Marraskuusta tammikuun loppuun saakka säät ovat olleet
täällä itärajalla todella huonoja. Aurinkoa emme nähneet kolmeen kuukauteen.
Nyt helmikuun ensimmäisten päivien aikana olemme saaneet kokea ihmeen, aurinko
on palannut taivaalle ja epävakaat suojakelit ovat vaihtuneet pakkaskeleihin.
Lunta
Ilomantsissa on runsaasti, sillä mittausten perusteella olemme Suomen kolmen
lumisimman kunnan joukossa. Maaliskuussa meillä on Ilomantsissa
perinteinen talvitapahtuma eli Pogostan Hiihto. Ladut ja maisemat ovat tällä
hetkellä postikorttimaisemia. Tänä talvena olen päässyt hiihtämään jo 500
kilometriä ja tavoitteena on saavuttaa 800 -1000 kilometriä kevään aikana. Ongelmia on tuottanut tammikuussa alkanut lonkkavaiva, johon olen saanut myrkkyjä, jotka veivät sisäkalut viikossa huonoon kuntoon. Luultavasti syynä on limakalvon tulehdus, eli bursiitti, koska en ole kaatunut enkä muutenkaan loukannut itseäni.
Pogostan hiihdossa olen aiemmin hiihtänyt, mutta yli kaksikymmentä vuotta
olen toiminut huoltojoukoissa, Haapakallion huoltopisteessä. lunta maaliskun alussa oli Ilomantsissa 104 cm.
Kevät
on vasta aluillaan, mutta olen saanut tehtyä ensi syksynä ilmestyvän kirjani
melkein valmiiksi. Siitä puuttuu vain oikoluku ja sivujen taittaminen
lopulliseen kuntoon, sekä kansien tekeminen. Viimeistelyt jäävät kuitenkin odottamaan tulevaa
kesää. Kirjani kertoo kesän 1941 tiedustelupartioista Ilomantsin, Korpiselän ja
Tohmajärven alueella. Helmikuun alussa kävin venäjällä ja minulla oli muutama syksyllä painettu kirjani auton takapenkillä. Tullin nainen kiinnostui kirjastani, kysellen mitä kirja sisältää. Kerroin, että kirjassa kerrotaan Venäjän ja Suomen jatkosodan tapahtumia. Lopuksi hän kyseli, mitä mieltä olen jatkosodasta, johon vastasin, että sotaa en hyväksy missään tilanteessa, vaikka kirjoitankin kirjoja sodasta. Kirjoittamisen avulla olen päässyt sisälle jatkosodan miesten ja naisten elämään. Samalla olen päässyt tutustuman sodanajan tapahtumapaikkoihin Aunuksessa, Äänisen rannoilla ja Syvärin takaisissa maisemissa. Ensi kesänä aikomuksena on käydä Karjalan Kannaksella ja sieltä olen suunnitellut paluumatkan Aunuksen kautta takaisin kotiseudulle. Minusta Aunuksen ja Äänisen rantojen vanhat kylät, kirkot ja maisemat ovat todella kauniita. Rakennukset siellä Aunuksessa ja Itä-Karjalassa ovat kuin siirtymä sadan vuoden takaiseen milijöön. Myös luostarikäynnit Syvärillä ja Laatokalla ovat olleet minulle matkoja menneisyyten ja sukuni syntymäsijoille.
Kirjoittaminen on minulla yksi harrastus muiden joukossa, ei mikään pakkomielle.
Liikkuminen luonnossa ja vaellukset Lapin tuntureilla ovat parhaimpia
harrastuksiani. Talvella liikun pitääkseni kuntoa yllä tulevan kesän vaelluksia varten. Jos terveys sallii, aikomuksena on käydä kesän alkaessa Lapissa tunturivaelluksella. Edellisenä kesänä oli autotallin rakennustyöt esteenä ja myös kipeä selkä, jonka sain, kun tipahdin rakennuksen katolta selkä edellä alas maahan.
Vielä palaan Itä-Karjalan ja Aunuksen matkoihin. Viime kesänä kävin kahteen eri kertaan tutustumassa Aunuksen ja Äänisenrannan vanhaan rakennuskantaan. Saimme näillä matkoilla nauttia kauniiden maisemien kanssa myös hyvästä ruoasta. Osa matkalaisista valitti teiden huonoa kuntoa, mutta vuosien kokemuksella se on yleistä venäjällä. Kymmenillä venäjälle suuntaamistani matkoista olen saanut kohdata ystävällisiä ihmisiä. Pääosa maaseudun ihmisistä elää meidän silmin katsottuna todella köyhissä oloissa. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa, joten tiedän omasta kokemuksesta heidän elinpiireistä.
Kevään piristykseksi lueskelin vanhoja sanomalehti-ilmoituksia. Eräässä Karjalaisessa oli seuraava ilmoitus:
Siinäpä oli lystikäs ilmoitus! Minäkin sain naurunyörit auki lukiessani vanhoja ilmoituksia laskiaissunnuntaina.
Toinen lehtileike antoi naisille ohjeita kevään liukkaista keleistä ja siihen valmistautumisesta.
Meidän naapurikylässä talonisännät olivat huolissaan omaisuudesta ja kirjoittelivat siitä lehteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti