Kesä 2019 - Лето 2019 - Summer 2019

Talven lumet ovat sulaneet, nurmikot ja lehtipuut puskevat voimakkaasti vihreää kasvustoa. Olen tehnyt kevään mittaan kesäsuunnitelmia tulevaa lomaa varten, ehkä liian paljon. On talon kunnossapitoa, kesämökillä odottaa monta repsottavaa paikkaa ja monta vuotta siirretty mökin maalausurakka. Venäjälle, entisen Suomen alueelle, olen suunnitellut neljää eri reissua.

Olen käynyt venäjällä jo vuodesta 1989 lähtien ja varmaan käyn vielä joitakin vuosia myös tulevaisuudessa. Käyn nykyään lähes joka viikko Venäjällä ostamassa polttoainetta autooni ja käyn joka kesä kulttuurimatkoilla tutustumassa vanhoihin suomalaiskyliin ja vanhoihin jatkosodan aikaisiin taistelupaikkoihin. 

Tänä keväänä on esiintynyt paljon ongelmia rajanylityksessä venäjälle mentäessä, en tiedä mistä ongelmat johtuvat. Erään kerran tämän kesän alussa venäjän tullissa ei tapahtunut tunnin aikana mitään ja autojonot kasvoivat vain yhä pidemmiksi?? En tiedä miksi näin tapahtuu, mutta tullin virkailijat väittävät, että tietokoneyhteydet eivät pelaa??? Tätä ongelmaa on ollut jo koko kevään ajan. Venäjä esitteli kesäkuun alussa näyttävästi 5g yhteyksiä, mutta ne taitavat olla vain silmänlumetta. Meillä suomalaisilla, jotka ylitämme rajan venäjälle joka viikko, on kokemusta jonottamisesta rajan takana. Toivottavasti ongelmat rajalla vähenevät ja rajan läpäisynopeus lyhenee. Toisaalta ongelmia rajan ylittämisessä  lisää myös venäläisten matkailijoiden määrän kasvu tämän kevään ja kesän aikana. Pääosa heistä käy ostoksilla Suomessa ja kun paluumatkalla saa tuoda ruokatarvikkeita yms. tuotteita venäjälle vain 25 kg/henkilö, käyntikertojen määrä ja kyydissäolijoiden määrä on lisääntynyt. Mutta onneksemme raja on vielä auki ja ihmiset rajan molemmin puolin voivat ylittää rajan, vaikka joudumme hiukan jonottamaan.

Hullu Metso
Eräänä aamuna olin kävelyllä metsässä ja huomasin jossakin vaiheessa, että musta eläin seuraa minua. Ensin hätkähdin, mutta huomasin pian tulijan olevan Metson. Häiriintynyt lintu käyttäytyi, kuin olisin sen kilpailija. Aamuauringon noustessa me kaksi tutustuimme toisiimme lähes tunnin ajan, metso hyökkäsi siipi maata vetäen kohti ja minä peräännyin läheiselle maantielle saakka.

Metso hyökkäsi minua kohti kymmeniä kertoja ja puolustauduin metsästä löytämällä kepillä, ettei lintu noki jalkojani verille! Linnun kaulasta oli lähtenyt paljon sulkia, joko kukkotappelun vuoksi tai huonon ravintotilanteen vuoksi. Ääni oli ukkometsolla käheä, kuin myös minulla. Lienee ollut sama kevätflunssa ollut molemmissa herroissa?

Katso koko video alla olevan linkin kautta!

https://youtu.be/ntrKeWjZq_o

Terassin peruskorjaus
Omakotitaloissa on aina remontin tarvetta, jos aikoo pitää rakennukset kunnossa. Tälle vuodelle olin suunnitellut terassin peruskorjausta, joka tuli ajankohtaiseksi toukokuun alussa. Terassin kymmenen vuotta vanha kate oli haurastunut ja oli jo huonokuntoinen, se piti vaihtaa uuteen. Katteella oli 10-vuoden takuu, mutta kenellä on tallessa 10 vuoden takaiset kuitit?

Tarkoituksena oli laajentaa terassia hiukan suuremmaksi, koska Suomen kesä on lyhyt ja joskus myös sateinen! Kustannusarviota en tehnyt peruskorjaukselle, mutta remontti vei rahaa 800 - 1000 €, kun tein rakennustyöt itse.

Terassin tolpat tein 5" x 5" liimapuusta, kattotuolit 2" x 5 " tarkkuussahatusta lankusta ja katteen aluspuiksi valitsin 2" x  2" lankut. Seinään kiinnitin 2" x  5" lankun 200 mm pitkillä pulteilla, jotta terassin katto ei tule talvella alas, kun siihen saattaa kertyä 100 cm lunta. Terassin tolpat kiinnitin toisiinsa 160 mm pitkillä pulteilla. Puutarvikkeet maksoivat noin 400 €, kiinnitystarvikkeet noin 50 - 100 €, valokate maksoi reilut 300 € ja maalitarvikkeet 100 €. Työntekoon meni aikaa noin 50 tuntia.

Lumisade yllätti välillä rakentajan ja tipahdin katolta alas pöydän päälle, joka särkyi! Uuden valokatteen levyt lähtivät tuulen mukaan ja yksi levyistä hajosi tuulen käsittelyssä.

Entisen katteen poiston jälkeen maalasin terassin puuosat ja vaihdoin vaurioituneet puuosat uusiin

Kiinnitin uuden katteen vesisateella ja se oli todella vaikea tehtävä. Uusi kate sai hiukan säröjä, kun liukastuin katolla ja akkuporakone meni uuden katteen läpi. 

Viimeistelyn jälkeen terassi oli käyttökunnossa, ainakin omasta mielestä!

Kesä tuli meille 11.5.2019, silloin oli lämpöä 25,2 astetta.

Kesämökin maalaus

Kesämökin maalausurakka on ollut työlistalla jo muutaman vuoden. Tänä kesänä aion sen toteuttaa, mutta se tietää töitä 40 - 100 tuntia. Vanha maali irtoili hirsipinnasta, maalin pinnassa oli hometta ja maalin poistaminen on ongelmallista pyöröhirsipinnassa. Ensimmäisenä laitoin homepesuliuoksen seinään ja annoin sen vaikuttaa noin puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen sankoon kuumaa vettä ja pesin homepesuaineet pois. Tällä toimenpiteellä saadaan suurin osa pintahomeesta pois. Suurin työ on vanhan maalin poisto, johon käytin maalinpoistoraspia ja karkeaa hiomapaperia. Tarjolla oli "netissä" kuivajää puhallusta ja soodapuhallusta. Ensimmäinen (kuivajääpuhallus) on liian kallista ja soodapuhallus jättää pintaan kemikaaleja, jotka vaikuttavat maalin pysymiseen. Koko mökin maalipinnan poisto vienee aikaa muutamia päiviä, sillä yhden seinän rapsutteluun meni yksi työpäivä.

Kävin ostamassa Joensuusta K-Rauta Naumaselta maalia ja kun vedin sitä mökin seinään, huomasin, että väri oli virheellinen. Ajoin 170 km päähän Joensuuhun ja sain uuden maalin, mutta en saanut korvausta ajokilometreistä ja hukka-ajasta? Virhe oli tapahtunut maalia valmistettaessa koneella.  Annoin maalin myyjälle Teknoksen värikartalla olevan värinumeron, mutta varmaan pohjaväri oli virheellinen. Toki näitä on tapahtunut aiemminkin. Erään kerran ostin sisämaalit mökkiin, värisävyn piti olla harmaa, mutta se oli taivaan sininnen. Silloin virhe oli väärässä pohjasävyssä.

Tolvajärven retki
Kesäkuussa, heti loman alussa, käymme Helsingissä. Kesäkuun toisella viikolla olen järjestämässä matkaa muutamille miehille rajan taakse, Korpiselkään, Tolvajärvelle ja Loimolaan. Tolvajärven reissu on ns. sotahistoriamatka, jossa tutustumme talvi- ja jatkosodan taistelupaikkoihin, kenttähautausmaihin ja myös vanhoihin rajantakaisiin kyliin nykyisen Venäjän, entisen Suomen alueilla. Matkareittinä on Värtsilä, Korpiselkä, Kokkari, Tolvajärvi, Roikonkoski, Loimola ja paluu takaisin Suomen puolelle Värtsilän kautta. Matkalle tarvittiin Venäjän rajavyöhykelupa, jonka sain jo kevättalvella, mutta saa nähdä miten se käytännössä pitänee. Aiemmin 2000-luvun alussa olin saanut luvat kuntoon, mutta paikanpäällä asiaa tulkitseva majuri oli erimieltä luvan suhteen.

Matkat Värtsilä - Korpiselkä 37 km, Korpiselkä - Tolvajärvi 30 km, Tolvajärvi - Ristisalmi 11 km, paluumatka eri vaihdoehdoin: Tolvajärvi - Roikonkoski 53 km, Roikonkoski - Loimola 28 km, Roikonkoski - Värtsilä Soanlahden kautta 77 km  ja paremman tien kautta 135 km. Matkoihin on varattava yksi päivä, koska tiet ovat huonoja ja vain maastoautoilla ajettavissa!

Retkikuntamme matkasuunnitelmana on edetä Värtsilästä ensin Havuvaaraan, sieltä Korpiselkään, josta käännymme hautausmaan kohdalta oikealle, kohti Tolvajärveä. Vanha tie kulkee Ristikankaan kautta, mutta nyt se on sähköaidan takana, jonne meillä ei ole asiaa. Matkalla Tolvajärvelle pysähdymme Kokkarin hautausmaalle ja mahdollisesti käymme Kokkarin kylässä. Tolvajärvelle saavumme ensin Osuuskaupan kohdalle, josta on tarkoitus käydä tutustumassa kansakoulumäellä olevaan kenttähautausmaahan. Tämän jälkeen ajamme Tolvajärven harjuille, jossa tutustumme vanhan matkailumajan raunioihin, ajamme Kivisalmelle, jossa oli runonlaulajapatsas ja harjujen päätepisteenä on Ristisalmen silta, jossa oli jatkosodan aikana kovimmat taistelut. Evästauon jälkeen paluumatkalla ohitamme Tolvajärven kylän ja etenemme Roikonkosken kautta Loimolaan, jossa tutustumme mahdollisesti myös kenttähautausmaihin.

Tolvajärven kylä, Osuuskaupan takana Neuvostoarmeijan 1940-41 rakentama kasarmialue SA-kuva

Tolvajärven Osuuskauppa, takana näkyy valkoiseksi maalattu kansakoulu SA-kuva

Eversti Pajari talvisodan aikana esikuntansa  edessä, takana  osuuskaupan rakennus

Tolvajärven kenttähautausmaa ja kansakoulu SA-kuvat

Tolvajärven alueen historiaa
Tolvajärvi kuului ennen talvisotaa Suomelle ja se oli Korpiselän kunnan yksi kylä. Asukkaita siellä oli talvisodan alla noin 300 ja taloja noin 40. Kylän asukkaista pääosa oli ortodokseja. Tolvajärvellä asui mm. tätini Helvi, joka kuoli juuri ennen talvisotaa vuonna 1939,  hän oli luterilainen. Kylässä oli osuuskauppa (ylemmän kuvan keskellä), Maksima Murasen ja Iivana Vornasen kaupat, kansakoulu, jonka yläkerrasta on otettu yllä oleva valokuva, sekä vuonna 1938 - 39 rakennettu Suomen matkailuyhdistyksen Tolvajärven matkailijamaja. Tolvajärvelle Kivisillan kupeeseen pystytettiin 21. heinäkuuta 1929 Karjalan sivistysseuran toimesta Runonlaulajain patsas Shemeikan ja Vornasten muistoksi. Tolvajärvi oli aikoinaan kuuluisa "Tolvajärven harjuista", joita kyläläiset kutsuivat "särkiksi". Harjuista mainitaan aikakirjoissa seuraavat harjut; Hirvasharju, Pajasharju, Ristilammenharju Kivisillansärkkä ja Karkkimansärkkä. Vuonna 1927 pääsi matkailijat ja kylien asukkaat postiautolla Wärtsilästä, Korpiselän kautta Tolvajärvelle ja sieltä edelleen Ägläjärven kautta Suojärvelle (155 km).

Postiauto Tolvajärven harjulla 1927 (Suomen matkailijayhdistyksen kuva-arkisto)

Tolvajärven matkailijamaja

Tolvajärven matkailijamaja oli rakennettu vuonna 1938 Hirvasjärven, Myllyjärven ja Tolvajärven välisen Hirvasharjun päälle. Majassa oli keskuslämmitys, majoitustilat noin 40 hengelle yläkerran huoneissa ja alakerrassa suuri ruokasali. Lisäksi Hirvasjärven rannassa oli suuri saunarakennus. Aiemmin 1900-luvun alkupuolella rakennettu ns. Ristisalmen matkailumaja oli noin 4 km itään Hirvasjärveltä, Pienen ja Ison Kuhajärven rannalla. Sen tilalle rakennettiin vuonna 1928 Rajayhdistyksen toimesta Taipaleen matkailumaja, joka toimi vähän aikaa maanviljelijä Ruube Korhosen talossa. 

Matkamies. Pysähdy! Sukukuntasi parhaitten henget haastavat muinaisuudesta. Edellä mainittu teksti oli kirjoitettu muistomerkkiin, joka oli pystytetty Kivisillan viereen (Tolvajärven ja Taivaljärven välissä). Muistopatsaan neuvostosotilaat kaatoivat järveen Talvisodan jälkeen 1940, mutta myös suomalaiset pahoinpitelivät muistomerkkiä. Elokuussa 1929 runonlaulajapatsasta oli kivitetty ja siihen oli heitetty viinapulloja.  

Muistopatsaan ympärillä Vornasia ja Shemekoita

 21.7.1929

Pyhän Elian tsasouna Tolvajärven Kotijärven rannalla

Tolvajärvelle oli perustettu kansakoulu jo 1900-luvun alussa, mutta kuvissa näkyvä uusi kansakoulu rakennettiin myöhemmin. Tolvajärven kansakoulussa oli enimmillään 50 oppilasta 1930-luvulla.

Tolvajärvi joulukuu 1939 ja heinäkuu 1941
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta ja suomalaisjoukot perääntyivät ehkä liiankin helposti kohti kotisuomea. Tämän vuoksi Suojärven ja Ilomantsin ns. IV armeijakunnan komentaja  kenraalimajuri Heiskanen vaihdettiin kenraalimajuri Hägglundiin. Joulukuun alussa suomalaisjoukot olivat perääntyneet Suojärven alueella jo Piitsojalle ja sieltä edelleen Kollaanjoelle (JR 36 ja JR 34). Suojärven pohjoispuolella olleet Osasto Räsäsen joukot perääntyivät 5.12.1939 Ägläjärvelle ja Aittojoelle Neuvostoliiton 139. divisioonan (JR 718, JR 609 ja JR 384 yhteensä 20 000 sotilasta) hyökätessä voimalla kohti Tolvajärveä. Tässä vaiheessa Mannerheim määräsi eversti Talvelan ja everstiluutnantti Pajarin joukot Tolvajärvelle, jossa 139. Divisioonan hyökkäys saatiin pysähtymään 8. - 9.12.1939. Silloin Suomalaisjoukoista oli eturintamassa JR 16, Er.P 10, 11 ja 112, Os.P (Osasto Pajari), Os.M (Osasto Malkamäki) ja Osasto Paloheimo yhteensä 4 000 sotilasta. Tolvajärvellä käytiin 10. - 12.12.1939 eräs Suomen ja Neuvostoliiton sotavoimien ratkaisutaisteluista, jossa suomalaiset Talvelan joukot löivät ylivoimaiset 139. divisioonan neuvostojoukot. Tästä tapahtumasta puhutaan nimellä "Tolvajärven voitto" ja ratkaisutaistelua johtivat suomalaiseverstit Talvela ja Pajari.
Talvisodassa Talvelan ja Pajarin joukoista kaatui 630 miestä ja haavoittui 1 320 miestä. Neuvostoliiton 139. divisioonasta kaatui 4 800 miestä, 2 300 miestä katosi ja 1 500  miestä haavoittui.

Tolvajärven kylän rakennukset jäivät polttamatta em. taistelujen vuoksi. Suojärven kylistä talvisodan aikana jäi polttamatta mm. Varpakylä, Vegarus, Kaitajärvi, Naistenjärvi ja Kotajärven kylä. Muiden kylien talot poltettiin pääosin joulukuun alussa 1939 vänrikki Hännisen joukkueen (50 miestä, JR 34) johdolla.

Osa Suojärven Suvilahden 400 rakennuksesta jäi polttamatta joulukuussa 1939

Jatkosodassa heinäkuun lopussa 1941 Suomalaiset ja Saksalaiset taistelivat neuvostojoukkoja vastaan Tolvajärven Ristisalmella ja siellä kaatui paljon suomalaisia ja saksalaisia sotilaita. Suomalaisista joukoista eturintamassa hyökkäsi JP 1, JP 6, JP 7 ja JR 33. Saksalaiset lähettivät heinäkuussa 1941 Lapissa olleen kenraalimajuri Erwin Engelbrehtin johtaman 163. divisioonan (163. Infanterie - Division) joukkoja Tolvajärvelle. Heinäkuun lopussa Ilomantsista lähetettiin joukkojen avuksi Tolvajärvelle Hämeen rakuunarykmentti, Uudenmaan rakuunarykmentti ja siihen kuuluvat Rats.Ptri ja Kev. Psto.

Kuvassa näkyvässä Ristisalmen alueella kaatui kymmeniä suomalaisia ja saksalaisia 27.-30.7.1941

Tolvajärven taistelujen sotavainajat
Alla kuvissa näkyy Suomalaisten kaatuneitten hautaus Tolvajärven kansakoulunmäellä. Tolvajärvelle perustettiin Karjalan Armeijan ensimmäinen uusi kenttähautausmaa ja se vihittiin käyttöön 3.8.1941 pastorien Kurkialan ja Tukiaisen toimesta. Tolvajärven kenttähautausmaa oli yhteinen Saksalaista sotilaiden kanssa. Aiemmin heinäkuun alussa haudattiin Tuupovaaran sankarihautausmaahan 143 sankarivainajaa ja heinäkuun puolivälin jälkeen Korpiselän sankarihautausmaahan haudattiin 289 sankarivainajaa, näistä osa haudattiin Tolvajärvelle. Korpiselän sankarihautausmaa vihittiin käyttöön 25.8.1941 ja sen tekivät pastorit Niinimaa, Tukiainen ja Klatt. Korpiselän sankarihautausmaa sijaitsee ortodoksisen kirkon vieressä ja osa sankarivainajista  haudattiin luterilaiselle hautausmaalle. Korpiselän alueella sotavainajia hautasivat ja laittoivat hautauskuntoon pastori Tukiaisen ohjauksessa mm.  August Liimatainen, Yrjö Liimatainen, Erkki Kauppinen,  Sulo Pöyhönen, Mikko Kolehmainen, Kalle Hytönen sekä Lotat Sirkka Salminen, Anna Parviainen ja Ester Tuomela.

Seuraavat Karjalan Armeijan kenttähautausmaat perustettiin kesällä 1941 Alattuun ja Loimolaan (323 sankarivainajaa). Loimolan kenttähautausmaa siunattiin käyttöön 15.8.1941 ja sen toimittivat pastorit Kalervo Kurkiala, Reunanen, Reino Niinimaa ja O. Tukiainen. Heinäkuun lopussa 1941 perustettiin Pitkärantaan (62 sankarivainajaa), Ulmalaan (114 sankarivainajaa), Suojärven Varpakylään, ja Salmiin (1 640 sankarivainajaa) kenttähautausmaat.

Kenttähautausmaahan haudattiin vainajat jatkosodan alussa pääosin kuljetusvaikeuksien takia ja suurin haitta oli kuumat säät: 9.7.-41 Kaatuneissa oli jo muutamien päivien vanhoja kaatuneita, joiden  tila kuumien ilmojen tähden oli vakava. Suurin osa on luodinhaavasta kaatuneita, ruhjoutuneita ei ollut kuin muutama. Yleensä heinäkuun alussa tulleet ruumiit ovat olleet ehjiä.   Tuupovaaran hautausmaa on erittäin kivistä ja kovaa maata ja pastori Tukiainen, joka on erittäin huolellisesti hoitanut hautaus- ja huoltoryhmän tehtäviä,...

Kaatuneitten evakoimiskeskus hoiti sankarivainajien hautaukset ja myös haudattujen vainajien siirrot syksyn 1941 aikana kotikuntien sankarihautausmaihin.

Ensimmäiset kenttähautoihin haudatut sotilaat siirrettiin kotikuntien sankarihautausmaihin Karjalan Armeijan alueella 11. - 14.10.1941 lähtien. Salmin kenttähautausmaalta alettiin siirtää  vainajia kotikuntiin 31.10.1941 ja viimeiset vainajat siirrettiin 15. tammikuuta 1941 mennessä. Kaikki kenttähautausmaihin kesän ja syksyn 1941 aikana haudatut vainajat saatiin siirrettyä em. kenttähautausmaista kotikuntiin helmikuun 19. päivään 1942 mennessä.

Kuvassa näkyvä kenttähautausmaa on nykyään metsänä.  Tolvajärvellä ei ole enää suomalaistaloja, ainoastaan yksi venäläinen huvila, joka on rakennettu luvatta ja on käyttökiellossa.

Sotahistoriallisen retken tavoitteena on käydä tutustumassa talvi-ja jatkosodan aikaisiin taistelumaisemiin Tolvajärvellä. Tolvajärven maisemissa kaatui talvisodassa 240 suomalaista ja jatkosodassa 89 sotilasta.

Pastori Kalervo Kurkiala siunaamassa kaatuneita suomalaisia Tolvajärvellä 3.8.1941

Pastori (Kapteeni) Kalervo Kurkiala vihki Tolvajärven hautausmaan  3. elokuuta 1941 ja samalla siunataan haudanlepoon kuusi suomalaista sotilasta, jotka kaatuivat Ristisalmella heinäkuun lopussa.

Kesäkuun lopussa menen opiskelijani luokse Aunukseen muutamaksi päiväksi ja käymme samalla reissulla Pisin kylässä, Vasojärvellä, Ostassa. Ostan reissulle tulee muutamia miehiä, joille esittelen JR 9 sodanaikaisia asemia ja tukikohtia. Matkalla tutustumme talvisodassa Suojärvellä vangittujen suomalaisten siviilien vankileiriin Vasojärven luostarissa (Interposolskaja). Siellä oli vangittujen joukossa mummoni veljen Vasili Tsutsusen perhe. Isomummoni Fefronia Tsustunen (os. Vlasov) kuoli joulukuun lopussa 1939 Vegaruksessa, ennen vankileireille siirtämistä. Suojärveläisistä Hyrsylän mutkan ja Vegaruksen kylien asukkaista 1 900 siviiliä jäi Neuvostoliiton vangeiksi.

Heinäkuun alussa järjestän toisen reissun Tolvajärvelle samalla tavalla kuin kesäkuun reissu toteutuu.

Heinäkuun puolivälissä teemme viikon matkan pohjoiseen, josta olen varannut lomamökin matkan ajaksi. Tavoitteena on tehdä lyhyitä päivävaelluksia ja nauttia samalla Suomen valoisasta kesästä. Tänä kesänä en tee perinteistä pitkää tunturivaellusta, koska kesäajaksi olen tehnyt liian paljon muita matkasuunnitelmia!

Elokuussa käymme ryhmän kanssa vanhassa Valamossa.