Ilomantsin torjuntavoiton juhlavuosi - Ilomantsin a defensive victory anniversary

Tänä kesänä on kulunut 70 - vuotta siitä, kun Ilomantsissa taisteltiin Suomen itsenäisyydestä. Silloin raskaissa motti- ja korpitaisteluissa Suomalaisjoukot selättivät neuvostojoukot. Ilomantsin taistelujen vuosipäivää on vietetty vuodesta 1954 saakka kymmenen vuoden välein. Olen ollut mukana juhlissa vuodesta 1964 alkaen. Syksyllä 1959 oli ratsuväkiprikaatin miehillä pienempi, sodan päättymisen viidentoista vuoden vuosijuhla Ilomantsissa. Äitini veli palveli sodassa ratsumiehenä. Hän saapui meille juhlapäivän aattona. Muistan silloisen juhlapäivän, joka oli aurinkoinen ja lämmin. Takana olivat edellisen viikon kovat ukkoskuurot. Ukkosmyrsky vei silloin saunasta katon ja kaatoi meidän pihapuut. Enoni meni päivällä ratsumiesten juhliin taksilla ja juhlista hän palasi pikkutunneilla meidän kotiin kahden sotaveteraanin tukemana ja avustamana. Äitini maksoi taksikuskille veljensä tulokyydin, kun veljen rahat olivat huvenneet juhlissa.

Mieleen on jäänyt ratsuväkiprikaatin mukanaolo useissa vuosipäivien tapahtumissa. Vuonna 1964 ratsuväkiprikaatin joukkojen piti marssia kirkonkylältä Möhköön 20 kilometrin matka, mutta kuuman sään vuoksi ratsujoukot kuljetettiin Möhköön kuorma-autojen lavoilla. Odottelimme kylämme ohikulkevan tien varrella useita tunteja ratsujoukkoja kovassa helteessä, mutta saimme tyytyä kuorma-autojen lavalla oleviin hevosiin ja tykkeihin.

"Sotka" panssarivaunu Ilomantsissa kesällä 2014

Karjalan kannas menetettiin kesän 1944 taisteluissa parissa viikossa. Silloin Suomen itsenäisyys oli vaakalaudalla. Kansamme ja sotilaittemme taistelutahto lisääntyi kuitenkin sitä mukaa, kun vihollisjoukot vyöryivät sisä-Suomea kohti. Ilomantsissa taistelut kiihtyivät heinäkuun lopussa 1944 jälkeen äärimmilleen ja kansamme johtajat alkoivat lisätä joukkojen määrää Ilomantsin itä-osan puolustustaisteluihin. Taitavana sotataktikkona tunnettu kenraali Raappana kulutti ylivoimaisen vihollisen joukkoja kahdessa viikossa niin paljon, että Ilomantsissa saatiin jatkosodan viimeinen suomalaisten torjuntavoitto. Maamme itsenäisyys säilyi ja se oli sodan suurin saavutus. Monet euroopan maat, baltian maat mukaan lukien menettivät itsenäisyytensä. Suomalaisten tappioihin on luettava talvi- ja jatkosodassa kaatuneet, joita oli yli 90 000 suomalaista. Haavoittuneita oli noin 200 000 sotilasta, joista noin 100 000 jäi pysyvä vamma. Suomi menetti sodan seurauksena mm. Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan, Suomenlahden saariston sekä Petsamon alueen. 

Mottimestari näytelmä Möhkön kylässä kesällä 2014

Elokuussa 1944 torjuntataistelut päättyivät Ryhmä Raappanan joukkojen tekemien "mottien" purkautumiseen idän suuntaan ja sen jälkeen taistelut muuttuivat elokuun puolesta välistä alkaen syyskuun alkuun saakka puolustustaisteluiksi. Ilomantsi menetti sodan jälkeen noin 1/3-osan pinta-alasta. Isäni ja äitini syntymäkodit jäivät rauhanrajan taakse venäjn puolelle. Olen onneksi päässyt muutamia kertoja käymään rajan takana vanhempieni lapsuuden maisemissa. 

Rynnäkköpanssarivaunu Ilomantsissa 9.8.2014

Rakuunat Ilomantsissa 9.8.2014

Ilomantsin taistelujen vuosipäivään osallistui noin 1000 henkeä eripuolilta Suomea. Ilomantsin juhlassa olin näkevinäni muutamia Ilomantsin taisteluissa 1944 taistellutta sotilasta. Toista oli edellisissä juhlissa vuosina 1994 ja 2004, jolloin sotaveteraaneja oli paljon muistelemassa Ilomantsin torjuntaisteluja. Seuraavissa juhlissa vuonna 2024 ei liene enää yhtään sotaveteraania juhlimassa Ilomantsin kesän 1944 voittoa! Ilomantsin taisteluiden päättymisen juhlia pidettiin 9. - 10.8.2014. Lauantaina oli aamun avauksena Hornetin ylilento, NH-90 helikopterin ja eri aselajien esitelyä, Rakuunoiden ratsastussulkeiset sekä illan päätteeksi jatkosodan aikana tutuiksi tulleet asemiesiltamat. Sunnuntaina olivat vuorossa jumalanpalvelus ja pääjuhla Liikuntahallilla. Pääjuhlassa oli puhujina mm. puolustusvoimien entinen päällikkö Ari Puheloinen ja valtioneuvoston puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Ari Puheloinen kertasi puheen alussa kesän 1944 tapahtumia. Hän kertoi, että monissa euroopan maissa puolustus järjestetään palkka-armeijoilla tai pienillä varusmiesmäärillä. Suomen valitsema linja, jossa on pakollinen asevelvollisuus on vanhanaikaisuudestaan huolimatta vielä nykypäivänä varteenotettava vaihtoehto. Kun lähes kaikki miehet suorittavat asevelvollisuuden, maanpuolustushenki säilyy kansan keskuudessa. Myös yhteistyö puolustusvoimien ja väestön kesken säilyy korkealla tasolla. Vaikka puolustusvoimien rahoitusta leikataan, puolustusvoimien uudistus etenee. Uudistuksella pyritään muuttamaan maamme puolustus nykyaikaa vastaavalle tasolle. Puolustusvoimien uudistamisen tärkeyttä kuvaa hyvänä esimerkkinä Ukrainan tilanne, jossa tällä hetkellä on menossa sotilaallinen selkkaus.

Asemiesiltamissa juontajana toimi Jaakko Salonoja ja orkesterina Rakuunasoittokunta

Toivottavasti meidän ei tarvitse kansakuntana osallistua koskaan sotiin! Tänä vuonna maailmantilanne näyttää todella pahalta meneillään olevan Ukrainan kriisin johdosta. Vuosi sitten syksyllä kaksi venäläistä opiskelijaani kertoi, että rajan takana värvätään nuoria miehiä armeijaan. Venäjällä lienee ollut jo silloin vuosi sitten elokuussa eli syksyllä 2013 tiedossa tämän kevään ja kesän Krimin ja Ukrainan valtausoperaatio?

Meillä itärajalla asuville raja on aina ollut uhka ja pelkojen aihe. Muistan lapsuudesta, kun kylässämme huhuttiin rajan takaa tulleista "desanteista", joita liikkui useina kesinä 1950-luvulla rajaseudulla. Tapasin yhden "ulkomaisen" matkaajan heinäkuussa 1961 kotikylässä. Mies tuli kyläkauppaan ostamaan polkupyörän kumia. Hän ei puhunut mitään, vaan näytti kauppiaalle, mitä hän haluaa. Mies maksoi ostokset Suomen markkoina. Pyörän korjaamisen jälkeen mies jatkoi matkaa kohti Möhkön kylää valtakunnan rajalle. Kauppias vihjaisi minulle miehen olevan rajan takaa. Myös Ilomantsin taisteluiden vuosijuhlassa elokuussa 2014 huomasin juhlijoiden joukossa molempina päivinä muutamia uteliaita "henkilöitä", jotka seurasivat ja tallensivat ahkerasti juhlatapahtumia kameroilla ja muilla tallennusvälineillä juhlakansan keskuudessa. Mutta tuskinpa mitään uutta järisyttävää tietoa he saivat kotiin vietäviksi!? Meillä Suomessa ei ole mitään salattavaa, haluamme elää rauhallista elämää toistemme ja  naapurimaiden kansalaisten kanssa. Yleisöpalstoilla ja yhteisöpalveluissa on kuluvan vuoden aikana näkynyt selkeästi ja räikeästi, kuinka venäläiset kirjoittavat "suomalaisten" nimissä venäjää tukevia ja suomen valtionjohtoa arvostelevia kannaottoja. Venäläisten tarkoituksena on nostaa Suomalaiset tukemaan venäläisten mielipiteitä. Se on yksi keino hajoittaa kansakunnan yksimielisyyttä. Kaikista venäläisten yrityksistä huolimatta me Suomalaiset pidämme yhtä. Haluamme elää itsenäisenä kansakuntana ja päättä maamme asioista ulkoisista pelotteluista piittaamatta. Kuluvana kesänä venäläismatkailijoiden määrä on vähentynyt maassamme radikaalisesti. Myös monet Suomalaiset ovat vähentäneet matkoja Venäjän karjalaan. Käyn venäjällä tankkaamassa polttoainetta ja vierailen myös Karjalassa eri kylissä tutustumassa Suomalaisten rakentamiin taloihin ja myös toisen maailmansodan taistelumaastoihin. En ole kohdannut näillä matkoilla sen suurempaa epäluuloa tai vihaa. Useat ihmiset ovat siellä ystävällisiä ja kanssakäyminen kielirajasta ja erilaisuudesta huolimatta asiallista. Toivottavasti saamme kaikista epäluuloista huolimatta elää kansakuntina rauhanomaisissa oloissa ja rakentaa yhteistyötä luottamuksen ja yhteistyön varaan itsenäisinä kansakuntina.

NH - 90 Ilomantsissa 9.8.2014

NH-90 lähdössä Ilomantsista 9.8.2014

Hyvää syksyä kaikille blogini lukijoille. 

Vaikka sodan tuulet puhaltavat niin maailmassa kuin meillä euroopassa, toivon rauhan ajan palautuvan sodan alle joutuneisiin maihin ja ennen kaikkea Ukrainaan. Toivon myös, että venäläisten "johtajien" kansallismielinen uho vähenisi. Mieleeni tulee vuosi 1939, jolloin silloisen neuvostoliiton johtajat Stalinin johdolla halusivat vallata Puolan, Baltianmaat ja Suomen. Neuvotteluista ei ollut silloin mitään hyötyä. Tämän hetkinen konflikti Ukrainassa on eurooppalaisittain katsottaessa Venäjän aikaansaama. Myös osasyyllisenä olevan Ukrainan olisi pitänyt hoitaa itäpuolisen osan ongelman ajoissa, ennen kuin se laajeni nykymittoihin. Jos ihmiset alkavat käyttäytyä valtiota vastaa uhmakkaasti kuten Ukrainassa viime talvena, silloin valtionjohdon olisi puututtava tilanteeseen. Minulla on muutamia venäläisiä tuttuja ja heidän kertoman mukaan venäjällä Ukrainan konflikti nähdään eri tavalla kuin euroopassa. Euroopassa olemme yhtä mieltä siitä, että venäjä tukee sotilaallisesti Ukrainan separatistejä ja että Ukrainassa on venäläisiä sotilaita. Venäjällä taas tilanne nähdään, että venäläiset ovat auttamassa hätää kärsiviä Itä-Ukrainalaisia. Samanlaista oli vuonna 1939. Idässä ja lännessä oli erilaiset näkemykset asioista. Suomi säilyi vuosien 1939-1944 taisteluista itsenäisenä, kansamme yksimielisesti päätti silloin puolustaa maata viimeiseen mieheen saakka. Maksoimme itsenäisyydestä kalliin hinnan, kaatuneita oli lähes 100 000 henkeä ja haavoittuneita oli yli 250 000. Kotinsa ja maansa menetti yli 420 000 karjalaista. Isäni ja naapurini haavoittuivat jatkosodan aikana. Heille sodassa haavoittuminen ja niistä seuranneet vuosien kivut ovat olleet elämän arjessa mukana.  

Syksyn ensimmäinen myrsky elokuun viimeisenä viikonloppuna 

MM Karhunveistokilpailu Ilomantsissa 23.8.2014 

MM Karhunveistokilpailun satoa 

Elokuun viimeinen auringonlasku

Syyskuinen aamu lammen rannalla

   

Tallinnan reissu – Taliinna retk - Tallinn trip

Kesäloman viimeisen viikon aikana pistäydyimme Tallinnassa ja Helsingissä. Ilma oli kaunis koko reissun aikana. Menimme iltalaivalla Helsingistä Tallinnaan ja yövyimme laivalla. Aamulla aikaisin lähdimme kaupungille ja kävimme aluksi aamupalalla Viru hotellissa. Hinta oli hiukan Suomen hotelleja kalliimpi, noin 13 €/hlö. Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan lentosatamaan, joka sijaitsi vajaan kahden kilometrin päässä meren rannalla. Museo oli rakennettu vuosina 1917- 18 vesilentokoneiden huoltoa varten rakennettuihin halleihin. Venäjänvallan aikana pahoin rapistunut lentohalli on kunnostettu Euro-alueen rahoilla uuden veroiseksi.

 Lennusadam museo

 Lempit sukellusvene 

Sukellusveneen torpedoputket

Museo kokonaisuudessaan yllätti ja suosittelen sitä kaikenikäisille matkailijoille. Sisältä löytyy vanha virolais-venäläinen Lempit niminen sukellusvene, jonka sisällä käydessä saa hyvän kokemuksen sukellusvenemiehistön työtiloihin ja sukellusveneen rakenteeseen. Lapsille ja lapsenmielisille on museossa paljon näkemistä ja kokemuksia miinoista ja laivojen osista aina merimerkkeihin saakka. Kävin kokeilemassa 1900-luvun alun lentosimulaattoria (vanhan lentokoneen lentäminen on ollut vaativaa puuhaa) ja testasin lentokoneiden ampumista 1940-luvun vanhalla konetykillä, joka oli muutettu simulaattoriksi. Museossa vierähti aikaa reilu tunti, mutta aikaa olisi saanut olla hiukan enemmän.

Museon ulkopuolella meren rannalla tutustuimme vanhaan höyrykäyttöiseen jäänsärkijään, joka oli ollut joskus suomalaisten omistuksessa nimellä Väinämöinen. Laivalta jatkoimme matkaa Viron merenkulkumuseoon, joka sijaitsee Paksussa Margareetassa. Siellä tutustuimme Viron merihistoriaan vuosisatojen saatossa. Koko lysti maksoi kolmelta hengeltä 28 €. Hinta latusuhde oli hyvä!

Sukelluspuku

Museokierroksen aikana nälkä pääsi yllättämään ja nautimme lounaan yhdestä sadoista ravintoloista. Ruoka oli maittavaa, joskin hintataso on noussut vuosien saatossa jopa kalliimmaksi suomen hintatasoa.

Vana Tallinna

Vietin aikaa vanhassa kaupungissa ja pääsin seuraamaan kolmen paikallisen taskuvarkaan työskentelyä iltapäiväruuhkassa. Taskuvarkaat valitsivat ensin uhrin, joka oli kiinnittänyt huomion kadunvarren ravintolan lounaslistaan. Miehet tutkivat vanhuksen taskut ja repun taskut muutamassa sekunnissa ja hän ei huomannut tarkastusta lainkaan. Puutuin tilanteeseen menemällä miehiä kohti, aikoen ottaa valokuvia miesten puuhista. Kun miehet huomasivat aikeeni, he lähtivät juoksemaan minua kohti katsoen vihaisesti varkausyrityksen häiritsijää. Yksi veijareista alkoi kuvata minua pienellä kameralla, luultavasti tulevaa arkistointia varten?  Myöhemmin miehet saivat saalista joltakin huolimattomalta turistilta ja jakoivat varastetun lompakon sisältöä McDonaldsin etupihalla, vanhan kaupungin porteilla Viru nimisellä kadulla.

Vuosia aiemmin olin Tallinnassa ostoksilla ja minulle tehtiin samanlainen "tarkastus" kolmen miehen toimesta. Kaksi miehistä kiinnitti huomioni muuanne, kolmas varas kopeloi taskuni nopeasti ja aikaa siihen kului noin 2 - 3 sekuntia. Olin kuitenkin varautunut varkaisiin sijoittamalla kukkarot ja passin piilolokeroihin, joten varkaiden yritys epäonnistui sillä kertaa.

Yleensä varaskolmikko työskentelee siten, että taskujen tyhjentäjä on joukon nopein pakenija, muut toimivat avustajina. Avustajille ei tule mitään sanktioita, vaikka he jäisivät kiinni tekopaikalla. Reppu tai laukku lähtee varastettavan selästä sekunnissa ja muutaman sekunnin kuluessa varas on kadonnut näköpiiristäsi. Pidä mukana matkoilla reppua, jossa on lantiovyö ja ylävyö. Nämä lisähihnat hidastavat tai estävät varkaiden toimintaa. Lompakko ja passi kannattaa sijoittaa vaatteiden sisälle siten, että ne ovat vetoketjullisessa taskussa tai kaulakukkarossa. Itse reissaan paljon itärajan takana, jossa oppii olemaan varovainen kaikissa tilanteissa.

Varokaa taskuvarkaita Tallinnan kaduilla ruuhka-aikana kävellessä!

Palasimme illan aikana takaisin laivalla Helsinkiin, jossa yövyimme paikallisessa Sokos-hotellissa. Aamulla kävimme katsomassa Kauppatorin elämää ja totesin Helsingin keskustan olevan täynnä vanhoja kauniita rakennuksia, jopa kauniimpi kuin Tallinnan vanhan kaupungin talot. Mieleeni palautui sanonta ” Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Päivä kului iltaan saakka ajaessamme pääkaupungista itä-suomeen 500 kilometrin matkan kauniissa auringonpaisteessa. Kesäloma on nyt lopussa ja työt alkavat elokuun alussa. Mukava palata töihin kauniin ja lämpimän kesän jälkeen! 

 Helsingin kauppatori

Helsingin keskustan puistoaluetta

Laatokan kyliin tutustumismatka - Ladoga villages tour

On heinäkuun puoliväli. Heräämme aamulla ennen auringon nousua. Kello on hiukan yli kolme ja ulkona sataa hiukan vettä.  Aamupalan jälkeen lähdemme ajamaan kohti venäjän rajaa. Kesämatka vanhaan Suomeen on alkanut. Matkalla sadepilvet väistyvät ja aurinko alkaa paistaa kirkkaalta taivaalta.

Järvimaisema Ilomantsista

"Sortavalan Seurahuone"

Kesän alussa sovimme matkasta Vienan Karjalaan, mutta matkan varrella lähes kaikki matkalaiset peruivat matkansa. Matkan peruuntuminen muutti matkasuunnitelmaamme. Lähdimme vaimoni kanssa tutustumaan Laatokan rannalla sijaitseviin vanhoihin suomalaiskyliin. Raja ylitettiin Värtsilässä, jossa rajamuodollisuuksiin meni noin puoli tuntia. Matka jatkui sieltä huonokuntoista asfalttitietä pitkin kohti Sortavalaa.

Karjalan silta Sortavalassa

Jatkamme Sortavalasta matkaamme ajellen entisten suomalaiskylien kautta kohti vanhaa Jaakkimaa ja Lahdenpohjaa. Sortavalasta etelään ajettaessa tievarsilla kohtaa lohduton näkymä. Reuskulasta lähtien laajat peltoaukeat ovat täynnä jättiukonputkea tarkemmin nimettynä Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum). Jättiputki on myrkyllinen ja sen hävittäminen on jäänyt asukkailta ja yhteiskunnalta tekemättä. Jättiputki valtaa nopeasti alaa ja sen kasvinesteen sisältämät yhdisteet yhdessä auringonvalon vaikutuksen kanssa aiheuttavat iholle palovammoja ja ne saattavat aiheuttaa näönmenetyksen, jos sen yhdisteet pääsevät silmiin. 

Jättiputki on levinnyt sadoille hehtaareille Laatokan karjalassa

Ajamme läpi vanhojen suomalaiskylien ja tutut kylien nimet vilahtavat tienvarsilla; Otsoinen,  Korteela, Oppola ja Miinala. Kylät ovat Laatokan rantakyliä ja niiden ilme on sama kuin muutamaa vuotta aiemmin tehdyn Laatokan kyläkierroksemme aikana. Tien varsilla on paljon suomalaisten 1900-luvun alkupuolella rakentamia taloja ja niissä asutaan yhä! Pian saavumme ensimmäiseen taukopaikkaan, vanhaan Jaakkiman kylään. 

Jaakkiman kirkko heinäkuu 2014

Jaakkima – Lahdenpohjan alueella asui v. 1939 n. 11 500 asukasta. Nyt 2014 Lahdenpohjassa asuu vajaa 9000 asukasta. Lahdenpohjan kirkkomäelle valmistui vuosina 1846 - 1850 arkkitehti C.L.Engelin piirtämä Jaakkiman kirkko. Kirkko oli karjalan alueen suurimpia kirkkoja ja siihen mahtui  3 000 sanankuulijaa. Kirkon torni tuhoutui sodan aikana tai heti sodan jälkeen. Kirkko palveli jatkosodan jälkeen vankilana, korjaamona ja varastona ennen tulipaloa v. 1977. Tulipalossa kirkon sisäosat ja katto tuhoutuivat. Kirkko on ollut aikanaan 1900-luvun alussa suurimpia raja-karjalan kirkoista. Kirkon vasemman päädyn edessä on muistomerkki. 

Jaakkiman kirkko lokakuussa 1941 (SA-kuva)

Jaakkiman ja Kurkijoen välillä alkumatka oli asfalttitietä

Matkan varrella oli paljon vanhoja suomalaistaloja

Jaakkimasta jatkoimme matkaa kohti Kurkijokea. Matkalla ohitimme Ihalan vanhan taajaman. Siellä on paljon suomalaisten rakentamia taloja, joissa lähes kaikissa oli asukkaita. Ihalan taajaman jälkeen asfalttitie päättyi ja tie muuttui kuoppaiseksi hiekkatieksi. Tie oli samanlaisessa kunnossa kaksi vuotta aiemmin tehdyllä matkallamme. Ajonopeutena pidimme 40 km/h, mutta sekin oli liian kova vauhti. Huonoa tietä oli Kurkijoen keskustaan saakka, jossa keskustan alueella oli jäänyt kilometrin verran asfalttia tien pintaan.

Kurkijoen taajama on täynnä suomalastaloja

Kurkijoen kirkonraunioiden vierellä on sankarihautausmaa ja siinä muistokivet

Kurkijoki oli suomen aikana kihlakunnan suurin pitäjä. Kurkijoki sijaitsee Laatokkaan liittyvän Laikkalahden rannalla. Pitäjän kasvillisuus oli ennen sotia ja myös nykyään runsasta ja rehevää. Tien varsilla kasvavat vaahterat, lehmukset ja tammet. Myös muun kasvillisuuden kirjo on suuri. Kurkijoella asui 1939 yli 10 000 henkeä. Pääelinkeinona oli maatalous. Kurkijoen keskustaan, Laatokkaan laskevan Kurkijoen rantakallion päälle rakennettiin v. 1880 arkkitehti F. Sjöströmin piirustusten mukaan puurakenteinen luterilainen kirkko. Kirkko sijaitsi kolmen tien risteyksessä, joista tiet erkanivat Lumivaaraan, Elisenvaaraan ja Hiitolaan.  Kirkkoon mahtui n. 1 500 sanankuulijaa. Kirkko vaurioitui talvisodassa, mutta se korjattiin jatkosodan aikana. Kirkkoa alettiin korjata venäläisten toimesta v. 1990, mutta se syttyi palamaan ja tuhoutui 24.7.1991.

Kurkijoen kirkonrauniot

Kurkijoen kirkko kesällä 1944 (SA-kuva)

Maisema Laatokalle Kurkijoen kirkonpaikalta kesällä 2014

Kurkijoki kesällä 2014

Kurkijoelta jatkoimme matkaa kohti Hiitolaa. Taajaman jälkeen tie muuttui hiekkatieksi ja sen kunto oli kehno. Huonoa hiekkatietä oli reilut kymmenen kilometriä ja ennen Hiitola saavuimme uudelle tielle Hiitolan asemakylän kohdalla. Jatkoimme matkaa uutta hyväkuntoista tietä, joka ohittaa Hiitolan taajama-alueen. Hyvää tietä oli noin kymmenen kilometriä Pukiniemelle saakka, jossa tie muuttui kuoppaiseksi hiekkatieksi. Pian saavuimme Käkisalmelle, jonka ohitimme pysähtymättä.  Matkamme päämääräksi olimme sopineet Räisälän vanha suomalaistaajaman. Käkisalmelta Räisälään on 32 kilometriä ja tie sinne on hyvää asfalttipintaista tietä.

Tie Käkisalmesta Räisälään

Räisälän keskustaajama, taustalla vanha Räisälän kaupparakennus, vieressä uusi kaupparakennus

Räisälän kirkonkylän nimi on nykyään Melnikovo. Kylän keskustassa on paljon hyvin säilyneitä suomalaistaloja. Kylän keskustassa on liikenneympyrä, josta oikealle menevän tienvarressa on Räisälän sankarihautausmaa ja kirkko. Liikenneympyrässä oleva vihreäksi maalattu talo on vanha suomalaisaikakaudella tunnettu Räisälän Liike Oy:n kauppatalo. Sen vieressä on keltaiseksi maalattu uudempi kauppa ja muita liikerakennuksia. Toisesta risteyksestä päästään Sakkolaan ja Antreaan (vihreän kaupan edestä). Kolmas tie vie Vuosalmelle. Liikenneympyrän seuduilla on useita kauppoja ja pankkeja. Tienristillä on puurakenteinen ortodoksikirkko ja neuvostoaikainen sotamuistomerkki. 

Räisälän sankarihautausmaa ja kirkko kesällä 1943 (SA-kuva)

Räisälän kirkko heinäkuu 2014. Oikealla puolella on vanha sankarihautausmaa

Kirkon edessä on Sankarihautausmaan muistokivi ja sen takana sankarihautausmaa-alue

Kirkolle mentäessä ohitamme puiston reunassa olevan kunnantalon, joka on saanut muutamia vuosia sitten tiilipinnoitteen. Kunnantalon jälkeen saavumme vuonna 1912 rakennetun Räisälän kivikirkon pihaan. Kirkoon uusittiin muutama vuosi sitten peltikatto, joten kirkko on lähes suomalaisajan asussaan. Kirkko toimii nykyisin kulttuuritalona, mutta meidän siellä käydessä se oli kiinni. Kirkon ympäristössä oleva vanha suomalaisten hautausmaa on nyt puistona. Käymme ostoksilla Räisälän yhdessä monista pienistä kauppaliikkeistä ja jatkamme matkaa kohti Sarkkilan taajamaa. 

Kurkijoen molemmin puolin oli toistakymmentä kilometriä huonoa hiekkatietä

Ajettuamme noin kahdeksan kilometriä saavumme Matikkalan kylän kohdalle. Asfalttipintainen tie päättyy ja edessä on huonoa hiekkatietä. Päätämme palata takaisin Räisälään ja sieltä edelleen Käkisalmen kautta Lahdenpohjan kauppalaan. Paluumatkan aikana ajoimme huonokuntoisia teitä pitkin ainakin 60 kilometrin matkan. Tärinän vaikutuksesta autossa alkoivat jarrulevyt pitää kovaa ääntä ja pelkäsin matkan keskytyvän jossakin vaiheessa jarruvikaan. Reissun jälkeen vika tiesi pientä jarruremonttia!
 

Ihalassa oli useita suomalaistaloja tien varressa

Lahdenpohjan entinen Kulttuuritalo on nykyään Ravintola/Kahvila 

Iltapäivän tunteina saavumme Lahdenpohjan vanhaan kauppalaan. Ajamme läpi Lahdenpohjan keskustan läpi kulkevaa vanhaa Kirkkovaarankatua alaspäin aina satamaan saakka. Kadunvarrella on pääasiassa vanhoja suomalaistaloja melko hyvässä kunnossa. Lahdenpohjan kauppala perustettiin erottamalla vuonna 1924 Jaakkiman kunnasta vanhan Hovin rälssitila Kauppalan alueeksi. Siihen aikaan Lahdenpohjan alueella asui noin 1000 henkeä. 

Lahdenpohjan ja Jaakkiman "Sairaala"

Kävelemme ensin Lahdenpohjan vanhaan satamaan. Satamassa eteemme avautuu kaunis Laatokan lahti. Maisema olisi idyllinen kesämaisema, mutta lahden rannoilla on paljon rumia rakennuksia ja rakennusjätettä, jotka pilaavat maisemaa. Palaamme kauppalaa kohti ja käymme kahvilla rannassa olevassa ravintolassa joka on sisustettu merelliseen asuun.

Lahdenpohjan satama heinäkuussa 2014

Sataman alueella kunnostetaan ortodoksista kappelia

Kadun varrella oli useita vanhoja suomalaisten rakentamia vaatetusliikkeitä ja kauppoja

Lahdenpohjan kauppalaa vuosina 1944 ja 2014. Samat Kirkkokadun talot molemmissa kuvissa!

Entinen Kirkkokatu, nykyisin Lenininkatu, jonka varrella vanhoja suomalisten rakentamia kauppataloja.

Kuvan talo oli 1920-luvulla Pekka Miikulan kauppatalo, myöhemmin siinä toimi mm. pankki

Vasemmalla Osuuskauppa Laatokan kauppatalo, oikealla vanhoja suomalaisajan vaatetusliikkeitä.

Vietimme lämmintä kesäpäivää Lahdenpohjassa ja parin tunnin pysähdyksen jälkeen lähdimme paluumatkalle Ilomantsiin. Sortavalassa yritimme päästä ruokailemaan tuttuun ravintolaan, mutta se oli täynnä. Päätimme jatkaa matkaamme rajalle ja sieltä Joensuun kautta Ilomantsiin. Yksi matka Vanhaan suomen karjalaan oli päättymässä. 

Usein ihmiset kysyvät, mikä sinua kiinnostaa siellä rajan takana? Sukuni isän ja äidin puolella ovat asuttaneet rajan takana olevaa karjalaa. Talvisota vuonna 1939 ajoi heidät kaikki karjalasta evakkomatkalle nykysuomeen. Minua kiinnostavat vanhassa karjalassa Suomalaisuus ja suomen asutus- ja rakennushistoria. Vanhat rakennukset, rakennuspaikat ja kirkot ovat mieltymykseni kohde vanhassa karjalassa. Seuraava matka on suunnitelmissa elo-syyskuussa ja kohteena on silloin Äänisen ranta-asutus. Myös Vienan Karjalan peruuntunut matka on toiveena toteuttaa lähitulevaisuudessa.