Lokakuun hämärä - The October twilight

Syksy on taas kerran edennyt puoleen väliin.  Lokakuun alkupuoliskolla meillä on syyslomaviikko. Loma alkoi sateisessa säässä ja sadetta on tullut kymmeniä millimetrejä. Syyslomani on perinteisesti ollut työlomaa, jonka aikana leikkaan pihamaan kuusiaidat, siivoan pihamaalta (n. ½ ha) syksyn aikana kertyneet lehtipuiden tiputtamat lehdet, puhdistan räystäskourut, laitan kesämökin talvikuntoon ja vaihdan talvirenkaat autoihin. Syystöiden jälkeen talvikausi saa alkaa. Ilomantsissa ensilumi sataa maahan keskimäärin 20. lokakuuta, mutta tänä vuonna se tuli maahan 23. syyskuuta. Ensilumi suli pois muutaman päivän päästä, mutta nyt on luvassa kymmenen päivän pakkasjakso, jonka aikana luonto siirtynee talviaikaan. Yöt ovat olleet pimeitä pilvisyydestä ja sateesta johtuen. Myös päivisin valomäärä on vähentynyt. Lokakuu ja marraskuu ovat meillä pimeimpiä kuukausia, kun lunta ei ole maassa.

Kesäkausi on päättymässä, järvi odottaa jäätä ja lunta 

Lokakuun alussa suomen syksyä värittävä ruska oli parhaimmillaan

Loman aikana keräilen karpaloa soilta ja käyn muutamia kertoja sienestämässä. Syys-lokakuun aikana metsistä löytyy suppilovahveroita (C. tubaeformis) ja kosteikkovahveroita (Cantharellus lutescens). Suppilovahvero (C. tubaeformis) on kosteikkovahveroa muistuttava laji, mutta sen alapinta on poimuinen ja harmaa, jalka keltainen. Suppilovahvero ja kosteikkovahvero ovat paikkauskollisia sieniä ja kasvupaikat löytyvät meidän leveysasteella mustikkatyypin metsistä. Sieniä kannataa etsiä hiekkapohjaisista metsistä, joissa on katajapensaita ja sammalten peittämiä alueita siellä täällä. Tyypillisin kasvupaikka on hiekkakankaan ja suon rajamaa, jossa sienet kasvavat suurina ryhminä. Kosteikkovahvero sekoitetaan usein Nuhruvahveroon (C. melanoxeros), jonka lakki mustuu herkästi. 

Kosteikkovahvero (Cantharellus lutescens) kasvaa kosteiden suometsien reunoilla

Suppilovahverot (C. tubaeformis) kasvavat hiekkaisten mäntykankaiden reunassa, lähellä suon rajaa

.

Jos löydät yhden sienen, niin lähiympäristö kannattaa tutkia tarkoin, sillä suppilovahverot kasvavat suurina ryppäinä. Tänään kävelin viisi kilometriä metsässä, mutta suppilovahveroita löytyi vain muutamasta paikasta. Sieni on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Suppilovahveron säilytyksestä on hyvä muistaa, että sen maku muuttuu väkeväksi pakastettaessa, mutta kuivattuna sienen aromit säilyvät lähes tuoreen sienen veroisina. 

Syksyinen metsälampi (Forest pond)saa olla rauhassa Ilomantsin korvessa

Ilomantsin itäpuolella on kymmenkunta metsälampea (Forest pond), joissa vesi on läpikuultavan kirkasta. Lammet sijaitsevat soraharjualueella ja niissä kaikissa on lähteitä, jotka pitävät veden koleana koko kesän ajan. Kuvissa näkyvässä lammessa on kymmeniä lähteitä. Talvella jäässä on isompia ja pienempiä reikiä. Nuorempana ajattelin reikien syntyneen meteoriiteista, mutta kun sama ilmiö on toistunut talvesta toiseen, syynä on lammen pohjalla olevat lähteet.

Syksyn satoa lammen rannalla.

Vanha telkänpönttö (goldeneye's nest tree) saa odottaa asukastaan ensi kevääseen saakka.

Tänä syksynä olemme saaneet nauttia kauniista ruskasta (Autumn Foliage/ the Autumn Colors) metsissä ja pihamailla. Syynä kauniiseen ruskaan on edesmennyt lämmin kesäkausi ja pitkälle syksyyn jatkunut kuiva sateeton kausi. Elokuu oli lämmin ja edellisen kerran samaan keskilämpötilaan päästiin vuonna 2007. Syyskuu oli lämpötilojen suhteen normaali. Pihlajissa oli tänä syksynä paljon marjoja ja teimme niistä pihlajanmarjahilloa. Hillo on kirpeän makuista, mutta se tuo mieleen lapsuusajan 1950 - 1960 luvuilla. Setäni Ilmari teki vaimonsa kanssa pihlajanmarjahilloa ja saimme lähes joka syksy maistajaisia heidän tekemistä hilloista. Isäni ja setäni kotona rajantakaisessa Kuolismaassa tehtiin pihlajanmarjoista hilloa jo 1930-luvulla ja tapa siirtyi setäni kautta eteenpäin. Myös muita raja-karjalaisia ruokia saimme nauttia lapsuudessa, osa oli hyviä, osa vähemmän maukkaita. Alla kuvia Kuolismaan koululta 1930-luvun puolivälin jälkeen.

Kuolismaan koululla opintokerho tekemässä kotiruokaa 1930-luvulla

Kuolismaan koulu 1930-luvulla. Koulu rakennettiin v. 1910 ja se paloi 3.12.1939

Kuolismaassa 1930-luvulla pidettiin erilaisia opintokerhoja, joissa opetettiin kylän asukkaita tekemään terveellistä ruokaa ja säilykkeitä alueella kasvavista viljoista, marjoista ja juurikasveista. Opintokerhojen kautta monet hyvät reseptit ovat siirtyneet meille nykyajan Kuolismaan sukujen jälkeläisille. Isäni osasi tehdä opintokerhoissa tehdyistä karjalaisista herkuista mm. tsupukkaa (venäjäksi цупукка, karjalaksi tsuppu tai tsupukka eli nurkka).  Se on nykyaikana harvojen ihmisten herkkua ja tsupukan alkuperä lienee suomen ja venäjän karjalan alueelta Laatokan pohjoispuolella. Nykyään venäjän karjalassa tehdään vain piirakoita ja pyöröjä, joissa on täytteenä riisiä tai rahkaa. Pääosin perinteisiä tsupukoita tehtiin vanhan suomen Laatokan pohjoispuolen kylissä. Päältäpäin katsottuna ne muistuttavat nykyajan "lettuja". Isäni teki tsupukan ohrajauhoista, nykyään monet käyttävät kaura- ja vehnäjauhoa. Lisäksi siihen tuli vettä, suolaa ja kananmunia (1 litra vettä,  1 teelusikka suolaa, 8 dl ohra- ja vehnäjauhoja oman maun mukaan (2+6 tai 3+5), 1 kananmuna). Taikina sekoitettiin vispilällä ja annettiin seistä huoneenlämmössä noin puolituntia ennen paistamista. Tsupukkataikinaa kaadettiin ohuesti kuumaan valurautaiseen paistinpannuun. Paistinpannu vietiin leivinuuniin hiilien päälle ja hetken päästä tsupukan ohut kuori oli valmis. Tsupukan kuoren päälle kaadettiin voisulaa ja löysää mannavelliä. Lopuksi tsupukka käärittiin laskoksilleen ensin puolikuun muotoon ja vielä kerran taitos, jolloin siitä tulee nurkan "Tsupun" näköinen samalla tavalla kuin nykyajan "letut". Tsupukka on mielestäni maukkainta ruokaa karjalaisesta ruokaperinteestä. Valitettavasti en pysty nykyään syömään alkuperäistä tsupukkaa maitoallergian takia. Lapsuudessa meillä oli ainoastaan sunnuntaina koulusta vapaata. Silloin tehtiin kotona karjalaisia ruokia; karjalanpiirakoita "карельские пироги", sultsinoita sulcina, vatruskoita ja tsupukoita "цупукка" sekä karjalanpaistia "Карельский жареная". Arkena söimme tavallisia maaseudulle tyypillisiä ruokia; lihakeittoa, kalakeittoa sekä manna- ja riisivelliä. 

Kuluneena syksynä saimme nauttia kauniista ruskan (The Autumn colors) väreistä.

Mutta palataan ajassa takaisin nykypäivään. Ensimmäisten lokakuun yöpakkasten aikana järvien lahdet menivät jäähän, mutta järvien selkäsosat pysyivät sulina. Yöllä pakkanen laski noin -5 ....-10 asteeseen. Ajattelin pakkasyön jälkeen, että nyt olisi hyvä ilma käydä metsällä. Lähdin aamulla metsälle haulikko olalla. Kilometrin päässä nousi ensimmäinen koppelo lentoon parin kymmenen metrin päästä. Ammuin lintua kohti haulikolla. Haulikuuro meni koppelon takaa lepikkoon. Lähdin seuraamaan koppeloa, sillä tiesin sen lentävän noin 200 metriä eteenpäin. Kun olin päässyt erään metsäaukon reunaan, koppelo lähti lentoon takanani olevasta puusta ja se jäi minulta ampumatta. Jatkoin kävelyäni ja seuraavan metsäaukon reunasta nousi siivilleen vanha tuttuni, harmaapartainen metso. Lähdin seuraamaan metsoa, mutta taas kerran se veti metsästäjää retkuun, olihan se tehnyt sen jo kymmeniä kertoja aiemmin.  Metso juoksutti minua paikasta toiseen uuvuttaen minut väsyksiin. Kun olin saavuttamassa sen, metso pyörähti selkäni takaa kuusien suojaan. Päätin lopulta antaa periksi ja lähdin paluumatkalle kohti kotia. Paluumatkalla eräästä pensaasta hypähti harmaantunut jänis eteeni, mutta jätin ampumatta sen, koska se oli liian lähellä minua. Jänikseen olisi tullut nyrkinmentävä reikä ja lihat olisivat olleet piloilla. Päätin jättää metsästyksen siltä päivätä ja palasin hikisenä ja uupuneena kotiin. Minulla kuuroutui kuusi vuotta aiemmin vasen korva. Vyöruusu tuli kaulan alueelle ja se tuhosi vasemman sisäkorvani. Stereokuuloni katosi kuurouden myötä. Toispuoleinen kuulo vaikeuttaa metsästystä, koska en pysty selvittämään kuuloaistin avulla lentoon lähtevän linnun suuntaa. Joudun turvautumaan ainoastaan näköaistiin, mutta sen avulla on todella vaikea metsästää. Olenkin miettinyt, että  jätän metsästysharrastukseni lähitulevaisuudessa.    

Lokakuinen päivä on lähestymässä iltaa. Auringon viimeinen kajo järven rannalla enteilee yön tuloa.

Lomaviikkoni on lopuillaan ja aika on vierinyt töitä tehden. Alkuviikon aikana tein e-kirjaani kustantajan esitämiä korjauksia. Kolme päivää vierähti pihamaiden siivouksessa. Runsaita lehtimääriä siivotessa tuli mieleen puiden kaataminen ensi talven aikana! Onneksi naapurimme on kaatamassa rajalta koivuja pois, jolloin puista tippuva lehtimäärä vähenee. Sienessä ehdimme käydä parina päivänä ja karpalossa yhtenä päivänä. Syystöiden osalta kaikki tärkeimmät työt tuli tehtyä. Lomaviikon lopussa tuli pakkasjakso ja maanpinta alkaa olla jo roudassa. Ensiviikosta alkaen jatkamme työtehtävien parissa aina joululomaan saakka. 

Talven tulo jättää syksyn taakse, edessä on pitkä pimeä ja kausi  

 Talvi alkaa tulla pikkuhiljaa, yöt kylmenevät ja lunta sataa maahan valkoiseksi vaipaksi

Lampien ja järvien vedet viilenevät ja niiden pinnalle alkaa muodostua jäätä 

 Pian ohut jää peittää järvet ja lammet 

Erään metsälammen rannalla on urossusi käynyt kokeilemassa jääpeitteen vahvuutta

Kirkas ja ohut jää ei kanna ihmistä. Jään läpi näkyy auringon paistaessa pohjalla olevat vanhat puunrungot.

 Viikon päästä järven jäänpaksuus on jo viisi senttiä, se kantaa jo ihmisen painon

Lokakuun keskilämpötila Ilomantsissa oli kuluvana vuonna +0 astetta celsiusta. Se oli  2000-luvulla viilein lokakuu Ilomantsissa. Viileys näkyi myös kuukauden sähkölaskussa. Lämmitämme taloa sähkölämmityksen lisäksi puu-uuneilla. Olen kuukauden aikana etsinyt uutta sähköenergian toimittajaa nettisivuilta, koska nykyinen yhtiö ei ole suostunut alentamaan käyttämämme sähkön hintaa. Nyt maksamme sähköstä noin 6 senttiä kWh:lta, mutta halvimmat tarjoukset ovat noin 5 senttiä kWh:lta.  Teen uuden sopimuksen luultavasti marraskuun alussa. Lokakuu on nyt lopussa ja marraskuu painaa päälle kovaa vauhtia. Marraskuu on työntäyteinen kuukausi töissä, joten blogiin kirjoittelu jäänee vähemmälle. Onneksi kotitöitä on silloin vähemmän. 

Erään aamun "katastrofit" - one morning catastrophes..

Syyskuussa useana aamuna työpaikalle ajellessa oli aamusumua, joka haittasi aamuliikennettä. Päivällä lämpötila oli 20 astetta celsiusta, yöllä lämpötila laski lähelle nollaa. Kastepisteen alapuolella ilmankosteus muuttuu herkästi sumuksi lähelle maanrajaa. Joinakin aamuina työmatkalla sain ihastella aamuisten sumujen muodostamia valoefektejä järvien ja lampien yllä. Alla muutama kuva työmatkan varrelta syyskuussa 2014.

Säätila muuttui yllättäen 23. syyskuun vastaisen yönä. Illalla alkanut vesisade muuttui yön aikana lumisateeksi. Aamulla herätessämme, emme päässet ulos ovesta, pihapuu oli kaatunut oven eteen. Pihalla autoteltan vieressä ollut paju oli myös katkennut lumen painosta. Maassa oli 15 cm lunta ja läheisessä metsässä ja pihamaalla lehtipuut katkesivat lumen painosta. Sähköt olivat katkenneet aamuyön tunteina ja aamukahvin keittäminen jäi haaveeksi. Saimme sähköt takaisin vasta myöhään illalla. Pihamaan siivouksessa meni loppuviikko.

Kävin aamuhämärissä koiramme kanssa postin noin 400 metrin päästä tienvarren postilaatikosta. Lumi kasteli kesäkengät ja housunlahkeet märiksi. Tiet olivat auraamatta ja autot luistelivat tiellä edestakaisin. Muistelin postia hakiessa, että muutamia kertoja elämäni aikana on ensilumi satanut maahan syyskuun puolella. Näitä vuosia ovat olleet 1963 (syyskuun alussa), 1966 (27. syyskuuta), 1968 (16. syyskuuta), 1969, 1970 (24. syyskuuta), 1986 (27. syyskuuta), 1989 (30. syyskuuta) ja 2001 (29.syyskuuta). 

Lähdin autolla liikkeelle klo 6.30, mutta kesärenkailla liukastelin auton pihalla kasvavaan aidanteeseen. En saanut autoa liikkeelle, joten kävin pyörävarastosta kaksi talvirengasta jotka vaihdoin auton eturenkaiden paikalle. Vaikeuksia tuotti aidanteen puoleisen pyörän vaihto, kun aidanne oli auton kylkeä vasten. Pääsin liikkeelle talvirenkailla ja vein vaimoni työpaikalle. Lähdin ajamaan typaikalleni Joensuuhun ja huomasin Vepsänmäellä tienvarressa farmari toyotan kumollaan. Kilometrin päässä oli pakettiauto ajanut ojaan liukkauden vuoksi.

Koska auton ulosajopaikka oli lähellä ajotietä, eikä kuljettajaa näkynyt autossa, jatkoin matkaani. Noin kilometrin päässä pakettiautosta tien vasemmalla puolella oli ojanravissa henkilöauto. Kysyin auton vieressä olevilta naisilta, että onko kaikki ok. Saatuani myöntävän vastauksen jatkoin matkaani. Kun olin ajanut noin kolme kilometriä Joenuuhun päin, ojanpenkalla oli taas kaksi autoa. Enpä kerennyt ajattelemaan sen enempää heitä, sillä edessä oleva auto lähti sivuluisuun ja lähes samalla hetkellä oma auto lähti käsistä. Kesti varmaankin 100 - 200 metriä, kunnes saimme automme hallintaan. 

Edellä menevä mersedes on lähtenyt sivuluisuun ja hetken päästä oma auto oli sivuluisussa

Alensimme edellä ajavan auton kanssa ajonopeutta ja kahden kilometrin päässä oli ojanpohjalla valkoinen pakettiauto. Ajoradan kapeus ja molempiin suuntiin oleva liikenne esti minua pysäyttämästä autoa hätäänjoutuneen auttamiseksi. Jatkoimme ajamista noin kymmenen kilometria Joensuun suuntaan ja edessä näytti olevan nokkakolarissa särkyneitä autoja. Edellä ajaneet autot pysähtyivät tienvarteen.

Kello on aamulla 7.17 kun saavun kolaripaikalle

Ilomantsista päin tullut kesärenkain varustettu sininen Peugeot oli joutunut lumisella tiellä sivuluisuun ja oli ensin törmätä Joensuun suunnasta ajavaan punaiseen Bemariin. Bemarin takana ajaneella mustan värisellä autolla ajaneella henkilöllä oli huono tuuri, sillä sivuluisussa oleva Peugeot osui auton keulaan sillä seurauksella, että molemmat autot vaurioituivat pahasti. Joensuusta päin tulleen auton moottoritilasta alkoi nousta savua. Paikalle saapunut Volvon ajaja sammutti alkaneen palon jauhesammuttimella. Juoksin kolaripaikalle ja näin, että toisessa autossa oleva kuljettaja oli tajuttomana ohjauspyörää vasten, ovi oli lukkiutunut kiinni. Otin ovenkahvasta kiinni ja repäisin ovea, mutta se ei liikahtanut. Laiton jalkani takaovea vasten ja repäisin uudelleen muutamia kertoja jolloin ovi avautui. Kuljettajan istuin oli jumittunut etuasentoon ja kuljettajan jalat olivat jääneet puristuksiin polkimien ja penkin väliin. Kuljettaja valitti, ettei jaloissa ollut tuntoa. Penkin siirtovipu penkin edestä oli lukkiutunut, siitä ei saanut penkkiä siirtymään taaksepäin. Revin irti penkin alareunan muoviosat, jotta pääsin käsiksi siirtomekanismeihin. Pian saimme penkin siirtymään taaksepäin ja kuljettajan jalat vapautettua irti pinteestä. Paikalla olleiden autoilijoiden kanssa laitoimme väliaikaisen tuen vaurioituneen jalan alle. Pitelimme jalkaa paikallaan lähes puoli tuntia. Palo-auto tuli paikalle noin puoli tuntia nokkakolarin jälkeen ja ampulanssi oli paikalla klo 7.54 eli noin 40 minuuttia nokkakolarista.  Poliisit tulivat paikalla lähes yhtä aikaa ampulanssien kanssa.

Avun saamisen hitaus johtui osittain siitä, että radiopuhelimet eivät toimineet kolaripaikalla. Hälyttämisen tehnyt tuttavani joutui juoksemaan parisataa metriä, jotta sai hätäpuhelun yhdistettyä hätäkeskukseen. Monien ihmisten aamu oli katastrofaalinen onnettomuuksien, autojen rengasongelmien ja sähkökatkojen takia. Mitä tästä sitten opimme? Kaikkien autoilijoiden, myös allekirjoittaneen, tulisi noudattaa varovaisuutta, varsinkin näin huonon ajokelin aikana. Monet säästävät talvirenkaita siirtäen niiden vaihdon mahdollisimman myöhäiseen syksyyn. Talvirenkaiden oikea-aikainen vaihto säästää rahaa, kun onnettomuuksien vaara vähenee. Muistelen, että neljä vuotta sitten oli samanlainen aamu, tie oli silloin liukas yöpakkasen jälkeen ja kymmeniä autoja suistui ojaan kesärenkailla. Osasyyllinen näihin onnettomuuksiin on tienpitäjämme Destia. Tie on ollut vuosia kolaripaikan läheisyydessä syvillä urilla. Destian miehet tulivat parituntia liian myöhään tienhoitotöihin! Kun illalla oli tiedossa lumisade ja odotettavissa oli liukkaita kelejä maanteillä, niin miksi Destia ei reagoinut tietoihin ajoissa?  Aura-auto tuli Joensuusta päin vastaani noin kolmea kilometriä ennen onnettomuuspaikkaa 7.13 ja Ilomantsista päin oleva kaista oli auraamaton ja liukas. Jokainen aamulla liikkeellä ollut autonkuljettaja maksaa veroja, jotta pääsisimme turvallisesti työpaikallemme. Myöhästyin tiistaina töistä reilun tunnin, mutta onneksi pystyn korvaamaan sen muuna aikana takaisin.

Alla muutamia kuvia kesämökkimme rannalta

Ilomantsin torjuntavoiton juhlavuosi - Ilomantsin a defensive victory anniversary

Tänä kesänä on kulunut 70 - vuotta siitä, kun Ilomantsissa taisteltiin Suomen itsenäisyydestä. Silloin raskaissa motti- ja korpitaisteluissa Suomalaisjoukot selättivät neuvostojoukot. Ilomantsin taistelujen vuosipäivää on vietetty vuodesta 1954 saakka kymmenen vuoden välein. Olen ollut mukana juhlissa vuodesta 1964 alkaen. Syksyllä 1959 oli ratsuväkiprikaatin miehillä pienempi, sodan päättymisen viidentoista vuoden vuosijuhla Ilomantsissa. Äitini veli palveli sodassa ratsumiehenä. Hän saapui meille juhlapäivän aattona. Muistan silloisen juhlapäivän, joka oli aurinkoinen ja lämmin. Takana olivat edellisen viikon kovat ukkoskuurot. Ukkosmyrsky vei silloin saunasta katon ja kaatoi meidän pihapuut. Enoni meni päivällä ratsumiesten juhliin taksilla ja juhlista hän palasi pikkutunneilla meidän kotiin kahden sotaveteraanin tukemana ja avustamana. Äitini maksoi taksikuskille veljensä tulokyydin, kun veljen rahat olivat huvenneet juhlissa.

Mieleen on jäänyt ratsuväkiprikaatin mukanaolo useissa vuosipäivien tapahtumissa. Vuonna 1964 ratsuväkiprikaatin joukkojen piti marssia kirkonkylältä Möhköön 20 kilometrin matka, mutta kuuman sään vuoksi ratsujoukot kuljetettiin Möhköön kuorma-autojen lavoilla. Odottelimme kylämme ohikulkevan tien varrella useita tunteja ratsujoukkoja kovassa helteessä, mutta saimme tyytyä kuorma-autojen lavalla oleviin hevosiin ja tykkeihin.

"Sotka" panssarivaunu Ilomantsissa kesällä 2014

Karjalan kannas menetettiin kesän 1944 taisteluissa parissa viikossa. Silloin Suomen itsenäisyys oli vaakalaudalla. Kansamme ja sotilaittemme taistelutahto lisääntyi kuitenkin sitä mukaa, kun vihollisjoukot vyöryivät sisä-Suomea kohti. Ilomantsissa taistelut kiihtyivät heinäkuun lopussa 1944 jälkeen äärimmilleen ja kansamme johtajat alkoivat lisätä joukkojen määrää Ilomantsin itä-osan puolustustaisteluihin. Taitavana sotataktikkona tunnettu kenraali Raappana kulutti ylivoimaisen vihollisen joukkoja kahdessa viikossa niin paljon, että Ilomantsissa saatiin jatkosodan viimeinen suomalaisten torjuntavoitto. Maamme itsenäisyys säilyi ja se oli sodan suurin saavutus. Monet euroopan maat, baltian maat mukaan lukien menettivät itsenäisyytensä. Suomalaisten tappioihin on luettava talvi- ja jatkosodassa kaatuneet, joita oli yli 90 000 suomalaista. Haavoittuneita oli noin 200 000 sotilasta, joista noin 100 000 jäi pysyvä vamma. Suomi menetti sodan seurauksena mm. Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan, Suomenlahden saariston sekä Petsamon alueen. 

Mottimestari näytelmä Möhkön kylässä kesällä 2014

Elokuussa 1944 torjuntataistelut päättyivät Ryhmä Raappanan joukkojen tekemien "mottien" purkautumiseen idän suuntaan ja sen jälkeen taistelut muuttuivat elokuun puolesta välistä alkaen syyskuun alkuun saakka puolustustaisteluiksi. Ilomantsi menetti sodan jälkeen noin 1/3-osan pinta-alasta. Isäni ja äitini syntymäkodit jäivät rauhanrajan taakse venäjn puolelle. Olen onneksi päässyt muutamia kertoja käymään rajan takana vanhempieni lapsuuden maisemissa. 

Rynnäkköpanssarivaunu Ilomantsissa 9.8.2014

Rakuunat Ilomantsissa 9.8.2014

Ilomantsin taistelujen vuosipäivään osallistui noin 1000 henkeä eripuolilta Suomea. Ilomantsin juhlassa olin näkevinäni muutamia Ilomantsin taisteluissa 1944 taistellutta sotilasta. Toista oli edellisissä juhlissa vuosina 1994 ja 2004, jolloin sotaveteraaneja oli paljon muistelemassa Ilomantsin torjuntaisteluja. Seuraavissa juhlissa vuonna 2024 ei liene enää yhtään sotaveteraania juhlimassa Ilomantsin kesän 1944 voittoa! Ilomantsin taisteluiden päättymisen juhlia pidettiin 9. - 10.8.2014. Lauantaina oli aamun avauksena Hornetin ylilento, NH-90 helikopterin ja eri aselajien esitelyä, Rakuunoiden ratsastussulkeiset sekä illan päätteeksi jatkosodan aikana tutuiksi tulleet asemiesiltamat. Sunnuntaina olivat vuorossa jumalanpalvelus ja pääjuhla Liikuntahallilla. Pääjuhlassa oli puhujina mm. puolustusvoimien entinen päällikkö Ari Puheloinen ja valtioneuvoston puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Ari Puheloinen kertasi puheen alussa kesän 1944 tapahtumia. Hän kertoi, että monissa euroopan maissa puolustus järjestetään palkka-armeijoilla tai pienillä varusmiesmäärillä. Suomen valitsema linja, jossa on pakollinen asevelvollisuus on vanhanaikaisuudestaan huolimatta vielä nykypäivänä varteenotettava vaihtoehto. Kun lähes kaikki miehet suorittavat asevelvollisuuden, maanpuolustushenki säilyy kansan keskuudessa. Myös yhteistyö puolustusvoimien ja väestön kesken säilyy korkealla tasolla. Vaikka puolustusvoimien rahoitusta leikataan, puolustusvoimien uudistus etenee. Uudistuksella pyritään muuttamaan maamme puolustus nykyaikaa vastaavalle tasolle. Puolustusvoimien uudistamisen tärkeyttä kuvaa hyvänä esimerkkinä Ukrainan tilanne, jossa tällä hetkellä on menossa sotilaallinen selkkaus.

Asemiesiltamissa juontajana toimi Jaakko Salonoja ja orkesterina Rakuunasoittokunta

Toivottavasti meidän ei tarvitse kansakuntana osallistua koskaan sotiin! Tänä vuonna maailmantilanne näyttää todella pahalta meneillään olevan Ukrainan kriisin johdosta. Vuosi sitten syksyllä kaksi venäläistä opiskelijaani kertoi, että rajan takana värvätään nuoria miehiä armeijaan. Venäjällä lienee ollut jo silloin vuosi sitten elokuussa eli syksyllä 2013 tiedossa tämän kevään ja kesän Krimin ja Ukrainan valtausoperaatio?

Meillä itärajalla asuville raja on aina ollut uhka ja pelkojen aihe. Muistan lapsuudesta, kun kylässämme huhuttiin rajan takaa tulleista "desanteista", joita liikkui useina kesinä 1950-luvulla rajaseudulla. Tapasin yhden "ulkomaisen" matkaajan heinäkuussa 1961 kotikylässä. Mies tuli kyläkauppaan ostamaan polkupyörän kumia. Hän ei puhunut mitään, vaan näytti kauppiaalle, mitä hän haluaa. Mies maksoi ostokset Suomen markkoina. Pyörän korjaamisen jälkeen mies jatkoi matkaa kohti Möhkön kylää valtakunnan rajalle. Kauppias vihjaisi minulle miehen olevan rajan takaa. Myös Ilomantsin taisteluiden vuosijuhlassa elokuussa 2014 huomasin juhlijoiden joukossa molempina päivinä muutamia uteliaita "henkilöitä", jotka seurasivat ja tallensivat ahkerasti juhlatapahtumia kameroilla ja muilla tallennusvälineillä juhlakansan keskuudessa. Mutta tuskinpa mitään uutta järisyttävää tietoa he saivat kotiin vietäviksi!? Meillä Suomessa ei ole mitään salattavaa, haluamme elää rauhallista elämää toistemme ja  naapurimaiden kansalaisten kanssa. Yleisöpalstoilla ja yhteisöpalveluissa on kuluvan vuoden aikana näkynyt selkeästi ja räikeästi, kuinka venäläiset kirjoittavat "suomalaisten" nimissä venäjää tukevia ja suomen valtionjohtoa arvostelevia kannaottoja. Venäläisten tarkoituksena on nostaa Suomalaiset tukemaan venäläisten mielipiteitä. Se on yksi keino hajoittaa kansakunnan yksimielisyyttä. Kaikista venäläisten yrityksistä huolimatta me Suomalaiset pidämme yhtä. Haluamme elää itsenäisenä kansakuntana ja päättä maamme asioista ulkoisista pelotteluista piittaamatta. Kuluvana kesänä venäläismatkailijoiden määrä on vähentynyt maassamme radikaalisesti. Myös monet Suomalaiset ovat vähentäneet matkoja Venäjän karjalaan. Käyn venäjällä tankkaamassa polttoainetta ja vierailen myös Karjalassa eri kylissä tutustumassa Suomalaisten rakentamiin taloihin ja myös toisen maailmansodan taistelumaastoihin. En ole kohdannut näillä matkoilla sen suurempaa epäluuloa tai vihaa. Useat ihmiset ovat siellä ystävällisiä ja kanssakäyminen kielirajasta ja erilaisuudesta huolimatta asiallista. Toivottavasti saamme kaikista epäluuloista huolimatta elää kansakuntina rauhanomaisissa oloissa ja rakentaa yhteistyötä luottamuksen ja yhteistyön varaan itsenäisinä kansakuntina.

NH - 90 Ilomantsissa 9.8.2014

NH-90 lähdössä Ilomantsista 9.8.2014

Hyvää syksyä kaikille blogini lukijoille. 

Vaikka sodan tuulet puhaltavat niin maailmassa kuin meillä euroopassa, toivon rauhan ajan palautuvan sodan alle joutuneisiin maihin ja ennen kaikkea Ukrainaan. Toivon myös, että venäläisten "johtajien" kansallismielinen uho vähenisi. Mieleeni tulee vuosi 1939, jolloin silloisen neuvostoliiton johtajat Stalinin johdolla halusivat vallata Puolan, Baltianmaat ja Suomen. Neuvotteluista ei ollut silloin mitään hyötyä. Tämän hetkinen konflikti Ukrainassa on eurooppalaisittain katsottaessa Venäjän aikaansaama. Myös osasyyllisenä olevan Ukrainan olisi pitänyt hoitaa itäpuolisen osan ongelman ajoissa, ennen kuin se laajeni nykymittoihin. Jos ihmiset alkavat käyttäytyä valtiota vastaa uhmakkaasti kuten Ukrainassa viime talvena, silloin valtionjohdon olisi puututtava tilanteeseen. Minulla on muutamia venäläisiä tuttuja ja heidän kertoman mukaan venäjällä Ukrainan konflikti nähdään eri tavalla kuin euroopassa. Euroopassa olemme yhtä mieltä siitä, että venäjä tukee sotilaallisesti Ukrainan separatistejä ja että Ukrainassa on venäläisiä sotilaita. Venäjällä taas tilanne nähdään, että venäläiset ovat auttamassa hätää kärsiviä Itä-Ukrainalaisia. Samanlaista oli vuonna 1939. Idässä ja lännessä oli erilaiset näkemykset asioista. Suomi säilyi vuosien 1939-1944 taisteluista itsenäisenä, kansamme yksimielisesti päätti silloin puolustaa maata viimeiseen mieheen saakka. Maksoimme itsenäisyydestä kalliin hinnan, kaatuneita oli lähes 100 000 henkeä ja haavoittuneita oli yli 250 000. Kotinsa ja maansa menetti yli 420 000 karjalaista. Isäni ja naapurini haavoittuivat jatkosodan aikana. Heille sodassa haavoittuminen ja niistä seuranneet vuosien kivut ovat olleet elämän arjessa mukana.  

Syksyn ensimmäinen myrsky elokuun viimeisenä viikonloppuna 

MM Karhunveistokilpailu Ilomantsissa 23.8.2014 

MM Karhunveistokilpailun satoa 

Elokuun viimeinen auringonlasku

Syyskuinen aamu lammen rannalla

   

Tallinnan reissu – Taliinna retk - Tallinn trip

Kesäloman viimeisen viikon aikana pistäydyimme Tallinnassa ja Helsingissä. Ilma oli kaunis koko reissun aikana. Menimme iltalaivalla Helsingistä Tallinnaan ja yövyimme laivalla. Aamulla aikaisin lähdimme kaupungille ja kävimme aluksi aamupalalla Viru hotellissa. Hinta oli hiukan Suomen hotelleja kalliimpi, noin 13 €/hlö. Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan lentosatamaan, joka sijaitsi vajaan kahden kilometrin päässä meren rannalla. Museo oli rakennettu vuosina 1917- 18 vesilentokoneiden huoltoa varten rakennettuihin halleihin. Venäjänvallan aikana pahoin rapistunut lentohalli on kunnostettu Euro-alueen rahoilla uuden veroiseksi.

 Lennusadam museo

 Lempit sukellusvene 

Sukellusveneen torpedoputket

Museo kokonaisuudessaan yllätti ja suosittelen sitä kaikenikäisille matkailijoille. Sisältä löytyy vanha virolais-venäläinen Lempit niminen sukellusvene, jonka sisällä käydessä saa hyvän kokemuksen sukellusvenemiehistön työtiloihin ja sukellusveneen rakenteeseen. Lapsille ja lapsenmielisille on museossa paljon näkemistä ja kokemuksia miinoista ja laivojen osista aina merimerkkeihin saakka. Kävin kokeilemassa 1900-luvun alun lentosimulaattoria (vanhan lentokoneen lentäminen on ollut vaativaa puuhaa) ja testasin lentokoneiden ampumista 1940-luvun vanhalla konetykillä, joka oli muutettu simulaattoriksi. Museossa vierähti aikaa reilu tunti, mutta aikaa olisi saanut olla hiukan enemmän.

Museon ulkopuolella meren rannalla tutustuimme vanhaan höyrykäyttöiseen jäänsärkijään, joka oli ollut joskus suomalaisten omistuksessa nimellä Väinämöinen. Laivalta jatkoimme matkaa Viron merenkulkumuseoon, joka sijaitsee Paksussa Margareetassa. Siellä tutustuimme Viron merihistoriaan vuosisatojen saatossa. Koko lysti maksoi kolmelta hengeltä 28 €. Hinta latusuhde oli hyvä!

Sukelluspuku

Museokierroksen aikana nälkä pääsi yllättämään ja nautimme lounaan yhdestä sadoista ravintoloista. Ruoka oli maittavaa, joskin hintataso on noussut vuosien saatossa jopa kalliimmaksi suomen hintatasoa.

Vana Tallinna

Vietin aikaa vanhassa kaupungissa ja pääsin seuraamaan kolmen paikallisen taskuvarkaan työskentelyä iltapäiväruuhkassa. Taskuvarkaat valitsivat ensin uhrin, joka oli kiinnittänyt huomion kadunvarren ravintolan lounaslistaan. Miehet tutkivat vanhuksen taskut ja repun taskut muutamassa sekunnissa ja hän ei huomannut tarkastusta lainkaan. Puutuin tilanteeseen menemällä miehiä kohti, aikoen ottaa valokuvia miesten puuhista. Kun miehet huomasivat aikeeni, he lähtivät juoksemaan minua kohti katsoen vihaisesti varkausyrityksen häiritsijää. Yksi veijareista alkoi kuvata minua pienellä kameralla, luultavasti tulevaa arkistointia varten?  Myöhemmin miehet saivat saalista joltakin huolimattomalta turistilta ja jakoivat varastetun lompakon sisältöä McDonaldsin etupihalla, vanhan kaupungin porteilla Viru nimisellä kadulla.

Vuosia aiemmin olin Tallinnassa ostoksilla ja minulle tehtiin samanlainen "tarkastus" kolmen miehen toimesta. Kaksi miehistä kiinnitti huomioni muuanne, kolmas varas kopeloi taskuni nopeasti ja aikaa siihen kului noin 2 - 3 sekuntia. Olin kuitenkin varautunut varkaisiin sijoittamalla kukkarot ja passin piilolokeroihin, joten varkaiden yritys epäonnistui sillä kertaa.

Yleensä varaskolmikko työskentelee siten, että taskujen tyhjentäjä on joukon nopein pakenija, muut toimivat avustajina. Avustajille ei tule mitään sanktioita, vaikka he jäisivät kiinni tekopaikalla. Reppu tai laukku lähtee varastettavan selästä sekunnissa ja muutaman sekunnin kuluessa varas on kadonnut näköpiiristäsi. Pidä mukana matkoilla reppua, jossa on lantiovyö ja ylävyö. Nämä lisähihnat hidastavat tai estävät varkaiden toimintaa. Lompakko ja passi kannattaa sijoittaa vaatteiden sisälle siten, että ne ovat vetoketjullisessa taskussa tai kaulakukkarossa. Itse reissaan paljon itärajan takana, jossa oppii olemaan varovainen kaikissa tilanteissa.

Varokaa taskuvarkaita Tallinnan kaduilla ruuhka-aikana kävellessä!

Palasimme illan aikana takaisin laivalla Helsinkiin, jossa yövyimme paikallisessa Sokos-hotellissa. Aamulla kävimme katsomassa Kauppatorin elämää ja totesin Helsingin keskustan olevan täynnä vanhoja kauniita rakennuksia, jopa kauniimpi kuin Tallinnan vanhan kaupungin talot. Mieleeni palautui sanonta ” Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Päivä kului iltaan saakka ajaessamme pääkaupungista itä-suomeen 500 kilometrin matkan kauniissa auringonpaisteessa. Kesäloma on nyt lopussa ja työt alkavat elokuun alussa. Mukava palata töihin kauniin ja lämpimän kesän jälkeen! 

 Helsingin kauppatori

Helsingin keskustan puistoaluetta