Enska Kettunen

Enska Kettunen

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kesävaellus jatko-osa - Summer hikes

Edellisessä blogitekstissä kerroin Koilliskairan vaelluksen alkuosan, tässä jatkoa valokuvien kera.
Olimme menossa Rautulammen tuvalta kohti Lankojärveä, kun sadeviitta harteilla kävelimme väärään suuntaan. Me jatkoimme Rautuojan vartta pitkin, kun olisi pitänyt lähteä jatkamaan polkua pitkin kohti yöpymispaikkaamme Lankojärvellä.

 Rautuoja

Suomujoki
Havaitsin suunnistusvirheen kun saavuimme Suomujokivarteen, josta jatkoimme matkaa takaisin Lankojärvelle. Lisämatkaa kertyi  noin 3 - 4 kilometriä. Päivän vaellusmatkaksi tuli siten noin 24 kilometriä.
Saavuttuamme Lankojärvelle, huomasimme, että tupa on toisella puolella järveä. Kiersimme järven ja saavuimme varaustuvalle ilta-auringon paisteessa. Meidän piti käydä illalla vielä Porttikoskella, mutta jalkojen kunnosta huolestuneina jätimme sen reissun toiseen kertaan.
Teimme varaustuvassa keitot ja oleilimme yön yli aamuun. Tuvassa näimme ensimmäiset hyttyset koko reissun aikana. 
Lankojärvi iltapäivän auringonpaisteessa
Heräsin aamulla kolmen aikaan ja lähdin rannalle ottamaan kuvia ja kuuntelemaan lintujen laulua.
Vastapäisessä saaressa oli vanha Niliaitta, mutta se ei näy valokuvissa

Aamulla puoli neljän aikaan lähdimme paluumatkalle Rautuojan vartta pitkin. Noin kahden tunnin vaelluksen jälkeen aamuväsymys teki tepposen. Lähdimme erehdyksessä vaeltamaan väärän joen vartta. Huomasimme sen vasta jonkin ajan päästä. Jatkoimme matkaa noin pari kilometriä, ennenkuin uskoin, että olemme menossa Inarin suuntaan eli Lankopään huippua kohti. Tarkastin menosuunnan kamerani GPS-paikantimesta ja sen kompassin avulla suunnistimme ensin tunturipuron yli ja lähdimme vaeltamaan  tunturikoivikossa kohti Kutturapäätä. Noin puolen tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Rautuojan varteen takaisin. 
 Saavuimme pian Rautulammen tuvalle, jossa teimme aamupalan ja keittelimme kahvit. Tuvassa oli nukkumassa kaksi tyttöä, jotka eivät heränneet meidän tuvalla olon aikana. Lähdimme vaeltamaan takaisin Kiilopäälle Raututunturin kautta ja olimme Kiilopäällä ennen puolipäivää. Tämä vaellus oli ns. 40-vuotis juhlavellus, eli olin ensimmäistä kertaa vaeltamassa Koilliskairassa vuonna 1975. Sää suosi vaellusta ja palasimme vesisateessa Ilomantsiin 830 kilometrin ajomatkan jälkeen. Matkalla tosin yövymme Kuusamossa Kylpylähotellissa. Yleensä käyn kesäkuun alussa vaeltamassa Lapissa, jolloin siellä ei ole hyttysiä ja myös ilmat ovat viileämpiä vaeltaa. Edellisenä kesänä vaelsimme Länsi-Lapissa Hetta-Pallas reitillä ja sitä edellisenä kesänä Saariselällä.

Lapin kesävaellukset ovat tulleet minulle perinteeksi. Siellä irrottautuu hyvin talven työpaineista. Iän karttuessa rinkka ja makuupussi ovat vaihtuneet kevyemmiksi ja yöpymiset tapahtuvat yleensä nykyään varaustuvissa. Ensimmäisiä vaelluksia tehdessä rinkan paino oli 26 kg, nyt paino oli 7-8 kg. Myös päivävaellusten pituudet ovat lyhentyneet 40 km - 25 km.  









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti