Säätila muuttui yllättäen 23. syyskuun vastaisen yönä. Illalla alkanut vesisade muuttui yön aikana lumisateeksi. Aamulla herätessämme, emme päässet ulos ovesta, pihapuu oli kaatunut oven eteen. Pihalla autoteltan vieressä ollut paju oli myös katkennut lumen painosta. Maassa oli 15 cm lunta ja läheisessä metsässä ja pihamaalla lehtipuut katkesivat lumen painosta. Sähköt olivat katkenneet aamuyön tunteina ja aamukahvin keittäminen jäi haaveeksi. Saimme sähköt takaisin vasta myöhään illalla. Pihamaan siivouksessa meni loppuviikko.
Kävin aamuhämärissä koiramme kanssa postin noin 400 metrin päästä tienvarren postilaatikosta. Lumi kasteli kesäkengät ja housunlahkeet märiksi. Tiet olivat auraamatta ja autot luistelivat tiellä edestakaisin. Muistelin postia hakiessa, että muutamia kertoja elämäni aikana on ensilumi satanut maahan syyskuun puolella. Näitä vuosia ovat olleet 1963 (syyskuun alussa), 1966 (27. syyskuuta), 1968 (16. syyskuuta), 1969, 1970 (24. syyskuuta), 1986 (27. syyskuuta), 1989 (30. syyskuuta) ja 2001 (29.syyskuuta).
Lähdin autolla liikkeelle klo 6.30, mutta kesärenkailla liukastelin auton pihalla kasvavaan aidanteeseen. En saanut autoa liikkeelle, joten kävin pyörävarastosta kaksi talvirengasta jotka vaihdoin auton eturenkaiden paikalle. Vaikeuksia tuotti aidanteen puoleisen pyörän vaihto, kun aidanne oli auton kylkeä vasten. Pääsin liikkeelle talvirenkailla ja vein vaimoni työpaikalle. Lähdin ajamaan typaikalleni Joensuuhun ja huomasin Vepsänmäellä tienvarressa farmari toyotan kumollaan. Kilometrin päässä oli pakettiauto ajanut ojaan liukkauden vuoksi.
Koska auton ulosajopaikka oli lähellä ajotietä, eikä kuljettajaa näkynyt autossa, jatkoin matkaani. Noin kilometrin päässä pakettiautosta tien vasemmalla puolella oli ojanravissa henkilöauto. Kysyin auton vieressä olevilta naisilta, että onko kaikki ok. Saatuani myöntävän vastauksen jatkoin matkaani. Kun olin ajanut noin kolme kilometriä Joenuuhun päin, ojanpenkalla oli taas kaksi autoa. Enpä kerennyt ajattelemaan sen enempää heitä, sillä edessä oleva auto lähti sivuluisuun ja lähes samalla hetkellä oma auto lähti käsistä. Kesti varmaankin 100 - 200 metriä, kunnes saimme automme hallintaan.
Edellä menevä mersedes on lähtenyt sivuluisuun ja hetken päästä oma auto oli sivuluisussa
Alensimme edellä ajavan auton kanssa ajonopeutta ja kahden kilometrin päässä oli ojanpohjalla valkoinen pakettiauto. Ajoradan kapeus ja molempiin suuntiin oleva liikenne esti minua pysäyttämästä autoa hätäänjoutuneen auttamiseksi. Jatkoimme ajamista noin kymmenen kilometria Joensuun suuntaan ja edessä näytti olevan nokkakolarissa särkyneitä autoja. Edellä ajaneet autot pysähtyivät tienvarteen.
Kello on aamulla 7.17 kun saavun kolaripaikalle
Ilomantsista päin tullut kesärenkain varustettu sininen Peugeot oli joutunut lumisella tiellä sivuluisuun ja oli ensin törmätä Joensuun suunnasta ajavaan punaiseen Bemariin. Bemarin takana ajaneella mustan värisellä autolla ajaneella henkilöllä oli huono tuuri, sillä sivuluisussa oleva Peugeot osui auton keulaan sillä seurauksella, että molemmat autot vaurioituivat pahasti. Joensuusta päin tulleen auton moottoritilasta alkoi nousta savua. Paikalle saapunut Volvon ajaja sammutti alkaneen palon jauhesammuttimella. Juoksin kolaripaikalle ja näin, että toisessa autossa oleva kuljettaja oli tajuttomana ohjauspyörää vasten, ovi oli lukkiutunut kiinni. Otin ovenkahvasta kiinni ja repäisin ovea, mutta se ei liikahtanut. Laiton jalkani takaovea vasten ja repäisin uudelleen muutamia kertoja jolloin ovi avautui. Kuljettajan istuin oli jumittunut etuasentoon ja kuljettajan jalat olivat jääneet puristuksiin polkimien ja penkin väliin. Kuljettaja valitti, ettei jaloissa ollut tuntoa. Penkin siirtovipu penkin edestä oli lukkiutunut, siitä ei saanut penkkiä siirtymään taaksepäin. Revin irti penkin alareunan muoviosat, jotta pääsin käsiksi siirtomekanismeihin. Pian saimme penkin siirtymään taaksepäin ja kuljettajan jalat vapautettua irti pinteestä. Paikalla olleiden autoilijoiden kanssa laitoimme väliaikaisen tuen vaurioituneen jalan alle. Pitelimme jalkaa paikallaan lähes puoli tuntia. Palo-auto tuli paikalle noin puoli tuntia nokkakolarin jälkeen ja ampulanssi oli paikalla klo 7.54 eli noin 40 minuuttia nokkakolarista. Poliisit tulivat paikalla lähes yhtä aikaa ampulanssien kanssa.
Avun saamisen hitaus johtui osittain siitä, että radiopuhelimet eivät toimineet kolaripaikalla. Hälyttämisen tehnyt tuttavani joutui juoksemaan parisataa metriä, jotta sai hätäpuhelun yhdistettyä hätäkeskukseen. Monien ihmisten aamu oli katastrofaalinen onnettomuuksien, autojen rengasongelmien ja sähkökatkojen takia. Mitä tästä sitten opimme? Kaikkien autoilijoiden, myös allekirjoittaneen, tulisi noudattaa varovaisuutta, varsinkin näin huonon ajokelin aikana. Monet säästävät talvirenkaita siirtäen niiden vaihdon mahdollisimman myöhäiseen syksyyn. Talvirenkaiden oikea-aikainen vaihto säästää rahaa, kun onnettomuuksien vaara vähenee. Muistelen, että neljä vuotta sitten oli samanlainen aamu, tie oli silloin liukas yöpakkasen jälkeen ja kymmeniä autoja suistui ojaan kesärenkailla. Osasyyllinen näihin onnettomuuksiin on tienpitäjämme Destia. Tie on ollut vuosia kolaripaikan läheisyydessä syvillä urilla. Destian miehet tulivat parituntia liian myöhään tienhoitotöihin! Kun illalla oli tiedossa lumisade ja odotettavissa oli liukkaita kelejä maanteillä, niin miksi Destia ei reagoinut tietoihin ajoissa? Aura-auto tuli Joensuusta päin vastaani noin kolmea kilometriä ennen onnettomuuspaikkaa 7.13 ja Ilomantsista päin oleva kaista oli auraamaton ja liukas. Jokainen aamulla liikkeellä ollut autonkuljettaja maksaa veroja, jotta pääsisimme turvallisesti työpaikallemme. Myöhästyin tiistaina töistä reilun tunnin, mutta onneksi pystyn korvaamaan sen muuna aikana takaisin.
Alla muutamia kuvia kesämökkimme rannalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti