Syksyn 2021 ruska-aika

Vuoden kierto on edennyt taas kerran syksyyn ja kesän vihreys muuttuu pikkuhiljaa syksyn ruskan eri värisävyihin. Lehtipuista vaivaiskoivut ja tunturikoivut, sekä matalana kasvavat mustikanvarvut, suopursut, riekonmarjat, variksenmarjat ja muu aluskasvusto pukeutuu syksyisin monenkirjavaan juhla-asuun ja siitä parhaimmat muistot saamme Lapin tuntureilla. 

Kaunispäältä itään syksyllä  2021 ja 1930

Lapissa luonnon taidemaalari värjää syksyisin tunturit punaisen, ruskean, oranssin, keltaisen ja vihreän eri sävyillä. Täällä Itä-Suomessa on paljon havupuita ja täällä ruskan värit eivät pääse sellaiseen loistoon kuin Lapin tuntureilla. Jos on onnea, Lapissa saattaa nähdä syyskuussa revontulia. Edellisenä syksynä katselin Saariselän maisemissa iltaisin taivaalle, mutta "taivaan tulet" pysyttelivät piilossa. Pimeys Inarin alueella tulee syyskuun alussa vasta kello 23.30, joten revontulien näkeminen on sen takia haastavaa. Usein yöksi tulee usvapilveä tai sadepilviä, jotka estävät myös revontulien näkemisen. 

Iisakkipää elokuu 2021 ja syyskuu 2020

Jos haluat tutustua kesäkuun juttuun "Ilomantsin taistelut 1941" 2021, klikkaa linkkiä: Linkki

  

Jos haluat ostaa viimeisimmän kirjani, "Sodissa menehtyneet ilomatsilaiset" 2021, sitä saa esim. Prisman nettikirjakaupasta; Linkki

Jos haluat ostaa "Hyökkäys Tolvajärvellä" 2020 kirjan, sitä saa esim. Prismasta; Linkki

Jos haluat ostaa "Taistellen karhumäkeen" 2019 kirjan, sitä saa esim. Prismasta; Linkki

Mennyt kesä 2021 oli lämmin ja kuiva. Syksyn ruska kruunaa seuraavien viikkojen aikana taakse jääneen lämpimän kesän kauniilla väriloistolla. Yleensä ruska alkaa Pohjois-Lapista ja se etenee Etelä-Suomeen 2–4 viikon aikana. Ruska-aikaan Lappiin tulee lomalle eläkeläisiä ja myös työikäisiä. Vetovoimana on Lapin kaunis ruska, mutta samalla ihmiset saavat vaeltaa jalan tai polkupyörillä lähituntureilla. Saariselän alueella käy vuosittain syyskuussa keskimäärin lähes 30 000 turistia, ja silloin  Saariselän alueella ja tuntureilla on paljon ihmisiä. Majoitusliikkeet saavat tuloa Saariselän alueella syyskuussa noin 1300000 €, eli matkailu on merkittävä tulonlähde Lapin alueelle!

Viime syksynä saimme olla Saariselällä vaeltamassa ja nauttimassa Lapin tuntureiden ruskaa ja ennen kaikkea mahtavan väristä maaruskaa. Tunturit olivat henkeäsalpaavan kauniita ja aurinkoiset säät suosivat meidän vaellusviikkoamme. Myös tänä syksynä kävimme ihailemassa Inarin maisemia, mutta ruska oli siellä vasta alkamassa. 

Syksyllä 2020 ruska alkoi virallisesti Lapissa viikolla 36, tarkemmin sanottuna 4.9.2020. Lapissa ruska alkaa yleensä viikolla 36, mutta sen alku saattaa heittää viikolla eteen tai taakse.  Syksyllä 2019 ruska tuli koko maahan lähes samaan aikaan eli viikolla 36. Ruskan alkamisaikaa ei voi tarkkaan ennustaa, mutta joka vuosi se tulee ennemmin tai myöhemmin. Kaunein ruska kestää 10 - 15 päivää, joten matkan ajankohtaa pitää aina etukäteen miettiä. Viikoilla 36 ja 37 Saariselän alueen lähes kaikki majapaikat ovat täynnä ruskalomailijoita, mutta tunturissa on aina tilaa vaeltaa, koska vaellusreittejä on Saariselän ja Kiilopään alueella kymmeniä. Viikoilla 34 ja 35 matkailijoita on Lapin alueella ollut vähemmän. 

Saariselän Kaunispään ruskaa syksyllä 2020 (7.9.2020)

Kaunispään tunturi 1.9.2021

Aiempina vuosina Lapin vaelluksilla olemme pitäytyneet perinteisessä vaelluksessa, mutta tänä syksynä kokeilimme sähköpyöriä tunturivaelluksilla. Pyörien päivävuokra on hintava joten vuokrasimme ne vain yhdeksi päiväksi.  

Majoituimme Saariselälällä tällä kertaa lomaosakkeeseen jossa oli tarpeeksi tilaa kahdelle hengelle. Syksyisen lomaviikon aikana vaelsimme lähes 60 km jalkaisin ja lähes 40 kilometriä pyörillä. Vaikka ruska oli vasta alkamassa, nautimme Lapin maisemista täysin siemauksin. Alla kuvakooste matkan aikana otetusta kuvista. 

Kuvia Pyhä Nattasen vaellukselta

Pyhä Nattaselle pääsee kääntymällä Vuotsosta idän suuntaan johtavalle Sompionjärven tielle, jota on ajettava noin 12 km. Parkkipaikalta pääsee tunturille pitkospuiden kautta. 

Polku vie aluksi mäntymetsän kautta tunturiin, jossa puurajan yläpuolella näkyi jo maaruskaa  elokuun lopussa 2021. Pyhä-Nattasen tunturi on yksi Nattas-tuntureista, joita ovat mm. Seinätunturi, Serrikainen, Terävä-Nattanen, Lupukainen, Suku-Nattanen ja Pyhä-Nattanen. 

Puurajan alue Nattasilla on kaunista katsottavaa syysruskan aikana.

Pyhä-Nattasen huippu on pääosin ns. rakka-aluetta. Pyhä Nattasen korkein paikka sijaitsee kivipaasien "Toorien" päällä ja sieltä onkin kauniit näköalat ympäröivään erämaa-alueeseen. Korkein paikka Pyhä-Nattasen tunturilla on 508 metriä meren pinnasta mitattuna.

"Toorin" päälle rakennettu rakennelma oli 35 vuotta aikaisemman käyntikerran aikana täysin ehjä. Toorit olivat aikaisempien vuosisatojen aikana saamelaisten pyhiä palvontapaikkoja.   

Etualalla Sukkulalampi, takana vasemmalla taustalla näkyy Nattaset (Neidon rinnat), joista Terävä-Nattanen on 588 metriä merenpinnasta mitattuna.  

Kuvia Inarin Suomujoen vaellukselta

Viimeisten vuosien aikana olen käynyt useita kertoja vaeltamassa Inarin itäpuolella Aittajärven alueelta Sokostin tunturien suuntaan. Sieltä täytyy ylittää kahlaamon kohdalta Suomujoki, jonka takana alkaa laaja erämaa-alue. Kahlaamossa on vettä kevään tulvakautena 1-1,5 metriä ja kesäisin 50 cm - 100 cm. Joen takana alkavan Kuotmuttipalon, Kuotmuttipään ja  Kaarnepään takana, noin 15 km päässä, on Sudenpesän vuokrakammi sekä sen läheisyydessä  Sarvijoen autio- ja varaustupa. Siellä olen käynyt ja yöpynyt useita kertoja. Sarviojalta on lyhyt matka Paratiisikuruun ja Lumipäälle.   

Tällä kertaa lähdimme vaeltamaan Aittajärveltä Venäjän rajan suuntaan. Polku vei meidät Suomujoen vartta alavirran suuntaan. Polku oli syntynyt aikojen saatossa helposti kuljettavia mäntykankaita noin 2,5 km päässä sijaitsevaan Vanhaan Kolttakylään. Se oli rakennettu 1900-luvun alkupuoliskolla Suomujoen varteen.

 

Vanha varasto-aitta. 

Kolttakylästä jatkoimme vaellusta Suomujoen rantaa ja Mukkaperänjärven rantoja muutaman kilometrin ja saavuimme korkealle Suomujoen rannalla sijaitsevalle mäelle. Mäen päälle oli vuonna 1955 rakennuttanut autiotuvan O. ja H. Snellmann. He luovuttivat autiotuvan Metsähallitukselle vuonna 1983. Snellmanin maja sijaitsee kauniilla paikalla, Suomujoen varressa. Majan edessä virtaava Suomujoki on kahlattavissa matalan veden aikana. Jos käytte kesällä tai syksyllä Snellmanin majalla, kannattaa palata majalta takaisin Aittajärvelle Suomujoen toisella puolella sijaitsevaa retkeilypolkua. Aittajärvellä pääsette kahlaamon kautta takaisin Parkkipaikan puolelle.  

Suomujoki Snellmanin majan kohdalla. Kesällä ja syksyllä voi Suomujoen ylittää kahlaamalla matalikkoa myöten edessä näkyvään saareen ja sieltä kivikon kautta toiselle puolelle. Mukaan kannattaa ottaa kevyet sandaalit. Pitkät housut kannattaa ottaa pois jalasta, vettä on kesällä 50 cm - 70 cm.

Kotajärven rantaa reittimme varrella. Syksyn sää oli kaunis ja aurinko lämmitti syksyisiä vaeltajia. Vaellusreissun pituudeksi tuli noin 8 km ja se oli helppoa vaellusmaastoa Suomujokivarressa.

Iisakkipää - Pääsiäiskuru vaelluspolku

Iisakkipään väriloistoa syksyllä 2021. Viikolla 35 olimme Saariselän alueella vaeltamassa ja perinteisesti olemme käyneet ensimmäisenä Iisakkipäällä, koska sinne johtava polku on helpoa vaeltaa. Ensimmäisenä vaelluspäivänä ei kannata lähteä suuremmille tuntureille, jos ei ole tehnyt tunturivaelluksia aikaisemmin. Iisakkipään reissu pituus on 6,8 km, meidän majapaikasta käsin se oli 8 kilometriä.

Iisakkipäällä syksyn ruska oli vasta alkamassa meidän vaelluksen aikana ja vaellusviikon aikana tunturikoivujen vihreä sävy muuttui joka päivä keltaisemmaksi ja maaruska punaisemmaksi.

Pääsiäiskurun maisemat ovat joka kerta käydessämme avaria ja kauniita.

Iisakkipäällä näkyi jo ruskan värejä

Vahtamapää on kaunis paikka lähes joka kelissä!

Tunturin rinteessä oli Kiiruna perhe, emo ja kuusi poikasta. Niitä on vaikea havaita kuvasta!

Saariselän alueella näkee poroja niin tuntureilla kuin keskustassa

Luulammen reissukuvia

Luulammen reissulle otimme polkupyörät ja ajoimme aamupäivän aikana yhteensä 25 km. Sähköavusteisella pyörällä on nautinto ajaa niin kauan, kun sähkövirtaa akussa riittää. Omalla kohdalla jouduin polkemaan viisi kilometriä ilman sähkömoottoria, se oli raskasta, ainakin ylämäessä. Muuten kokemus tunturialueen maastoreiteillä pyöräilystä oli myönteinen.

Luulammen päivätuvan rantaviivaa

Luulammen päivätupa

Pidimme taukoa Luulammen nuotiopaikalla, koska päivätuvassa ei saanut syödä omia eväitä.

Suoalue Luulammen tuvan läheisyydessä oli kauniin värinen, ruskan värejä oli jo näkyvissä

Syksyinen tunturipuro laskee alas tunturin rinnettä iloisesti solisten.

Rumakurun vanha autiotupa on nähtävyys, se tuo mieleen entisajan vaellusreissut Kiilopäällä!

Prospektin kaivosalue kannatta käydä katsomassa, samalla lukea kaivoksen historiaa

Luttojoen maastossa

Luulammen pyöräily jäi hiukan kesken ja kävin uudella pyörällä illalla Luttojoella ja sen varressa sijaitsevalla Luttotuvalla. Pyöräilymatkaa kertyi 15 km ja sen ajomatkan jälkeen istumalihaksiin tuli "pesäpallo". Luttotuvalta noin 2,5 km Saariselän suuntaa polulla on paljon kiviä, jossa on hankala kävellä ja ainakin pyöräillä.  

Kaunispää - Palo-ojan reissun kuvia

Kaunispäältä Palopäälle on latu-uran pohja, joka kannattaa käydä kävelemässä. Puurajalla tunturimetsä on joka syksy todella valokuvauksellinen! Palo-ojan laavulla olemme tavanneet lähes joka kerta kesyt Kuukkelit, jotka hakevat ruokapaloja kädestä tai pään päältä. Palo-ojalta Palopäälle on reilu kilometri  ja polku on helpohkoa vaellusmaastoa. Jos on vaellushaluja voi kipaista Moitakurun päivätuvalle ja sieltä takaisin Saariselälle joko menoreittiä, tai Luttotuvan kautta tai Urupään kautta. 

Moitakurun päivätupa

Sadekuuro kastelee kuvassa Palo-ojan maastoa ja pian se kasteli meidät, ennen kuin pääsimme Kaunispään ravintolan suojiin. 

Kaunispään rinteet ovat syksyin kauniin ruskan värittämiä.

Tunturipuro solisee vaelluspolun matalimmassa kohdassa.

Syyskuun alussa 2021 maaruskaa oli jo Saariselän alueen tuntureilla

Palo-ojan päiväkotaan mahtuu kymmenkunta vaeltajaa. Näin korona-aikana ei tehnyt mieli olla sisällä.

Kiilopää - Iisakkipää vaelluskuvia

Nousu Kiilopäälle on aina rankkaa, ensimmäisen vaelluksen Kiilopäälle tein kesällä 1975. Silloin ei ollut sorastettua polkua, eikä rappusia.

Näkymät Kiilopäältä ovat mahtavia vuoden eri aikoina, etenkin syysruskan aikaan

Kiilopään huipun maisemia syyskuun alussa 2021

Vahtamapään tunturialuetta 2.9.2021

Iisakkipään rinne

Kuvassa näkyvä sadepilvi kasteli meidät läpikotaisin ennen Saariselkää

Viimeinen vaelluspäivä Hammastunturin erämaa-alueella alkoi sateessa

Reissuun lähdimme aamulla vesisateessa, käännyimme Kutturaan johtavalle tielle, jota ajoimme 15 km. Tie oli pääosin hiekkatietä. Vesisade oli tehnyt tien kuraiseksi ja ohut hiekkalieju värjäsi auton keltaiseksi. Kuutturan "kahvilan" nurkalta käännyimme oikealle kullankaivajien käyttämälle Pahaojantielle. Ajoimme sitä kahdeksan kilometriä. Tiellä oli todella paljon kuoppia, niistä eräs kullankaivajien käyttämä tieviitta kertoi "Tiellä kuoppia" (muutamia). Kahvilan risteyksessä loppui matkapuhelimen kentät, joten GPS ja puhelimet eivät toimineet. Tienvarsilla oli useita Kullankaivajien kaivinkoneilla raiskaamia kaivuualueita ja autoista päätellen paikalla oli vielä useita kullankaivajia. Kullankaivajat olivat pystyttäneet tien varteen aidon näköisen poliisien käyttämän kameratolpan, varmaan he lähettävät laskun tienkäytöstä autojen rekisterikilven tietojen perusteella?

"Kafea Gufihtar" risteyksestä on käännyttävä oikealle hauskan näköisen postilaatikkorivistön kohdalta. Kahvilassa emme käyneet, koska on vielä korona-aika ja pienessä kahvilassa saattoi olla paikalla useita kullankaivajia. Kahvilasta saa kahvin lisäksi kullankaivuuvälineitä, olutta ja elämänohjeita!

 

Pahajoen autio- ja varaustupa, joka toimi aikaisemmin kullanhuuhtojien kämppänä. Parkkipaikalta on autiotuvalle noin kilometrin kävelymatka. Mökin puuvarasto oli kaluttu aivan tyhjäksi, joten emme saaneet makkaranpaistotulia takkaan. Rannalle rakennettu laavu oli romahtamispisteessä, mutta uudempi huussi oli kohtuu hyvässä kunnossa.

Vanha Kullankaivajien mökki sijaitsee lähellä Pahajoen siltaa

Pahajoen ylittävä kävelysilta oli miellyttävä yllätys

Ivalojoen Kultalaan johtava vaelluspolku oli paikka paikoin todella kivikkoinen ja huonojalkaisen vaeltajan on turha lähteä vaeltamaan Ivalojoen Kultalaan ao. polun kautta. Matkaa parkkipaikalta Ivalojoen Kultalaan on 12 kilometriä ja siihen kannattaa varata aikaa, kulkeminen oli ainakin meillä hidasta vesisateen liukastamalla polulla.

Kävelimme lähelle Patatunturia, jossa olisi ollut näköalat suoalueille. Koska maisemat olivat yksitoikkoisia ja sade kasteli vaatteet, päätimme palata sieltä takaisin lähtöpaikalle.

Ivalojoella  joelle laskeutuvat portaat oli purettu kesän aikana ja katsoimme, että olisi viisasta palata takaisin Pahajoen kämpälle. Retkeilypolku kulkee keskellä aarniometsää, joten näköalat polulta olivat lähes olemattomat, ehkä huonoimmat koko reissuviikon aikana? Kokonaisuudessaan tämän syksyn vaellusviikko jää taas kerran mieleen mahtavana kokemuksena. Meistä moni on joutunut jossakin elämän vaiheessa Lapin lumoihin - niin minäkin! Olen kokenut Lapin karuilla tuntureilla tai tunturipurojen äärellä luonnon äärettömän kauneuden ja ihmisen pienuuden. Lapin kairoja kiertäessä arkiset huolet häipyvät kaukaisuuteen. Lapin tuntureilla ei tule mieleen kodin tai työyhteisön arkiset työtehtävät, saan nauttia vapautta päivittäisillä vaelluksilla. Tuntureilla vaeltaessa ympärillämme oleva maisema on lähes ääretön ja usein äänetön. Tunturien ylitse puhaltava tuuli vonkuu aika usein kairojen harvoissa puissa. Kurua lähestyttäessä tunturipuron iloinen solina kantautuu vaeltajien korviin. Joskus tunturissa vaeltaessa saatan kuulla Kuukkelin vienon kuiskauksen, Kiirunan möräkän äännähdyksen, Riekon mahtavan naurun, Jänkäsirrin tai Kapustarinnan kirkkaan laulun. Yöksi olen mennyt useimmiten autio- tai varaustupaan. Kun väsyneenä nukahdan autiotuvassa, saatan kuulla tuulen kuiskivan vanhan rakennuksen hirsikehikossa. Joskus kuvittelin, että manan majoille menneet vaeltajat kertovat omista maallisista vaelluksista meille tämän päivän vaeltajille. Aamulla herättyämme kylmässä tai koleassa majapaikassa, kamiinan sytyttämisen jälkeen nautimme yksinkertaisen aamupalan ja jäykistynein jaloin aloitamme taas uuden vaelluspäivän.....        

 

Hyvää vaellussyksyä kaikille vaeltajille, nauttikaa syksyn ruskasta!