Enska Kettunen: lokakuuta 2023

Ensio Kettunen

Tervaruukki sijaitsee Kuuksenvaarassa Muokonjärven etelärannan niemessä. Tervaruukki-nimi on mahdollisesti annettu, Isonjaon toimeenpanossa 1700–1800-lukujen vaihteessa Muokonjärven rannalta erotetulle kuuksenvaaralaisten yhteiselle tervanottopaikalle tai paikka on saanut nimen sinne myöhemmin perustetusta tervatehtaasta. Tervaruukilta on löydetty yksi kivikautinen asuinpaikka Muokonjärven rannalta. Löydöksinä ovat olleet tasataltta, kvartsikaavin ja muutamia iskoksia.

Terva-, puuöljy- ja tärpättitehdas

Ilomantsin Tervaruukille perustettiin terva-, puuöljy- ja tärpättitehdas vuonna 1863. Tehtaan perustajana oli Ilajan hoitoalueen aluemetsänhoitaja/Forstmästari Karl Leonard Stenbäck (s. 1838 Loviisa, k. 13.10.1882 Muolaassa). Stenbäck oli muuttanut Ilomantsiin vuonna 1861 ja hän muutti asumaan Tervaruukille, Muokonrannan tilalle vuoden 1863 lopulla, kun tervatehdas ja sen sivulla ja päädyssä olleet asuinrakennussiivet valmistuivat. Tervatehtaan rakentaminen on vaatinut Kuuksenvaaran yhteismaan omistajien luvan tai maanvuokrasopimuksen. Karl avioitui vuonna 1866 Matilda Charlotta Majanderin kanssa. Stenbäck muutti vuonna 1875 Ilomantsista Muolaan pitäjän Pällilän kruununpuiston aluemetsänhoitajaksi. Hän toimi siellä Äyräpään hoitoalueen metsänhoitajana aina kuolemaansa saakka, Karl kuoli 43-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Muokonrannan Tervatehtaan kivijalka syksyllä 2023

Metsänhoitaja Karl Stenbäck oli tutustunut tehdasmaiseen tervanpolttoon nuorena ylioppilaana Norjassa ja päätti kokeilla tervanpolttoa Ilomantsin Tervaruukilla. Tervaruukki valikoitui tehtaan paikaksi, koska sieltä oli hyvät maantieyhteydet Möhkön rautatehtaalle. Tervatehtaalta tuli tervan oheistuotteena hiiltä, puuöljyä ja raakatärpättiä, joita hän kauppasi yksityistalouksien ohella Möhkön tehtaalle. Möhkön ruukki tarvitsi 1860-luvun alkuvuosina runsaasti tervaa kanavien patolaitteisiin ja proomuihin sekä hiiltä raudan tuotantoon. Tervatehdas valmistui vuonna 1863 Tervaruukin niemeen, myöhemmin rakennetun urheilukentän taakse. Tehdasrakennus oli kooltaan noin 10 m x 18 m ja sen itäpäädyssä oli asuinsiipi, kooltaan n. 10 x 8 metriä. Rakennuksen länsipäässä oli vielä 5 m x 6 m sivusiipi, joten rakennus oli L-kirjaimen muotoinen. Muokonrannan Terva- ja tärpättitehtaalla oli kolme rautaista tervauunia kivimantteleineen, joista kuhunkin mahtui kolme kuutiosyltä halkoja (n. 10 m³), tislauskone tärpätin tekoa varten, sekä asuinhuoneisto, jossa oli viisi kammaria ja keittiö. Lisäksi tehtaaseen kuului konttorirakennus, kaksi tupaa työmiehiä varten, aittoja ja ulkohuoneita.

Tjärbränningsugnar

Nya Pressen 10.09.1892

Tervanpolttouuni Oulussa kesällä 1890

Tervatehtaalla työskenteli vuosina 1863 - 1869 kymmenkunta henkeä mukaan lukien työnjohtajia, työntekijöitä, rekiä ja piikoja. Lisäksi tehtaalla asui henkikirjojen mukaan vuosina 1865-1867 lähes kymmenen Kuuksenvaaran kylän vaivaista ja heidän lisäksi neljä lasta. Tervatehtaan toiminta Muokonrannalla hiipui vuoteen 1868 mennessä. Osasyynä oli se, että Möhkön ruukin tervan ja hiilen ostotarve väheni ruukin oman tuotannon vuoksi. Muokonrannan tärpätti- ja tervatehdas asetettiin konkurssiin vuonna 1871, jolloin Möhkön ruukinjohtaja Hallberg ilmoitti tehtaan omaisuusluettelon julki vapaaehtoisessa pakkohuutokaupassa.

Tehtaan maapohjan omistus oli epämääräinen aina vuoteen 1916 saakka. Vuonna 1871 kenraali E. von Fieandt omisti Kuuksenvaarassa tilat 1, 5, 8 ja 9, ei kuitenkaan tilaa nro 16 eli Muokonrantaa. Tila oli isossajaossa määrätty Kuuksenvaaran kylän tilallisille yhteisomistukseen ja -käyttöön. Jostakin syystä kenraalin perikunta kuitenkin myi Muokonrannan tilan metsänhoitaja Karl Leonard Stenbäckille 20.9.1872. Muokonrannan tila vaihtoi vuosien saatossa omistajaa ja viimein sen omistajaksi tuli Gutzeit & Co. Talvella 1915 Gutzeit & Co ryhtyi hakkuuttamaan metsää Muokonrannan palstalta. Metsästä kaadettiin tuolloin 5000 runkoa. Jo vuonna 1914 Kuuksenvaaran kyläkunnan tilalliset olivat jättäneet kihlakunnan oikeudelle ratakaistavaksi riita-asian, joka koski Muokonrannan tilan omistusasiaa. Tilalliset olivat sitä mieltä, että kyseinen tila oli heidän yhteisomistuksessansa isonjaon perusteella, eikä siis kuulunut Gutzeit & Co:lle. Riita-asia lykkääntyi kahteen kertaan, mutta lopulta kihlakunnan oikeus antoi asiasta päätöksen, jonka mukaan Muokonrannan tilan omistajat olivat Kuuksenvaaran kyläkunnan tilalliset yhteisesti. Samassa päätöksessä kihlakunnanoikeus velvoitti Gutzeit & Co:n luovuttamaan palstan tilallisille ja 300 markalla korvaamaan kantajien kulut. Lisäksi hakatut 5000 runkoa ilmoitettiin eri oikeudenkäynnin kautta perittäviksi yhtiöltä.

Ilomantsin Kihlakunnan päätös Muokonrannan maa-asiasta tehtiin 21.02.1916

Karjalan Sanomat 29.02.1916

Lastenkoti orpolapsille

Tervatehdas lopetti kesällä 1868, tuolloin Ilomantsissa oli koettu jo kahden vuoden aikana nälänhätää ja tuona aikana noin 1500 ilomantsilaista oli kuollut nälkään ja nälän aiheuttamiin sairauksiin. Kirkonkylän Mustanmäen hautausmaa täyttyi nopeasti, vaikka nälkään kuolleet haudattiin pitkiin joukkohautoihin. Monista perheistä kuoli joko toinen vanhempi tai molemmat, ja Ilomantsissa alettiin miettiä orpolasten kohtaloa. Syyskesällä Möhkön Rautaruukin omistajat eli Arppen perikunta korjautti Muokonrannan tervatehtaan Tervaruukilla lisäämällä Tervatehtaan päärakennukseen lämpöeristeet, lisäämällä huoneita ja asentamalla sinne lämmitysuunit. Marraskuun alussa 1868 Muokonrannan tilalle perustettiin lasten turvakoti, jossa oli parhaimmillaan hoidossa lähes 20–30 orpolasta. Lastenkoti oli virallisesti toiminnassa asiakirjojen mukaan 1.11.1868 – 1.6.1872. Lasten turvakoti sai kahtena ensimmäisenä toimintavuonna avustusta suomalaisten lisäksi Saksasta ja Sveitsistä yhteensä 4. 540 mk. Lastenkodin johtajana toimi metsänhoitaja Stenbäck. Lasten turvakoti toimi Tervaruukilla aina vuoteen 1872 saakka, jolloin siellä asuneet lapset olivat siirtyneet pikkuhiljaa ilomantsilaisiin perheisiin yhtä poikaa lukuun ottamatta.

Tervaruukin lastenkodin Muokonranta Nro 16 tilalla olleet rakennukset omistivat Karl Leonard Stenbäck ja Maukkulassa asunut Gustaf Jakobsson Falck (s. 31.10.1825 Maukkula, k. 3.6.1903 Kontiolahti, hän oli nimismies Falckin poika). Gustaf Falckin omaisuutta takavarikoitiin velkojien toimesta vuosina 1857–1870 ja myös Falckin omistama osuus Tervaruukin rakennuksista laitettiin myyntiin 5.9.1871 päivätyssä lehdessä. Tehtaan puolikas ei mennyt kaupaksi ja sitä yritettiin myydä uudelleen syksyllä 1871. Uudeksi tervatehtaan omistajaksi tuli Ilomantsin piirin Liusvaaran aluemetsänhoitaja forstmästare Otto Berg (s. 11.5.1834 Haukivuorella, k. 3.2.1919 Heinola), joka asui Tervatehtaan itäpäätyyn rakennetussa asunnossa. Asiakirjojen mukaan puolet vanhasta tehdasrakennuksesta kuului vuonna 1877 kauppias Viktor Tallbergille, joka oli perustanut kauppaliikkeen Ilomantsin Kirkkotielle.

Kerron tässä vaiheessa kauppias Viktor Walfrid Tallbergista. Viktor syntyi 11.06.1842 Heinolan kaupunkiseurakunnassa (synt. Barnabas Victor Walfrid Tallberg) ja kuoli Muolaan Hotokan kylässä 26.8.1905. Hänen vanhempansa olivat posteljooni Henric Johan Tallberg ja Carolina Asp. Tallberg muutti Ilomantsiin Turusta 01.11.1869, hän asui aluksi Möhkön tehtaan asunnoissa vuoteen 1871 saakka. Viktor palkattiin Möhkön tehtaalle kirjanpitäjäksi ja hän lienee työskennellyt siellä muutamia vuosia. Viktor meni naimisiin Möhköllä asuneen Alma Virgilia Hallbergin (s. 21.9.1852, k. 14.8.1891 Muolaan Oinaalan kylässä) kanssa 13.10.1872 ja noihin aikoihin pari muutti Möhköstä kirkonkylälle. Alma oli Möhkön tehtaanjohtajan Carl Johan Hallbergin veljen Gustaf Mauriz Hallbergin tytär, joka asui setänsä luona Möhkössä. Viktorille ja Almalle syntyi ainakin seuraavat lapset: Bertha Wirgilia (s. 5.9.1873), Wiktor Alarik (s.2.6.1875), Elin Ingeborg (s. 18.6.1877), Emil Napoleon (s.21.8.1878) ja Fanny Dagmar (s. 7.12.1879). Tallbergilla oli 1870-luvulla kauppaliike Kirkkotien varrella, mahdollisesti Sankarihautausmaan läheisyydessä. Kaupankäynti ei lyönyt leiville ja Kirkkotiellä sijainnut kauppa ja puolet Muokonrannan tehtaasta pakkohuutokaupattiin heinäkuussa 1877. Myöhemmin Tallberg toimi metsänvartijana Muolaassa, johon perhe muutti 27.8.1886. Muokonrannan tehtaan ostajasta ei minulla ole tietoa, mutta alue vaihtoi omistajaa ja jossakin vaiheessa sen omistajana oli Gutzeit & Co. Muokonranta siirtyi myöhemmin vuonna 1916 Kuuksenvaaran maanomistajien yhteismaaksi, joksi se oli annettu jo Isonjaon aikana.

Liusvaaran aluemetsänhoitaja Otto Walfrid Berg asui perheensä kanssa aluksi Ilomantsin kirkonkylällä. Otto Berg muutti myöhemmin perheensä kanssa aumaan Muokonrannan Tervatehtaaseen eli Kuuksenvaaraan Muokonranta Nro. 16 tilalle. Hän omisti tuossa vaiheessa metsätilan Kuuksenvaarassa. Otto Bergillä oli kolme vaimoa, joista ensimmäinen Viktorina Lovisa Berg (Kocke) syntyi 19.03.1837 Helsingissä, hän kuoli tuberkuloosiin 24.04.1863 Ilomantsissa. Oton toinen vaimo oli Sofia Berg os. Johansson syntynyt 1.10.1842 Hämeenlinnassa, k. 27.1.1876 keuhkotautiin Kuuksenvaarassa. Sofia haudattiin Ilomantsiin. Metsänhoitaja Otto Walfrid Bergh meni Ilomantsissa naimisiin kolmannen vaimonsa Ines Charlotta Eelesin kanssa 1.8.1877. Otto, vaimo Ines ja lapset muuttivat Muolaan seurakuntaan 17.7.1883. Ismo Björnin Ilomantsin historiankirjassa kerrotaan, että Otto Bergillä olisi ollut tervatehdas samaan aikaan Muokonrannan tervatehtaan kanssa. Oliko se Ilomantsin kirkonkylän Tervaniemessä, Möhkön Tervamäessä vai jossakin muualla, siitä ei kirjassa kerrota?

Suomettaressa 18.04.1865 ollut Muokonrannan terpentiini -mainos.

Ilomantsin ev.lut. seurakunnan pastori Greg. Monellin Suomen Yleislehdelle lähettämä kirje 7.5.1873 ”vapaasti suomennettuna”.

Lasten turvakoti Muokonrannan Tärpättitehtaalla, perustettiin vuonna 1868

Äskettäin F.A.T on raportoinut osasta lahjoitusvaroista, jotka tulivat tänne pääosin Saksasta Wiborgin pastorien Stegerin ja Helsingin Schröderin kautta ja joita käytetään puolustuskyvyttömien lasten hoitoon lasten turvakodissa. Vuonna 1868 Terva-, Puuöljy- ja terpentiinitehtaan Muokonrannan omistajat ja edesmennyt suojelija Arppen perilliset Co. valmistivat Muokonrannan tehtaalle lämmitettäviä huoneita. Hänen (kenen?) vaimonsa hoiti ystävällisesti ja ilman korvausta kokonaisuutta. Siten minun on ilmaistava puolustuskyvyttömien ja seurakunnan puolesta syvimmän kiitollisuutemme mainituista varoista, turvapaikan ilmaisista tiloista ja johtajuudesta. Ja koska sama turvapaikka on nyt lakannut ja lapset sijoitettu ns. sijaisvanhemmille seurakunnan kustannuksella jää minun esitellä kaikki edellä mainitut varat turvapaikan kaikkien tulojen ja menojen erityiskirjanpidolla, joka on muodoltaan seuraava;

1868

Pastori Stegeriltä saatu 1.000

Pastori Schöder ja professori Messner 800

Pastori Gleiss Hamburista 740

1869

Wyrtenbergistä 1.000

pastori Sarasilta Baselista 1.000

Pastori Schweiz 1.000

Yhteensä 4.540,39

Korot, lahjat ja varat 485,38

Yhteensä 5.025,38

Näillä varoilla tuettiin 1.11.1868 – 1.6.1872 aikana 20–30 orpokodin lasta, lukuun ottamatta viimeisiä kuukausia, jolloin heidät vähitellen siirrettiin tuomioistuinten tekemien päätösten mukaan ulkopuolisiin perheisiin, kunnes orpokodin toiminta lakkasi. Jokainen lapsi tuli siten ilmaisten tilojen ja ilmaisen hallinnon ja kirjanpidon sekä opetuksen kanssa maksamaan noin 45 mk. lukukaudessa. Sama leski* hoiti tyttärineen turvakodin ruuanvalmistuksen, pyykinpesun jne. Lasten käytös oli pääsääntöisesti hyvä, lukuun ottamatta yhtä poikaa, joka pitkän poissaolon jälkeen seurakunnasta lähetettiin Kuopion lääninhallitukseen ja joutui tavalliseen tapaan eroon huonon käytöksen vuoksi ja siten koordinoimatta (ilmeisesti siis kadonnut tai erotettu). Allekirjoittanut kuitenkin koki, kuten Ruotsissakin on tehty, että vakiintuneet turvapaikat, ovat sopivampia kodittomien kasvatukseen ja hoivaamiseen, mutta lapsilla tulee olla lähin ja välitön avioliiton valvonta, joka koostuu miehestä ja vaimosta, joka osaa yhdistää maskuliinisen vakavuuden naiselliseen lempeyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Maaseudullamme tällaista valvontaa ja sopivia tiloja on vaikea ylläpitää, ja koska tavallisilla ihmisillä on tiettyjä ennakkoluuloja tällaisia lapsikeskittymiä kohtaan, on toistaiseksi käytettävä ja säilytettävä tavanomaista järjestelyä on toistaiseksi kätevin käytössä ja kunnossa, mikä kuitenkin harvoin johtaa aiottuun tarkoitukseen.

pastori Greg. Monell

* Epäselväksi jää, kuka on tämä kirjeessä mainittu leski, joka on huolehtinut lastenkodista.

Huutokauppailmoitus 5.10.1871; Suomen Wirallinen lehti 05.10.1871

Muokonrannan Tervatehtaan Kivijalka, kuva Tervatehtaan eteläsivulta 13.10.2023

1. Tervatehdas, 2. Urheilukenttä, 3. Suojeluskunnan sauna

Tervatehtaan havainnekuva lounaan suunnalta. Tehtaan päärakennuksen mitat olivat 10 x 18 m, itäpäädyn asunnon pituus oli n. 9 metriä, L-siipirakennus 5 x 6 m.

Tervatehtaan havainnekuva luoteen suunnalta (sivusiipi pohjoiseen 5 m x 6 m)

Tervatehtaan havainnekuva pohjoisesta eli uimarannan suunnalta (tehtaan päädyssä olleen asuinrakennuksen mitat n. 8 m x n. 10 m).

Lastenkoti lopetettiin kesäkuussa 1871, jonka jälkeen Viktor Tallberg perusti sinne Paakarin eli ilmeisesti leipomon. Tallbergilla oli kauppaliike Kirkkotiellä ja uskoisin, että leipomon tuotteet kaupattiin Kirkkotien kaupassa. Leipomotoiminta loppui Tallbergin konkurssin jälkeen. Muokonrannassa asui Otto Berg perheensä kanssa vuoteen 1883 saakka. Sen jälkeiseen Tervaruukin Muokonrannan tehdasrakennus lienee ollut tyhjillään. Kuulin lapsena, että em. tehdas olisi jossakin vaiheessa palanut, mutta varmaa tietoa asiasta en ole löytänyt. Rakennuksen palamista puoltaa se, että rakennuksen kivijalan päällä en nähnyt 1950-luvun lopulla rakennuspuita.

Muokonrannan tila nro. 16 oli autiona vuoteen 1930 saakka, jolloin sinne suunniteltiin kuuksenvaaralaisten suojeluskunta-aktiivien taholta urheilukeskusta. Vuonna 1930 Kuuksenvaaraan perustettiin Voimistelu- ja urheiluseura Into. Seuran johtajana toimi Kuuksenvaaran koulun opettaja Vilho Julkunen ja suojeluskunta- aktiivit Yrjö ja Erkki Lehto. Ensimmäinen juhannusjuhla Tervaruukilla pidettiin jo kesällä 1930, sen järjestämisestä vastasi Kuuksenvaaran urheiluseura. Seura raivasi tuona kesänä talkoilla urheilukentän Tervaruukille ja suunnitelmissa oli myös oman urheilutalon rakentaminen. ps. Tervatehdas oli tuossa vaiheessa tuhoutunut, muutoin siitä olisi tehty seuran urheilutalo! Urheilukenttää varten oli hankittu maa-ala ennen vuotta 1930 Möhkön maantien ja Mäntypellon tien kulmauksesta.

Kuuksenvaaran Voimistelu- ja urheiluseura Into teki urheilukentän kesällä 1930

Tervaruukin alueella pidettiin 1930-luvulla nuorten kesä- ja talvileirejä sekä Ilomantsin Suojeluskunnan harjoituksia. Tervaruukin maa-alueen omistajina olivat 1900-luvun alkupuoliskolla Kuuksenvaaran maanviljelijät ja se nimettiin Kuuksenvaaran kirjakunnan Tervaruukki-yhteisalueeksi. Myös ukillani Pekka Kettusella oli aikanaan omistuksessa n. 1000 m² ala Tervaruukin yhteismaata. Kuuksenvaaran yhteisalueen maanviljelijät luovuttivat Tervaruukin alueen Joensuun Rajavartioston harjoituskäyttöön keväällä 1936. Maa-alueen omistus jäi tuossa vaiheessa Kuuksenvaaran maanomistajille. Tammikuussa 1939 Ilomantsin pitäjän Kuuksenvaaran kylän Kirjakunnan osakkaat päättivät Tervaruukin myynnistä Puolustusvoimien ja rajavartioston harjoitusalueeksi. Myyntiasiakirjoja en löytänyt, enkä todistetta valtion omistuksesta. Ukkini myi oman maaomistuksensa muistaakseni 1950-luvulla Ikosille.

Talvisodan aikana Tervaruukilla oli Rakennuspataljoona 4, joka rakensi alueelle huoltorakennuksen, korsuja sekä uuden korsusaunan aiemman saunan läheisyyteen. Muokonjärven rannalla oli aiemmin Ilomantsin Suojeluskunnan rakentama sauna, joka oli tehty Suojeluskunnan kesäleirejä varten. Saunan paikalla pidettiin tanssilavan generaattoria.

Tervaruukin kirkonkylän puoleinen ranta kesällä 1955 (Ilomantsin Museosäätiö)

Kauppias Viktor Tallbergin Konkurssihuutokauppailmoitus 13.07.1877 Karjalatar

Suomen Wirallinen lehti 30.9.1871

Suojeluskunnan sauna Tervaruukilla 1930-luvulla (Ilomantsin Museosäätiön valokuva)

Suojeluskunnan rantasaunan paikka syksyllä 2023

Ilomantsin Suojeluskunta suunnitteli kesälle 1941 Suojeluskuntapoikien kesäleiriä, mutta leiri peruuntui jatkosodan alkamisen vuoksi. Jatkosodan alussa, kesäkuussa 1941 järjestettiin Tervaruukilla Lottien kenttäleiripäivät, jossa valmistettiin ruokaa Ilomantsiin tulleille Ryhmä Oinosen ja 24. Rajakomppanian sotilaille. Samalla Lottia koulutettiin sodan ajan kenttäkeittiöiden työtehtäviin. Joensuun rajavartioston 24. Rajakomppania lähti Tervaruukin alueelta jatkosotaan kesäkuussa 1941 ja sen rajamiehet jaettiin Hattuvaaran ja Möhkön raja-alueille Ryhmä Oinosen tueksi.

Ilomantsissa 24.-25.7.1954 järjestettiin suuri maatalousnäyttely. Metsäosaston kilpailut pidettiin Tervaruukilla, varsinainen päätapahtuma oli kirkonkylällä. Tervaruukki oli myös maatalousnäyttelyn juhlailtamien pitopaikkana ensimmäisen näyttelypäivän iltana. Ohjelman mukaan iltamiin kuului myös ilotulitus. Isäni oli tuona kesänä tekemässä maatalousnäyttelyssä tarvittavia rakennuksia ja esittelyalueita Tervaruukille ja kirkonkylään.

Tervaruukin tanssilava valmistui kesällä 1955 (14.10.2023)

Ilomantsin Urheilijat sai Kuuksenvaaran Voimistelu- ja urheiluseura Inton hallinnassa olleen Tervaruukin maa-alan haltuunsa vuoteen 1955 mennessä. Tervaruukille rakennettiin tanssilava yhdessä Ilomantsin Urheilijoiden ja Ilomantsin Metsäteknikoitten kanssa kesällä 1955. Samana kesänä pidettiin nuorten maatalouskerholeiri Tervaruukin alueella, vanhan urheilukentän ja Tervatehtaan paikalla. Ravintolarakennus valmistui kesällä 1958 ja juhannustansseja Tervaruukilla järjestettiin lähes joka kesä aina 1970-luvulle saakka. Tervaruukki oli sodan jälkeen telttamatkailijoiden suosiossa ja myös kyläläisten uimapaikkana. Tervaruukilla oli vielä 1950–1960-lukujen taitteessa näkyvissä vanhan korsusaunan paikka, urheilukentän lipputanko ja juoksuhautoja.

Tervaruukin ”ravintola” rakennettiin kesällä 1958

Kuuksenvaaran maanomistajista osa omisti Tervaruukin ranta-alueet ja mm. ukillani oli noin 1 000 m² rantapalsta 1950-luvun alussa. Se myytiin tuolloin Ikosille.

Suojeluskunnan leiripäivät kesällä 1941 Tervaruukilla

(Eino Salakka, Ilomantsin Museosäätiö)

Rajavartioiden harjoitusleiri Tervaruukilla (Rudolf Salomaa, Ilomantsin Museosäätiö). Kuva on otettu Tervaruukin Urheilukentän laidalta, taustalla on Tervatehtaan paikka