Enska Kettunen: Ilomantsin torjuntavoiton juhlavuosi - Ilomantsin a defensive victory anniversary

Tänä kesänä on kulunut 70 - vuotta siitä, kun Ilomantsissa taisteltiin Suomen itsenäisyydestä. Silloin raskaissa motti- ja korpitaisteluissa Suomalaisjoukot selättivät neuvostojoukot. Ilomantsin taistelujen vuosipäivää on vietetty vuodesta 1954 saakka kymmenen vuoden välein. Olen ollut mukana juhlissa vuodesta 1964 alkaen. Syksyllä 1959 oli ratsuväkiprikaatin miehillä pienempi, sodan päättymisen viidentoista vuoden vuosijuhla Ilomantsissa. Äitini veli palveli sodassa ratsumiehenä. Hän saapui meille juhlapäivän aattona. Muistan silloisen juhlapäivän, joka oli aurinkoinen ja lämmin. Takana olivat edellisen viikon kovat ukkoskuurot. Ukkosmyrsky vei silloin saunasta katon ja kaatoi meidän pihapuut. Enoni meni päivällä ratsumiesten juhliin taksilla ja juhlista hän palasi pikkutunneilla meidän kotiin kahden sotaveteraanin tukemana ja avustamana. Äitini maksoi taksikuskille veljensä tulokyydin, kun veljen rahat olivat huvenneet juhlissa.

Mieleen on jäänyt ratsuväkiprikaatin mukanaolo useissa vuosipäivien tapahtumissa. Vuonna 1964 ratsuväkiprikaatin joukkojen piti marssia kirkonkylältä Möhköön 20 kilometrin matka, mutta kuuman sään vuoksi ratsujoukot kuljetettiin Möhköön kuorma-autojen lavoilla. Odottelimme kylämme ohikulkevan tien varrella useita tunteja ratsujoukkoja kovassa helteessä, mutta saimme tyytyä kuorma-autojen lavalla oleviin hevosiin ja tykkeihin.

"Sotka" panssarivaunu Ilomantsissa kesällä 2014

Karjalan kannas menetettiin kesän 1944 taisteluissa parissa viikossa. Silloin Suomen itsenäisyys oli vaakalaudalla. Kansamme ja sotilaittemme taistelutahto lisääntyi kuitenkin sitä mukaa, kun vihollisjoukot vyöryivät sisä-Suomea kohti. Ilomantsissa taistelut kiihtyivät heinäkuun lopussa 1944 jälkeen äärimmilleen ja kansamme johtajat alkoivat lisätä joukkojen määrää Ilomantsin itä-osan puolustustaisteluihin. Taitavana sotataktikkona tunnettu kenraali Raappana kulutti ylivoimaisen vihollisen joukkoja kahdessa viikossa niin paljon, että Ilomantsissa saatiin jatkosodan viimeinen suomalaisten torjuntavoitto. Maamme itsenäisyys säilyi ja se oli sodan suurin saavutus. Monet euroopan maat, baltian maat mukaan lukien menettivät itsenäisyytensä. Suomalaisten tappioihin on luettava talvi- ja jatkosodassa kaatuneet, joita oli yli 90 000 suomalaista. Haavoittuneita oli noin 200 000 sotilasta, joista noin 100 000 jäi pysyvä vamma. Suomi menetti sodan seurauksena mm. Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan, Suomenlahden saariston sekä Petsamon alueen.

Mottimestari näytelmä Möhkön kylässä kesällä 2014

Elokuussa 1944 torjuntataistelut päättyivät Ryhmä Raappanan joukkojen tekemien "mottien" purkautumiseen idän suuntaan ja sen jälkeen taistelut muuttuivat elokuun puolesta välistä alkaen syyskuun alkuun saakka puolustustaisteluiksi. Ilomantsi menetti sodan jälkeen noin 1/3-osan pinta-alasta. Isäni ja äitini syntymäkodit jäivät rauhanrajan taakse venäjn puolelle. Olen onneksi päässyt muutamia kertoja käymään rajan takana vanhempieni lapsuuden maisemissa.

Rynnäkköpanssarivaunu Ilomantsissa 9.8.2014

Rakuunat Ilomantsissa 9.8.2014

Ilomantsin taistelujen vuosipäivään osallistui noin 1000 henkeä eripuolilta Suomea. Ilomantsin juhlassa olin näkevinäni muutamia Ilomantsin taisteluissa 1944 taistellutta sotilasta. Toista oli edellisissä juhlissa vuosina 1994 ja 2004, jolloin sotaveteraaneja oli paljon muistelemassa Ilomantsin torjuntaisteluja. Seuraavissa juhlissa vuonna 2024 ei liene enää yhtään sotaveteraania juhlimassa Ilomantsin kesän 1944 voittoa! Ilomantsin taisteluiden päättymisen juhlia pidettiin 9. - 10.8.2014. Lauantaina oli aamun avauksena Hornetin ylilento, NH-90 helikopterin ja eri aselajien esitelyä, Rakuunoiden ratsastussulkeiset sekä illan päätteeksi jatkosodan aikana tutuiksi tulleet asemiesiltamat. Sunnuntaina olivat vuorossa jumalanpalvelus ja pääjuhla Liikuntahallilla. Pääjuhlassa oli puhujina mm. puolustusvoimien entinen päällikkö Ari Puheloinen ja valtioneuvoston puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Ari Puheloinen kertasi puheen alussa kesän 1944 tapahtumia. Hän kertoi, että monissa euroopan maissa puolustus järjestetään palkka-armeijoilla tai pienillä varusmiesmäärillä. Suomen valitsema linja, jossa on pakollinen asevelvollisuus on vanhanaikaisuudestaan huolimatta vielä nykypäivänä varteenotettava vaihtoehto. Kun lähes kaikki miehet suorittavat asevelvollisuuden, maanpuolustushenki säilyy kansan keskuudessa. Myös yhteistyö puolustusvoimien ja väestön kesken säilyy korkealla tasolla. Vaikka puolustusvoimien rahoitusta leikataan, puolustusvoimien uudistus etenee. Uudistuksella pyritään muuttamaan maamme puolustus nykyaikaa vastaavalle tasolle. Puolustusvoimien uudistamisen tärkeyttä kuvaa hyvänä esimerkkinä Ukrainan tilanne, jossa tällä hetkellä on menossa sotilaallinen selkkaus.

Asemiesiltamissa juontajana toimi Jaakko Salonoja ja orkesterina Rakuunasoittokunta

Toivottavasti meidän ei tarvitse kansakuntana osallistua koskaan sotiin! Tänä vuonna maailmantilanne näyttää todella pahalta meneillään olevan Ukrainan kriisin johdosta. Vuosi sitten syksyllä kaksi venäläistä opiskelijaani kertoi, että rajan takana värvätään nuoria miehiä armeijaan. Venäjällä lienee ollut jo silloin vuosi sitten elokuussa eli syksyllä 2013 tiedossa tämän kevään ja kesän Krimin ja Ukrainan valtausoperaatio?

Meillä itärajalla asuville raja on aina ollut uhka ja pelkojen aihe. Muistan lapsuudesta, kun kylässämme huhuttiin rajan takaa tulleista "desanteista", joita liikkui useina kesinä 1950-luvulla rajaseudulla. Tapasin yhden "ulkomaisen" matkaajan heinäkuussa 1961 kotikylässä. Mies tuli kyläkauppaan ostamaan polkupyörän kumia. Hän ei puhunut mitään, vaan näytti kauppiaalle, mitä hän haluaa. Mies maksoi ostokset Suomen markkoina. Pyörän korjaamisen jälkeen mies jatkoi matkaa kohti Möhkön kylää valtakunnan rajalle. Kauppias vihjaisi minulle miehen olevan rajan takaa. Myös Ilomantsin taisteluiden vuosijuhlassa elokuussa 2014 huomasin juhlijoiden joukossa molempina päivinä muutamia uteliaita "henkilöitä", jotka seurasivat ja tallensivat ahkerasti juhlatapahtumia kameroilla ja muilla tallennusvälineillä juhlakansan keskuudessa. Mutta tuskinpa mitään uutta järisyttävää tietoa he saivat kotiin vietäviksi!? Meillä Suomessa ei ole mitään salattavaa, haluamme elää rauhallista elämää toistemme ja naapurimaiden kansalaisten kanssa. Yleisöpalstoilla ja yhteisöpalveluissa on kuluvan vuoden aikana näkynyt selkeästi ja räikeästi, kuinka venäläiset kirjoittavat "suomalaisten" nimissä venäjää tukevia ja suomen valtionjohtoa arvostelevia kannaottoja. Venäläisten tarkoituksena on nostaa Suomalaiset tukemaan venäläisten mielipiteitä. Se on yksi keino hajoittaa kansakunnan yksimielisyyttä. Kaikista venäläisten yrityksistä huolimatta me Suomalaiset pidämme yhtä. Haluamme elää itsenäisenä kansakuntana ja päättä maamme asioista ulkoisista pelotteluista piittaamatta. Kuluvana kesänä venäläismatkailijoiden määrä on vähentynyt maassamme radikaalisesti. Myös monet Suomalaiset ovat vähentäneet matkoja Venäjän karjalaan. Käyn venäjällä tankkaamassa polttoainetta ja vierailen myös Karjalassa eri kylissä tutustumassa Suomalaisten rakentamiin taloihin ja myös toisen maailmansodan taistelumaastoihin. En ole kohdannut näillä matkoilla sen suurempaa epäluuloa tai vihaa. Useat ihmiset ovat siellä ystävällisiä ja kanssakäyminen kielirajasta ja erilaisuudesta huolimatta asiallista. Toivottavasti saamme kaikista epäluuloista huolimatta elää kansakuntina rauhanomaisissa oloissa ja rakentaa yhteistyötä luottamuksen ja yhteistyön varaan itsenäisinä kansakuntina.

NH - 90 Ilomantsissa 9.8.2014

NH-90 lähdössä Ilomantsista 9.8.2014

Hyvää syksyä kaikille blogini lukijoille.

Vaikka sodan tuulet puhaltavat niin maailmassa kuin meillä euroopassa, toivon rauhan ajan palautuvan sodan alle joutuneisiin maihin ja ennen kaikkea Ukrainaan. Toivon myös, että venäläisten "johtajien" kansallismielinen uho vähenisi. Mieleeni tulee vuosi 1939, jolloin silloisen neuvostoliiton johtajat Stalinin johdolla halusivat vallata Puolan, Baltianmaat ja Suomen. Neuvotteluista ei ollut silloin mitään hyötyä. Tämän hetkinen konflikti Ukrainassa on eurooppalaisittain katsottaessa Venäjän aikaansaama. Myös osasyyllisenä olevan Ukrainan olisi pitänyt hoitaa itäpuolisen osan ongelman ajoissa, ennen kuin se laajeni nykymittoihin. Jos ihmiset alkavat käyttäytyä valtiota vastaa uhmakkaasti kuten Ukrainassa viime talvena, silloin valtionjohdon olisi puututtava tilanteeseen. Minulla on muutamia venäläisiä tuttuja ja heidän kertoman mukaan venäjällä Ukrainan konflikti nähdään eri tavalla kuin euroopassa. Euroopassa olemme yhtä mieltä siitä, että venäjä tukee sotilaallisesti Ukrainan separatistejä ja että Ukrainassa on venäläisiä sotilaita. Venäjällä taas tilanne nähdään, että venäläiset ovat auttamassa hätää kärsiviä Itä-Ukrainalaisia. Samanlaista oli vuonna 1939. Idässä ja lännessä oli erilaiset näkemykset asioista. Suomi säilyi vuosien 1939-1944 taisteluista itsenäisenä, kansamme yksimielisesti päätti silloin puolustaa maata viimeiseen mieheen saakka. Maksoimme itsenäisyydestä kalliin hinnan, kaatuneita oli lähes 100 000 henkeä ja haavoittuneita oli yli 250 000. Kotinsa ja maansa menetti yli 420 000 karjalaista. Isäni ja naapurini haavoittuivat jatkosodan aikana. Heille sodassa haavoittuminen ja niistä seuranneet vuosien kivut ovat olleet elämän arjessa mukana.