 1950 venäläisten vankileireillä yli 1500 henkeä. Josif Stalini, joka oli Neuvostoliiton itsevaltias johtaja (samanlainen kuin Pohjois-Korean Kimi) tapatti 1930-luvulla 25 000 - 30 000 suomalaista ns. Stalinin vainoissa (Hannu Rautakallin arvio). Näistä veriteoista ei  Suomi ole vaatinut kansainvälistä oikeutta tuomitsemaan venäjää. Luulen, että venäjä hakee kansainvälistä huomiota syyttämällä taas kerran suomalaisia. Mitenkä maailma tuomitsee lähitulevaisuudessa  venäjän sotarikokset Syyriassa, jossa sen pommikoneet ovat tappaneet tuhansia siviileitä? Koronpandemia on tainnut sekoittaa venäläisten tutkijoiden päät lopullisesti vai olisiko se taas sitä presidenttipeliä?

Iltasanomien tietojen mukaan tämän kuvan pitäisi esittää venäläistä sotilasta isänmaallisessa sodassa. Kuvassa on suomalainen poromies Jouni Halonen. Jouni pääsi jostakin syystä 9.5.2020 voitonpäivän juhla julisteeseen venäjällä, liekkö sekin ollut koronan seurausta? Ihme ja kumma, SA-kuva-arkisto piilotti alkuperäisen kuvan heti kohun jälkeen? 

Tässä alkuperäinen SA-kuva/Oswald Hedenströmin ottamana

En vain ymmärrä, miksi venäläiset eivät muista sitä, kun he syksyllä 30. marraskuuta 1939 hyökkäsivät Suomeen ja valtasivat Karjalan, Petsamon, Sallan ja useita muita alueita. Venäläiset tappoivat lähes 30 000 suomalaista sadan päivän sodassa. Venäläiset määräsivät uuden rajan paikan ja suomalaiset tekivät sen vajaassa vuodessa, venäläisten katsoessa vieressä. Suomi halusi saada venäjän valtaamat maa-alueemme takaisin ja eteni kesällä ja syksyllä 1941 itään. Suomalaiset valtasivat takaisin omat vuoden 1939–40 menettämät alueet, tosin taisihan siinä tulla vähän isompi alue vallattua, kuin mitä aiottiin. Syynä oli se, että venäläiset pötkivät pakoon minkä kintuista saivat ja kun he pysähtyivät, oltiin etelässä jo Ostajoella ja Syvärijoella, idässä Petroskoissa ja Karhumäellä. Mutta sotajoukkomme palasi kesällä 1944 takaisin vuoden 1940 venäläisten vääryydellä määräämälle rajalle. Suomalaisia kuoli sodassa lähes 100 000 ja maksoimme venäjän määräämät korvaukset. Eivät venäläiset tutkijat taida muistaa, että venäläiset sotilaat / partisaanit tappoivat naisia ja lapsia Lapin ja Kainuun kylissä, ampumalla kylmäverisesti heitä päähän. Samoin Ilomantsin Kuuttivaarassa he tappoivat päähän ampumalla suomalaisia sotilaita, jotka olivat nukkumassa Kuuttivaaran talossa, riihessä ja saunassa. Seuraavana päivänä samat partisaanit tuhosivat Salmijärveltä noin 2,5 kilometriä Kuuttivaaran suuntaan etenevän pioneerien kolme kuorma-autoa ja siinä kahakassa kaatui 26 sotilasta. Haavoittuneet pioneerit  partisaanit teloittivat ampumalla tai pistimellä. 

Kuvassa Viiangin kylässä partisaanien teloittamien 19 siviilin hautajaiset 25.7.1943 (SA-kuva)

Partisaaneja oli myös Ilomantsissa. Muistan nuoruudesta, kun serkkupoikien kanssa löysimme partisaanien tavarakätkön. Kätkössä oli vielä hyvin säilynyttä teetä ja mahorokka tupakkaa. Molemmat olivat todella voimakkaan makuisia. Teet käytimme juomana ja serkut polttivat tupakat suomalaisen "kessun" kanssa sekoittamalla. Minulle jäi mieleen, että mahorokka oli voimakasta ja pahanhajuista tupakkaa. Nuoruudessa löysimme raja-alueelta myös ammuksia ja räjähteitä, joita räjäyttelimme metsissä ja järvillä useita vuosia. Yritimme myös kalastaa räjähteillä, mutta huonolla menestyksellä. Kalat menivät rikki ja usein räjähdyspanos jäi veden pinnalle ja se sai aikaan vain valtavan vesipatsaan. Lopulta naapurit hermostuivat meidän räjäytyksiin ja uhkasivat ilmoittaa niistä poliiseille. Lopetimme räjäytystyöt, mutta jatkoi niitä armeijassa Korialla Pioneeripataljoonassa. Suurin paukku, minkä räjäytin armeijan aikana, oli 15 kg. Panos jäi liian  matalaan ja sain kivi- ja multaryöpyn niskaan, sillä olin noin 30 metrin päästä räjähdyspaikasta.

Kaikista huonoista uutisista, rakkaan tappelukumppanimme veli venäläisen valeuutisten ja USA:n presidentin D.Trumpin hölmöilyistä huolimatta toivotan kaikille Hyvää alkavaa koronakesää!

ps. Älkää vain injektoiko desinfiointiainetta itseenne USA:n Drumpin ohjeiden mukaan, älkääkä uskoko venäläisten levittämiä valeuutisia suomalaisten tekemättömistä teoista. Molemmat lienevät edellä mainittujen maiden presidenttipeliä?