Viipuri, Tali ja Ihantala

Heinäkuun alussa tein matkan Viipuriin, "Karjalaisten kaupunkiin". Tämä oli toinen kerta, kun pääsin käymään Suomalaisten rakentamassa Viipurin kaupungissa. Kaupunki oli Suomen aikana, ennen vuotta 1940, maamme suurimpia kaupunkeja. Kaupungissa asui silloin lähes 90 0000 asukasta. Kaupunki oli kuuluisa kansainvälinen kauppakaupunki ja se oli laajenemassa nopeaa tahtia maamme toiseksi suurimmaksi kaupungiksi.

Viipurin linna

Viipurin kaupungin suomalaisten rakentamia taloja on vielä asumiskäytössä kymmeniä, vaikka jatkosodan lopussa venäläiset tuhosivatkin pääosan kaupungin taloista. Nyt siellä on kymmeniä 1970-luvun neuvostoaikaisia kerrostaloja, jotka ovat "kauhean" näköisiä. Onneksi sinne on rakenteilla uusia taloja, jotka miellyttävät paremmin sekä asukkaita, että turisteja. Kadut ovat siellä kuitenkin vanhoja ja paljon on vielä mukulakivisiä katuja. Muutamia katuja oli remontissa ja ne saadaan kesän aikana kuntoon.

 Viipurin pyöreä torni

Kävin katsomassa Viipurin pyöreää tornia eli Pässinlinnaa ja sen ravintolaa. Torni valmistui vuonna 1550 ja sitä käytettiin tykkitornina. Vuonna 1923 se muutettiin kahvilaksi.  Siellä oli muutamissa pöydissä "mafian näköistä porukkaa" joten katsoin parhaaksi käydä kahvittelemassa torin vieressä olevassa kahvilassa. Pyöreän tornin asiakasmäärä ei näyttänyt olevan suuri. Ravintolan "erikoisesta" hinnoittelusta ja palvelusta on kiirinyt viesti ainakin suomalaisturisteille. 

Kauppatori ja sen vieressä oleva kauppahalli

Matkan tarkoituksena oli tutustua Suomalaisten puolustustaistelun paikkoihin Viipurissa, Ihantalassa ja Talissa.  

Yövyimme matkalla Druzhba hotellissa, joka sijaitsee Salakkalahden rannassa, lähellä rautatieasemaa. Hotelli oli venäläisittäin ihan kohtuullinen, ei ollut pieneliöitä huoneissa ja henkilökuntakin oli ystävällistä. Ruokailu ei oikein onnistunut maitoallergiselle, sillä aamupalalla pystyin syömään vain pari palasta ruisleipää ja kahvia. Päivällisellä oli pelkkä pihvi, ilman lisukkeita. Mutta, jos ei olisi ollut allergoita, niin ruokaa olisi varmaan saanut enemmän. 

Monrepos puisto on Viipurin alueella turistien yksi perinteinen käyntikohde. Se sijaitsee noin kahden kilometrin päässä kaupungista luoteen suuntaan. Luonnonpuisto on noin 160 hehtaarin suuruinen ja sinne rakennettiin 1800-luvun alussa Nicolayn aatelissuvun kartano.  Kartanon päärakennus on kuitenkin kärsinyt pahoin neuvostovallan aikana ja sen kuunnostaminen on laiminlyöty.

 Monrepos puiston päärakennus

Monrepos puisto oli suomalaiskautena kuuluisa huvipaikka, jonne tultiin perheen kanssa viettämään kesäpäiviä. Siitä kertoo monille tuttu laulu "Muistatko Monrepos'n", jonka ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1955 ja sen esitti silloin Annikki Tähti.

Muistan puiston kaunehimman, ihanimman Monrepos'n, usein haaveissani kuljen satumaani lehmustohon.

Kaunehimmat kaarisillat, ihanimmat kuudanyöt nähnyt puiston katveessa oon Monrepos'n.

 Alla kuva aiempien omistajien hautasaaressa olevasta obeliskista

Aikain menneitten taa aatos taas samoaa ajan sen mennehen, tarun ihmeellisen, voin vieläkin tavoittaa

 Muistot puiston kaunehimman ihanimman Monrepos'n, iäks syömmeen kätkenyt oon Monrepos'n.

 Aatoksein aina saa kaipuun unteni maa, puisto rakkauden; sitä unhoita en, se säilyy aikojen taa.

Monrepos puisto on näkemisen arvoinen, mutta sen ylläpitämiseen ei taideta käyttää kovinkaan paljon rahaa. Kaikki on puistossa luonnontilassa, ainoastaan laulussa mainitut kaarisillat on kunnostettu. Mutta ihan mielenkiintoinen tutustumiskohde on Monrepos puisto. Lämpötila oli kolmekymmentä astetta, joten kaunis kuva jäi puistosta mieleni sopukoihin!

Matkalla kävin myös jatkosodan taistelupaikoilla, joista Pohjoismaiden suurin taistelu käytiin Ihantalassa kesäkuun lopussa 1944. Stalinin joukot olivat hyökänneet 9. kesäkuuta alkaen ja 20. kesäkuuta joukot valtasivat jo Viipurin kaupungin. Seuraavina päivinä hyökkäys jatkui ja neuvostojoukot jatkoivat hyökkäämistä Viipurista lännen suuntaan. Pian maamme viholliset huomasivat, että Suomalaisjoukot olivat päättäneet vihdoin viimein puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan. 

Tienhaaran muistomerkki

 Talin tie ja sen peltoaukea

Talissa alkanut ylivoimaisen vihollisen torjuntataistelu jatkui aina Portinhoikkaan saakka, jossa suomalaisjoukokot tykistön, rynnäkkötykkien ja panssarintorjunta-asein ja saksalaisten lento-osasto Kuhlmein koneiden avulla tuhosivat kymmeniä ja taas kymmeniä panssareita. Neuvostojoukoille tuli taistelussa kaatuneita yli neljätuhatta miestä Talin ja Ihantalan alueella. Suomalaiset menettivät kaatuneina 1100 miestä ja  saman verran miehiä katosi. Haavoittuneista tuli joukoillemme tappioina yli 6 000  miestä. 

Portinhoikan Ihantalan taisteluissa venäläisten n. 4 500 kaatuneen muistomerkki

Ihantalan taisteluiden muistomerkki Ihantalanjärven lähellä

Ihantalan hautausmaan muistomerkki

Ihantalan sankarihautausmaa kirkon vieressä

 Ihantalan kirkon rauniot

 Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kirjastotalo

Kirjastotalon takana Torkkelinpuistossa on Jussi Mäntysen tekemä pronssinen hirvipatsas

Torkkelinpuiston laidalla on Viipuriin haudattujen vainajien muistokivi

Viipurin uusi rautatieasema, oikealla Eliel Saarisen suunnittelema asemarakennus

Matka onnistui kaikin puolin hyvin. Se, etten saanut turistiripulia oli jo plussaa. Lisäksi sain tutustua tällä kertaa paremmin Viipurin kaupunkiin ja Tali -Ihantala alueen taistelumaastoihin. Sään suhteen matka osui kymppiin. Alkukesän aikana olemme saaneet värjötellä kylmässä, matkan aikana lämpötila oli päivällä kolmessakymmenessä celsius-asteessa.

Susitaival - Wolf route

Kesäkuun 29. päivänä oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Lähdimme veljeni kanssa vaeltamaan Susitaivalta (Wolf's trail) Möhköstä eteenpäin. Maisemat ovat alkumatkasta todella kauniita, jos ei ota huomioon kesän 2013 myrskyn jälkiä. Polku on mielestäni helppokulkuinen ja vaativuustasolta huomattavasti helpompi, kuin Lapin vaellusreitit. Vaellan joka kesä, sekä täällä Ilomantsissa, että Lapissa. Lapissa olen vaeltanut pääasiassa Itä-Kairassa, mutta olen vaeltanut myös Utsjoella ja Pallas-Hetta tunturilla muutamia vuosia sitten. Saanatunturille yritin vaeltaa nuorempana kesällä 1974, mutta silloin vaellus tuntui liian rankalta nuoresta pojasta.

Vaskikäärme ((Anguis fragilis)

Matkan alkutaipaleella polullamme mateli vaskikäärme tai oikeastaan se on lisko. Vaskikäärme on vaaraton ja suojeltu liskoeläin jota ei saa tappaa. Vaskikäärmeen sukulainen sisilisko (Zootoca vivipara) on yleinen Suomessa asustava liskolaji. Oman talomme terassin alla sisiliskoja on kymmenittäin.  Yllä yksi "ystävistämme", joita on mukava seurata. Jos saan liskon kiinni, laitan sen usein paidan sisäpuolelle, josta lisko yrittää päästä pois ulkoilmaan.

 Eteläinen Pitkäjärvi

Susitaipaleen varrella on kauniit maisemat, varsinkin Öykkösenvaarasta eteenpäin Pohjoisen Pitkäjärvelle saakka. Osa reitistä kulkee rauhoitetulla alueella ja sinne on jätetty vuonna 2013 myrskyssä kaatuneet puut. Puita on mennyt nurin tuhannen kuutiota. Toinen kaunis osuus on lähellä Patvinsuota oleva osuus.

Susitaival retkeilypolku 

Eteläinen Pitkäjärvi 

Vanha tukkipuiden siirtoura, jota pitkin hevosilla vedettiin tukit järvestä toiseen. 

Ennen vanhaan puut kaadettiin saloilla ja vedettiin hevosilla lampien ja järvien rantaan. Keväällä puut uitettiin järvien ja jokien kautta sahoille. Yllä oleva Myllylammen särkän yli johtava hevostie, josta hevosilla päästiin ajamaan korkean särkän takana olevalle Sysmäjärvelle. Sysmäjärveltä puut uitettiin järven yli toiselle myllylammelle ja sieltä Myllyjoen kautta Nuorajärven puolelle. Nuorajärvellä tukit tehtiin lautoiksi ja kuljetettiin Koitajoen ja Pielisjoen kautta eteenpäin sahoille.  

Myllypuron silta

 Myllypuro, josta esi-isäni omisti osuuden 1800-luvulla. 

Myllypurossa oli 1800-luvulla pieni mylly

Myllylampi

Pohjois Pitkäjärven autiotuvalle on matkaa Möhköstä 12,5 km ja majaan mahtuu yöpymään 8 henkeä. Varustuksena on kamina, joka on tosin huonokuntoinen, mutta toimiva. Lapissa vuosikymmeniä vaeltaneena toiveena olisi (toive retkeilypolkua kunnossapitävälle Ilomantsin Brihoille), että autiotupaan tehtäisiin kunnon  sahapukki, jotta puut saisi sahattua helpommin. Myös toiveena olisi uusi kirves. Nykyinen kirves on enemmän moukari kuin kirves.  

 Autiotupa

Vaeltaja tauolla Myllylammen ranalla

Pohjoinen - Pitkäjärvi

Susitaival on lähes sata kilometriä pitkä vaellusreitti Ilomantsin Möhköstä Lieksan ja Ilomantsin rajalla olevalle Patvinsuolle. Reitin varrella on useita kauniita osuuksia, osa matkasta tosin kulkee teitä pitkin. Mutta suosittelen vaellusreittiä kaikille vaelluksesta ja kauniista maisemista nauttiville ihmisille. Majapaikkoja on Pitkäjärven autiotuvan lisäksi Särkkäjärven autiotupa, Kaunisjärven laavu, Jorhon kämppä, Naarvassa varaustupa, Saarikosken laavu, sekä Suomujoella ja Patvinsuolla olevat laavut.

Kesävaellus jatko-osa - Summer hikes

Edellisessä blogitekstissä kerroin Koilliskairan vaelluksen alkuosan, tässä jatkoa valokuvien kera.
Olimme menossa Rautulammen tuvalta kohti Lankojärveä, kun sadeviitta harteilla kävelimme väärään suuntaan. Me jatkoimme Rautuojan vartta pitkin, kun olisi pitänyt lähteä jatkamaan polkua pitkin kohti yöpymispaikkaamme Lankojärvellä.

 Rautuoja

Suomujoki

Havaitsin suunnistusvirheen kun saavuimme Suomujokivarteen, josta jatkoimme matkaa takaisin Lankojärvelle. Lisämatkaa kertyi  noin 3 - 4 kilometriä. Päivän vaellusmatkaksi tuli siten noin 24 kilometriä.

Saavuttuamme Lankojärvelle, huomasimme, että tupa on toisella puolella järveä. Kiersimme järven ja saavuimme varaustuvalle ilta-auringon paisteessa. Meidän piti käydä illalla vielä Porttikoskella, mutta jalkojen kunnosta huolestuneina jätimme sen reissun toiseen kertaan.

Teimme varaustuvassa keitot ja oleilimme yön yli aamuun. Tuvassa näimme ensimmäiset hyttyset koko reissun aikana. 

Lankojärvi iltapäivän auringonpaisteessa

Heräsin aamulla kolmen aikaan ja lähdin rannalle ottamaan kuvia ja kuuntelemaan lintujen laulua.

Vastapäisessä saaressa oli vanha Niliaitta, mutta se ei näy valokuvissa

Aamulla puoli neljän aikaan lähdimme paluumatkalle Rautuojan vartta pitkin. Noin kahden tunnin vaelluksen jälkeen aamuväsymys teki tepposen. Lähdimme erehdyksessä vaeltamaan väärän joen vartta. Huomasimme sen vasta jonkin ajan päästä. Jatkoimme matkaa noin pari kilometriä, ennenkuin uskoin, että olemme menossa Inarin suuntaan eli Lankopään huippua kohti. Tarkastin menosuunnan kamerani GPS-paikantimesta ja sen kompassin avulla suunnistimme ensin tunturipuron yli ja lähdimme vaeltamaan  tunturikoivikossa kohti Kutturapäätä. Noin puolen tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Rautuojan varteen takaisin. 

 Saavuimme pian Rautulammen tuvalle, jossa teimme aamupalan ja keittelimme kahvit. Tuvassa oli nukkumassa kaksi tyttöä, jotka eivät heränneet meidän tuvalla olon aikana. Lähdimme vaeltamaan takaisin Kiilopäälle Raututunturin kautta ja olimme Kiilopäällä ennen puolipäivää. Tämä vaellus oli ns. 40-vuotis juhlavellus, eli olin ensimmäistä kertaa vaeltamassa Koilliskairassa vuonna 1975. Sää suosi vaellusta ja palasimme vesisateessa Ilomantsiin 830 kilometrin ajomatkan jälkeen. Matkalla tosin yövymme Kuusamossa Kylpylähotellissa. Yleensä käyn kesäkuun alussa vaeltamassa Lapissa, jolloin siellä ei ole hyttysiä ja myös ilmat ovat viileämpiä vaeltaa. Edellisenä kesänä vaelsimme Länsi-Lapissa Hetta-Pallas reitillä ja sitä edellisenä kesänä Saariselällä.

Lapin kesävaellukset ovat tulleet minulle perinteeksi. Siellä irrottautuu hyvin talven työpaineista. Iän karttuessa rinkka ja makuupussi ovat vaihtuneet kevyemmiksi ja yöpymiset tapahtuvat yleensä nykyään varaustuvissa. Ensimmäisiä vaelluksia tehdessä rinkan paino oli 26 kg, nyt paino oli 7-8 kg. Myös päivävaellusten pituudet ovat lyhentyneet 40 km - 25 km.