Enska Kettunen

Enska Kettunen

torstai 21. kesäkuuta 2018

Matkalla Itä-Karjalaan - On the way to East Karelian

Juhannuksen alla teimme perinteisen retken vanhaan Suomen Karjalaan. Samalla reissulla tutustuimme Venäjän Karjalan kyliin. Keväällä suunnittelin matkaa Terijoen kautta Aunukseen, mutta jalkapallokisojen takia kalliimmat hinnat Pietarin lähistöllä muuttivat suunnitelmia.
Matkamme suuntautui tällä kertaa esi-isiemme asuttamalle Suojärven kunnan alueelle.

Minua kiinnostavat sotahistorialliset kohteet, sillä kirjoitan sotahistoriasta kirjoja.  Syyskuussa ilmestyy seuraava sotahistoriakirjani, jossa kerron kesän 1941 sotatapahtumia 20.6. - 15.7.1941 väliseltä ajalta. Aiheena on Ilomantsin, Korpiselän ja Tohmajärven rajaseutu ja siellä tapahtuneet partioselkkaukset suomalaisten ja venäläisten joukkojen kesken. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 320 sivua tekstiä ja valokuvia. Olen tutustunut kirjassa mainittuihin taistelupaikkoihin Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä tämän kesän aikana ja kuvannut siellä kirjaani varten maisemakuvia. Kiitos tästä mahdollisuudesta kuuluu Pohjois-Karjalan rajavartiostolle.

Tällä Karjalaan suuntautuneella matkalla tutustuimme Loimolan, Kollaan ja Suojärven maisemiin. Olen käynyt Kollaalla useaan otteeseen, mutta aina sieltä löytyy uutta. Sivuan tämän vuoksi tässä kesämatkastamme kertovassa jutussa Kollaan ja sen ympäristössä käytyjä taisteluja 1940 ja 1941. Kursiivilla on kirjoitettu TK-mies Olavi Paavolaisen tekstejä elokuulta 1941.

Matkamme alkoi torstaina aamuna kello 4.00 ja paluu tapahtui saman päivän iltana kello 20.00. Värtsilässä valtakunnanraja ylitettiin puolen tunnin jonotusajalla molempiin suuntiin.

Tie Värtsilästä Ruskealaan saakka oli hyvää, mutta sen jälkeen oli 16 km matkalla 40 km /h nopeusrajoitus. Tietä korjattiin kymmenillä kaivinkoneilla ja asfalttia vedettiin 10 cm lisää.
Laatokan rantoja seuraileva tie oli hyvässä kunnossa ja maisemat todella kauniita.
Lemetin risteys sota-aikana SA-kuva (nykyisin Koirinojan risteys)

Lemetin risteyksestä käännyimme Suojärvelle menevälle tielle. Edellisen kerran kävin Suojärvellä 12 vuotta aiemmin ja tie oli silloin kuoppainen. Tilanne tiellä oli edelleen sama, mutta mielestäni tiellä olevat kuopat olivat lisääntyneet kymmenen vuoden aikana? Viikkoa myöhemmin tie oli lanattu ja ajaminen oli ollut helpompaa.
"Heittolaukaus kameralla Laatokalle"
Tie Koirinojalta Suojärvelle oli todella surkea. Matkavauhtimme oli noin 30 km tunnissa, ja silläkin nopeudella meni 83 kilometrin matkaan 2 h 45 minuuttia. Tie oli tyyppiesimerkki Neuvostoajan teistä, puut nurin, puskutraktorilla pintamaat pois, multaa ja hiekkaa tien paikalle ja tie on valmis. Nykyään Venäjällä on opittu tientekoa, mutta vielä heillä on oppimista! Myös Suomessa tiet ovat syrjäkylillä menneet huonompaan suuntaan viimeisten vuosien aikana.

Kerron tässä matkakertomuksessa myös kylien historiaa. Mitron kylä oli 8 km Lemetin risteyksestä ja näin siellä vain yhden asuinpaikan tien varrella. Syskyänjoen rannan läheisyydessä, Kuuttikosken mutkassa, oli kymmeniä taloja. Kylässä oli 1930-luvulla noin 20 taloa, joista pääosa tuhoutui talvisodassa 1939 - 1940. Mitro ja Ruhtinaanmäen kylät olivat lähekkäin ja osa taloista sijoittui läheisen Syskyänjoen varteen. Lemetin mottitaistelujen aikana joulukuussa 1939 ja tammikuussa 1940 kylissä taisteltiin Suomalaisten ja venäläisten joukkojen kesken. Mitrossa Suomalaiset jalkaväkijoukot saivat tuhottu venäläistykistöä runsaasti ja Lemetin ympäristöön satiin muodostumaan suurmotti. Mitron ja Ruhtinaanmäen metsissä lienee vielä tänäkin päivänä jälkiä talvisodan taisteluista.


Syskyjärvi

Syskyjärven hovin paikka oikealla ja Syskyjoen silta taustalla. Sillan jälkeen on tienristeys, jossa vasen tie vie Suistamolle ja oikea Loimolaan ja Suojärvelle. Koordinaatit 61.754983, 31.514919

Syskyjärven hovin päärakennus Syskyjoen lähellä keväällä 1940. Hovissa asui 1920-luvulla metsätyönjohtaja/metsänvartija A. Lähteenmäki perheineen.
Syskyjärven Hovin metsänhoitajana toimineen W. G. Thomen asuintalo
Syskyjärven hovin mallitalo Suistamolla
Syskyjärven kylä on noin 25 km Lemetin risteyksestä Suojärven suuntaan. Kylässä asui vuonna 1939 satoja ihmisiä ja siellä oli 30 - 50 asuinrakennusta. Nykyään Syskyjärvellä on vain muutama talo ja osa niistä on autiona. Syskyjoen varressa, aivan tien vieressä, oli aiemmin Syskyjärven Hovin päärakennus. Vanhemmat Hovin rakennukset olivat aiemmin tien toisella puolella. Syskyjärven hovin paikalla asutaan vielä, mutta Hovin rakennukset ovat ajan saatossa pääosin hävinneet. Hovin oli ennen vuotta 1915 kauppatila, jonka omistajina oli suomalaisia ja ulkomaisia omistajia. Vuorineuvos ja Mäntän paperitehtaan omistaja Gösta Serlachius osti Syskyän hovin vuonna 1915 ja silloin tilaan kuului 6 150 ha metsämaata. Tästä 3 700 ha oli hyväkasvuista metsää ja 2 100 ha kehnokasvuista metsää. Loput maa-alasta oli peltoja ja joutomaata. Syskyjoen Hovin metsät olivat pääasiassa vanhoja ja hakaamattomia metsiä. Serlachius rakennutti kaksiraamisen höyrysahan Leppäsyrjän lähelle Vaaherojalle ja sinne pienoisradan, jolla kuljetettiin metsistä puuta sahalle. Radan rakentaminen aloitettiin vuonna 1919. Rata alkoi keskeltä Syskyjärven hovin maita, noin 4 - 5 km Syskyjärveltä pohjoiseen. Radan päätepiste oli Suojärven radan varressa Leppäsyrjän kylän itäpuolella olleen Vaaherjoen sahalla. Metsäradan raideleveys oli 750 mm ja radan  pituus oli vuonna 1924 9,5 km. Metsäradan omisti toiminimi Leppäsyrjä Säg ja rata saatiin pääosin valmiiksi vuonna 1920, mutta sitä laajennettiin vuosien saatossa. Radan varteen rakennettin tasaisin välein metsäkämppiä ja Vaaherjoelle asuntoja sahatyöläisille. Serlachius sahasi höyrysahalla tilan puista lautaa vuoteen 1924 saakka. Tilastojen mukaan tilan puustosta viidesosa eli 135 000 kuutiometriä (kokonaispuumäärä 533 270 kuutiota) tehtiin sahalla laudoiksi. Serlachius myi tilan ja sahan saksalaiselle Waldhof-yhtiölle vuonna 1928. Yhtiön ostajaksi mainittiin aluksi viipurilainen Bruno Brocope. Suomen valtio tutki maakauppoja, koska maat ja sahalaitos todettiin menneen todellisuudessa saksalaiselle selluloosayhtiölle uusien kauppakirjojen jälkeen. Vuonna 1917 Syskyjärven hovi kielsi lehdissä Hovin mailla karjan laiduntamisen ja ilmoitti, että Hovin rannoilla olevat puutavarat kuuluvan Hoville, ellei omistajat hae puutavaroitaan pois määräajassa.
Syskyjärven hovin maakartta 1920-luvulla. Tilan päärakennus oli Syskyjärvellä.

Syskyjärven kartta
Syskyjärvellä olivat mm. palotornista Syskyjärven suuntaan tien varrella tsasouna. Työväentalo oli lähellä maantien risteystä.
Syskyjärven hovin metsärata

Suojärven radan erikoinen ylitys Leppäsyrjän itäpuolella

Syskyjärven vanha kaupparakennus 1930-luvulta on vielä tien varrella. Syskyjärvellä oli kauppiaana 1900 -luvun alussa Mihail Vasileinpoika Hodijev. Hänen jälkeen kauppaa piti Kammoset. Kaupan vastapuolella asui aiemmin Siilit ja sillä tilalla oli vielä asukkaat. 
Koordinaatit 61.751676, 31.517991
Kunnalliskodin paikka kansakoulusta noin 200 metriä pohjoiseen. 
Koordinaatit 61.740734, 31.514430
Syskyjärven kansakoulun paikka Suojärvelle menevän tien varrella. Alakuvassa vasemmalla näkyy kansakoulukukkula. Koulussa toimi sekä ala- että yläkansakoulu. Koulun vierestä menevä tie vie Syskyjärven rantaan. Koulun vastapuolella (toisella puolella maantietä) asui Päivärinta, jonka pellot olivat vielä hyvässä kunnossa. Koordinaatit 61.739301, 31.513072
Kuva Syskyjärven Kunnalliskodin kohdalta koulun suuntaan SA-kuva
Kartta koulun ja kunnalliskodin alueesta
Syskyjärven Kunnalliskodin läheltä löytyy talvisodanaikainen Mannerheiminlinjan estelinja. Tien kohdalla estekiviä on useassa rivissa, kauempana pellolla estelinja on kapeampi. Estelinjaa rakennettiin vapaaehtoisten voimin kesällä 1939 ja syksyn 1939 aikana sitä täydennettiin. Kannattaa käydä katsomassa! Syskyjärven alueelle tehtiin välirauhan aikana taisteluasemia ja bunkkereita, joita tarvittiin jatkosodan viimesen vuoden syksynä. Koordinaatit 61.743162, 31.514671
Syskyjärven kylää ja tsasouna  kesällä 1943. Oikeassa laidassa on yllä olevassa värikuvassa näkyvää panssariestelinjaa. 

Maisulan kylä oli autio, ainoastaan kauniit pellot tienvarrella kertovat vanhasta suomalaiskylästä. Maisulan peltoja on viljelty joko kolhoosien tai yksityisten toimesta.
Koordinaatit 61.854005, 31.599199

 Kauniit Uuksujärven maisemat lähellä vanhaa kansakoulua
61.880661, 31.616970
Kirjailija Olavi Paavolainen Uuksujärven rannalla 2.8.1941 SA-kuva
Koordinaatit 61.882046, 31.624549

2.8.1941 Uuksunjärvellä tulevat vastaan Raja-Karjalan heleänkauniit erämaajärvet. Ruumiiden löyhkä metsissä muuttuu aivan sietämättömäksi ennen Loimolaan tuloa. ... Kiivasta kivääritulta kuuluu radan takaa; siellä metsästetään äsken nähtyä vihollispartiota. Olavi Paavolainen

Komentti! Paavolainen ja Koponen vierailivat Niemijärvellä ja Longonvaarassa sissipataljoonan ja tykistön tukikohdissa heinäkuun alussa. Päiväkirjaan oli kirjuri kirjoittanut; Kello 17.30 kävi propagandakomppanian fiskaaleita, luutnantti O. Paavolainen, luutnantti E. Koponen ja  siviilipukuinen Einchau. Pelottiko heitä? Kuka nauroi?  Päiväkirjamerkintää ennen TK-herrat olivat tulleet Ilomantsista Niemijärvelle seuraamaan rajan tapahtumia. Neuvostoliiton tykistön ampuessa läheiseen metsää, TK-miehet makasivat tienojassa pitkällään. Samaan aikaan tykistön ja Sissipataljoona ykkösen miehet kävelivät pystyssä, koska tiesivät kranaattien menevän yli. Rintamamiehet eivät sodan aikana kunnioittaneet TK-miehiä ja osa kutsuikin heitä Koiraslotiksi.

Pääsimme aamulla yhdeksän jälkeen Loimolaan. Loimolan tiellä tapasimme venäläisen naisen, joka kertoi, että tie on huonoa Suojärvelle saakka. Suojärveltä Jessoilaan tie jatkuisi parempana, mutta Jessoilan ja Nuosjärven välinen tie olisi huonoa. Nainen lähetti terveisiä ilomantsissa asuville kolmelle miehelle.
 Loimola - Лоймола 
Koordinaatit 61.980452, 31.748923
Loimola on vanha Suomalaiskylä, joka jäi 1939-1944 sotien jälkeen Neuvostoliitolle. Silloin Suomen aikaan Loimolassa  puhuttiin aunuslaisittain, koska naimakauppojen mukana oli kylään tullut paljon naisia Aunuksesta. Loimola kuului Suistamon pitäjään ja kylässä asuvat työllistyivät pääasiassa metsätyömaille ja maatalouteen. Loimolaan perustettiin 1921 Karjalan puu Oy:n saha, joka rakennettiin Loimolajärven etelärannalle. Saha työllisti läpi vuoden 200 henkeä ja oli kylän suurin työllistäjä. Kuuluisin Loimolan asukas lienee ollut itkuvirsien taitaja Matjoi Plattonen, joka haudattiin 1928 Suistamon vanhaan kalmistoon.
Aikalaiset sanoivat Loimolaa mitättömäksi karjalaiskyläksi? Se lienee johtunut siitä, että pääosa kylän rakennuksista oli piilossa päätietä kulkevilta. Suurin osa taloista oli Loimolajärven itärannalla. Mutta palataanpa nykyisyyteen. Kävin Loimolassa ensimmäisen kerran lähes 20 vuotta sitten. Mieleeni jäi siltä matkalta kaunis ja idyllinen kylä.  Kylän ympäristö on mielestäni muuttunut viimeisten vuosikymmenten huonompaan suuntaan. Loimolajärven rannoilla kasvaa nykyään pajukkoa, pellot ovat viljelemättömiä, talot ovat rapistuneet ja tie kylän kohdalla on mennyt todella huonoksi. Mietityttää, mikä lienee nykyisten asukkaitten työllisyysaste? Saha on varmaan toiminnassa, kun Loimolaan tuli käyntimme aikana useita rekkalastillisia mäntytukkeja. Loimolan nykyinen saha on kuitenkin LOimolajärven Suomen puolella, aiemmin se oli järven itäpuolella.
Laguksen panssarijääkärit valtasivat Loimolan yhdessä Kev.Os. 4, Kev.Os. 5, JR 56, JP 2 ja JP 4 kanssa 14. - 15.7.1941. Mainittakoon, että jääkärikomppanian miehet saivat vallattua Loimolassa 15.7.1941 venäläisten kranaatinheitinkomppanian 48 kpl 120 mm raskasta kranaatinheitintä ja toista sataa osastoon kuulunutta ajoneuvoa. Tämän jälkeen Laguksen panssarijääkärit, JP 2 ja JP 4 jatkoivat hyökkäystä Syskyjärven suuntaan. Saksalainen 163. divisioona (163. Infanderie- division), Kev.Os. 4 ja JR 56 hyökkäsivät Loimolasta Kollaan ja Suojärven suuntaan. Saksalainen divisioona oli kuljetettu Oslosta kesäkuun lopussa 1941 Ruotsin läpi Suomeen kesäkuussa ja yksi sen pataljoonista siirrettiin Sallaan. Divisioonan komentajan toimi kenraaliluutnantti Erwin Engelbrecht. Osasto taisteli suomalaisten rinnalla Tohmajärveltä aina Syvärille saakka.


 Kuvia  Loimolasta jatkosodan ajalta SA-kuvat 61.978874, 31.741861


Saksalaisen 163. divisioonan kenttähautausmaa
Saksalaisten 163. divisioonan hautausmaa Loimolan kansakoulun lähellä "O Crux, ave spes unica".

Loimolan saksalainen hautausmaa sijaitsi Sotahistoriallisetkohteet sivuston mukaan alla kartassa olevan sinisen ympyrän kohdalla (61.996794, 31.697740). Valokuvien perusteella voisin kuvitella, että hautausmaa on ollut punaisen ympyrän kohdalla (61.995885, 31.706766)? Perustelen olettamustani sillä, että kuvien perusteella hautausmaa on kahden loivan mäen välissä noin 200 metrin päässä Loimolajärvestä. Olavi Pavolaisen mukaan hautausmaa oli lähellä koulua ja heidän telttakylää ja maaperä kenttähautausmaalla on hienoa hiekkaa. SA-Kuvissa suuren puuristin takana on mäen päällä Paavolaisen kertomuksessa mainittu telttakylä. Koulu toimi kesällä 1941 kenttäsairaalana ja kaatuneet siirrettiin sairaalasta läheiselle hautausmaalle. Paavola kertoi kaksi nimeä hautausmaalta: Eitel Fritz Cartus ja Hubert Eichert.

Oletetut hautausmaan paikat. Oikeanpuoleinen vaihtoehto on maaston, etäisyyden järvestä ja kasvillisuuden puolesta oikea kenttähautausmaan paikka!

Saksalaisen 163. Divisioonan kenttähautausmaita löytyy myös:
Tolvajärveltä, jossa koordinaatit noin arvona: 62,274722, 31,479444
Samassa paikassa on haudattuna myös Suomalaisia sotilaita. 


Ägläjärven Saksalaisten kenttähautausmaan paikkaa en tiedä! Suomalaisten hautausmaa sijaitsee paikassa: 62,274722, 31,479444

Pyhäjärven Saksalaisten kenttähautausmaa. Paikka ei ole tiedossa?

Kuuttilahti (300) lähellä Aunuksen Pisin taistelumaastoja koordinaatit 60.635642, 33.074059




Loimolan sahan mainoksia vuodelta 1937
Kollaa Kestää
 Kollaan kenttähautausmaa kesällä 2018 61.743162,31.514671
Saavuimme kello 10.00 Kollaalle. Kollaalla suomalaiset ja venäläiset joukot taistelivat talvisodassa ja jatkosodan alussa. Tutustuimme Kollaan kenttähautausmaahan, joka sijaitsee noin 200 metriä Suojärvelle johtavasta tiestä etelään, tarkempi paikka löytyy, kun seuraa polkua, joka lähtee venäläisten muistomerkin takaa. Kenttähautausmaalla lepää 104 tuntematonta suomalaistaistelijaa.
Venäläinen muistomerkki on pystytetty Kollaan ristin paikalle. 62.016689, 31.899005
Kollaan suuri puinen risti, joka pystytettiin sodan aikana Kollaanmäen päälle

Talvisodan jälkeen venäläiset hautasivat Kollaalta löydetyt suomalaistaistelijat Jokelan tilan peltoon, joka sijaitsi Kollaan sillan läheisyydessä. Jatkosodan alussa, heinäkuussa 1941, suomalaiset taistelivat jälleen Kollaalla. Kollaan taisteluissa kaatui heinäkuussa lisää suomalaisia ja myös saksalaisia. Saksalaiset hautasivat omat kaatuneet Loimolan kylän pohjoispuolella Loimoilan järven rantaan, lähelle Loimolan koulua. Suomalaiset kaatuneet, jotka löydettiin, siirrettiin kotipitäjiensä sankarihautoihin.
Kollaan kukkula kesällä 1941 SA-kuva
Kuva Kollaan sillalta kesällä 1943. Kuvaan merkitty Kollaan risti ja kenttähautausmaan paikka. Nykyinen silta on kuvassa näkyvän sillan oikealla puolella, lähempänä järveä. 


Kesällä 1941 kaatuneitten evakoimiskeskuksen työntekijät etsivät talvisodassa kaatuneita. Kaatuneita löytyi sekä maastosta, että haudattuina. Ne vainajat, jotka tunnistettiin tuntomerkeistä tai papereista, toimitettiin kotipitäjiensä hautausmaille. Kaatuneista 104 vainajaa jäi tunnistamatta ja heidät haudattiin väliaikaisesti Jokelan Peltoon, jonka läheisyydessä on nykyään Kolla kestää muistomerkki. Kesällä 1943 perustettiin Kollaanmäelle kenttähautausmaa, jonne tuntemattomat suomalaisvainajat siirrettiin. 


Marokon kauhu ja pastori Antti Rantamaa pitävät jumalanpalvelusta talvisodan Kollaalla  SA-kuva

Talvisodassa kaatui Kollaan maastoissa 433 suomalaista. Jatkosodan hyökkäystaistelujen aikana kaatui Kollaalla 119 henkeä. Kollaalla kaatui talvi- ja jatkosodan aikana yhteensä 553 henkeä. 
 JR 34 kartat joulukuulta 1939


Kaatumistilastot
Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana heinä- ja elokuussa 1941 kaatui kaikilla rintamilla 12 764 sotilasta ja haavoittui 38 493 sotilasta. Karjalan armeijalla, joka hyökkäsi Laatokan pohjoispuolella, kaatui 3 298 sotilasta ja haavoittui 11 925 sotilasta.  Syyskuun loppuun 1941 mennessä kaatuneitten määrä oli kasvanut jo 19 914 (13 678) sotilaaseen. Luvussa 19 914 on mukana kadonneet ja sotasairaaloissa kuolleet. Talvisodassa kaatui kaikilla rintamilla yhteensä 24 162 sotilasta ja haavoittui 39 528 sotilasta.
Jokelan tilan peltoon venäläiset hautasivat kesällä 1940 Kollaalta löydetyt suomalaiset kaatuneet

Talvisodassa Kollaan taistelujen kuuluisimpia henkilöitä oli Marokon kauhu eli kapteeni Aarne Juutilainen. Juutilainen toimi jatkosodasssa vähän aikaa isäni pataljoonan komentajana. Toinen kuuluisa taistelija oli alikersantti, myöhemmin vänrikki Simo Häyhä, joka ampui talvisodassa toista sataa venäläistä Kollaanjoen varrella olleiden suurten kivien takaa. 


 Alikersantti Simo Häyhän ampumapaikka Kollaajoen varrella
Kollaa Näätäojan ja Piitsjoen suunnalta kuvattuna. Kuvan keskellä, tien kohdalla, näkyy Kollaan risti. Kuvan vasemmassa reunassa, Kollaanjoen sillan takana kiviesteellä oli Simo Häyhän ampumapaikka.


Venäläisiä muistomerkkejä Simo Häyhän ampumien venäläisten kaatumispaikan lähistöllä
 Kollaanjärvi  62.017312, 31.907781
Kollaanjoki, jossa näkyy vanhan maantiesillan jäänteet


Olavi Paavolainen toimi sotakirjeenvaihtajana ensin Ilomantsissa, sai heinäkuun puolivälissä siirron Tolvajärvelle, josta eteni rintamajoukkojen mukana Loimolaan ja sieltä Kollaan rintamalle. Olavi Paavolainen kirjoitti 2.8.1941 muistiinpanoihinsa: 
Juuri iltahämärä on Kollaan oikea hetki. Kukkulan laelta aukeaa laaja, karmaiseva näköala loivasti kumpuilevan, mustaksi palaneen suokankaan yli. Vasemmalla näkyy nokisten ja matalien rantojen keskellä Kollaanjärven sammunut, valju silmä. Hämmästyn kuuluisan Kollaanjoen puromaista mitättömyyttä. Sen yli jatkuu tie viivasuorana matalaan taivaanrantaan kuin jonkin oudon sormen vaaleampi sipaisu hiiltyneellä, mustalla pinnalla.


Kartta Kansa Taisteli 1/1972

62.017854, 31.905626
Kollaa kestää muistomerkki, lähellä Kollaanjokea. Paikalla oli aiemmin Jokelan tilan pelto, johon neuvostojoukot hautasivat talvisodassa kaatuneet suomalaiset sotilaat. Neuvostoliiton aikana pystytetty muistomerkki särettiin venäläisten bandiittojen toimesta heti pystytyksen jälkeen. Viisitoista vuotta sitten olimme Toivo Kettusen kanssa Kollaa kestää muistomerkillä. Paikalle tuli autolla neljä humalaista venäläistä, jotka uhkailivat meitä. Pääsimme silloin pakenemaan omaan autoon.

Kollaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Näätäojaa. Näätäojalla toimi ennen sotia Wibork Woodin saha. Talvisodan aikana Näätäojalla olleen joukko-osaston miehet joutuivat pakokauhun valtaan, kun kuulivat venäläispanssareiden lähestyvän taisteluasemia. Miehet pakenivat juosten Kollaan kenttälinnoitettuihin asemiin. Näätäojalla asemat olivat matalan kukkulan päällä ja hyökkääjät tulivat Näätäojan risteyksen suunnalta. Jatkosodassa 16. - 30.7.1941 taisteltiin  Näätäojan ja Piitsjoen hallinnasta kaksi viikkoa. Päävastuun Näätäojan taisteluista kantoi eversti Wihman johtamat JR 56 joukko-osastot. 
Näätäojan taistelun maisemia  
Neuvostojoukot olivat saatujen tietojen mukaan rakentaneet välirauhan aikana katettuja puolustusasemia. Pelättyjen bunkkereiden valtaaminen ja lisäjoukkojen tulo Näätäojalle hidastivat Suomalaisten joukkojen etenemistä. Näätäojan ja Piitsjoen taisteluissa kaatui venäläisten lisäksi suomalaisia ja saksalaisia sotilaita. Suomalaisia kaatui erään tilaston mukaan mukaan reilut 200 sotilasta ja saksalaisia 163. divisioonan sotilaita vajaat 200. Suomen sodissa kaatuneiden sivuston mukaan Näätäojan taisteluissa kaatui kuitenkin huomattavasti vähemmän suomalaisia eli n. 50 miestä!? Saman tilaston mukaan Heinä-elokuussa kaatui yhteensä alle 200 suomalaista sotilasta Loimolan, Kollaan ja Näätäojan taisteluissa.


Alla päiväkirjamerkintöjä Kevytosasto nelosen päiväkirjoista 13. - 16.7.1941:





3.8.1941 Harmaa tihkusade ennustaa syksyn tuloa. Porukkamme leiriytyy kenttäsairaalaksi muutetun vanhan Loimolan kansakoulun vierelle. Lähimmät naapurimme ovat kaikki saksalaisia. 
Muuten vallitsee täällä sotilaallisesti varsin matala mieliala, sillä venäläisten vastarinta Näätäojan suunnalla, siinä missä Suojärven maantie ja rautatie melkein yhtyvät, on ollut uskomattoman sitkeää. Yhteistyö saksalaisten ja heille alistetun Ryhmä O:n välillä ei ole ollut hankauksetonta. Suomalaiset syyttelevät saksalaisia pelkuruudesta ja "metsäkauhusta"; saksalaiset kieltäytyvät näet kaikista koukkausyrityksistä, koska he kertakaikkisesti eivät uskalla taistella korven ryteiköissä, väittäen venäläisiä puissaistuviksi epäinhimillisiksi piruiksi! 

6.8.1941 Pitkä kävely lähellä telttojamme saksalaisten hautausmaalla. Se on samaa klassillista mallia, jonka tuntee jo maailmansodan aikaisista kuvista. Jokainen hauta on ympäröity valkotuohisesta koivunrungosta tehdyllä kehyksellä, jokaisella haudalla on valkotuohinen koivuristi. Hautarivien takana kohoaa jättiläiskokoinen koivuristi siunaten nukkuvia valtavilla käsivarsillaan. ...

Näiden kotimaataan ikävöivien ja pohjoisia metsiä kammoavien poikien, niin nuorien ja niin surullisten, on hyvä nukkua kuivassa hiekassa kiihkottomien suomalaisten kanervien alla. Kouristavaa ajatella, missä kaikkialla heidän tovereitaan nykyisin lepääkään: kimmeltävän Välimeren, myrskyisän Atlantin, hyisen Jäämeren ja Venäjän suurten virtojen rantamilla. Totisesti ei Saksa voi Suomen tapaan hoivata kaatuneitaan kotimaan multiin!
Olavi Paavolainen

Kommentti edelliseen!
Ryhmä Oinosen pääjoukot (URR, HRR, SissiP. 1 JP 5,6,7, Kevytosasto 8) hyökkäsivät heinäkuussa Ilomantsista Salmijärven ja Vegaruksen, sekä Tolvajärven ja Ägläjärven kautta Suojärvelle. JR 56 ja Kevytosasto 4 taistelivat Kollaalla ja Näätäojalla heinäkuun 1941 loppuun saakka. Elokuun alussa nämä joukot siirrettiin Vieljärven alueelle, jonne tarvittiin lisäjoukkoja. Näätäojan aluetta jäivät elokuussa 1941 puolustamaan saksalainen 163. divisioona ja heidän tukena oli osasto Ryhmä O:n sotilaita! 
Panssarijuna lähdössä Loimolasta hyökkäykseen kohti Näätäojaa 18.8.1941

Näätäojan jälkeen meidän ohi ajoi kaksi kuorma-autoa. Vauhti oli hirvittävän kovaa ja saimme totutella hiekkamyrskyssä ajamista. Näkyväisyys katosi monen kilometrin matkalla olemattomiin sankan pölypilven takia. 
 Näätäojan alueella on metsissä taisteluasemia usean kilometrin matkalla, aina Piitsjoelle saakka.
Näätäojan pysäkille menevä tie. 


21.8.1941 Tyrmistyttävä ja äärettömän nolostuttava uutinen aamutuimaan.; rintama on auennut. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään sotilaallinen urotyö, vaan vihollinen on yöllä kaikessa hiljaisuudessa itse vetäytynyt pois! Lähdemme kiivaasti ja innosta täristen katsomaan ihmettä. Perillä Näätäojalla odottaa yllätyksien yllätys; paljon puhuttuja venäläisiä bunkkereita ei ole ollut olemassakaan. Vaarallisuudestaan ja lujuudesta kuuluisalla rautatien ja maantien yhtymäkohdassa mäennyppylällä ei, uskomatonta tosiaankin, ole muuta kuin yhdeksän vaivaista, hiekkaan kaivettua kuoppaa, niin matalia, että ne ulottuvat vain polveen saakka! Moisen mitättömyyden takia rintama on tässä suunnassa ollut pysähdyksissä kokonaisen kuukauden. Juuri kun parhaillaan tutkimme "linnoituksia" saapuu paikalle kenraali Heinrichsin auto. Olisin maksanut paljon, jos olisin voinut tuolla hetkellä nähdä Heinrichsin ajatukset!  Olavi Paavolainen
 Olavi Paavolainen Roikonkoskella tai Piitsjoella??? Aika elokuun alku 1941 SA-kuva
Piitsjoki
 Piitsjoen kylää

24.8.1941 Sunnuntai - suuri lähtöaamu. Hyvästi Loimola, nöyryytysten, synkkämielisyyden ja kauhunäytelmien paikka. Sinua tulen tuskin kaivaten muistelemaan. Tyhjälle Kollaalle pysähdymme hetkeksi luodaksemme jäähyväissilmäyksen. Metsässä räjähtää jokunen yksittäinen miina. Lähempänä Suvilahtea seuraavat tietä kilometrimäärin ennennäkemättömän laajat murrokset. Rauniot savuavat vielä perille tullessamme. Ensimmäisen kerran koettu edes jonkinlainen vallatun paikkakunnan tunnelmaa. Jäätävässä kylmyydessä leiriydymme vähäiseen ja syrjäiseen Evoniemeen. Olavi Paavolainen

Suojärvi - Suomen Klondike 1930-luvulla

Suojärvi - Суоя́рви

Ennen Suojärveä pysähdyimme Piitsjoelle jossa toimi ennen talvisotaa suuri saha, joka työllisti lähes kaiukki kylän asukkaat. Pysähdyimme Piitsjoelle, jossa trien varrella oli pieni pellillä vuorattu kauppa. Menimme kauppaan ostoksille. Sisällä tuli mieleen 20-vuotta aiemmat kokemukset neuvostoajan kaupoista. Silloin ennen vanhaan kaupoissa leijui lähes aina pilaantuneen lihan haju. Tässäkin pienessä kyläkaupassa lihan haju oli voimakas, joten poistuimme kaupasta yhtä nopeasti, kuin olimme sinne menneet. Nykyään venäjällä tapaa harvoin vastaavaa ilmiötä, koska suurimmassa osassa on jo hyvät kylmälaitteet. Jatkoimme matkaa Piitsjoelta kohti Suojärveä ja totesimme matkan aikana, että Suojärvi on nimensä mukaisesti soiden ympäröimä.

Kaipaan saha Suojärvellä

Suojärven keskustaa 1938

Saavuimme Suojärvelle, joka on mummoni Anna Tsutsusen syntymäkunta. Sukumme on asunut vuosisatoja Suojärven Vegaruksessa ja aiemmin Varpakylässä. Suojärven kunta kukoisti 1930-luvulla. Kuntaan perustettiin useita puunjalostuslaitoksia, konepajoja ja kauppaliikkeitä. Vuonna 1939 oli Suojärvellä yhdeksän suurta sahalaitosta ja kymmeniä pienempiä. Teollisuus tarvitsi sähköä ja Wiborg Woods rakennutti Hyrsylän Jugakoskeen sähkövoimalaitoksen. Suojärven salomaat vetivät metsien miehiä ja naisia töihin. Tilastojen mukaan 1920-1930 luvuilla Suojärven kuntaan muutti 6000 - 7000 ihmistä muualta Suomesta. Lehdissä kerrottiin, että Suojärvi oli meidän Suomalaisten "Klondike".  Vuonna 1939 Suojärven asukasluku oli lähes 24 000 ihmistä.


Alla Suojärvien keskustaa 1930-luvulla



Suojärveltä etsimme ruokapaikkaa, sitä emme kuitenkaan löytäneet. Suojärven keskusta on mielestäni ruma. Pääkadun varrella on vanhoja suomalaistaloja, neuvostoaikaisia rakennuksia ja myös uusia rakennuksia. Kylässä on yksi hotelli, jossa olen ollut pari kertaa yötä. Hotelli oli silloisen kokemuksen mukaan ankein paikka, jossa olen koskaan ollut yötä.  

27.8.1941. Tänään ylitämme vanhan rajan! Autonkuljettajaa myöten olemme kaikki täysin tietämättömiä  matkareitistä, jopa siitäkin kohdasta, missä tulemme ylitttämään Punaisen Hämärän Maan rajan. Rajavartioiden tuttu Enckell on tosin horjumattoman rauhalliseen tapaansa vakuuttanut:"Olkaa huoletta, minä tunnen kyllä rajan tällä kohtaa". Auto vaappuu, kolisee ja rämisee Leppäniemestä Suojujoen asemalle johtavaa tietä. Vasemmalla näkyy poltettu asemarakennus ja sen edessä riekaleiksi ammuttu panssarijuna. Sitten tie painuu soiseen metsään. Alamme odottaa rajaviivan historiallista ylitystä. Vaistomaisesti huomaa puristavansa polvien välissä sojottavaa kiväärinpiippua niin, että rystyset valkenevat. Tien syviin uurteisiin on heitetty kasoittain kuusenhavuja, joiden synkkä hautajaistuoksu lehahtaa sieraimiin. Puiden takaa häämöttää kumman korkeita ja kekomaisia, mullasta ja risuista tehtyjä korsuja, aivan erilaisia kuin aiemmin näkemämme. " Pojat", väitän yhä kiivaammin, "Uskokaa pois, olemme varmasti jo ryssän puolella!" Sitten sukeltaa äkkiä soisen aukeaman takaa näkyviin auringon kylmän sinisenä välkkyvä jättiläisjoki. Suojoki! - se on ilman muuta. Olemme kartan mukaan jo seitsemän kilometriä Neuvostoliiton puolella! Olemme sivuuttaneet rajan sitä huomaamatta. Olavi Paavolainen


Matkamme jatkui Hyrsylän mutkaan. Tie oli hiukan parempi, kuin se tie, jota tulimme Suojärvelle. Ylitimme Suojoen jossa aiemmin 1920-luvulla oli lossi. Ennen 1939 talvisotaa Suojoen ylitse rakennettiin maantiesilta. Talvisodan alkaessa 30. marraskuuta 1939 venäläisjoukot pääsivät yllättämään Hyrsylän mutkan asukkaat ja lähes kaikki kyläläiset jäivät neuvostoliiton vangeiksi.  Myös mummoni kotikylässä Vegaruksessa asuneita vangittiin. Isomummoni Fevronia ja äitin enon Vasilin perhe jäivät venäläisten vangksi. Siviilivangit siirrettiin tammikuuhun 1940 mennessä Vahoijärven luostariin, josta heidät vapautettiin kesällä 1940. 
 Suojoki, lähellä Hautavaaraa

Suojoen silta 1943  Suojärveltä päin kuvattuna. Sillalla oli rajavartijat, koska tie ja silta menivät aivan rajaa pitkin.

Hyrsylän mutkassa, lähellä maantiesiltaa on Hautavaaran kylä, jossa mummoni veli Kuisma pitin kauppaa. Osan aikaa Kuisma oli myös Laukkuryssänä. Hän kävi kauppa-asioilla silloisen Neuvostoliiton kylissä, mm. Veskelyksessä ja Jessoilassa. Hyrsylän mutkaan kuuluivat Hautavaaran lisäksi Hyrsylän ja Ignoilan kylät. Hyrsylän kylässä pidettiin Suomen aikaan lokakuussa praasniekkoja, jonne kokoontui paljon Suojärven kunnan väkeä. Kävin edellisen kerran Hautavaarassa vuonna 2006 ja mielestäni kylä näkyi silloin maantielle paremmin? Korkeat pajut ja lehtipuut estävät nykyään näkyvyyden kylän vanhoihin suomalaistaloihin.
Hautavaaran kansakoulu SA-kuva
Hautavaaran kylä, takana tie Suvilahteen SA-kuva

Matkamme jatkui Hautavaarasta Veskelyksen kylään. Nykyinen päätie ei mene Ignoilan ja Hyrsylän kylien kautta, vaan suoraan Hautavaaralta Veskelykseen. Maantie on kohtuullisen hyvä, mutta mutkainen. Veskelys kuului ennen talvisotaa karjalaiseen Salmenniskan (Salmenitsa) piiriin jossa olivat mm. Jessoila, Mikkilä, Kurmoila, Korpiniemi, Säämäjärvi, Prokkoila, Potkuselkä, Maaselkä ja Salmenniska. Salmenitsa sijaitsee Jessoilan ja Nuosjärven puolivälissä Mikkilänjärven eteläosassa. 
 Aiemmin Veskelyksestä meni kärrytie Suojärvelle ja sitä korjattiin 1930-luvulla. 

 Veskelyksen tsasouna/Pyhän Yrjon Kappeli- Священная часовня Святого Георгия

Kangasjärven entinen tsasouna. Maalaus vuodelta 1941 SA-kuva

Вешкелица




Veskelys 1941

Veskelyksen kylä 2018 ja 1941

Veskelyksen nykyinen tsasouna siirrettiin vuonna 1989 Kangasjärven kylästä Veskelyksen pohjoispuolella olevan korkean mäen päälle. Jos asiasta ei olisi tietoa, voisi luulla, että kappeli on seissyt siinä mäen töyräällä jo satoja vuosia. En tiedä kappelin ikää tarkalleen, mutta se lienee 100 - 200 vuotta vanha. Tsasouna oli vanha jo jatkosodan aikana. Kangasjärvi kuului Veskelyksen volostiin ja siellä asui Bogdanofeja ja Kuutteja. Kylä sijaitsi lähellä Suomen rajaa ja siellä oli 1930-luvulla Neuvostoliiton tulliasema. Kylään rakennettiin rautatie Petroskoista 1930-luvulla. Rataa jatkettiin myöhemmin Suojärvelle. Veskelyksen vanha tsasouna sijaitsi kylän itäpuolella, nykyisen hautausmaan vieressä.
Veskelys 2018 ja 1941

Mielestäni Veskelyksen kylä on omalla tavalla kaunis ja idyllinen. Kylän keskellä ja sen ympäristössä on pieniä lampia, joiden rannoilla on vanhoja karjalaismallisia rakennuksia. Kylä muistuttaa paljon Aunuksessa sijaitsevia Nurmolitsan ja Vidilitsan kyliä.   

Matkamme jatkui Veskelyksestä Jessoilan kylään, joka on Säämäjärven rannalla. Kylä on laaja ja verrattain siisti. Kylässä on paljon uusia rakennuksia, mutta myös vanhaa rakennuskantaa on paljon jäljellä.
Jessoila -  Эссойла
Säämäjärven laaja ulappa talojen takana
 Jessoilan uudempaa rakennuskantaa
 Kaupparakennus Jessoilan tien varrella
Jessoilan pohjoispuolella on Säämäjärvi

26.8. Matka kääntyy nyt pohjoiseen. Yhä voimakkaapana leviää ympärillämme minulle täysin tuntemattoman Aunuksen kuva. Jossakin Mikkilän (Mursula) kylässä Nuosjärven rannan kohdalla saa Borg retken tähän saakka parhaan valokuvausaiheen: suomalaisen upseerin kävelemässä matalaa, niitettyä elopeltoa reunustavaa tietä taustana kuhilaiden keskellä kohoavien karjalaisten hautaristien pitkä harmaa rivi. Viljaa ja ristejä - se on Aunus. Olavi Paavolainen


Jessoilasta jatkoimme matkaa Nuosjärven suuntaan. Matkalla oli kaksi suojeltua kylää. Toisen kylän nimeä en muista, toinen oli Rukhoila. Kylät ovat kauniita ja tie Jessoilasta kyliin asti oli hyvä.

Рубчойла 



Hyvä asfaltoitu tie jatkui Jessoilasta seitsemän kilometriä Nuosjärven suuntaan. Tämän jälkeen tien kunto oli todella kehnoa aina Nuosjärvelle saakka. Nuosjärvellä isäni kävi perääntymistaistelujen aikana 4.7.1941. Hän oli jatkosodan ajan ollut 2/JR 9 konekiväärikomppaniassa. Konekiväärikomppanian miehet olivat lähteneet aamulla Prääsästä ja iltapäivällä he saapuivat Nuosjärven rantaan. Päivä oli ollut kuuma ja miehet saivat luvan käydä uimassa. Kesken uintireissun Neuvostoliiton maataistelukoneet hyökkäsivät perääntyviä suomalaisjoukkoja kohti Nuosjärven rannan tuntumassa. Uimassa olleet miehet juoksivat Nuosjärven rantahietikolle ja siinä vaiheessa isäni ei löytänyt omaa reppuaan. Joku sotilas nappasi vahingossa isäni repun ja sen mukana katosivat hänen kaikki sota-ajan muistiinpanot, puhdetyöt ja valokuvat. 


Nuosjarvi - Крошнозеро

Iltapäivän aikana ajoimme Nuosjärveltä Ilomantsiin. Sää oli matkamme aikana aurinkoinen ja lämmin. Seuraavana kesänä olen varmaan taas Aunuksen maisemissa etsimässä jotakin vanhasta maailmasta ja 1900-luvun alkupuolen mielenmaisemaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti