Enska Kettunen

Enska Kettunen

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Verinen marssi - The bloody march



Jokaisella ihmisellä pitäisi olla harrastuksia, joilla elämä saadaan rikkaammaksi. Minullakin on vuosien varrella ollut monenlaisia harrastuksia ja ne ovat vaihdelleet elämäni varrella useaan otteeseen. Rakkain harrastukseni on nykyään vaeltaminen ja viimeisten vuosien aikana olenkin joka kesä vaeltanut Lapin tuntureilla. Tarkoitus oli kesällä 2017 käydä siellä, mutta autotallin rakennuksella tipahdin selkä edellä katolta alas ja selkävaivat estävät pidemmät vaellusreissut .  Nyt syyslomalla edessä on veljen hautaansaatto, se estää syysvaelluksen.
Toinen viimeaikainen harrastukseni on kirjoittaminen. Kävin kesäkuun ja heinäkuun aikana tutustumassa syyskuun alussa julkaistun kirjani (Verinen marssi) maisemiin Iljalassa, Päljärvellä, Uomaalla, Kolatselässä, Vieljärvellä ja Kinnermässä. Periaatteenani on tutustua kirjani kirjoittamisvaiheen aikana teksteissä mainittuihin paikkoihin, jolloin kirjan tekstit tulevat mahdollisimman autenttisiksi. Samalla tavalla tutustuin taistelumaastoihin Aunuksessa ja Syvärin takana, kun olin kirjoittamassa Levinan Miehet ja Kuolema Syvärillä kirjojani. Kesän suunnitelmissa oli käydä myös Karjalan kannaksella. Heinäkuun lopussa kävimme Vepsän  kylissä Äänisen rannalla ja Petroskoissa. 
Verinen marssi kirjan voit ostaa seuraavista verkkokaupoista (Linkki):

Verinen marssi kirjasta voit ostaa E-kirjan syyskuun puolivälin jälkeen!
Verinen marssi -niminen kirja kertoo JR 9 joukkojen liikekannallepanosta kesäkuussa 1941, sekä hyökkäysvaiheen tapahtumista heinäkuun - syyskuun välisenä aikana. Kirja on valmis ja se on myynnissä nettikirjakaupoissa. E-kirjan saa  alle 10 eurolla ja paperinen kirja maksanee noin 15 - 17 euroa. 

Alapuolella olevat tekstit ja kuvat kertovat kirjassa mainituista paikoista. En ole sodan ihailija, vaikka kirjoitan sodasta. Isäni joutui olemaan sodassa 1939 - 1944 välisen ajan ja sen me lapset huomasimme 1950-1960 luvuilla. Isämme oli ankara meitä lapsia kohtaan. Se johtui pääosin sodasta ja sen jättämistä haavoista sisimpään. Kirjoittamisen yksi tehtävä oli selvittää, miltä tuntui olla sodassa, viisi vuotta jokapäiväisessä kuoleman pelossa. Kävin kolmen vuoden aikana useaan kertaan tutustumassa isäni sodanaikaisilla taistelupaikoilla. Tiedän nyt kirjoittamistyön jälkeen, että sota ei lopu siihen kun aseet vaikenevat. Sota jatkuu seuraavaan sukupolveen saakka!

Kirjassa on kerrottu mm. Pälkjärvellä, Iljalan hautausmaalle 12. heinäkuuta tapahtuneen hyökkäyksen vaiheita ja siellä 1700-luvulla rakennetun kellotapulin ja sinne pesiytyneen vihollisosaston tuhoaminen, Kirkkolahden taistelut 15. - 16. heinäkuuta (kaatui yli 50 suomalaista) ja Rättimäen valtaustaistelu 21. heinäkuuta (kaatui viisi ilomantsilaista ja haavoittui 24 ilomantsilaista, joista yksi oli enoni Vihtori Purmonen), Sortavalan valtaustaistelun tapahtumia, joukkojen etenemisestä marssien Uomaalle, Käsnäselkään, Kolatselkään, Vieljärvelle, Kinnermaan, Pannilaan ja Varloihin sekä siitä eteenpäin taistelut Nirkan ja Kaskanan kylissä, pääasiassa ilomantsilaisten ja enolaisten miesten kertomana. Ajoin autolla heinäkuussa 2017 Sortavalasta Kinnermaan katsomaan kirjassa kerrottujen kylien tämänhetkisen tilanteen ja rakennuskannan. Osa kylistä on muuttunut paljon, mutta esim. Kolatselkä, Jyrgilitsa, Pannila ja Kinnerma ovat vielä lähes samanlaisia, kuin ne olivat syksyllä 1941. Vieljärven keskusta on mielestäni muuttunut eniten ja ehkä huonompaan suuntaan! 
Uomaan ja Käsnäselän kylissä ei ole enää suomalaistaloja. Uomaan hautausmaa löytyy Uomaan entiseen kylään menevän tien varrelta. Uomaalla on hautausmaan takana joen varressa Venäläisten lomapaikka. 
Tie Jyrgilitsaan ja Pannilaan ovat aika heikossa kunnossa. Kinnerman kylässä kannattaa turistien käydä, siellä kylä on lähes samassa kunnossa, kuin se oli vuonna 1941! Lisäksi siellä on kahvila ja myös kotimajoitustakin on saatavilla. Alempana löytyy edellä mainittujen kylien kuvia vuodelta 1941 ja 2017.

Kävin kesällä 2017 7.divisioonan hyökkäysreitin (10.7.1941 - 8.9.1941) läpi. Alla kuvia matkan varrelta.

7. divisioona sai hyökkäyskäskyn 10.7.1941 kello 10.15, yllä ote päiväkirjasta
Pälkjärven sankarihautausmaa on Sortavalaan johtavan tien varrella, kuva on otettu 18. kesäkuuta 2017. Sankarihautausmaa on metsän sisässä, mutta muistelupaikka on kunnostettu Värtsilän ja Sortavalan välisen tien viereen.


Pälkjärven kirkko oli rakennettu vuonna 1869, mutta se oli purettu välirauhan aikana vuosina 1940 - 1941 Neuvostoliiton toimesta. Kirkon paikka on Sortavalaan menevän tien pohjoispuolella, lähellä Osuuskaupan raunioita. Käännyt Hytinvaaralle johtavalle "huonolle" tielle, jonka pohjoispuolelta löydät kummulta kirkon rappuset. Alla olevat mustavalkokuvat ovat SA-kuvia.
Pälkjärven kirkon paikan löydät läheltä sankarihautausmaata, sieltä löytyvät kirkon rappuset (62°3'13"P, 30°41'29"IYläkuvassa on kirkon raunioiden takana mahdollisesti Pappila ja Armas Sorsan talo tai  Iljalan ylähovin rakennuksia. Pälkjärven pappilan rakennus näkyi 1995 vielä hyvin Värtsilään johtavalle tielle, mutta tien oikaisun jälkeen pappilan rauniot jäivät kauemmaksi tiestä, mutta ovat muutaman sadan metrin päässä ILjalan sankarihautausmaalta Värtsilän suuntaan, mäen päällä. Alla olevista kartoista näet rakennusten paikat. Jos olet menossa tutustumaan Iljalaan (nykyisin Partala), alue on rajavyöhykealuetta ja tarvitset vyöhykeluvan, jonka voit tilata Värtsilästä "tyttöjen kaupasta". Rajavyöhykelupaa joutuu odottamaan kuukausia, viimeksi minulla meni lähes puoli vuotta luvan hakemisesta, sen saamiseen.
 Pälkjärven pappila, alla Yhteishyvän kaupparakennus

 Iljalan ja Pälkjärven alueen kartat

Iljalan tienhaaramaaston taisteluiden 12.7.1941 vihollistappioiden määrästä saatuja tietoja: 
Alla kuva Iljalan tienhaaramaastosta
Iljalan tieristeyksen hautausmaa kesällä 1941 ja 18. kesäkuuta 2017. Kellotapuli oli kuvan oikeassa kulmassa hautausmaan oikealla sivulla. Eräissä historiantiedoissa mainitaan kellotornin tuhoutuneen tykistön tulesta, mutta se sytytettiin isäni komppanian miesten toimesta tuleen ja näin saatiin tornissa ollut venäläinen konekivääri vaiennettua. Nykyään hautausmaalla on sekä Suomalaisia, että Venäläisiä vainajia.  Hyökkäyksen Iljalan tienhaaraan toteutti 7.divisioona, jonka komentajana oli eversti Svensson, I/JR 9 komentajana kapteeni Marttinen, II/JR9 komentajana majuri Aarnio ja III/JR9 komentajana majuri Enberg.  Hyökkäystä oli tukemassa JR 51 joukot komentajanaan eversti Sainio sekä JR 30 joukot komentajana everstiluutnantti Ruotsalo.





Ylimmässä kuvassa Iljalassa oli Osuuskaupan kauppatalo syksyllä 1939, keskimmäisen kuvan talon paikalla Iljalassa oli seurakuntatalo syksyllä 1939 ja alimmassa kuvassa Iljalassa oli syksyllä 1939 kunnantalo.
Alakuvissa Suomen sodan eli vuosien 1808 - 09 Venäjän ja Ruotsin välisen sodan muistomerkki 18.6.2017 ja 16.7.1941. Muistomerkki on Hiekkalahden kohdalla, Iljalasta Sortavalan suuntaan noin kilometri ja tien oikealla puolella.




Yläkuvissa on Rättimäki.
Ruskealassa 18.6.2017. Laajan Rättimäen huipulle hyökkäsi 21.7.1941 (setäni ja enoni komppaniat) 8. ja 10./JR 9 ja hyökkäyksessä kaatui viisi ilomantsilaista miestä. Samassa taistelussa haavoittui 24 ilomantsilaista sotilasta. Rättimäen taisteluun osallistuneetsa II/JR 37 eli Ratian joukoista pääosa pakeni ennen hyökkäystä. JR 9 kahdeksas ja kymmenes komppania joutuivat hyökkäämään lähes yksin Rättimäen päällä olevaa linnoittautunutta vihollista vastaan. Hyökkäyksessä kaatui myös luutnantti Juha Muttonen, joka johti hyökkäystä Rättimäelle.  
Kirjassani Verinen marssi kerrotaan Sortavalan valtauksesta ja sen etenemisestä kohti vanhaa rajaa. Etenemisen aikana miehet kapinoivat ja osasyynä kapinointeihin oli usean päivän ajan kestänyt kaatosade, joka kasteli tiet lähes kulkukelvottomiksi. Lisäksi haittaa oli koleasta säästä. Muutamia ilomantsilaisia ja liperiläisiä miehiä kieltäytyi ylittämästä vanhaa rajaa Käsnäselässä. 
Yllä olevan tekstin on eräs 7/JR 9 sotilas kirjoittanut muistiin 28.8.1941
Kirjani VErinen marssi viimeistelyvaiheessa kävin katsomassa JR 9 marssireitin Sortavalasta Kinnermäelle saakka. Nykyään tiet ovat onneksi hyväkuntoisia, ja pääsimme käymään Ilomantsista Kinnermäelle yhden päivän reissulla. Sää oli Ilomantsissa sateinen, mutta Kinnermäessä oli lämpöä 27 astetta.
Uomaalla JR 9 joukkojen kolmannesta pataljoonasta osa kieltäytyi ylittämästä vanhaa rajaa.
Kuvassa Uomaan hautausmaan muistomerkit. Hautausmaan vieressä oli aiemmin Tsasouna ja Rukoushuone.
Uomaalla asui ennen sotia noin 500 asukasta vanhoissa hirsitaloissa. Talot olivat rakennettu Kolatselän kylän talojen tyylisiksi. Varmaan osa asukkaista oli tullut naimakaupan kautta venäjältä Suomeen? Talvisodan alussa kylän talot poltettiin, ettei ne jäisi vihollisille. Hautausmaan takana, Rajalammen vieressä oli ortodoksinen tsasouna ja rukoushuone. Uomaalla oli kolmeopettajainen kansakoulu, joka sijaitsi kartassa näkyvän lipun kohdalla. Kylässä oli kaksi kauppaa, joista toinen oli koulun vastapäätä, tien Laatokan puolella. Uomalla oli metsänvartijan talo, Rajavartiosto ja aiemmin tervatehdas Syskyjärven rannalla. Uomaa kuului Impilahden pitäjään ja sen ortodoksinen seurakunta kuului vuodesta 1925 lähtien Pitkärannan seurakuntaan. Idässä Salmin pitäjän raja oli Uuksunjoessa. Uomaalta oli vanhalle rajalle 20 kilometriä Känäselän kylän kautta. Nykyään vanha raja löytyy alla olevan kartan kohdasta. 


 Uomasoja kesällä 2017, alakuvassa silta Uomasojan yli, jonka takana oli aiemmin Uomaan pääkylä

 Uomaan kylä jatkosodan alussa 1941. SA-kuva.

Uomasoja keväällä 1940, Uomasojan takana  Uomaan pääkylä. SA-kuva
Uomasoja kevättalvella 1944. SA-kuva


Käsnäselkä oli lähin kylä Neuvostoliiton rajalla. Kylässä oli syksyllä 1939 noin 700 asukasta, kansakoulu, posti, kolme kauppaa, Seurojentalo ja kaksi rukoushuonetta. Käsnäselän kylän ympärillä oli laajat salomaat, joissa oli paljon tukkikämppiä, joissa asui paljon tukkilaisia. Talvisodan syttyessä, vain osa kylän taloista poltettiin, koska venäläiset tulivat yllättäin kylään. Käsnäselän ja Kolatselän välissä on vanha rajalinja. Käsnäselän kylän niemessä olevalla hautausmaalla on paljon hautakiviä, mutta tsasouna on tuhoutunut. Käsnäselkä siirtyi ennen sotia Salmin pitäjään, mutta 1800-luvulla se oli Impilahden pitäjää.

Alakuvissa  maisemia vuosilta 1941 ja 1942 (SA-kuvat sekä kuvia kesältä 2017)
Käsnäselän kylä kesällä 1942 SA-kuva
Suomen ja Neuvostoliiton raja kesällä 1941 Käsnäselästä itään. Alakuvissa sama paikka 2017.



Kolatselässä suomalaisjoukot pitivät taukoa  ja jatkoivat sieltä Palalahden kautta Vieljärvelle.
Kolatselän kylä heinäkuu 2017




 Kolatselän kylää 2017
Alakuvissa Kolatselkää kesällä 1941




Alla sama paikka kesällä 2017 

JR 9 marssi syyskuussa vuonna 1941 jatkui Kolatselästä Palalahden kautta Vieljärvelle, jossa seitsemäs divisioona lepäsi kolme päivää. Vanha tie Palalahdesta eteenpäin on mutkainen ja huonokuntoinen. Yritimme ajaa sitä autolla, mutta tavallisella henkilöautolla ajaminen oli vaikeaa.
Vieljärven kylä oli laaja jo vuonna 1941. Vanhoja taloja on kylässä säilynyt varsin vähän, jos niiden määrää verrataan Kolatselkään ja Kinnermäkeen. Vieljärven kylän rakennuskanta on nykyään sekavan oloinen, siellä on eri vuosikymmenillä rakennettuja taloja vierekkäin. Vieljärven kylä on järven rannalla ja maasto kylän alueella on mäkistä, kuten Aunuksen alueella yleensä.

Alla SA-kuvassa olevan talon oikealla puolella on nykyään kirkkorakennus

Matkamme jatkui Vieljärveltä JR 9 marssireittiä seuraten Kinnermäkeen, joka oli vuonna 1941 lähes samanlainen kuin nykyään. Kylässä on 17 kpl 1800 - 1900 lukujen taitteessa rakennettua hirsitaloa, jotka on suojeltu Karjalan Tasavallan toimesta. Alla kuvia Kinnermäestä  vuosilta 1941 ja 2017. Heinäkuussa 2017 Kinnermäen kahvilassa kaksi nuorta neitoa palveli meitä "puhtaalla" Suomen kielellä. Toinen oli suomalainen ja toisen vanhemmat olivat Kinnermäen kylästä kotoisin. 


Kuva tsasounan tornista vuosina 1941 ja 2017


 Kuva tsasounan eteisestä eri vuosisatoina 

 Kinnermäen 1700-luvulla rakennettu Smoleskin jumalanäidin tsasouna kesällä 1941.

Kinnermäen kylään suomalaiset saapuivat syyskesällä 1941. Kylän asukkaita venäläiset eivät evakoineen, vaan he jäivät asumaan omaan kotikyläänsä. Kylässä suomalaiset sotilaat majoittuivat kylien taloihin ja aittoihin, mutta pääosa sotilaista oli syksyn 1941 aikana ohikulkumatkalla ja he majoittuivat telttoihin. Miehityksen aikana kyläläiset saivat muutaman hehtaarin peltoa omaan käyttöön ja he saivat pitää lehmää ja hevosta. Ostokorteilla kyläläiset saivat ostaa Vakon kaupoista elintarvikkeita, mm. sokeria ja margariinia. Kylä jäi sodan aikana polttamatta, koska sotatoimet kylän alueella olivat vähäisiä. JR 35 ja JR 60 etenivät vanhan rajan yli Käsnäselässä 13. heinäkuuta, valtasivat Palalahden 20. heinäkuuta ja Vieljärven kylän 21. heinäkuuta 1941. Vieljärven seuduilla taistelut olivat kiivaita, Kinnermäen alueella oli hiljaisempaa, koska se ei ollut pääteiden varressa. Kinnermäki jäi suomalaisjoukkojen haltuun elokuussa 1941 ja siellä oli suomalaisia heinäkuuhun 1944 saakka.

Tsasounan takana sijaitseva vanha talo vuonna 1941 ja 2017



Alla lisää kuvia Kinnermäen kylästä








Eräässä tuvassa oli perinteinen Aunukselainen uuni. Uunin päälle mahtuu yksi henkilö nukkumaan ja uunin peräseinä lämmittää takana olevan makuuhuoneen.
Oven vieressä oli vanha käsien pesuupaikka ja käspaikka.
Pirtin nurkassa oli ikoninurkkaus, jossa oli ikoni, lampukka ja käspaikka
Samovaari

Kinnermäestä Martti Haavio kertoi seuraavaa:  Pienen karjalaiskylän vähäinen tšasouna kätkeytyy tuuhean kuusikon keskeen, vartijoina ympärillään puhdastyyliset talot ja aitat, hienonurmiset kujat ja asutuksen vakiintunut rauha. 
Kinnermäen tsasouna on rakennettu 1700-luvulla ja vielä 2000-luvulla tsasouna uhmaa aikaa ylväänä kylän keskellä.





Verinen marssi ilmestyy syksyllä 2017 ja sieltä voi lukea kesän ja syksyn JR 9 miesten etenemisestä Tohmajärveltä aina Kaskanan kylään saakka! Alla kuvakooste JR 9 etenemistien kylistä Nirkan kylästä aina Syvärille saakka 11.9.1941 - 6.10.1941.
Nirkan kylään hyökättiin 12. - 13.9.1941
JR 9 eteni Nirkan taistelujen jälkeen Pyhäjärven ja Simaniston 13. - 15.9.1941 kyliin SA-kuva
Simanistosta joukot etenivät kohti Kaskanaa ja tämän puron varrella ollut motti saatiin avattua 14.9.1941 SA-kuva
Kaskanan parakkikylän JR 9 joukot valtasivat 14. syyskuuta 1941 SA-kuva
Kaskanasta JR 9, JR 51 ja JR 30 etenivät Tarsepoliin 22.9.1941 SA-kuva
 Latvan asemanseutu ja Sarrin kylä vallattiin 22. - 25. syyskuuta 1941 SA-kuvat


 Latvan kylän kuvia SA-kuvat



JR 9 joukot jatkoivat syyskuun lopussa etenemistä siten, että toinen pataljoona (isäni oli pataljoonan konekiväärikomppaniassa), eteni Tervaojan kautta Orzegan asemalle ja sieltä Äänisen rantatietä etelään, kohti Syväriä. Ensimmäinen ja kolmas pataljoona etenivät Latva asemalta ensi Petäjäselän vepsäläiskylään.

Petäjäselän kylä oli teiden solmukohta, josta Laguksen osasto vahvistettuna Hynnisen JP 3 joukoilla jatkoivat etenemistä 24.9.1941 kohti Petroskoita ja JR 9, JR 51 ja JR 30 puolestaan etenivät Äänisen rantatietä kohti Syväriä. Kylässä kaatui 30 suomalaista ja yksi Laguksen tankki tuhoutui hyökkäyksen aikana 24.9.1941. SA-kuvat Petäjäselästä talvella 1942
 Kuvia Petäjäselästä heinäkuun lopussa 2017




 JR 9 joukot etenivät Kapteeni Keinosen Polkupyöräkomppanian PPK:n kantapäillä 1. - 4.10.1941 kohti Syväriä, Soksun, Vehkaojan, Soutjärven, Ruoppaojan, Himjoen ja Kallion kylien kautta ja saapuivat Voznesenjaan 4. - 5.10.1941.

Sohksan kylä talvella 1943 SA-kuva

Vehkaojan kirkko talvella 1943 SA-kuva

 Soutjärven keskustaa kesällä 1942 SA-kuva




Vepsäläisateria Soutjärvellä. Ateriaan kuului alkupalana juureskeitto ja pääruokana piirakat, perunamuusi ja jauhenlihapihvi. Ruoan hinta oli 600 ruplaa.


Soutjärveä kesällä 2017
 Soutjärven keskustan kirkko talvella 1942 SA-kuva
 Melkinin talo talvella 1942 (Nykyään toimii museona) SA-kuva

Soutjärven Metsäntaka kylää kesällä 1942 SA-kuvat


 Ruoppaojan rantaa talvella ja kesällä 1942 SA-kuva

Ruoppaojan rantaa kesällä 1943. Ruoppaojan 28. kenttäsairaala oli kuvasta vasemmalle 500 metrin päässä. SA-kuva

Ruoppaojalle perustettiin talvella 1941 - 1942 14. kenttäsairaala, joka vaihdettiin tammikuussa 1942 28. kenttäsairaalan kanssa. Kenttäsairaala toimi 7. divisioonan sairaalana. Alakuvassa kenttäsairaalan  A ja B osastot, sekä lepokoti. Takana näkyvä "kallio" näkyy myös yllä olevassa värikuvassa!
Ruoppaojalla toi myös muita 7. divisioonan huoltoyksiköitä.
Himjoen kirkon kuvia kesällä 2017



JR 9 ja JR 51 joukkojen piti ylittää Syväri aamuyön tunteina 5.10.1941, mutta miehet kieltäytyivät ylittämästä ja ylitys siirrettiin iltaan. Kun miehet edelleen jatkoivat kieltäytymistä, perustettiin kuulustelupaikat ja kaikki kieltäytyneet kuulusteltiin ja osa miehistä riisuttiin aseista ja heidät siirrettiin taaksepäin Bokatsevan mäelle. Kun divisioonan komentaja sai tarpeellisen määrän vapaaehtoisia, ylitettiin Syväri 6.10.1941 iltapäivällä alla olevien kuvien kohdalta (Voznesenjasta 2 kilometriä Syvärin kaupunkiin päin) Sa-kuvat
Lisää JR 9 joukkojen toiminnasta Syvärin takana löydät aiemmista blogeistani mm. Levina keväällä 1941 sekä Levinan miehet ja Kuolema Syvärillä kirjoistani.


Alla kuvia Äänisen matkalta heinäkuussa 2017
 Äänisen rantaa aamulla kello 4.35



 Krasnyi Bor (Stalinin joukot tappoivat tänne yli 1 000 suomalaista ja suomen sukuisia)



 Soutjärven museo




Karelian Gornitsa ravintola
Kinnermäestä Martti Haavio kertoi seuraavaa:  Pienen karjalaiskylän vähäinen tšasouna kätkeytyy tuuhean kuusikon keskeen, vartijoina ympärillään puhdastyyliset talot ja aitat, hienonurmiset kujat ja asutuksen vakiintunut rauha. Kinnermäen tsasouna on rakennettu 1700-luvulla ja vielä 2000-luvulla tsasouna uhmaa aikaa ylväänä kylän keskellä.



Nyt kun olet lukenut ja tutustunut tähän artikkeliin. Kerron, että seuraava kirjani ilmestyy vuoden päästä syksyllä 2018. Se käsittelee kesän 1941 partioreissuja Karjalan armeijan vastuualueella. Näistä ennen jatkosotaa tehdyistä partiomatkoista on varsin vähän kirjoiteltu, joten olen jo kirjoitusprosessin alkuvaiheessa olen itse saanut varsin paljon uutta tietoa näistä partioista. Partiomatkoja tekivät molemmat osapuolet, Neuvostoliitto ja Suomi kesäkuust 1941 alkaen. Ensin partiossa oli vain muutama henki, mutta heinäkuun alussa osastojen koko kasvoi jo lähes komppaanian kokoisiksi partioiksi. Samalla tappiot kasvoivat molemmilla puolilla merkittäviksi.

Sodan jälkeen 1950-luvulla Neuvostoliitto lähetti kymmeniä partioita Suomen puolelle lähes joka vuosi. Muistan yhden Neuvostopartion miehen vuodelta 1962. Hän oli liikkeellä kotikylässämme polkupyörällä. Pyörän rengas oli puhki ja ruoat lopussa. Hän tuli eräänä kesäpäivänä kyläkauppaan ja osti ruokatarpeita ja polkupyörän renkaan. Kauppias sanoi minulle, että elä virka kellekkään mitään, tämä mies on niitä desantteja. Mies teki ostokset, vaihtoi kaupan pihassa uuden renkaan polkupyöräänsä ja lähti ajamaan rajaa kohti. Hän ei puhunut kaupassa sanaakaan. Ostokset hän näytti käsillä ja rahaa miehellä oli runsaasti kukkarossa. 
Näitä dersantteja on myös tänään 2017 Suomessa ja todella paljon. Nykyään he ajelevat suurilla maastoautoilla ja käteistä rahaa näillä desanteilla on mukana kymmeniä tuhansia euroja. Osa näistä desanteista asuu täällä Suomessa pysyvästi, osa käy välillä kotimaassaan venäjällä. En vain ymmärrä, mitä he täältä etsivät? Suomen kansa on rauhaa rakastava kansa, joka ei halua rettelöidä kenenkään kanssa!  

Hyvää syksyä 2017! 


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti