Tänään lauantaina 30.11.2013 on talvisodan syttymisestä kulunut tasan 74-vuotta. Tuona kohtalon päivänä neuvostojoukot hyökkäsivät yli itärajan ja kymmenet tuhannet rajan asukkaat joutuivat lähtemään evakkoon. Talvisota kesti 105 päivää ja suomi menetti sodassa suuren osan karjalaa, Suomenlahden saaristot ja monia muita itärajan pinnan kyliä etelästä pohjoiseen saakka. Kotikuntani Ilomantsin itäosan kylät jäivät rajan taakse. Isäni kotikylä Kuolismaa ja äitini kotikylä Melaselkä jäivät rajan väärälle puolelle ja kylien talot paloivat maan tasalle 3. - 5.12.1939. Talvisodassa maatamme puolustaneista sotilaista menetti henkensä 23 157sotilasta ja noin 1 000 siviiliä. Jatkosodassa vuosina 1941 - 1944 kaatui n. 65 000 sotilasta ja 1 500 siviiliä. Muistamme heitä kaikkia itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta sankarihaudoilla. Sotaveteraaneja on elossa n. 35 000 ja sotainvalidejä on vielä elossa n. 5 000. Saamme olla kiitollisia sodassa kaatuneille, haavoittuneille ja myös sodassa henkiin jääneille synnyinmaatamme puolustaneille sotaveteraaneille. Setäni kaatui jatkosodan ensimmäisenä sotatalvena ja isäni haavoittui kesällä 1942. Isäni ei puhunut sodan tapahtumista sanaakaan meille lapsille. Hän menetti talvisodan ensimmäisinä päivinä kotinsa, toimi talvisodassa Ilomantsissa Taivallammella ja Oinassalmen rintamalla. Jatkosodassa isäni taisteli Syvärin takana Ostassa. Sodan jälkeen kaikki oli elämässä rakennettava tyhjästä. Hänelle ja muille sodan veteraaneillle sota oli sekä fyysisesti, että henkisesti "maanpäällinen helvetti". Sota-ajan rankat kokemukset ja sodanjälkeinen kiivas rakennusvaihe vei isäni ja hänen veljet parhaassa työiässä tuonilmaisiin. Me sodan jälkeen syntyneet sukupolvet olemme myös saaneet kokea elämässämme isiemme sota-ajan kolhut omassa lapsuudessamme. Mutta kaikista lapsuuden kokemuksista huolimatta, saamme olla ylpeitä ja kiitollisia isiemme suuresta panoksesta maamme itsenäisyyden säilymisen puolesta.
Oi, Suomi synnyinmaa,
suo helmallas sun poikasi
onnellisena nukahtaa,
kun hän henkensä halvan
sulle antanut on!
Ei muuta kunniaa kuin
kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa,
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.
Luminen sankarihautausmaa lauantaina 30.11.2013. Alla sama paikka kesällä 1941 SA-kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti