Cloudberry hunting in Ilomantsi "Finland"

Normaalisti "hillat" ja "mustikat" kypsyvät ennen heinäkuun puoliväliä. Nyt molempien marjojen satokausi on alkanut noin viikkoa myöhemmin.

Olen kävellyt jo kuudella eri suolla etsimässä "hilloja"! Kymmeniä kilometrejä suokävelyä on takana ja usein on "pumppu" ollut kovilla. Keväällä ajattelin, että tänä kesänä saamme kaikista metsämarjoista hyvän sadon. Kesäkuussa saimme paljon sadetta ja niitä sadon pilaavia pakkasöitä ei ollut yhtään. Myös hyttysiä on ollut normaalivuosia enemmän, joten myös pölytyksen olisi pitänyt onnistua. Hyvästä marjasadosta on kiirinyt tieto ulkomaille, sillä ulkomaisia marjanpoimijoita on tullut maahamme runsaasti Thaimaasta, Ukrainasta ja Venäjältä. 

Viikon suokävelyn jälkeen pakastimessa on noin kolme litraa hilloja. Ajokilometrejä on takana reilut sata kilometriä ja suolla kävelemiseen on kulunut viisitoista tuntia. Muutamat ilomantsilaiset ja sisareni sanoo, että hillaa on paljon. Minä en ole löytänyt vielä hyvää hillapaikkaa, mutta kai minä olen sitten etsinyt hillaa vääriltä soilta ja väärään aikaan. 

Mieleen on tullut, onko mitään järkeä käyttää aikaa muutaman marjalitran satoon? Kun on tarponut yli viisikymmentä vuotta joka kesä soilla ja metsissä, niin kokemusta on tullut niin hyvistä kuin huonoista marjavuosista. Tänä kesänä hilloja saamme normaalia vähemmän, mustikkaa ja puolukkaa normaalin vuosisadon mukaisesti. Tärkeintä ei ole aina marjasadon määrä vaan marjojen keruun ohella saamme hyvää liikuntaa, raikasta ulkoilmaa ja joskus on mukava katsella hyviä maisemia.

Pidän aina matkoillani kameraa mukana, jos sattuisi löytymään hyvä kuvauskohde. Oheiset kuvat ovat yhden hillasuon keskellä oleva pieni lampi, jossa vesi on lähteen kirkasta. Lampi on osittain suon alla, sillä lammen syvyys suon reunalla on 2 - 3 metriä. Lampi jatkuu suon alle, olen joskus lapsena käynyt sukeltamassa suon alapuolella olevassa vedessä.

 Heinäkuun keskilämpötila on ollut tähän saakka matala noin 13 - 14 astetta celsiusta. Normaalivuosina lämpötila on lähempänä 20 astetta. Marjastajalle sopii hyvin kolea sää, silloin emme hikoile liian paljon ja voimat riittävät pidempään marjareissuun.

Tänään olimme vaimoni kanssa poimimassa hillaa eräällä suolla. Eräs nainen melkein juoksi meidän edelle etsimään hillaa. Taisi kilpailuhenki tai tyypillinen meidän asuinympäristön kateus yllättää "pankkivirkailijan" keskellä suota. Mielestäni marjastus kannattaa ottaa harrasteena ja jättää kilpailuhenki kotiin. Silloin marjastuksesta nauttii parhaiten.

Kuvassa yhden reissun "hillasaalis"

Hilla-aika on nyt parhaimmillaan, vaikka sato ei ole hyvä. Hillaa löytyy suon pohjoispuolisilta korpisoilta. Aukeilla soilla on hillaa vähän ja ne ovat jo ylikypsiä.  Mustikkaa pystyy poimimaan noin viikon päästä eli viikosta 31 lähtien. Mustikoita löytyy normaalivuosien tapaan mäntymetsistä, mutta mustikan laatu on huono. Syynä ovat sateet ja koleus. Mustikka tarvitsee lämpöä josta olemme tänä kesänä saaneet nauttia hyvin vähän. 

Kesä 2015 on ollut sateinen ja kolea. Kesäkuun keskilämpötila oli 12,9 astetta celsiusta ja heinäkuussa 13,7 astetta celsiusta. Sadetta saatiin Ilomantsissa heinäkuussa noin 100 mm ja sateisia päiviä oli 19. Kesäkuun keskilämpötila on kolmanneksi kylmin 2000-luvulla ja heinäkuun keskilämpötila on kylmin 2000-luvulla. Heinäkuun lämpötila oli kolme astetta keskiarvoa alempi. Kesän aikana on Ilomantsissa ollut yksi kuuma päivä  (yli 25 astetta lämmintä) heinäkuun kolmantena päivänä, kun niitä normaalikesinä on 20 - 40. Samanlaisen kesän olen kokenut aiemmin ainoastaan vuonna 1962. Silloin kesä oli myös sateinen ja kylmä. Kuumia päiviä oli sinä kesänä kesäkuussa yksi ja elokuussa kaksi. Elin lapsuuteni maatalossa ja kesällä 1962 emme saaneet lehmille hyvää heinää. Heinän kuivumisessa oli vaikeuksia ja seuraavana keväänä jouduimme ostamaan heinää kalliilla hinnalla. Mustikkaa saimme syyskesällä 1962 paljon. Kesän sademäärä oli Ilomantsissa suuri kesällä 1962. Elokuussa ja syyskuussa kolea ja kostea sää toi mukana sumupilviä ja ne hävisivät vasta iltapäivän tunteina. Muistan syyskuun loppupuolen vuonna 1962, kun vettä satoi koko viikon. Maa oli kostea ja maantiet pehmenivät lähes ajokelvottomiksi. Pyörällä kouluun ajamisessa oli vaikeuksia pehmeällä maatiellä. Talvi tuli lokakuun puolen välin jälkeen äkisti. Illalla lämpötila laski reilusti pakkaselle ja aamulla oli maassa lunta 20 cm. Meiltä jäi puoli hehtaaria kaalia nostamatta ennen lumen tuloa. Lämpötila sahasi marraskuun ajan nollan (celsius) molemmin puolin, ja jouluna lunta oli maassa jo puoli metriä.

Syksyllä 1962 saimme radiosta kuulla USA:n ja Neuvostoliiton välien kiristymisen Kuuban ohjuskriisin vuoksi. Pelkäsimme ydinsodan syttyvän. Lehdissä neuvottiin miten suojautua mahdollisen ydinlaskeuman haitoilta. Isäni suunnitteli ydinsuojaa navetan yhteydessä olevaan juures varastoon. Samalla hän mietti mitä ruokatarpeita pitää varata talven varalle varastoon. Talven tultua lokakuun lopussa ohjuskriisi laukesi Nikita Hrustsevin poistaessa ohjukset Kuubasta ja juures varasto sai olla kaalivarastona.