Hiihtoloma - skiing holiday in England

Kevät on edennyt maaliskuulle saakka ja hiihtolomakin on ohi. Yleensä olemme viettäneet hiihtoloman kotona, hiihtelemme lähialueen hiihtoladuilla. Tänä vuonna lähdimme hiihtolomalla Englantiin poikamme perheen luokse. Sää oli siellä oleskelumme aikana keskimäärin +3 - + 8 astetta, aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmää ja kosteaa. Matkamme oli ajoitettu sopivaan aikaan, koska vietimme lomamme aikana lapsenlapsemme yksivuotis-synttäreitä.

 

Cambringe on noin 100 000 asukkaan opiskelijakaupunki, jossa opiskelijoita lienee noin 40 000 eri puolilta maailmaa. Kaupungin kaduilla ja ravintoloissa oli paljon nuoria ihmisiä, joista pääosa lienee ollut juuri näitä kansainvälisiä opiskelijoita. Olin toista kertaa käymässä kaupungissa. Mielestäni sen yleisilme on positiivinen. Kaupungissa on paljon puistoja ja liikennettä on huomattavasti vähemmän esim. Lontooseen verrattuna. Kaduilla liikkuessa ei tullut tunnetta, että olisi tarvinnut pelätä varkaita tai väkivaltaa.

Tähän aikaan vuodesta ilma on vielä koleaa, mutta narsissi,  korookus ja jouluruusu olivat aloittamassa kukkaloistoa. Vaaleanpunaiset kirsikankukat olivat juuri auenneet. Kirsikkapuut värittivät kevään koleita kadunvarsia.  Puutarhoihin oli istutettu eri värisiä orvokkeja ja muita kevään kukkia. Joissakin puutarhoissa oli kukkivia pensaita, joita ei täällä Suomessa kasva.

Kaupungin halki virtaavan joen varsilla oli kymmeniä asuntolaivoja, joissa asutaan läpi vuoden. Lämmitys tapahtuu monissa laivoissa puulla tai priketeillä. Joissakin on generaattorit, joilla tuotetaan tarvittava sähkö. Osalla on aurinkokennoja energian tuottamiseen. Yksi vanha asuntolaiva oli myynnissä, hinta vain 50 000 puntaa! Sillä rahalla saisi Suomesta kesämökin tai kaksion ja maaseudulla jopa kolmion.

King's College park

Cambridgessä on useita yliopistoja, jotka sijaitsevat kaupungin läpi virtaavan joen varsilla. Pääosa yliopistorakennuksista on vanhoja ja ne ovat kuin keskiaikaisia linnoja. Koska Cambridge on kuuluisa vanhoista rakennuksista ja kirkoista, ne  sulautuvat hyvin kaupunkikuvaan. Yliopistot kisaavat kesän aikana soutumestaruuksista ja lähes kaikilla yliopistoilla näytti olevan soutuclubeja joen varsilla. Joenvarsilla oli sadoittain soudettavia kondolia, mutta näin vain yhden kondolin käytössä.

King's College

King's College Chapel

Englannissa työntekijöillä työtunteja viikossa on 40 - 45. Ylitöitä joutuu tekemään lähes jokainen niin paljon, että työtuntimäärä saattaa nousta yli 50 tuntiin viikossa. Ylitunneista, illalla tai yöllä tehtävästä työstä ei saa palkanlisää. Kesäloman pituus on noin 24 päivää, johon ei lueta viikonloppuja. Matkapäivärahoja ei myöskään makseta. Suomessa elämme siis lintukodossa euroopan maihin ja muihin maihin verrattuna. Japanissakin työtuntien määrä saattaa nousta yli 50 tuntiin viikossa ja ylitunteja ei tunneta sielläkään työsopimuksissa. Suomessa valitetaan turhaan monista asioista. Itse olen tyytyväinen omaan työpaikkaani Suomessa, sillä olen saanut olla töissä samalla työnantajalla jo 31 vuotta! Palkka ei ole suuri, mutta kohtuullinen. Lisäksi palkka on tullut säännöllisesti. Kaikki lisät on maksettu myös ajallaan. Joku aika sitten työpaikkamme sai kuudennen sijan työtyytyväisyyttä mittaavassa kisassa.

Jesus Park

Asuntojen hinnat ovat suomen hintatasoon verrattuna varsin korkeita. Poikamme perheen asunnon vieressä oli myynnissä kolme asuntoa, joiden hinnat olivat toista miljoonaa puntaa / asunto. Vuokrataso on Helsinkiin verrattuna korkea. Myös kulutustarvikkeet maksavat huomattavasti enemmän kuin täällä Suomessa. Ruokakassi englannissa lienee 30 – 35 % korkeampi Suomen hintatasoon verrattuna. Palkkataso on myös suurinpiirtein saman verran korkeampi. Eduksi voidaan sanoa veroprosentti, joka on huomattavasti suomen tasoa pienempi.

Kaupungin ruokakaupoissa oli varsin pienet valintamahdollisuudet kylmätuotteissa ja salaateissa. Yleensä ottaen Suomen ruokakaupat ovat huomattavasti suurempia verrattuna Cambringessa oleviin kauppoihin. Olihan siellä ainakin yksi kauppakeskus, mutta kaupungissa asuvat työläiset eivät kerkeä sinne työpäivinä. Pubeja kaupungissa oli paljon ja osa niistä oli toiminut 1900-luvun alusta saakka.

Hiihtolomalla emme siis hiihtäneet, mutta helmikuun loppuun mennessä olen hiihtänyt talven aikana tasan 200 kilometriä. Se on vähän, mutta toivotaan hyviä hiihtokelejä vielä maaliskuun ajalle, jotta saisimme hiihtää keväthangilla vielä muutamia kertoja. Helmikuu oli lämmin kuukausi. Kuukauden keskilämpötila oli Ilomantsissa -4,1 astetta celsiusta, normaalisti se on -10 ... -19 asteen välissä. Myös maaliskuu on alkanut lämpimissä merkeissä, joten hiihtokaudesta taitaa tulla yhtä lyhyt kuin edellisenä talvena.

Tämä systeemi pitäisi ottaa käyttöön Suomessa, punaisia päin ei koskaan ajettaisi!

Kevään pakkaskausi - The spring of frost

Kuluva vuosi alkoi lämpimässä säässä, mutta kuukauden puoliväliin mennessä lämpötila laski Ilomantsissa jopa -36 asteeseen celsiusta. Kuukauden lopussa lämpötila nousi -5 ... -10 asteeseen, joten kuukauden keskilämpötilaksi näyttäisi tulevan sama kuin vuonna 2014 eli n. -12 .... - 13 astetta celsiusta. Vanha sanonta "Jos ei palele Paavalina, eikä kylmä kynttelinä, ei ole helle heinäkuussa, eikä lämmin keskellä kessee". Paavalina oli - 4 astetta pakkasta, joten heinäkuun pitäisi olla viileä! Lumitilanne on tammikuun osalta ihan pitkäaikaisen keskiarvon rajoissa, lunta on maassa nyt 65 cm. Vuosi sitten lunta oli todella vähän, ainoastaan 10 - 20 cm. Tammikuun keskilämpötila oli - 10,8 celsiusta, joka myös on keskiarvolukema.

Työmatkalla töistä kotiin tammikuussa 2015. Pakkasta oli -24 astetta celsiusta.

Menneenä vuotena 2014 oli keskilämpötila 3,72 astetta celsiusta, joka oli tällä vuosituhannella kolmanneksi lämpimin vuosi. Vuonna 2000 oli Ilomantsissa keskilämpötilana 3,9 astetta ja vuonna 2005 peräti 4,1 astetta celsiusta. Vuodesta 1908 lähtien keskilämpötila on ollut noin 2,3 astetta ja 2000 luvulla keskilämpötila on ollut 2,8 astetta celsiusta. Näin ollen keskilämpötila on noussut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi.

Lämpimiä vuosia on meillä ollut vuodet 1949, 1974 ja 1989. Eri talvikuukausien lämpötiloja verrattaessa vuosina 1974, 1992 ja 2008 talvet olivat lämpimiä. Vuosina 1974 ja 2008 koko alkutalvi oli lämmintä, mutta vuonna 1992 erityisesti helmikuu oli lämmin kuukausi.

Helmikuu on yleensä talven kylmin kuukausi täällä meidän asuinpaikkakunnalla. Poikkeuksena normaalista menneen vuoden 2014 helmikuu oli lämmin (-2,8 astetta celsiusta) ja samalla voidaan todeta, että silloin auringonpilkkuja oli myös eniten (max. 296). Myös kuluvan helmikuun keskilämpötila nousee korkeammaksi kuin normaalivuosina. Olen havainnut, että auringonpilkkujen määrän ollessa korkea, myös tälläisten kuukausien ja vuosien keskilämpötila kasvaa normaalia korkeammalle. Tammikuun viimeisinä päivinä aurinko oli aktiivinen, sillä auringonpilkkuluku oli välillä 181 - 193, elikkä helmikuun 3 - 5 päivänä täällä Suomessa ja pohjoisilla alueilla on tulossa hyvät revontulet! Kannattaa katsoa taivaalle iltayöstä, jos pilviä ei ole taivaalla.

Tänä talvena pääsimme hiihtoladuille marraskuun lopussa. Tammikuun loppuun mennessä olen hiihtänyt 165 kilometriä. Hiihtoa on rajoittanut kovat pakkaset ja sankat lumipyryt. Myös työ asettaa omat esteet, sillä työhön ja työmatkoihin kuluu päivittäin noin 10 tuntia. Pakkaskaudella lämmitämme takkaa ja leivinuunia päivittäin noin 3 h, joten arkipäivinä hiihtäminen ei onnistu. Yhtenä päivänä viikossa käyn toistaiseksi työstä paluumatkalla venäjällä tankkaamassa autoon dieseliä. Dieselin litrahinta on venäjällä alle 50 senttiä, suomessa 1,30 €. Hintaa kuitenkin nostettiin hiukan tammikuun puolessa välissä. Tankkaaminen saattaa kuitenkin vähentyä, kun ja jos rajamuodollisuuksia hankaloitetaan erilaisilla uusilla "säännöillä ja toimintatavoilla", kuten on jo käynyt kuluvan tammikuun puolen välin jälkeen.

Huonosta tienpidosta on tänä talvena puhuttu niin kahvipöydissä, sanomalehdissä kuin paikallisradiossa. Työmatkallani (70 km) on tiessä neljä uraa, joissa ihmiset ajavat autoilla päivästä toiseen. Minun autoni ei niissä urissa pysy, eikä taida pysyä muidenkaan. Tällä viikolla on mennyt kyseisellä tieosuudella jo kymmenkunta autoa metsään ja yksi nokkakolarikin on tiestöllä päässyt tapahtumaan. Itse ajan lähellä keskiviivaa, omalla kaistalla pysyen sen takia. että siinä ei ole uria. Tänään jotkut tienkulkijat soittivat paikallisradioon ja kertoivat, että ovat pahoittaneet mielensä tien keskiviivalla ajavista autoista. Osa näistä mielensä pahoittajista köröttelee 60 km/h tiessä olevia "kiskoja" pitkin ja heidän perässä tusina autoilijoita. Jos autolla ajaminen pelottaa, kannattaisi jättää auto kotiin ja kulkea linja-autolla. Se helpottaisi näitä mielensä pahoittajia ja heidän takiaan mielensä pahoittavien autoilijoiden elämää. Osa säästää autokuluissa ja vaihtaa talvirenkaat 4 - 5 vuoden välein. Kannattaisi vaihtaa talvirenkaat useammin, niin autolla ajaminen tuntuisi mukavalta. Mutta kun vanhenemme pari kuukautta vanhemmiksi, tiellä liikkuminen helpottuu, sillä nämä tiestön neljä uraa häviää lumien sulamisen kautta. Itse olen ajanut yli 1,5 miljoonaa kilometria autoa elämäni aikana ja näihin kilometreihin on kertynyt jos jonkinlaista keliä. Kaikkein pahinta on ollut, jos alkaa pelätä autolla ajamista. Muistan muutaman kesärenkailla ajamani reissun, kun auto ei tahtonut pysyä tiellä. Kaksin käsin puristin ohjauspyörää kymmentä vaille kaksi asennossa ja henkeä ahdisti niin vallan kauheasti.

Helmikuun alku oli normaalivuosiin verrattuna lämmin ja pääosin pilvinen. Onneksi saimme nauttia myös kauniista pakkaspäivistä helmikuun puolivälissä. Eräänä aamuna aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa ja päätin mennä tutulle järvelle ottamaan kuvia helmikuisista järvimaisemista. Tiet olivat vielä auraamatta ja lunta pöllysi auton ilmavirran vaikutuksesta runsaasti. Matkalla vastaani tuli kaksi autoa kymmenen kilometrin matkalla. Järvellä oli myös hiljaista. Aamuyöllä oli järvenselällä ollut liikkeellä vain yksi kettu ja muutama jänis. 

Pakkasta järvellä oli -15 astetta. Tuulen myötävaikutuksella järvenselällä tuntui paljon kylmemmältä. Kaunis alkukevään auringonpaiste ei vielä lämmitä, joten kuvaajan kädet meinasivat paleltua kylmässä tuulessa. Kävelin tuiskulumen peitämää moottorikelkkauraa pitkin kaunista järvenselkää. Jään päällä oli lunta yli 50 senttiä. Kun yritin kävellä kelkkauran ulkopuolella, jalat upposivat polvia myöten pehmeään lumeen. 

Vietämme nyt laskiassunnuntaita ja siitä alkaa paastonaika. Kahdeksan viikon päästä huhtikuun alussa vietämme pääsiäistä, joka on kristittyjen suurin juhla. Lapsuudesta asti pääsiäinen on merkinnyt myös minulle paljon. Sieltä kaukaa, vuosikymmenten takaa muistuu mieleen pääsiäisenvieton vanhat karjalaiset perinteet. Äitini ja hänen lähisuku ovat ortodokseja. Ennen vanhaan pääsiäisenä kävimme ortodoksisessa kirkossa tai kuuntelimme radiosta ortodoksista jumalanpalvelusta tai messua. Ortodoksiset veisut tuovat minulle aina mieleen pääsiäisen.

Nykyään haluan saada pääsiäisen juhlatunnelman päälle kuuntelemalla ortodoksista palvelusta radiosta tai televisiosta. Pääsiäisyönä kirkossa on Kristuksen ylösnousemisen juhla. Kirkkovieraat kiertävät kirkkoa ennen puolta yötä tuohukset kädessä pappien perässä. Kirkkoväki laulaa "Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi". Heidän suuri paasto päättyy pääsiäisaamuna ja silloin karjalaiset pääsiäisruoat maistuvat pitkän paastonajan jälkeen paljon paremmalta. Itse en ole paastonnut vuosikausiin vaikka joskus tuntuu siltä, että sitä voisi kokeilla ihan terveydellisistä syistä.  

Helmikuu ja maaliskuu on täällä Suomessa kaunein vuodenaika. Silloin auringonpaiste, puhtaan valkeat hanget, kirkkaan sininen taivas ja vihreät havumetsät tuovat meidän silmien eteen kauniita maisemia. Itse tykkään liikkua alkukevään pakkassäässä metsissä, laduilla ja järvenselillä aina kuin se on mahdollista. Auringonnousun aikana maisemat ja värit ovat parhaimmillaan. 

Hiihtoloma alkaa viikolla 10, mutta hiihtämisestä ei tule mitään. Ilman lämpötila on pysytellyt lähellä nollaa, lumi on pehmeää ja suksi ei luista siinä kunnolla. Mutta onneksi hiihtolomaa voi viettää myös muulla tavoin. Me teemme poikkeuksen meidän normaaleista rutiineista hiihtoloman suhteen, siitä tarkemmin hiihtoloman alkaessa. Ennen hiihtolomaa olen viimeistellyt kirjaamme, se menee painoon maaliskuun aikana. Lisäksi jokaiselle viikolle on sattunut yksi koulutuspäivä omien tuntien lisäksi, joten töissä on kiirettä pitänyt. Onneksi olemme selvinneet kevään flussakaudesta vielä terveenä. Otimme infulenssapiikin vuosikymmenten tauon jälkeen. Viime keväänä sairastelin kuukauden päivät flunssaa, se haittasi työn ohella myös hiihtoloman viettoa.

Joulun aika – Chrismast season

Pitkä ja pimeä syksy on takana, nyt olemme jo viettämässä joulua. Joulun ajaksi palkkatyö jää syrjään, saamme viettää joulua perheen kanssa yhdessä.  Joulun aaton aattona oli viimeinen työpäiväni, joten joulun valmistelu jäi minun osalta vähälle.  Aaton aaton iltana toimme sisään joulukuusen, jonka koristelimme joulukoristeilla ja kynttilöillä.

Jouluaaton aamuna oli ulkona kova pakkanen, lämpömittari näytti alle – 20 celsiuksen pakkaslukemia.  Kävin päivän lehden aamuvarhain tähtitaivasta katsellen. Syksyn aikana iho ei ollut tottunut pakkasilmaan, joten pakkanen tuntui kasvoissa pistävänä kipuna. Syksy oli ollut jouluviikolle saakka lauha ja jouluksi saapunut pakkaskausi on antanut koko Suomeen lumisen ja talvisen vaipan. Tänään aattona päivä alkaa pidentyä ja kevään edetessä päivän pituus kasvaa päivä päivältä.  

Jouluaattona oli ulkona kova pakkanen

Talvipäivän seisaus Tetrijärvellä

Jouluaatto jatkui sankarihautausmaalla, jossa Ilomantsin Lionsklubien veljien ja leidien kanssa loimme lumet pois hautausmaan poluilta ja hautamuistomerkeiltä. Sytytimme jokaiselle 390 sankarihaudalle muistokynttilän. Sankarivainajat ovat antaneet henkensä talvi- tai jatkosodan taisteluissa maamme itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Sankarihautausmaalle on haudattuna setäni Väinö Kettunen, joka kaatui huhtikuussa 1942 venäläisen tarkka-ampujan luodista saamiin vammoihin Syvärin takana Ostan Simanovassa.

Sankarihaudalla on käynnissä lumityöt ja kynttilöiden sytytys

Vanha tsasouna on lumen peittämien hankien takana odottamassa uutta kevättä 

Iltapäivällä alkoi jouluaaton hartaushetki kirkossa, jossa lapset esittivät joulukuvaelman Jeesus-lapsen syntymästä.  Hartaushetken jälkeen kävimme hautausmaalla, jossa sytytimme edesmenneitten läheistemme haudoille muistokynttilät. Ulkona oli kova pakkanen, joten haudoilla käytiin vain nopeasti sytyttämässä kynttilät ja nopeasti palattiin takaisin autoon. 

Ilomantsin ortodoksinen kirkko

Ilomantsin ev.lut kirkko

Ilomantsin ev.lut hautausmaa

Illalla kotona söimme jouluaterian. Jouluaaton tapahtumat olivat tapahtuneet samalla tavalla kuin aiempina jouluina. Jouluateriaan kuuluivat kinkun lisäksi, porkkana- ja lanttulaatikko, perunat, karjalanpiirakat, karjalanpaisti ja muut joulunajan lisukkeet.

Hyvää joulua ja armorikasta uutta vuotta 2015 kaikille ystäville, tutuille ja kylänmiehille!  

Talitiainen

Punatulkku

Joulua odotellessa - Waiting for Christmas

Elämme vuoden 2014 loppua ja odotamme jo joulua innolla. Olen laittanut ulos muutamia jouluvaloja valaisemaan pimeää maisemaa. Täällä maaseudulla ei kaupunkien katuvalot loista, saamme nauttia luonnollisesta pimeydestä. Kävin eräänä iltana kävelyllä, ulkona oli todella pimeää, sillä en kävellessä nähnyt muutamaa metriä kauemmaksi. Nautin kävellessä pimeydestä. Yhtenä aamuna kävin koiramme kanssa postia muutaman sadan metrin päässä olevasta postilaatikosta. Koira vainusi puolessa välissä jotakin, mutta pimeydestä johtuen en havainnut mitään erikoista. Iltapäivällä kävelin samaa reittiä taskulampun kanssa, jolloin huomasin, että meitä oli aamulla seurannut susi. Edellisellä viikolla olin auraamassa lumia pihamaalta, kun kuulin saman suden ulvovan vajaan kilometrin päässä joen takana. Suden ulvonta oli kaunista kuultavaa. Kylämme koirat alkoivat haukkua ja susi lopetti ulvonnan. Eräänä päivänä lähdin toiveikkaana metsälle, aikomuksena hakea metsän riistaa jouluksi. Erään kuusen takaa pomppasi valkoiseen turkkiin sonnustautunut jänis, joka sai kelvata tulevan joulun riistaruoaksi. Myöhemmin nylkiessä jänistä tuli mieleeni, miksi jänis oli niin helppo saalis? Jänis saattoi olla meidän pihajänis, joka asusti pihapiirissä koko edellisen kesän ajan.

Meillä suomalaisilla on jouluperinteitä, joista osa on periytynyt vanhemmiltamme. Joulu on kristittyjen toiseksi tärkein juhla pääsiäisen jälkeen. Jouluna juhlimme Kristus-lapsen syntymää ja pääsiäisenä hänen kuolemaa.  Monille tämän ajan ihmisille joulun merkitys on jäänyt hämäräksi ja siksi jouluperinteet ovat muuttumassa uusien sukupolvien myötä.

Elin lapsuutta lähes kuusikymmentä vuotta sitten. Perheemme oli köyhä, kuten monet perheet siihen aikaan, mutta emme käyneet sosiaaliluukulta hakemassa tukia. Isä kävi metsätöissä ja rakennuksilla, äiti hoiti kotia ja kolmea lehmää. Kodissamme ei ollut sähkövaloja, joten valonlähteenä olivat öljylamput ja tilley lamput. Joulumme alkoi aatonaaton siivouksella ja joulukuusi haettiin aatonaattona metsästä. Aamulla varhain sonnustauduimme isän kanssa kuusenhakumatkalle. Mukaan otettiin kirves, pokasaha ja kelkka.  Lunta oli maassa 30 – 40 senttiä, joten pienille taapertajille lumessa oli taivaltamista. Yleensä emme ottaneet sitä ensimmäistä sopivaa kuusta vaan etsimme metsästä parempaa kuusta. Kun kuusi löytyi, karsimme kirveellä kuusen alaoksat pois ja pokasahalla kaadoimme kuusen. Kuusi sidottiin kelkkaan kiinni ja porukalla vedimme kelkan kotiin. Isä oli laittanut aamulla saunan uuniin tulet, jotta saisimme sulatettua kuusen saunassa.

Aattoaamuna haimme kuusen saunasta sisälle kamariin ja lapset saivat koristella kuusen. Isä laittoi lopuksi kuusenkynttilät kuuseen. Silloin meillä ei ollut sähköjä, joten kynttilät olivat aitoja kynttilöitä. Kuuntelimme päivän aikana vanhasta akkukäyttöisestä putkiradiosta F. E. Sillanpään kertomusta vanhoista Suomalaisista  joulutavoista. Iltapäivällä kävimme joulusaunassa. Saunaan ei aurattu tietä, joten kahlasimme sinne paljain jaloin lumihangen läpi. Saunassa oli mukavan lämmintä kylmän taipaleen jälkeen. Saunassa otimme ensin kuumat löylyt. Kiukaana oli silloin kertalämmitteinen pönttökiuas, jossa löylyä riitti vain ensimmäisille kylpijöille. Saunassa oli kiukaan lisäksi valurautainen pata, jossa lämmitimme vettä pesua varten. Löylyssä hiki kihahti iholle ja pesimme itsemme kuumalla vedellä. Lopuksi puimme päälle puhtaat alusvaatteet.

Saunasta palattiin samalla tavalla takaisin kuin sinne mennessä. Juoksimme paljain jaloin sisälle tupaan. Aattoillan pimetessä isä luki jouluevankeliumin perheelle. Evankeliumin jälkeen söimme jouluaterian, johon kuului mm. karjalanpaistia, karjalanpiirakoita, kinkkua ja luumukiisseliä. Jouluaterian jälkeen sytytimme kuusenkynttilät palamaan ja odottelimme pelonsekaisin tuntein joulupukkia. Pukki köpötteli ovesta sisään harmaa talvitakki väärinpäin päälle laitettuna. Kasvoja peitti kulunut pahvinen joulupukinnaamari. Pukin päässä oli vanha karvahatun reuhka, sekin väärinpäin.  Joulupukin ääni kuulosti isän ääneltä, mutta kuvittelimme mielessä hänen olevan oikea joulupukki. Ensimmäiseksi joulupukki tenttasi, olimmeko olleet kilttejä lapsia kuluneen vuoden aikana? Vanhemmat lapset vastasivat myöntävästi. Seuraavaksi lauloimme joulupukille joululauluja ja vasta laulujen jälkeen joulupukki kertoi, että hänellä on muorin lähettämiä lahjoja. Joululahjat olivat juuttisäkissä, jonka joulupukki nosti keskelle lattiaa. Joku vanhemmista lapsista meni jakamaan lahjat perheenjäsenille.  Joulupukki poistui tuvasta pikkuhiljaa ja isä palasi pian ulkoa sisälle. Ilta jatkui pieniä lahjoja ihaillen ja illan aikana joimme maukkaat joulukahvit. Illan päätteeksi kävimme nukkumaan pehkuilla täytettyjen patjapussien päälle. Jouluaaton aamuna olimme vaihtaneet uudet oljet patjapusseihin. Tuoreet oljet tuoksuivat hyvältä ja ne tuntuivat ihanan pehmeiltä.

Sinä jouluna kävimme joulukirkossa hevoskyydillä. Siitä aamusta jäi mieleeni postikorttimainen mielikuva; Lähdimme kotoa naapurin isännän hevoskyydissä aamulla ennen kello viittä, kirkko alkoi siihen aikaan kello kuusi.  Minä siskoni kanssa istuimme vällyjen alle reen etuosaan. Ulkona oli pimeää ja hevosen aisakello kilkatti juoksuaskeleiden tahdissa. Lunta satoi hiljalleen ja ulkona oli kireä pakkanen. Saavuimme soihduilla valaistun kirkon kiviaidan viereen. Aidan edessä oli hevospuomissa kiinni useita hevosia. Hevoset söivät heinää niiden eteen heitetyistä juuttisäkeistä. Isäntä heitti loimen hevosen selkään ja heinäsäkin hevosen eteen. Kävelin kankein jaloin kirkon sisälle, sillä naapurin isäntä oli istunut koko matkan jalkojeni päällä, jaloissa ei ollut tuntoa lainkaan. Kirkon sisällä oli lämmintä ja ihmiset lauloivat hartaina Hoosianna hymniä Aulis Raitalan tahdittaman. Kirkkoherra Antti Koljonen saarnasi joulusanomaa, mutta lapsen mieli seikkaili enkelitaivaan lumoissa. Kirkon kattoon oli maalattu vuosisadan alkupuoliskolla sata enkelihahmoa sekä apostolien ja muiden raamatun henkilöiden kuvia. Kirkko päättyi aikanaan ja palasimme ulos hevospuomin luokse. Ulkona oli kylmää. Tuuli puhalsi kylmästi järveselkää pitkin kirkon pihaan.

Vanha hevostie Ilomantsissa

Paluumatkalla jäin seisomaan hevosen reen takana oleville jalaksille, jotta isäntä ei istuisi jalkojeni päälle. Paluumatkalla isännät ajoivat kilpaa hevosilla ja minulla oli vaikeuksia pysyä reen jalasten päällä. Aamu oli valkenemassa ja lumisade piiskasi kasvojani. Loppumatka sujui leppoisammin, muut kirkkovieraat olivat jääneet matkan varrelle. Palasimme kotimökkillemme, jonka pihamaalla hyppäsimme pois kyydistä, naapurin isännän jatkaessa matkaa kohti omaa kotimökkiä. Tuvassa oli lämmintä, äiti oli keittänyt joulupuuron valmiiksi kirkkovieraille. Puuron päälle laitoin kanelia ja sokeria, lisäsin puuron päälle luumukiisseliä. Puuro maistui taivaallisen hyvälle pitkän rekimatkan jälkeen. Aamu jatkui sisarusten kanssa nujutessa. Emme saaneet lupaa mennä naapuriin joulupäivänä, vasta Tapaninpäivänä isä antoi meille luvan vierailla naapurissa. Ihastelimme naapurin lasten saamia leluja, vaikka osa niistä oli jo mennyt rikki. Lumisade jatkui usean päivän ajan, kunnes uuden vuoden vaihtuessa pakkanen kiristyi kolmeen kymmeneen asteeseen. Varhaislapsuudessa kokemani turvallisuuden tunne oli sinä jouluna lapsen mielessä viimeistä kertaa, sillä seuraavina vuosina sodanpelko sai sijaa lapsen mielen maailmassa useita vuosia eteenpäin. Alkanut vuosi oli tuova mukana monia ongelmia maailman rauhalle. John F Kennedy astui virkaansa tammikuussa, samalla alkoivat Kuuban kriisiin johtaneet ristiriidat  ja kylmän sodan aikakausi. Neuvostoliitto antoi Suomelle nootin ja niin Suomessa kuin muualla maailmassa alettiin pelätä uuden maailmansodan syttymistä. 

   

Nykyajassa meillä joulunvietossa on samoja lapsuudessa koettuja elementtejä. Aattona tuomme ”muovikuusen” sisään ja koristelemme sen yhdessä kotona vierailevien aikuisten lasten kanssa. Päivällä käyn sankarihautausmaalla viemässä kynttilöitä setäni Väinön haudalle. Väinö kaatui Syvärillä keväällä 1942 venäläisen tarkka-ampujan luotiin. Hän oli kuollessa vasta 24 - vuotias, mies parhassa iässä. Hautausmaalla on 390 sankarivainajaa, osa talvisodassa 1939-40 kaatunutta. Pääosa talvisodassa kaatuneista haudattiin ensin Ilomantsin ev.lut. seurakunnan hautausmaalle, mutta keväällä 1940 kaatuneiden maalliset jäännökset siirrettiin kuvassa näkyvälle sankarihautausmaalle. Suurin osa sankarivainajista kaatui jatkosodassa vuosina 1941 - 1944.

Jouluaaton iltana käymme perheen kanssa sytyttämässä hautausmaalle kynttilät läheistemme haudoille ja samalla reissulla käymme jouluaaton hartaushetkessä Ilomantsin kirkossa. Ilta jatkuu jouluaterian merkeissä, jonka aluksi luemme jouluevankeliumin. Aterialla syömme karjalanpaistia, karjalanpiirakoita ja kinkkua, kuten lapsuudessa. Ilta jatkuu siten, että annamme toisillemme pienet joululahjat ja illan päätteeksi juomme joulukahvit. Aika lailla samoja perinteitä on siirtynyt lapsuuden kodistamme meidän omaan jouluumme. Joulu on itselleni tärkeä juhla, koska silloin saamme olla läheistemme kanssa yhdessä. Saamme hiljentyä kaiken kiireen keskellä miettimään joulun syvintä sanomaa, saamme nauttia samalla talven pimeydestä ja hiljaisuudesta. Joulunaika on myös akkujemme lataamisen aikaa. Silloin meillä on vapaata työstämme. Tuleva joulu on meille poikkeuksellinen, sillä saamme jouluvieraaksemme ensimmäiset lapsenlapsemme. Uusi sukupolvi kasvaa ja saa kokea meidän jouluperinnettä. Toivottavasti jotakin meidän jouluperinteestä siirtyy uudelle sukupolvelle.