Pakkasaamu Erämaajärvellä - Winter morning at the lake

Nousin aamulla aikaisin, ennen auringon nousua. Tähdet tuikkivat taivaalla ja pakkasta oli ulkona toistakymmentä astetta. Aamupalan jälkeen lähdin ajamaan kohti tuttua erämaajärveä. Saavun järven rantaan menevän polun päähän, josta jatkan matkaa kävelemällä polkua rantaan päin. Matkalla huomaan yöllä tai aamulla polulle ilmestyneet yksinäisen suden jäljet. Seuraan jälkiä jonkun aikaa, sillä mielessä heräsi toive päästä kuvaamaan sutta.

Muutamaa vuotta aiemmin olin eräänä iltana hiihtämässä saman järven toisessa päässä, kun kaksi hukkaa tuli kaukana edessäpäin minua vastaan. Sudet häipyivät metsän kätköihin. Hiihdin varmuuden vuoksi katsomaan, olivatko ne todella susia. Löysin ladunvarresta uros- ja naarassuden jäljet, jotka johtivat metsäsaarekkeeseen. Pian alkoi susien ulvontaa kuulua hiihtoreitin varresta. Ulvonta oli todella mahtavaa kuultavaa, mutta päätin palata takaisin autolle. Yksinäinen ihminen tuntee pienuutensa susilauman ulvoessa hämärtyvässä illassa. Suden ulvonta kuului koko paluumatkan muutaman sadan metrin päässä hiihtoladusta. Lähimmillään olen kohdannut suden noin viiden metrin päässä vuoden 1974 syksyllä. Naarassusi katosi heti kohtaamisen jälkeen läheisen metsän kätköihin. Vuonna 1966 olimme serkkupoikien kanssa kävelemässä kirkonkylältä kohti Kuuksenvaaraa, kun susi tuli metsästä meidän taakse. Se seurasi meitä kotiin saakka. Susi käveli meidän perässä 10 - 20 metrin päässä, meidän pysähtyessä se se pysähtyi samaan aikaan.   Viimeksi tänä syksynä näin suden ylittävän tien valtakunnan rajalla, Öllölän kylän lähellä.

Syksyn aikana on suden salametsästyksestä riittänyt puhetta. Susien pantaseurannasta on seurannut lieveilmiönä pannoitettujen susien metsästysepäilyt. Muutama pantasusi on kadonnut talven aikana ja katoaminen on merkki suden kuolemasta. Mielestäni susien pantaseurannan julkinen jakelu nettisivustolla pitäisi lopettaa! Metsästäjiä on epäilty järjestelmällisestä suden metsästyksestä. Tiedän, että meissä metsästäjissä on useita suden vihaajia. Sutta metsästetään salaa ympäri maata, mutta myös venäjän puoleisessa Karjalassa. Muutamia vuosia siten löysin yhden suden kuolleena metsästä. Korpit olivat aterioineet siinä parisen viikkoa, joten kuolinsyy jäi tuntematomaksi. Viime syksynä löysin yhden suden etujalan. Susi tuli naapurikylään päivää aiemmin ja luulen sen katkaiseen jalkansa ansaraudoissa. Samana syksynä olin vaeltamassa erään kylän takana, kun näin neljän hengen miesporukan metsällä. He sanoivat metsästävänsä kettua. Olihan se mahdollista, mutta jäljistä päätellen käynnissä saattoi olla myös sudenmetsästys? Metsässä ja sivutien varressa oli aikuisen suden jälkiä? Hyväksyn luvallisen sudenmetsästyksen, jos kysymyksessä on ns. häirikkösusi. Usein kylien ulkopuolella liikkuu normaaleja susiyksilöitä, joista ei ole harmia ihmisille tai kotieläimille. Oman asuinpaikkani lähistöllä käy kulkususia lähes joka vuosi. Kun koiralla on hyvä ja tukeva häkki, niin sudesta ei ole vaaraa koiralle. Toivon, että nämä suden salametsästäjät alkaisivat ajatella aikuismaisesti. He ovat jääneet ajatusmaailmassa 1950-60 tasolle. Silloin susia oli paljon ja niitä metsästettiin luvan kanssa. Mielestäni suden salametsästys ei kuulu nykyaikaan ja normaalin metsästäjän / ihmisen elämään. Susien määrä on kuitenkin huomattavasti alhaisempi nyt kuin 1960-luvulla.

Jatkan matkaa järven rantaan, joka oli jäätynyt muutamaa viikkoa aiemmin. Järven jäällä kävellessä, jäät alkoivat rutista ja naukua allani. Siirryn varmuuden vuoksi lähemmäksi rantaa. Hetken päästä yksinäinen teerikukko pyrähtää rantapusikosta lentoon räpyttäen siipiä voimakkaasti. Mikähän sen pelästytti lentoon? 

Ranta nousee jyrkästi ylös. Rinteessä kasvaa pääasiassa 70 - 80 vuotuisia mäntyjä. Rannan läheisyydessä kasvaa siellä täällä koivua, katajaa sekä  tervaleppää, jotka kaikki ovat tälle eramaajärvelle tyypillisiä puulajeja. Rinteessä on paljon jäkälien peittämiä kiviä. Rinteen päällä on ikiaikainen kävelypolku, jota pitkin esi-isämme ovat kävelleet jo viime vuosisadalla. Nyt rinteessä on ohut lumipeite.

 Järven jää on lumeton. Jään paksuus oli 5 - 10 cm. Normaalisti sen paksuinen jää kestää ihmisen painon, mutta nyt se narisee ja paukkaa. Joissakin paikoissa näkyy pohjakasvusto ohuen jään läpi.

Jatkan kävelyä rannan tuntumassa ja lopulta rohkean ylittää järven lahden toiselle puolelle, jonne auringon säteet ensimmäisenä alkaa paistaa auringon noustessa taivaan rannan takaa. Muistan lapsuuden aikoja, kun syysjäissä uimme monta kertaa. Nykyään olen jäällemenon suhteen varovaisempi. Jäälle mennään vasta kun se on tarpeeksi paksua.  

Auringon nousua odotellessa kuljeksin tuttua järveselkää pitkin ja katselen kaunista Suomen talviluontoa. Minusta talvi on sopiva ajankohta tutustua järvialueiden rantamilijöön. Järven jäällä on helpompi liikkua.

Jäällä kävellessä takanani kuuluu kova jään paukahdus ja heti sen perään jäärailo ilmestyy tulojäljille. Pian jäälakeudelta alkaa kuulua mahtavaa jäiden syyssoittoa. Muistelin lapsuuden syksyjä, jolloin jäät paukkoivat ja ulisivat monta päivää. Syysjää paukkuu bassomaisen kumeasti ja jään halkeaminen aiheuttaa ujeltavan äänen. Kevätjäät kumisevat vähemmän, ne helisevät kuin pienet kellot jäiden lähdön hetkellä.

Odottelen auringon nousua järven takaisen metsän rajasta. Auringon noustessa jäälakeudelle viriää tuuli. Tuuli tekee ilmasta kylmemmän oloisen. Pian käsiä, kasvoja ja jalkoja alkaa paleltaa. On aika lähteä paluumatkalle. Paluumatkalla pistäydyn katsomassa vanhaa hirsistä aittarakennusta, jonka ikkunoihin pakkanen on kuvioinut jääkukkia. Vanhan aitan alahirret ja nurkkasalvokset olivat ohuen kuuran peitossa.

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille!

Joulun aikaan säät lämpenivät plussan puolelle. Vettä satoi useita päiviä peräkkäin. Lumet sulivat pois maasta, mutta järvien jäät säilyivät vahvoina ja kestävinä. Vettä tuli kuitenkin jäiden päälle useita senttejä. Jää alkoi painua runsaan veden alla. Rantajäät nousivat ylös veden painaessa järven keskellä olevaa jäälauttaa alaspäin.. 

Tyttäreni oli kuvaamassa vuoden viimeisiä järvimaisemakuvia. Niemen takaa ryntäsi kovaa vauhtia loikkien hätääntynyt  jänis. Tassut liukuivat sivuttain ja vesi roiskui jäniksen loikkiessa pitkin järven selkää.

 Hetken päästä jänistä seurasi kuono maata viiltäen vanha beagleuros. Jään päällä oleva vesi ei tuntunut haittaavan sen menoa ja hajuaistia. Beaglen saapuessa suuren vesilammikon laitaan, se alkoi kiertää kehää. Jäniksen haju oli kadonnut vesimassan sekaan. 

Jänis oli sillä hetkellä menossa kaukana järven selällä. Vauhti oli huimaa ja vesi roiskui jäniksen sivulla sen viilettäessä järvenselkää eteenpäin. Näytti siltä, että metsästysseurue jäi tänään ilman saalista. 

Iltapäivällä seudun järville saapuu erämaanrauha. Aamulla järvenselällä olleet kalastajat ja jänismetsällä ollut seurue poistuvat maisemasta. Vesisade loppuu ja kuiva länsituuli pyyhkii järven pintaa. Vanha vuosi on päättymässä ja uusi vuosi kohta alkamassa. Tuulen suunta kääntyy pohjoiseen ja sää alkaa hiljalleen pakastua.