Euroopan yllä mustia pilviä!

Otsikon mukaisesti tämän talven aikana on lunta  tullut runsaasti tänne Itä-Suomeen. Lunta meidän asuinpaikallamme on todella paljon. Edellisen viikon aikana kävin pudottamassa lumet rakennuksien katoilta ja lunta oli lähes 70 cm. Asumme vaaralla, joten täällä on aina enemmän lunta, jos vertaa kirkonkylään, joka on toista kymmentä metriä matalammalla tasolla. Helmikuussa 2022 oli jo 100 cm lunta ja lisää oli tulossa! Toinen merkityskin tämän postauksen otsikolla on, mutta siitä tuonnempana.

Lumisimpia talvia on tilastojeni mukaan Ilomantsissa (Kuuksenvaara/Riihijoki) olleet keväät 1956, 1959 (90 cm), 1971 (88 cm), 1974 (82 cm), 1981 (110 cm), 1982 (80 cm), 1983 (90 cm), 1984 (100 cm) 1995 (90 cm), 1998 (85 cm), 2000 (95 cm), 2002 ja 2003 (85 cm), 2005 (80 cm),  2011 (85 cm) ja 2022 (100 cm). 

Tilastot on laadittu Kuuksenvaaran ja Riihijoen lumimääristä 5 cm tarkkuudella ka. 65 cm

Ilomantsin lämpötilat vuosina 1954 - 2022

Kuten taulukoista on luettavissa ja odotettavissa, runsaslumisina talvina keskilämpötilat tammi-helmikuussa ovat keskiarvovuosiin verrattuna matalammalla tasolla lumisina talvina. Kylmimmät talvikuukaudet ovat olleet vuosina 1967, 1986 ja 1988. Ensimmäisenä talvena, eli 1967 olin Ilomantsissa ja lunta oli todella vähän ja talvikuukaudet todella kylmiä, 1986 olin Hämeenlinnassa ja sielläkin oli todella kylmää. Vuonna 1988 olin Kiteellä ja muistan autoni käynnistysvaikeudet siellä.

Talvella 1981 jaa 1982 lunta oli todella paljon, olin silloin rakentamassa omakotitaloa ja maaliskuussa menin eräänä päivänä rakennustyömaalle ja huomasin yhden kattotuolin pettäneen. Kiipesin katolle ja loin noin metrin paksuisen lumikerran pois katolta. Myös vuosi 1984 oli luminen, olin silloin Ilomantsissa ja lumitöitä riitti maaliskuun lopulle saakka.

Pihamaamme lumivallit tammikuussa 2022

Koronapandemian takia olemme liikkuneet vähän  ja kaupoissakin käydään vain välttämättömät ruokatarpeet hakien. Hiihtäminen ja lenkkeily ovat olleet nyt talvella lähes ainoat harrastukset. Olen tosin tehnyt YouTubeen joitakin kymmeniä videoita aiemmin tekemistäni sotakirjoista. Niiden avulla toivon oikeanlaisen tietämyksen leviävän suomalaisten keskuuteen. Isäni ja setäni eivät paljonkaan puhuneet paljonkaan sodan kokemuksistaan, mutta joudimme lapsena kokemaan heidän pahoinvointinsa tuloksia.  Kymmeniä vuosia aiemmin minulla oli muutamia työkavereita Helsingissä ja Pohjois-Karjalassa, jotka olivat olleet sodassa ja he kertoivat sota-ajan tapahtumista avoimemmin. Kolmeen  kirjaan olen saanut tiedot näiltä edesmenneiltä sotaveteraaneilta ja yksi työkaverini kertoi, että hän oli Siperiassa 1950-luvulle saakka. Minulle hän avautui muutamia kertoja Siperian reissustaan ja samalla varoitti kertomasta sitä eteenpäin. En muista, että hän olisi kertonut asiasta muille työntekijöille.

Tämä kuva on tuttu monille teistä, jotka olette katsoneet Tuntematonta sotilasta. Olen itse tehnyt useita maihinnousuja syöksyveneillä ao. rantaan. Se oli armeijani aikana meidän syöksyvenevaraston vieressä ja harjoittelimme maihinnousuveneiden käyttöä Kymijoen ylityksessä. Oli muuten kovaa rääkkiä, kun ylityksen jälkeen piti vetää raskas vene maihin, peittää se havuilla ja hyökätä edessä näkyvään metsään. Kun homma ei ollut luutnantillemme mieleen, tehtiin sama homma uudestaan. Kerran hyökkäsimme helikoptereilla Utin lentokentälle. Venäläisellä MI-8:lla meidät kuljetettiin lentokentälle ja vauhdissa kierimme alas koneesta ja yritimme vallata lentokenttää. Sotaharjoituksen johtaja ilmoitti kovaäänisen kautta, että meidän kaikki oli tapettu hyökkäyksessä. Totesimme, että hävisimme jälleen kerran sodan Utin jääkäreille! Olimme melkein joka kuukausi Utin jääkäreiden maaliryhmänä ja sen vuoksi toista kuukautta armeijan ajasta asuimme teltoissa Utissa.   

Asuin lapsuuteni lähellä talvi- ja jatkosodan taistelupaikkoja ja useina viikonloppuina etsimme patruunoita ja räjähteitä juoksuhaudoista ja korsuista. Setämme varastosta löysimme satoja konepistoolin panoksia ja jossakin vaiheessa kuulimme, että isällä ja sedällä oli konepistooli piilossa. Konepistooleita ja kivääreitä oli useilla kylämme miehillä, asuimmehan lähellä valtakunnanrajaa ja varmaan ne oli annettu ”kaiken huluvatun varalle”, jos rajan takaa olisi tulossa porukkaa Suomeen. Eräs naapuri peitti multapeltoon 1960-luvun alussa useita konepistooleja ja panoksia. Edellisenä kesänä jotkut harrastelijat kävivät niitä etsimässä ja tietojeni mukaan myös löysivät. Lapsuuden etsintäreissujen aikana törmäsimme useita kertoja venäläisten sotavainajien hautoihin ja kolme vainajaa löysimme  maastosta. Myös räjähteiden kanssa leikimme ja lopetin leikkimisen, kun naapurit toruivat meitä räjäytyksistä. Toki sain leikkiä Korialla sitten myöhemmin räjähteiden kanssa ja suurin räjäytys oli 15 kg räjähdemäärän räjäyttäminen noin 20 metrin päästä. Olin ryhmäni sinkomies ja siten sain ampua singolla. Kevättalvella 1975 ammuimme lataajani kanssa 40 kpl "semettipäitä" yhtenä päivänä. Seuraavat päivät olo kropassa oli paha, tuntui kuin kaikki luut olisivat olleet irti toisistaan. Lataajan paikalla ollessa paineaalto iski kroppaan ja happi loppui, kun ammus lähti singosta. Ampujan paikalla näki singon ammuksen lennon lähes koko matkan ajan ja ampujalle ei tuntunut hyvin kovaa paineaaltoa. Illalla kun lähdimme pois ampumapaikalta, meidän takaa oli kaikki pintakasvusto palanut metsästä ja jäljellä oli  10- 20 senttinen painauma maassa. Singon tulisuihku oli sulattanut lumen ja kaivanut kuopan ampumapaikan taakse.  Erässä sotaharjoituksessa Pahkajärvellä kaverini kävi pudottamassa tulenkuvauspanoksen "vihollisen" kamiinanputkeen, siitä seurasi tusina mustanaamaisia vihollisia. Kuulusteluthan siitä tuli, mutta kaveri käski pitää turvat tukossa. Samassa harjoituksessa kävin kylän poikien mopolla ja vaatetuksella tutustumassa "vihollisten" leiriin ja sain selvitettyä mopoajelun aikana tukikohdan telttojen paikat. Sen jälkeen meidät vietiin kaverini kanssa traktorilla korpeen ja saimme selvitä kolme päivää omin avuin metsässä. Onneksi lähellä oli maantie ja saimme pysäytettyä kauppa-auton, josta saimme ostettua evästä "metsäreissuamme" varten. Asuimme tekemässämme havumajassa ja sen eteen rakensimme suuren rakovalkean. Vaikka oli pakkaskausi, emme sairastuneet, sillä metsässä riitti puita poltettavaksi asti. Löysimme tien varresta suuren halkopinon, josta kuljetimme puita nuotioon ja varmaan niinä päivinä paloi nuotiossamme ainakin kuution verran hyvää koivuhalkoa... Oi niitä aikoja!  

Euroopan ylle on tullut mustia pilviä Venäjän suunnalta. Olemme saaneet jo useiden kuukausien ajan jännittää, mitä herra putin aikoo tehdä tänä keväänä. Hän on joka tapauksessa mielestäni ”sotaintoilija”, joka haluaa saada oman ideologisen isän, Stalinin manttelin itselleen. Hän on vuosia kiillottanut Stalinin kuvia ja varmaan mieli tekee saada oma kuva jokaisen venäläisen olohuoneen seinälle. Stalininin kuvia oli aiemmin Neuvostoliitossa joka kodin paraatipaikalla ja jos ei ollut, siitä saattoi joutua tilille. Useimmilla Venäjän matkoilla on minulta kysytty, mitä mieltä olet Putinista? En ole siihen ottanut kantaa, etten joutuisi Moskovan herrojen mustalle listalle. Venäläiset ystäväni ovat olleet sanomisissaan varovaisia, ja varmaan se on viisautta! Onneksi täällä Suomessa on vielä sananvapaus ja saamme sanoa lähes kaikkea, mitä ajattelemme. Toki aina on muistettava, ettei tahallaan loukkaa toista ihmistä. Saa nähdä, miten meidän käy, kun olympiakisat päättyvät? Helmikuussa venäjä ja valkovenäjä pitävät sotaharjoituksia ja hyökkäystä Ukrainaan odoteltiin olympiakisojen jälkeen 21. helmikuuta. Jatkuuko  hyökkäys Ukrainasta Puolaan yms. valtioihin? Hankala ennakoida mitään, sillä putini ja lukasenko ovat omassa kuplassa, joka ei ole meille länsimaisille ihmisille luontevaa ja asiallista käyttäytymistä. Mutta näissäkin asioissa olemme viisaampia, kun helmikuu on lopussa ja lumet alkavat sulaa.  Putinista on tulossa uusi Hitler  ja mahdollisesti hänet syrjäytetään venäjän johdosta jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa? 

Toisaalta putini tietää, että Venäjän talous on näkemykseni mukaan sakkaamassa seuraavien kymmenien vuosien aikana ja yksi syy on öljytulojen väheneminen ja ruplan kurssin heikkeneminen. Ulkomaanviennistä suurimmat tulot maa saa energian ja raaka-aineiden viennistä. Venäjällä ei ole koskaan panostettu omien laadukkaitten, ulkomaille kelpaavien tuotteiden valmistamiseen joten nyt olisi viimeinen aika alkaa valmistaa itse vientituotteita ja nostaa samalla tuotteiden laatua, jotta ne kelpaisivat muille. Nykyään maa vie pääasiassa raaka-aineita ja valmiiden tuotteiden osuus laahaa perässä. Länsimaiset yrityksen vieroksuvat sijoituksiaan Venäjälle maan epäluotettavuuden vuoksi ja näin ollen maa on ajautumassa  tulevaisuudessa rahoitusvaikeuksiin. Nämä viimeaikaiset voimannäytön osoitukset saattavat olla siten niitä "viimeisiä korahduksia", joita maa pystyy tekemään. Venäjän bruttokansatuote oli vuonna 2020 noin 10 000 USD, kun se esimerkiksi Suomessa oli noin 50 000 USD ja Yhdysvalloilla noin 65 000 USD. Venäjän kanssa samoissa lukemissa bruttokansatuote on Kiinassa, Malesiassa, Kuubassa ja Bulgariassa. Venäjän BKT oli vuonna 2012 parhaimmillaan, hiukan alle 16 000 USD ja heikoimmillaan vuonna 1999 hiukan yli 1 000 USD. Viimeisten vuosien aikana Venäjän BKT on pysynyt samalla noin 10 000 USD tasolla vuoden 2015 romahduksen jälkeen. Venäläisten normikansalaisten palkat ja eläkkeet ovat vielä tänäkin päivänä todella pieniä. Mainitsen esimerkkinä Karjalan alueen, jossa tyypillinen kuukausieläke on ihmisillä 100 - 250 euron luokkaa. Ei sillä rahalla suuria ostoksia länsimaissa tee!

Toivoa sopii, että jostakin "rauhan" viisautta valuisi Venäjän päättäjille, jotta sota vältettäisiin ja satojen ja tuhansien ihmisten tappaminen estettäisiin. Samoin toivoa sopii, että pääsisimme vihdoin eroon koronapandemiasta ja voisimme liikkua vapaammin. Olen joutunut lykkäämään jo kaksi vuotta eläkkeelle lähtemisen juhlamatkaa Saksan, Ranskan, Sveitsin rautateiden kautta Italiaan. Toki olen käynyt Lapissa, kuten ennenkin. Lisäksi lupasin järjestää jo kesällä 2020 luostari- ja sotahistoriaa sivuavaa matkaa Venäjän karjalaan, Aunukseen, Petroskoihin ja Vienaan.

Hyvää ja turvallista kevättä kaikille!