Lokakuussa tänne itä-Suomeen tulee yleensä ensilumi. Kuukauden suomenkielinen nimi tulee siitä, että täällä Suomessa tiet ja pellot ovat mutaisia, lokaisia ja liejuisia. Englanninkielinen nimi, October puolestaan tarkoittaa järjestysnumeroa kahdeksas. Ensilumi tulee maahan täällä Ilomantsissa keskimäärin 20. lokakuuta. Tänä vuonna se tuli 22. lokakuuta, eli normaaliaikaan. Pysyvä lumi tulee yleensä myöhemmin, keskimäärin marraskuun aikana. Tänä syksynä lokakuun viimeisenä päivänä oli pihallamme lunta noin 20- 30 cm.
Englanninkielinen October juontuu latinan järjestysnumerosta october eli kahdeksas. Miksi juuri kahdeksas, kun lokakuu on kuitenkin kymmenes kuukausi? Nimi tulee ajalta, kun vuosi alkoi maaliskuussa ja silloin lokakuu oli kahdeksas kuukausi.
Lokakuu on tavallaan myös kuoleman kuukausi, kuolleet lehdet tippuvat maahan ja kaikki kasvit kuolevat täällä pohjoisessa. Isoveljeni kuoli tänä syksynä lokakuussa. Hän odotti kuolemaa jo keväällä, mutta "kuoleman viikatemies" tuli vasta koleana lokakuun iltapäivänä. Tein hänen haudalle muistoristin teräksestä. Etsin ristin mallia hautausmailta ja löysin sopivan muotoisen ristin. Ristiä on valmistettu 1800-1900 lukujen vaiheella ja siinä on klassisia piirteitä.
Ristin valmistus alkoi CAD-suunnittelulla. Sen jälkeen kuvasta tein dxf tiedoston, jonka postasin toisen CAD ohjelman avulla CNC-ohjelmaksi. Ohjelma siirrettiin muistitikulla plasmaan ja plasmalla leikkattiin ristin osat, joita olivat ristin lisäksi jalusta, vahviketuet ja kynttiläalusta. Poltetut levyt koottiin MAG-hitsaamalla, sen jälkeen lasikuulapuhallus ja lopuksi pulverimaalaus. Ristin hinta on Suomalaisissa kaupoissa noin 1150 €. Itsetehtynä ristin teräsosat maksoivat noin 50 euroa, nimikilpi postin kautta tilattuna saman verran ja pulverimaalaus lienee noin 30 euroa. Elikkä itsetehtynä ristin sai tonnia halvemmalla! Ja säästön lisäksi hautausmaalla käydessä saa ihailla oman käden jälkeä.
Kuolema on surullinen asia, mutta itse olen käsitellyt kuolemaa kirjoissani jo kolme vuotta peräkkäin. Levinan miehet, Kuolema Syvärillä ja Verinen marssi, kirjat kertovat kuolemasta sota-ajan Suomessa. Myös seuraava kirjani kertoo kuolemasta. Se kertoo välirauhanajan partiotoiminnasta Ilomantsissa, Tuupovaarassa ja Tohmajärvellä. Partiotoiminnasta on paljon kirjoja, mutta haluan tehdä vielä yhden kirjan, joka kertoo tavallisista sotamiehistä ja rajamiehistä, jotka tekivät lähipartiointia oman joukko-osaston miesten kanssa. Näistä miehistä ei ole vielä julkaistu omaa kirjaa, vaikka heidän partiot tekivät merkityksellistä työtä ennen jatkosodan alkamista.
Ristin valmistus alkoi CAD-suunnittelulla. Sen jälkeen kuvasta tein dxf tiedoston, jonka postasin toisen CAD ohjelman avulla CNC-ohjelmaksi. Ohjelma siirrettiin muistitikulla plasmaan ja plasmalla leikkattiin ristin osat, joita olivat ristin lisäksi jalusta, vahviketuet ja kynttiläalusta. Poltetut levyt koottiin MAG-hitsaamalla, sen jälkeen lasikuulapuhallus ja lopuksi pulverimaalaus. Ristin hinta on Suomalaisissa kaupoissa noin 1150 €. Itsetehtynä ristin teräsosat maksoivat noin 50 euroa, nimikilpi postin kautta tilattuna saman verran ja pulverimaalaus lienee noin 30 euroa. Elikkä itsetehtynä ristin sai tonnia halvemmalla! Ja säästön lisäksi hautausmaalla käydessä saa ihailla oman käden jälkeä.
Kuolema on surullinen asia, mutta itse olen käsitellyt kuolemaa kirjoissani jo kolme vuotta peräkkäin. Levinan miehet, Kuolema Syvärillä ja Verinen marssi, kirjat kertovat kuolemasta sota-ajan Suomessa. Myös seuraava kirjani kertoo kuolemasta. Se kertoo välirauhanajan partiotoiminnasta Ilomantsissa, Tuupovaarassa ja Tohmajärvellä. Partiotoiminnasta on paljon kirjoja, mutta haluan tehdä vielä yhden kirjan, joka kertoo tavallisista sotamiehistä ja rajamiehistä, jotka tekivät lähipartiointia oman joukko-osaston miesten kanssa. Näistä miehistä ei ole vielä julkaistu omaa kirjaa, vaikka heidän partiot tekivät merkityksellistä työtä ennen jatkosodan alkamista.
Olen syntynyt lokakuussa vuosikymmeniä sitten. Lunta oli sinä syksynä maassa 15 cm, tosin en itse sitä muista. Jotkut sanovat, että lokakuussa syntyneet ovat tasapainoisia ihmisiä (horoskooppina minulla on vaaka). Lokakuussa syntyneet haluavat tietää aina ensin, mitä tuleman pitää. Heidän kanssa on hyvä keskustella, sillä he ovat saaneet jo syntymässä sisäisen rauhan.
Omalta kohdalta en yhdy ainakaan ensimmäiseen väitteeseen. Olen vielä vanhanakin äkkinäisiin ratkaisuihin pystyvä ja nopealiikkeinen. Nuoremmatkaan eivät tahdo pysyä perässä, kun kävelemme tai vaellamme. Jälkimmäinen väite, että lokakuussa syntyneillä on sisäinen rauha pitänee paikkansa minussa. Olen sinut itseni, läheisteni ja Jumalan kanssa.
Kesällä 2017 kävin Venäjällä Äänisellä ja Aunuksen karjalassa tutustumassa siellä olevaan vanhaan rakennuskantaan. Nyt lokakuussa kävin Nurmeksessa tutustumassa vanhaan Suojärven suunnan rakennuskantaan. Äitini suku oli Suojärven Tsutsusia ja onhan meillä serkkuja Petroskoissa saakka. Tosin heidän yhteydenpito alkoi vasta 1960-luvulla, mutta silloin itärajan yli ei päässyt neuvostoliitosta Suomeen, eikä päinvastaiseen suuntaan. Yhteydenpito loppui melkein alkuunsa. Saimme tietää, että mummoni veljen Vasili Tsutsusen (s. 22.3.1875 Vegaruksessa) ja hänen vaimonsa Anna Jakoleva Kukko (s. 1880 Ägläjärvellä) lapsista osa asui Petroskoissa. Vasili muutti vuosisadan alussa venäjälle ja palasi sieltä takaisin vuonna 1918, kun Suomi oli itsenäistynyt. Hänen vaimonsa Anna oli kuollut hiukan ennen muuttoa ja hänet haudattiin venäjälle. Kirkonkirjojen mukaan kaksi tytärtä ei palannut Vasilin mukana, vaan he jäivät asumaan Venäjälle. Yksi tyttäristä oli 1960-luvulla opettajana ja toinen töissä traktoritehtaassa. Lapsien nimet, jotka jäivät Petroskoihin olivat Paraskeva Tsutsunen s. 25.06.1907 Vegaruksessa ja Jeudokia s. 28.06.1909 Vegaruksessa. Heidän lapsia asunee vielä tänäkin päivänä Petroskoissa.
Mummoni veljen, Dimitrin poika Feodor Tsutsunen s. 9.5.1904 lähti venäjälle vuonna 1932, hän lienee kuollut Stalinin vainoissa 1937 - 1938 ja hänet on mahdollisesti haudattu Deverjannojen lähelle,Red Grove metsään.
Kalevalanhovi Nurmeksessa
Bomban talo
Bomban talo on kopio Suojärven Kuikanniemellä asuneiden Bombinin veljesten talosta. Talon rakensi Suojärvelle Jegor Bombin vuonna 1855. Talossa oli 25 huonetta ja siinä asui parhaimmillaan lähes 30 ihmistä. Jegorin kuoltua talo jäi ainoalle pojalle, Dimitri Bombinille ja hänen viidelle pojalle. Taloa kaupattiin 1930-luvulla Helsingin Seurasaareen, mutta kauppa jäi toteutumatta ja talon hirret jaettiin viiden pojan kesken. Onneksi talosta saatiin tehtyä kopio Nurmekseen! Myös minun sukuni on lähtöisin samalta seudulta, Tsutsuset olivat Suojärvellä maanviljelijöinä ja kauppiaina. Mummoni veli Kuisma Tsutsunen piti ensin kauppaa Varpakylässä, myöhemmin ennen talvisotaa Hautavaarassa.
Mikko Bobinin talo Suojärven Kuikanniemellä
Mummoni Annan veljen perhe ja isomummoni Fevronia Tsutsunen jäivät talvisodan alkaessa venäläisten vangeiksi Suojärven Vegaruksessa. Isomummoni kuoli vankeuden aikana joulukuussa 1939. Alla Suojärveläisten siviilisotavankien muistokivi Nurmeksessa.
Laitan tähän loppuun muutaman valokuvakansioista löytämäni koulukuvan, josko joku tuntisi itsensä kuvista!
Alla oleva kuva on otettu syyskuussa tai lokakuun alussa vuonna 1963 Kuuksenvaaran kansakoulun yläluokan oppilaista.
Isomummoni Fevronia oli Megrin luostarin kasvatteja ja hän oli runonlaulujen ja itkuvirsien tekijä. Suojärveläinen Ogoi Määräinen sai muistopatsaan Nurmekseen, hän teki muutamia värssyjä enemmän itkuvirsiä kuin isomummoni Fevronia Tsutsunen. Isomummoni Fevronia oli Ogoin ohella yksi merkittävistä Suojärveläisistä parantajista ja tietäjistä.
Fevronia Tsutsunen, asui lapsena Megrin luostarissa, vasemmalla, oikealla
Fevronian pojan tytär Elna Tammisto Vegaruksessa
Mummoni veljen Kuisma Tsutsusen hautakivi Lieksan Ort. hautausmaalla
Kesän viimeisen mökkireissun aikana satoi ensilumen. Tässä on viimeiset kuvat mökimme rannasta 21.10.2017. Siivosimme mökin pihamaalta lehdet pois, poistimme vedet saunan padasta ja kannoimme mökin puulatikkoon puita valmiiksi kevään ensireissuja varten.
Alla oleva kuva on otettu syyskuussa tai lokakuun alussa vuonna 1963 Kuuksenvaaran kansakoulun yläluokan oppilaista.
Eturivissä olevat pojat olivat serkkujani ja osa naapureitamme. Olivat koulussa tosi velikultia. Muistan oikealla edessä olevan Arvon. Opettaja Suihko kysyi: Mikä oli Sebedeuksen poikien isän nimi? Arvo vastasi "Timo tiittele mooni!" Pojat röhähtivät nauramaan ja siitä rapsahti koko arestiporukalle muutama tunti lisää arestia. Seuraavalla viikolla sanoin Arvon veljelle Väinölle "Mitä Timo tittele mooni", josta Väinö suuttui silmittömästi ja yritti saada minut kiinni, jotta voisi antaa selkäsaunan, mutta pääsin silloin karkuun.
Yllä kuvassa Kuuksenvaaran toisen ja kolmannen luokan luokan oppilaat syksyllä 1964.
Eturivissä vasemmalta: Jouko Kettunen, Paavo Turunen, allekirjoittanut, Kari Piiroinen, tuntematon, Tarja Tahvanainen välissä, tuntematon, Salme Kettunen välissä, Pirjo Huurinainen, Teija Tanskanen, tuntematon, Leila Kettunen ja Tuula Potkonen.
Takarivit rivit vasemmalta: Veli Kyykallio, Osmo Kettunen, Kari Ahponen, Seppo Sissonen, Väinö Timoskainen, tuntematon, Esa Sissonen, Tuomo Kettunen, tuntematon, Vahersalmi, Ulla Purmonen ja opettaja Airi Suihko.
Alla kuvassa Kuuksenvaaran koulun kaikki oppilaat muistaakseni vuodelta 1965. Kuvan yläreunassa on vuonna 1953 syntyneet ja alareunassa, eli edessä, vuonna 1958 syntyneet. Allekirjoittanut on opettaja Erkki Variksen edessä. Ylärivissä ovat opettaja Airi Suihkon edessä Sissonen, Timoskainen, Kainulainen, Kyykallio, Tahvanainen, Torssonen, Kettunen, Rautiainen ja opettaja Laura Penttinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti