Aiemmassa postauksessani maaliskuulla kerroin ilomantsilaisen kersantti Eelis Turusen historiasta ja hänen viimeisestä sotalennosta 7.3.1940. Kersantti Toivo Hyytiäisen ohjaama Bristol Blenheim BL-144 ammuttiin alas 7.3.1940 kello 7.35 - 7.55. Kauko Nykänen oli koneessa tähystäjänä ja kersantti Eelis Turunen konekivääriampujana. Blenheim kone nousi Jukajärveltä BL-145 ja BL-140 kanssa kello 6.45 ilmaan ja saapui Vilaniemeen kello 7.30. Koneet olivat tuolloin 600 metrin korkeudessa.
Lentolaivue 42 tukikohta oli 20.2.- 16.3.1940 Jukajärvellä, kuvassa oikealla (rannalla) kartanon mailla
Johtokone BL-145 luutnantti Johan Haakin johdolla lähti pommitusliukuun kohti Teikarin saarta kello 7.32 ja sitä seurasivat Toivo Hyytiäisen ohjaama BL-144 ja luutnantti Kai Havolan ohjaama BL-140. Vilaniemen rantaan oli saapunut ensimmäiset vihollisosasto, joita kohti koneet lensivät. Koneet pommittivat noin 300 metrin korkeudesta Teikarinsaaren ja Vilaniemen välissä olleita puna-armeijan miehistörivejä, panssarivaunuja (n. 50 kpl) ja kuljetuskalustoa. Teikarinsaaren ja Vilaniemen välisellä jääalueella arvioitiin olevan liikkeessä kaksi neuvostodivisioonaa. Samaan aikaan koneiden läheisyyteen tuli pilvistä Polikarpov IL-15 ja IL-153 ja IL-16 hävittäjiä ja niiden havaitsemisen jälkeen luutnantti Johan Haaki käski koneita hajaantumaan.
Bristol Blenheim kone talvella 1939 - 1940 (kuvan omistaja tuntematon)
BL-144 lentoreitti 7.3.1940 kello 7.32 - 7.55
Koneista BL-145 ja BL-140 kaarsivat jyrkästi pohjoiseen Viipurinlahdelle. Heitä lähti seuraamaan kolme IL-16 hävittäjää, jotka kääntyivät takaisin ennen Luumäkeä. BL-145 sai kymmen osumaan koneen siipiin ja runkoon. Hyytiäinen kaarsi BL-144 koneen etelään aikomuksena palata Suomenlahden kautta takaisin tukikohtaan. Koneeseen osui kaarron aikana IL-16 koneen konekiväärisuihku ja mahdollisesti ilmatorjunnan kranaatti. Koneen alkaessa menettää korkeutta, Hyytiäinen totesi, että kone putoaa Viipurinlahteen. Hän käski tähystäjä Kauko Nykästä hyppäämään ohjaamon yläluukusta Tuppurasaaren kohdalla. Kauko pääsi koneesta ulos ja laskeutui laskuvarjolla Tuppurasaareen, jossa hän joutui heti maahantulon jälkeen Neuvostoliiton sotilaiden vangitsemaksi. Jossakin vaiheessa alastulossa oli osunut leukaan ja nilkkaan käsiaseiden osumia tai mahdollisesti jo koneesta poistumisen aikana. Hän palasi syksyllä 1940 takaisin Suomeen.
Toivo Hyytiäinen ja Eelis Turunen eivät kerenneet hypätä koneesta vaan putosivat koneen mukana Koiviston alueelle. Koneen putoamispaikkaa ei tiedustelulennoilla 7. - 13.3.1940 havaittu, eikä sitä löydetty myöskään jatko-sodan aikana. Esimerkkinä mainitse BL-116, joka kävi vääpeli Oksalan toimesta 7.3.1940 iltapäivällä kello 17.55 - 19.30 etsimässä BL-144 konetta Viipurinlahdelta ja samalla lennolla pommitti Vilaniemen edustaa.
Olen kirjoittanut kevään aikana Sodissa menehtyneet ilomantsilaiset nimistä kirjaa ja halusin selvittää, minne ilomantsilainen Eelis Turunen on kadonnut. Kevään aikana olen tutkinut vanhoja ilmakuvia ja myös nykyisiä satelliittikuvia. Luulen, että olen "mahdollisesti" löytänyt Bristol Blenheimin hylyn paikan? Koneen hylkyä muistuttava kohde löytyi eräästä ilmakuvasta. En kerro vielä "hylyn" tarkkaa putoamispaikkaa, koska jos hylky löytyy, koneessa on kersanttien Toivo Hyytiäisen ja Eelis Turusen maalliset jäännökset. Laitan kuitenkin satelliittikuvan, josta voitte itse päätellä onko se lentokoneen hylky vai joku muu. Hylyn pituus on satelliittikuvissa 12 metriä ja hylyn siipien kärkiväli hiukan yli 17 metriä. Toinen moottoreista on tipahtanut putoamisen aikana, tai se on mudan tai lentohiekan sisässä tai sitten se on kuljetettu pois aiemmin. Koneen pyrstö hajonnut ja taittunut joko putoamisen aikana tai alas ampumisen aikana. Koneen mitat vastaavat tarkalleen Bristol Blenheim BL-144 mittoja. Tietenkin paikalla pitäisi käydä tutkimassa, jotta asia voidaan varmistaa. Ajallisesti laskettuna kone on mahdollisesti pudonnut (jos hylky on BL-144) kello 7.43. Olen ottanut huomioon laskuissa koneen lentosuunnan Teikarinsaaresta putoamispaikalle, sekä koneen lentämän matkan ja koneen lentonopeuden.
Ilmakuva Teikarinsaaresta kesältä tai syksyltä 1939. Pommituskohde oli Teikarinsaaresta länteen. Talvi- ja jatkosotien aikana kuvatut ilmakuvat luovutetuilta alueilta piti luovuttaa Neuvostoliiton valvontakomissiolle, joten niistä en ole saanut tarkastettua putoamispaikkaa.
Luin talvella venäläisestä artikkelista, että Blenheim koneen hylky on löytynyt Viipurin alueelta muutaman vuoden sisällä ja että koneen ympäristö on puhdistettu mahdollista siirtoa varten. En tiedä onko kyseessä sama hylky, mutta kuvan mukaan koneen ympäristöstä on poistettu puustoa ja koneen päältä on poistettu kasvustot? Satelliittikuvassa "koneen hylyn" lentosuunta on ollut suoraviivainen Teikarinsaarelta putoamispaikkaan. Itse uskon, että siellä metsässä, kaukana teistä ja asutuksista, lepää Bristol Blenheim BL-144 hylky ja samoin myös lentäjät Toivo Hyytiäinen ja Eelis Turunen. On toki mahdollista, että hylky osoittautuu joksikin muuksi, mutta sen aika näyttää. Toivo Hyytiäisellä on muistokivi Mikkelin Harjun hautausmaalla, Eelis Turusella Ilomantsin sankarihautausmaalla.
Kuvassa kadonneen Bristol Blenheim tyyppinen kone SA-kuva
Bristol Blenheimin pituus on noin 12 metriä ja siipien kärkiväli 17,2 metriä
Kuvassa mahdollinen Blenheim BL-144 koneen hylky Viipurinlahdella?
Jos kuvassa näkyvä vaalea, lentokoneen hylkyä muistuttava on BL-144, niin ainakin koneen putoamisasento on oikea Teikarinsaaresta katsottuna. Kone on ollut osittain lentohiekan tai mudan sisässä ja sitä on luultavasti kaivettu esiin? Kohteeseen lähin tie on noin 3 km päässä. Se, että venäjän viranomaiset antaisivat luvan tutustua alueeseen on epäselvää. Laitan tämän artikkelin loppuun tarkemman kuvan mahdollisesta koneen putoamispaikasta.
Bristol Blenheim kuvattuna ylhäältä pituus 12 m, kärkiväli 17 metriä.
Junkers 88 pituus oli 14,5 m, kärkiväli 20 metriä.
Venäläiset PE-2 ja PE-3 (Peljakov) pommikoneet olivat mitoiltaan samoja kuin Blenheim, mutta maastossa näkyvän koneen siipien muoto vastaa enemmän Blenheimiä!
Tupoljev TU-2 pituus oli 13,8 metriä ja kärkiväli 19 metriä.
Venäläinen DB-3, jonka pituus oli 14 metriä ja kärkiväli 21,5 metriä, oli BL-144 suurempi kone.
Suomalaiset ja Venäläiset hävittäjät olivat pienempiä kooltaan, kuin em. koneet. Tämän vuoksi suurin osa muista lentokonekonemerkeistä on poissuljettuja. Viipurinlahdelle pudotettiin kymmeniä koneita 1939-1944 sotien aikana, mutta pääosa niistä lienee meren pohjassa.
Talvisodassa suomalaiskoneiden tappiot olivat kohtuulliset. Fokkereita putosi 18 kpl, Gloster Gladiator koneita 17 kpl, Blackburn Ripponeita 15 ja Bristol Blenheim koneita 12. Erilaisissa onnettomuuksissa vaurioitui lisäksi 35 suomalaiskonetta.
Jatkosodassa pommikoneistamme tuhoutui 72 konetta. Bristol Blenheim koneita putosi 40 kpl, DB-3 koneita 8 kpl, Dornier koneita 10 kpl, Peljakov koneita 7 kpl, Junkers 88 tietojeni mukaan 24 konetta. Hävittäjäkoneita putosi tai tuhoutui lennoilla 143 konetta. Erilaisissa onnettomuuksissa tuhoutui 208 suomalaiskonetta. Esimerkkinä mainitsen BL-147 ja BL-149, jotka tuhoutuivat Suomenlahdella Suursaaren pommitusten aikana 27.3.1942. Syynä oli kova lumisade, jonka vuoksi koneet törmäsivät jäälle. Koneet tuhoutuivat maahan syöksyissä.
Tässäpä tarkempi paikka
Mainos
Sodissa menehtyneet ilomantsilaiset -kirja, julkaistu 1.4.2021. Painopaikka Books on Demand, Saksa
Kirja on kovakantinen, 264 sivua, tietoa 566 sodissa menehtyneistä ilomantsilaisista tai Ilomantsissa asuneista. Jokaisen kaatuneen, kadonneen tai muusta syystä kuolleen sotilaan kohdalla on mainittu syntymä- ja kuolintiedot, kaatumis- tai katoamispaikat, hautapaikkatiedot. Lähes kaikilta löytyy lyhyt kertomus henkilön kuolinpäivän tapahtumista, jotka on kerätty sotapäiväkirjoista. Kirjan lopusta löytyy noin 200 sankarivainajan valokuvat.
ISBN-13: 9789528044826
Kustantaja: Books on Demand
Julkaistu: 01.04.2021
Kieli: suomi
Kirja on myynnissä seuraavissa kirjanmyyntipaikoissa:
Ilomantsin kirjakauppa
Verkkokirjakaupat:
Ohessa muutama näyte kirjan sivuilta:
Hautakartta Ilomantsin kirkonkylän sankarihautausmaalta. Kirjassa hautapaikkatietoon on merkitty oheisen kartan hautanumero, sekä alkuperäinen hautanumero. Vainajan nimi on alleviivattu jos hänet on siunattu poissaolevana, eli vainaja on kadonnut sodan aikana.
Hyvää kevättä lukijoilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti