Kevään pakkaskausi - The spring of frost

Kuluva vuosi alkoi lämpimässä säässä, mutta kuukauden puoliväliin mennessä lämpötila laski Ilomantsissa jopa -36 asteeseen celsiusta. Kuukauden lopussa lämpötila nousi -5 ... -10 asteeseen, joten kuukauden keskilämpötilaksi näyttäisi tulevan sama kuin vuonna 2014 eli n. -12 .... - 13 astetta celsiusta. Vanha sanonta "Jos ei palele Paavalina, eikä kylmä kynttelinä, ei ole helle heinäkuussa, eikä lämmin keskellä kessee". Paavalina oli - 4 astetta pakkasta, joten heinäkuun pitäisi olla viileä! Lumitilanne on tammikuun osalta ihan pitkäaikaisen keskiarvon rajoissa, lunta on maassa nyt 65 cm. Vuosi sitten lunta oli todella vähän, ainoastaan 10 - 20 cm. Tammikuun keskilämpötila oli - 10,8 celsiusta, joka myös on keskiarvolukema.

Työmatkalla töistä kotiin tammikuussa 2015. Pakkasta oli -24 astetta celsiusta.

Menneenä vuotena 2014 oli keskilämpötila 3,72 astetta celsiusta, joka oli tällä vuosituhannella kolmanneksi lämpimin vuosi. Vuonna 2000 oli Ilomantsissa keskilämpötilana 3,9 astetta ja vuonna 2005 peräti 4,1 astetta celsiusta. Vuodesta 1908 lähtien keskilämpötila on ollut noin 2,3 astetta ja 2000 luvulla keskilämpötila on ollut 2,8 astetta celsiusta. Näin ollen keskilämpötila on noussut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi.

Lämpimiä vuosia on meillä ollut vuodet 1949, 1974 ja 1989. Eri talvikuukausien lämpötiloja verrattaessa vuosina 1974, 1992 ja 2008 talvet olivat lämpimiä. Vuosina 1974 ja 2008 koko alkutalvi oli lämmintä, mutta vuonna 1992 erityisesti helmikuu oli lämmin kuukausi.

Helmikuu on yleensä talven kylmin kuukausi täällä meidän asuinpaikkakunnalla. Poikkeuksena normaalista menneen vuoden 2014 helmikuu oli lämmin (-2,8 astetta celsiusta) ja samalla voidaan todeta, että silloin auringonpilkkuja oli myös eniten (max. 296). Myös kuluvan helmikuun keskilämpötila nousee korkeammaksi kuin normaalivuosina. Olen havainnut, että auringonpilkkujen määrän ollessa korkea, myös tälläisten kuukausien ja vuosien keskilämpötila kasvaa normaalia korkeammalle. Tammikuun viimeisinä päivinä aurinko oli aktiivinen, sillä auringonpilkkuluku oli välillä 181 - 193, elikkä helmikuun 3 - 5 päivänä täällä Suomessa ja pohjoisilla alueilla on tulossa hyvät revontulet! Kannattaa katsoa taivaalle iltayöstä, jos pilviä ei ole taivaalla.

Tänä talvena pääsimme hiihtoladuille marraskuun lopussa. Tammikuun loppuun mennessä olen hiihtänyt 165 kilometriä. Hiihtoa on rajoittanut kovat pakkaset ja sankat lumipyryt. Myös työ asettaa omat esteet, sillä työhön ja työmatkoihin kuluu päivittäin noin 10 tuntia. Pakkaskaudella lämmitämme takkaa ja leivinuunia päivittäin noin 3 h, joten arkipäivinä hiihtäminen ei onnistu. Yhtenä päivänä viikossa käyn toistaiseksi työstä paluumatkalla venäjällä tankkaamassa autoon dieseliä. Dieselin litrahinta on venäjällä alle 50 senttiä, suomessa 1,30 €. Hintaa kuitenkin nostettiin hiukan tammikuun puolessa välissä. Tankkaaminen saattaa kuitenkin vähentyä, kun ja jos rajamuodollisuuksia hankaloitetaan erilaisilla uusilla "säännöillä ja toimintatavoilla", kuten on jo käynyt kuluvan tammikuun puolen välin jälkeen.

Huonosta tienpidosta on tänä talvena puhuttu niin kahvipöydissä, sanomalehdissä kuin paikallisradiossa. Työmatkallani (70 km) on tiessä neljä uraa, joissa ihmiset ajavat autoilla päivästä toiseen. Minun autoni ei niissä urissa pysy, eikä taida pysyä muidenkaan. Tällä viikolla on mennyt kyseisellä tieosuudella jo kymmenkunta autoa metsään ja yksi nokkakolarikin on tiestöllä päässyt tapahtumaan. Itse ajan lähellä keskiviivaa, omalla kaistalla pysyen sen takia. että siinä ei ole uria. Tänään jotkut tienkulkijat soittivat paikallisradioon ja kertoivat, että ovat pahoittaneet mielensä tien keskiviivalla ajavista autoista. Osa näistä mielensä pahoittajista köröttelee 60 km/h tiessä olevia "kiskoja" pitkin ja heidän perässä tusina autoilijoita. Jos autolla ajaminen pelottaa, kannattaisi jättää auto kotiin ja kulkea linja-autolla. Se helpottaisi näitä mielensä pahoittajia ja heidän takiaan mielensä pahoittavien autoilijoiden elämää. Osa säästää autokuluissa ja vaihtaa talvirenkaat 4 - 5 vuoden välein. Kannattaisi vaihtaa talvirenkaat useammin, niin autolla ajaminen tuntuisi mukavalta. Mutta kun vanhenemme pari kuukautta vanhemmiksi, tiellä liikkuminen helpottuu, sillä nämä tiestön neljä uraa häviää lumien sulamisen kautta. Itse olen ajanut yli 1,5 miljoonaa kilometria autoa elämäni aikana ja näihin kilometreihin on kertynyt jos jonkinlaista keliä. Kaikkein pahinta on ollut, jos alkaa pelätä autolla ajamista. Muistan muutaman kesärenkailla ajamani reissun, kun auto ei tahtonut pysyä tiellä. Kaksin käsin puristin ohjauspyörää kymmentä vaille kaksi asennossa ja henkeä ahdisti niin vallan kauheasti.

Helmikuun alku oli normaalivuosiin verrattuna lämmin ja pääosin pilvinen. Onneksi saimme nauttia myös kauniista pakkaspäivistä helmikuun puolivälissä. Eräänä aamuna aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa ja päätin mennä tutulle järvelle ottamaan kuvia helmikuisista järvimaisemista. Tiet olivat vielä auraamatta ja lunta pöllysi auton ilmavirran vaikutuksesta runsaasti. Matkalla vastaani tuli kaksi autoa kymmenen kilometrin matkalla. Järvellä oli myös hiljaista. Aamuyöllä oli järvenselällä ollut liikkeellä vain yksi kettu ja muutama jänis. 

Pakkasta järvellä oli -15 astetta. Tuulen myötävaikutuksella järvenselällä tuntui paljon kylmemmältä. Kaunis alkukevään auringonpaiste ei vielä lämmitä, joten kuvaajan kädet meinasivat paleltua kylmässä tuulessa. Kävelin tuiskulumen peitämää moottorikelkkauraa pitkin kaunista järvenselkää. Jään päällä oli lunta yli 50 senttiä. Kun yritin kävellä kelkkauran ulkopuolella, jalat upposivat polvia myöten pehmeään lumeen. 

Vietämme nyt laskiassunnuntaita ja siitä alkaa paastonaika. Kahdeksan viikon päästä huhtikuun alussa vietämme pääsiäistä, joka on kristittyjen suurin juhla. Lapsuudesta asti pääsiäinen on merkinnyt myös minulle paljon. Sieltä kaukaa, vuosikymmenten takaa muistuu mieleen pääsiäisenvieton vanhat karjalaiset perinteet. Äitini ja hänen lähisuku ovat ortodokseja. Ennen vanhaan pääsiäisenä kävimme ortodoksisessa kirkossa tai kuuntelimme radiosta ortodoksista jumalanpalvelusta tai messua. Ortodoksiset veisut tuovat minulle aina mieleen pääsiäisen.

Nykyään haluan saada pääsiäisen juhlatunnelman päälle kuuntelemalla ortodoksista palvelusta radiosta tai televisiosta. Pääsiäisyönä kirkossa on Kristuksen ylösnousemisen juhla. Kirkkovieraat kiertävät kirkkoa ennen puolta yötä tuohukset kädessä pappien perässä. Kirkkoväki laulaa "Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi". Heidän suuri paasto päättyy pääsiäisaamuna ja silloin karjalaiset pääsiäisruoat maistuvat pitkän paastonajan jälkeen paljon paremmalta. Itse en ole paastonnut vuosikausiin vaikka joskus tuntuu siltä, että sitä voisi kokeilla ihan terveydellisistä syistä.  

Helmikuu ja maaliskuu on täällä Suomessa kaunein vuodenaika. Silloin auringonpaiste, puhtaan valkeat hanget, kirkkaan sininen taivas ja vihreät havumetsät tuovat meidän silmien eteen kauniita maisemia. Itse tykkään liikkua alkukevään pakkassäässä metsissä, laduilla ja järvenselillä aina kuin se on mahdollista. Auringonnousun aikana maisemat ja värit ovat parhaimmillaan. 

Hiihtoloma alkaa viikolla 10, mutta hiihtämisestä ei tule mitään. Ilman lämpötila on pysytellyt lähellä nollaa, lumi on pehmeää ja suksi ei luista siinä kunnolla. Mutta onneksi hiihtolomaa voi viettää myös muulla tavoin. Me teemme poikkeuksen meidän normaaleista rutiineista hiihtoloman suhteen, siitä tarkemmin hiihtoloman alkaessa. Ennen hiihtolomaa olen viimeistellyt kirjaamme, se menee painoon maaliskuun aikana. Lisäksi jokaiselle viikolle on sattunut yksi koulutuspäivä omien tuntien lisäksi, joten töissä on kiirettä pitänyt. Onneksi olemme selvinneet kevään flussakaudesta vielä terveenä. Otimme infulenssapiikin vuosikymmenten tauon jälkeen. Viime keväänä sairastelin kuukauden päivät flunssaa, se haittasi työn ohella myös hiihtoloman viettoa.

Joulun aika – Chrismast season

Pitkä ja pimeä syksy on takana, nyt olemme jo viettämässä joulua. Joulun ajaksi palkkatyö jää syrjään, saamme viettää joulua perheen kanssa yhdessä.  Joulun aaton aattona oli viimeinen työpäiväni, joten joulun valmistelu jäi minun osalta vähälle.  Aaton aaton iltana toimme sisään joulukuusen, jonka koristelimme joulukoristeilla ja kynttilöillä.

Jouluaaton aamuna oli ulkona kova pakkanen, lämpömittari näytti alle – 20 celsiuksen pakkaslukemia.  Kävin päivän lehden aamuvarhain tähtitaivasta katsellen. Syksyn aikana iho ei ollut tottunut pakkasilmaan, joten pakkanen tuntui kasvoissa pistävänä kipuna. Syksy oli ollut jouluviikolle saakka lauha ja jouluksi saapunut pakkaskausi on antanut koko Suomeen lumisen ja talvisen vaipan. Tänään aattona päivä alkaa pidentyä ja kevään edetessä päivän pituus kasvaa päivä päivältä.  

Jouluaattona oli ulkona kova pakkanen

Talvipäivän seisaus Tetrijärvellä

Jouluaatto jatkui sankarihautausmaalla, jossa Ilomantsin Lionsklubien veljien ja leidien kanssa loimme lumet pois hautausmaan poluilta ja hautamuistomerkeiltä. Sytytimme jokaiselle 390 sankarihaudalle muistokynttilän. Sankarivainajat ovat antaneet henkensä talvi- tai jatkosodan taisteluissa maamme itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Sankarihautausmaalle on haudattuna setäni Väinö Kettunen, joka kaatui huhtikuussa 1942 venäläisen tarkka-ampujan luodista saamiin vammoihin Syvärin takana Ostan Simanovassa.

Sankarihaudalla on käynnissä lumityöt ja kynttilöiden sytytys

Vanha tsasouna on lumen peittämien hankien takana odottamassa uutta kevättä 

Iltapäivällä alkoi jouluaaton hartaushetki kirkossa, jossa lapset esittivät joulukuvaelman Jeesus-lapsen syntymästä.  Hartaushetken jälkeen kävimme hautausmaalla, jossa sytytimme edesmenneitten läheistemme haudoille muistokynttilät. Ulkona oli kova pakkanen, joten haudoilla käytiin vain nopeasti sytyttämässä kynttilät ja nopeasti palattiin takaisin autoon. 

Ilomantsin ortodoksinen kirkko

Ilomantsin ev.lut kirkko

Ilomantsin ev.lut hautausmaa

Illalla kotona söimme jouluaterian. Jouluaaton tapahtumat olivat tapahtuneet samalla tavalla kuin aiempina jouluina. Jouluateriaan kuuluivat kinkun lisäksi, porkkana- ja lanttulaatikko, perunat, karjalanpiirakat, karjalanpaisti ja muut joulunajan lisukkeet.

Hyvää joulua ja armorikasta uutta vuotta 2015 kaikille ystäville, tutuille ja kylänmiehille!  

Talitiainen

Punatulkku

Joulua odotellessa - Waiting for Christmas

Elämme vuoden 2014 loppua ja odotamme jo joulua innolla. Olen laittanut ulos muutamia jouluvaloja valaisemaan pimeää maisemaa. Täällä maaseudulla ei kaupunkien katuvalot loista, saamme nauttia luonnollisesta pimeydestä. Kävin eräänä iltana kävelyllä, ulkona oli todella pimeää, sillä en kävellessä nähnyt muutamaa metriä kauemmaksi. Nautin kävellessä pimeydestä. Yhtenä aamuna kävin koiramme kanssa postia muutaman sadan metrin päässä olevasta postilaatikosta. Koira vainusi puolessa välissä jotakin, mutta pimeydestä johtuen en havainnut mitään erikoista. Iltapäivällä kävelin samaa reittiä taskulampun kanssa, jolloin huomasin, että meitä oli aamulla seurannut susi. Edellisellä viikolla olin auraamassa lumia pihamaalta, kun kuulin saman suden ulvovan vajaan kilometrin päässä joen takana. Suden ulvonta oli kaunista kuultavaa. Kylämme koirat alkoivat haukkua ja susi lopetti ulvonnan. Eräänä päivänä lähdin toiveikkaana metsälle, aikomuksena hakea metsän riistaa jouluksi. Erään kuusen takaa pomppasi valkoiseen turkkiin sonnustautunut jänis, joka sai kelvata tulevan joulun riistaruoaksi. Myöhemmin nylkiessä jänistä tuli mieleeni, miksi jänis oli niin helppo saalis? Jänis saattoi olla meidän pihajänis, joka asusti pihapiirissä koko edellisen kesän ajan.

Meillä suomalaisilla on jouluperinteitä, joista osa on periytynyt vanhemmiltamme. Joulu on kristittyjen toiseksi tärkein juhla pääsiäisen jälkeen. Jouluna juhlimme Kristus-lapsen syntymää ja pääsiäisenä hänen kuolemaa.  Monille tämän ajan ihmisille joulun merkitys on jäänyt hämäräksi ja siksi jouluperinteet ovat muuttumassa uusien sukupolvien myötä.

Elin lapsuutta lähes kuusikymmentä vuotta sitten. Perheemme oli köyhä, kuten monet perheet siihen aikaan, mutta emme käyneet sosiaaliluukulta hakemassa tukia. Isä kävi metsätöissä ja rakennuksilla, äiti hoiti kotia ja kolmea lehmää. Kodissamme ei ollut sähkövaloja, joten valonlähteenä olivat öljylamput ja tilley lamput. Joulumme alkoi aatonaaton siivouksella ja joulukuusi haettiin aatonaattona metsästä. Aamulla varhain sonnustauduimme isän kanssa kuusenhakumatkalle. Mukaan otettiin kirves, pokasaha ja kelkka.  Lunta oli maassa 30 – 40 senttiä, joten pienille taapertajille lumessa oli taivaltamista. Yleensä emme ottaneet sitä ensimmäistä sopivaa kuusta vaan etsimme metsästä parempaa kuusta. Kun kuusi löytyi, karsimme kirveellä kuusen alaoksat pois ja pokasahalla kaadoimme kuusen. Kuusi sidottiin kelkkaan kiinni ja porukalla vedimme kelkan kotiin. Isä oli laittanut aamulla saunan uuniin tulet, jotta saisimme sulatettua kuusen saunassa.

Aattoaamuna haimme kuusen saunasta sisälle kamariin ja lapset saivat koristella kuusen. Isä laittoi lopuksi kuusenkynttilät kuuseen. Silloin meillä ei ollut sähköjä, joten kynttilät olivat aitoja kynttilöitä. Kuuntelimme päivän aikana vanhasta akkukäyttöisestä putkiradiosta F. E. Sillanpään kertomusta vanhoista Suomalaisista  joulutavoista. Iltapäivällä kävimme joulusaunassa. Saunaan ei aurattu tietä, joten kahlasimme sinne paljain jaloin lumihangen läpi. Saunassa oli mukavan lämmintä kylmän taipaleen jälkeen. Saunassa otimme ensin kuumat löylyt. Kiukaana oli silloin kertalämmitteinen pönttökiuas, jossa löylyä riitti vain ensimmäisille kylpijöille. Saunassa oli kiukaan lisäksi valurautainen pata, jossa lämmitimme vettä pesua varten. Löylyssä hiki kihahti iholle ja pesimme itsemme kuumalla vedellä. Lopuksi puimme päälle puhtaat alusvaatteet.

Saunasta palattiin samalla tavalla takaisin kuin sinne mennessä. Juoksimme paljain jaloin sisälle tupaan. Aattoillan pimetessä isä luki jouluevankeliumin perheelle. Evankeliumin jälkeen söimme jouluaterian, johon kuului mm. karjalanpaistia, karjalanpiirakoita, kinkkua ja luumukiisseliä. Jouluaterian jälkeen sytytimme kuusenkynttilät palamaan ja odottelimme pelonsekaisin tuntein joulupukkia. Pukki köpötteli ovesta sisään harmaa talvitakki väärinpäin päälle laitettuna. Kasvoja peitti kulunut pahvinen joulupukinnaamari. Pukin päässä oli vanha karvahatun reuhka, sekin väärinpäin.  Joulupukin ääni kuulosti isän ääneltä, mutta kuvittelimme mielessä hänen olevan oikea joulupukki. Ensimmäiseksi joulupukki tenttasi, olimmeko olleet kilttejä lapsia kuluneen vuoden aikana? Vanhemmat lapset vastasivat myöntävästi. Seuraavaksi lauloimme joulupukille joululauluja ja vasta laulujen jälkeen joulupukki kertoi, että hänellä on muorin lähettämiä lahjoja. Joululahjat olivat juuttisäkissä, jonka joulupukki nosti keskelle lattiaa. Joku vanhemmista lapsista meni jakamaan lahjat perheenjäsenille.  Joulupukki poistui tuvasta pikkuhiljaa ja isä palasi pian ulkoa sisälle. Ilta jatkui pieniä lahjoja ihaillen ja illan aikana joimme maukkaat joulukahvit. Illan päätteeksi kävimme nukkumaan pehkuilla täytettyjen patjapussien päälle. Jouluaaton aamuna olimme vaihtaneet uudet oljet patjapusseihin. Tuoreet oljet tuoksuivat hyvältä ja ne tuntuivat ihanan pehmeiltä.

Sinä jouluna kävimme joulukirkossa hevoskyydillä. Siitä aamusta jäi mieleeni postikorttimainen mielikuva; Lähdimme kotoa naapurin isännän hevoskyydissä aamulla ennen kello viittä, kirkko alkoi siihen aikaan kello kuusi.  Minä siskoni kanssa istuimme vällyjen alle reen etuosaan. Ulkona oli pimeää ja hevosen aisakello kilkatti juoksuaskeleiden tahdissa. Lunta satoi hiljalleen ja ulkona oli kireä pakkanen. Saavuimme soihduilla valaistun kirkon kiviaidan viereen. Aidan edessä oli hevospuomissa kiinni useita hevosia. Hevoset söivät heinää niiden eteen heitetyistä juuttisäkeistä. Isäntä heitti loimen hevosen selkään ja heinäsäkin hevosen eteen. Kävelin kankein jaloin kirkon sisälle, sillä naapurin isäntä oli istunut koko matkan jalkojeni päällä, jaloissa ei ollut tuntoa lainkaan. Kirkon sisällä oli lämmintä ja ihmiset lauloivat hartaina Hoosianna hymniä Aulis Raitalan tahdittaman. Kirkkoherra Antti Koljonen saarnasi joulusanomaa, mutta lapsen mieli seikkaili enkelitaivaan lumoissa. Kirkon kattoon oli maalattu vuosisadan alkupuoliskolla sata enkelihahmoa sekä apostolien ja muiden raamatun henkilöiden kuvia. Kirkko päättyi aikanaan ja palasimme ulos hevospuomin luokse. Ulkona oli kylmää. Tuuli puhalsi kylmästi järveselkää pitkin kirkon pihaan.

Vanha hevostie Ilomantsissa

Paluumatkalla jäin seisomaan hevosen reen takana oleville jalaksille, jotta isäntä ei istuisi jalkojeni päälle. Paluumatkalla isännät ajoivat kilpaa hevosilla ja minulla oli vaikeuksia pysyä reen jalasten päällä. Aamu oli valkenemassa ja lumisade piiskasi kasvojani. Loppumatka sujui leppoisammin, muut kirkkovieraat olivat jääneet matkan varrelle. Palasimme kotimökkillemme, jonka pihamaalla hyppäsimme pois kyydistä, naapurin isännän jatkaessa matkaa kohti omaa kotimökkiä. Tuvassa oli lämmintä, äiti oli keittänyt joulupuuron valmiiksi kirkkovieraille. Puuron päälle laitoin kanelia ja sokeria, lisäsin puuron päälle luumukiisseliä. Puuro maistui taivaallisen hyvälle pitkän rekimatkan jälkeen. Aamu jatkui sisarusten kanssa nujutessa. Emme saaneet lupaa mennä naapuriin joulupäivänä, vasta Tapaninpäivänä isä antoi meille luvan vierailla naapurissa. Ihastelimme naapurin lasten saamia leluja, vaikka osa niistä oli jo mennyt rikki. Lumisade jatkui usean päivän ajan, kunnes uuden vuoden vaihtuessa pakkanen kiristyi kolmeen kymmeneen asteeseen. Varhaislapsuudessa kokemani turvallisuuden tunne oli sinä jouluna lapsen mielessä viimeistä kertaa, sillä seuraavina vuosina sodanpelko sai sijaa lapsen mielen maailmassa useita vuosia eteenpäin. Alkanut vuosi oli tuova mukana monia ongelmia maailman rauhalle. John F Kennedy astui virkaansa tammikuussa, samalla alkoivat Kuuban kriisiin johtaneet ristiriidat  ja kylmän sodan aikakausi. Neuvostoliitto antoi Suomelle nootin ja niin Suomessa kuin muualla maailmassa alettiin pelätä uuden maailmansodan syttymistä. 

   

Nykyajassa meillä joulunvietossa on samoja lapsuudessa koettuja elementtejä. Aattona tuomme ”muovikuusen” sisään ja koristelemme sen yhdessä kotona vierailevien aikuisten lasten kanssa. Päivällä käyn sankarihautausmaalla viemässä kynttilöitä setäni Väinön haudalle. Väinö kaatui Syvärillä keväällä 1942 venäläisen tarkka-ampujan luotiin. Hän oli kuollessa vasta 24 - vuotias, mies parhassa iässä. Hautausmaalla on 390 sankarivainajaa, osa talvisodassa 1939-40 kaatunutta. Pääosa talvisodassa kaatuneista haudattiin ensin Ilomantsin ev.lut. seurakunnan hautausmaalle, mutta keväällä 1940 kaatuneiden maalliset jäännökset siirrettiin kuvassa näkyvälle sankarihautausmaalle. Suurin osa sankarivainajista kaatui jatkosodassa vuosina 1941 - 1944.

Jouluaaton iltana käymme perheen kanssa sytyttämässä hautausmaalle kynttilät läheistemme haudoille ja samalla reissulla käymme jouluaaton hartaushetkessä Ilomantsin kirkossa. Ilta jatkuu jouluaterian merkeissä, jonka aluksi luemme jouluevankeliumin. Aterialla syömme karjalanpaistia, karjalanpiirakoita ja kinkkua, kuten lapsuudessa. Ilta jatkuu siten, että annamme toisillemme pienet joululahjat ja illan päätteeksi juomme joulukahvit. Aika lailla samoja perinteitä on siirtynyt lapsuuden kodistamme meidän omaan jouluumme. Joulu on itselleni tärkeä juhla, koska silloin saamme olla läheistemme kanssa yhdessä. Saamme hiljentyä kaiken kiireen keskellä miettimään joulun syvintä sanomaa, saamme nauttia samalla talven pimeydestä ja hiljaisuudesta. Joulunaika on myös akkujemme lataamisen aikaa. Silloin meillä on vapaata työstämme. Tuleva joulu on meille poikkeuksellinen, sillä saamme jouluvieraaksemme ensimmäiset lapsenlapsemme. Uusi sukupolvi kasvaa ja saa kokea meidän jouluperinnettä. Toivottavasti jotakin meidän jouluperinteestä siirtyy uudelle sukupolvelle. 

Lokakuun hämärä - The October twilight

Syksy on taas kerran edennyt puoleen väliin.  Lokakuun alkupuoliskolla meillä on syyslomaviikko. Loma alkoi sateisessa säässä ja sadetta on tullut kymmeniä millimetrejä. Syyslomani on perinteisesti ollut työlomaa, jonka aikana leikkaan pihamaan kuusiaidat, siivoan pihamaalta (n. ½ ha) syksyn aikana kertyneet lehtipuiden tiputtamat lehdet, puhdistan räystäskourut, laitan kesämökin talvikuntoon ja vaihdan talvirenkaat autoihin. Syystöiden jälkeen talvikausi saa alkaa. Ilomantsissa ensilumi sataa maahan keskimäärin 20. lokakuuta, mutta tänä vuonna se tuli maahan 23. syyskuuta. Ensilumi suli pois muutaman päivän päästä, mutta nyt on luvassa kymmenen päivän pakkasjakso, jonka aikana luonto siirtynee talviaikaan. Yöt ovat olleet pimeitä pilvisyydestä ja sateesta johtuen. Myös päivisin valomäärä on vähentynyt. Lokakuu ja marraskuu ovat meillä pimeimpiä kuukausia, kun lunta ei ole maassa.

Kesäkausi on päättymässä, järvi odottaa jäätä ja lunta 

Lokakuun alussa suomen syksyä värittävä ruska oli parhaimmillaan

Loman aikana keräilen karpaloa soilta ja käyn muutamia kertoja sienestämässä. Syys-lokakuun aikana metsistä löytyy suppilovahveroita (C. tubaeformis) ja kosteikkovahveroita (Cantharellus lutescens). Suppilovahvero (C. tubaeformis) on kosteikkovahveroa muistuttava laji, mutta sen alapinta on poimuinen ja harmaa, jalka keltainen. Suppilovahvero ja kosteikkovahvero ovat paikkauskollisia sieniä ja kasvupaikat löytyvät meidän leveysasteella mustikkatyypin metsistä. Sieniä kannataa etsiä hiekkapohjaisista metsistä, joissa on katajapensaita ja sammalten peittämiä alueita siellä täällä. Tyypillisin kasvupaikka on hiekkakankaan ja suon rajamaa, jossa sienet kasvavat suurina ryhminä. Kosteikkovahvero sekoitetaan usein Nuhruvahveroon (C. melanoxeros), jonka lakki mustuu herkästi. 

Kosteikkovahvero (Cantharellus lutescens) kasvaa kosteiden suometsien reunoilla

Suppilovahverot (C. tubaeformis) kasvavat hiekkaisten mäntykankaiden reunassa, lähellä suon rajaa

.

Jos löydät yhden sienen, niin lähiympäristö kannattaa tutkia tarkoin, sillä suppilovahverot kasvavat suurina ryppäinä. Tänään kävelin viisi kilometriä metsässä, mutta suppilovahveroita löytyi vain muutamasta paikasta. Sieni on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Suppilovahveron säilytyksestä on hyvä muistaa, että sen maku muuttuu väkeväksi pakastettaessa, mutta kuivattuna sienen aromit säilyvät lähes tuoreen sienen veroisina. 

Syksyinen metsälampi (Forest pond)saa olla rauhassa Ilomantsin korvessa

Ilomantsin itäpuolella on kymmenkunta metsälampea (Forest pond), joissa vesi on läpikuultavan kirkasta. Lammet sijaitsevat soraharjualueella ja niissä kaikissa on lähteitä, jotka pitävät veden koleana koko kesän ajan. Kuvissa näkyvässä lammessa on kymmeniä lähteitä. Talvella jäässä on isompia ja pienempiä reikiä. Nuorempana ajattelin reikien syntyneen meteoriiteista, mutta kun sama ilmiö on toistunut talvesta toiseen, syynä on lammen pohjalla olevat lähteet.

Syksyn satoa lammen rannalla.

Vanha telkänpönttö (goldeneye's nest tree) saa odottaa asukastaan ensi kevääseen saakka.

Tänä syksynä olemme saaneet nauttia kauniista ruskasta (Autumn Foliage/ the Autumn Colors) metsissä ja pihamailla. Syynä kauniiseen ruskaan on edesmennyt lämmin kesäkausi ja pitkälle syksyyn jatkunut kuiva sateeton kausi. Elokuu oli lämmin ja edellisen kerran samaan keskilämpötilaan päästiin vuonna 2007. Syyskuu oli lämpötilojen suhteen normaali. Pihlajissa oli tänä syksynä paljon marjoja ja teimme niistä pihlajanmarjahilloa. Hillo on kirpeän makuista, mutta se tuo mieleen lapsuusajan 1950 - 1960 luvuilla. Setäni Ilmari teki vaimonsa kanssa pihlajanmarjahilloa ja saimme lähes joka syksy maistajaisia heidän tekemistä hilloista. Isäni ja setäni kotona rajantakaisessa Kuolismaassa tehtiin pihlajanmarjoista hilloa jo 1930-luvulla ja tapa siirtyi setäni kautta eteenpäin. Myös muita raja-karjalaisia ruokia saimme nauttia lapsuudessa, osa oli hyviä, osa vähemmän maukkaita. Alla kuvia Kuolismaan koululta 1930-luvun puolivälin jälkeen.

Kuolismaan koululla opintokerho tekemässä kotiruokaa 1930-luvulla

Kuolismaan koulu 1930-luvulla. Koulu rakennettiin v. 1910 ja se paloi 3.12.1939

Kuolismaassa 1930-luvulla pidettiin erilaisia opintokerhoja, joissa opetettiin kylän asukkaita tekemään terveellistä ruokaa ja säilykkeitä alueella kasvavista viljoista, marjoista ja juurikasveista. Opintokerhojen kautta monet hyvät reseptit ovat siirtyneet meille nykyajan Kuolismaan sukujen jälkeläisille. Isäni osasi tehdä opintokerhoissa tehdyistä karjalaisista herkuista mm. tsupukkaa (venäjäksi цупукка, karjalaksi tsuppu tai tsupukka eli nurkka).  Se on nykyaikana harvojen ihmisten herkkua ja tsupukan alkuperä lienee suomen ja venäjän karjalan alueelta Laatokan pohjoispuolella. Nykyään venäjän karjalassa tehdään vain piirakoita ja pyöröjä, joissa on täytteenä riisiä tai rahkaa. Pääosin perinteisiä tsupukoita tehtiin vanhan suomen Laatokan pohjoispuolen kylissä. Päältäpäin katsottuna ne muistuttavat nykyajan "lettuja". Isäni teki tsupukan ohrajauhoista, nykyään monet käyttävät kaura- ja vehnäjauhoa. Lisäksi siihen tuli vettä, suolaa ja kananmunia (1 litra vettä,  1 teelusikka suolaa, 8 dl ohra- ja vehnäjauhoja oman maun mukaan (2+6 tai 3+5), 1 kananmuna). Taikina sekoitettiin vispilällä ja annettiin seistä huoneenlämmössä noin puolituntia ennen paistamista. Tsupukkataikinaa kaadettiin ohuesti kuumaan valurautaiseen paistinpannuun. Paistinpannu vietiin leivinuuniin hiilien päälle ja hetken päästä tsupukan ohut kuori oli valmis. Tsupukan kuoren päälle kaadettiin voisulaa ja löysää mannavelliä. Lopuksi tsupukka käärittiin laskoksilleen ensin puolikuun muotoon ja vielä kerran taitos, jolloin siitä tulee nurkan "Tsupun" näköinen samalla tavalla kuin nykyajan "letut". Tsupukka on mielestäni maukkainta ruokaa karjalaisesta ruokaperinteestä. Valitettavasti en pysty nykyään syömään alkuperäistä tsupukkaa maitoallergian takia. Lapsuudessa meillä oli ainoastaan sunnuntaina koulusta vapaata. Silloin tehtiin kotona karjalaisia ruokia; karjalanpiirakoita "карельские пироги", sultsinoita sulcina, vatruskoita ja tsupukoita "цупукка" sekä karjalanpaistia "Карельский жареная". Arkena söimme tavallisia maaseudulle tyypillisiä ruokia; lihakeittoa, kalakeittoa sekä manna- ja riisivelliä. 

Kuluneena syksynä saimme nauttia kauniista ruskan (The Autumn colors) väreistä.

Mutta palataan ajassa takaisin nykypäivään. Ensimmäisten lokakuun yöpakkasten aikana järvien lahdet menivät jäähän, mutta järvien selkäsosat pysyivät sulina. Yöllä pakkanen laski noin -5 ....-10 asteeseen. Ajattelin pakkasyön jälkeen, että nyt olisi hyvä ilma käydä metsällä. Lähdin aamulla metsälle haulikko olalla. Kilometrin päässä nousi ensimmäinen koppelo lentoon parin kymmenen metrin päästä. Ammuin lintua kohti haulikolla. Haulikuuro meni koppelon takaa lepikkoon. Lähdin seuraamaan koppeloa, sillä tiesin sen lentävän noin 200 metriä eteenpäin. Kun olin päässyt erään metsäaukon reunaan, koppelo lähti lentoon takanani olevasta puusta ja se jäi minulta ampumatta. Jatkoin kävelyäni ja seuraavan metsäaukon reunasta nousi siivilleen vanha tuttuni, harmaapartainen metso. Lähdin seuraamaan metsoa, mutta taas kerran se veti metsästäjää retkuun, olihan se tehnyt sen jo kymmeniä kertoja aiemmin.  Metso juoksutti minua paikasta toiseen uuvuttaen minut väsyksiin. Kun olin saavuttamassa sen, metso pyörähti selkäni takaa kuusien suojaan. Päätin lopulta antaa periksi ja lähdin paluumatkalle kohti kotia. Paluumatkalla eräästä pensaasta hypähti harmaantunut jänis eteeni, mutta jätin ampumatta sen, koska se oli liian lähellä minua. Jänikseen olisi tullut nyrkinmentävä reikä ja lihat olisivat olleet piloilla. Päätin jättää metsästyksen siltä päivätä ja palasin hikisenä ja uupuneena kotiin. Minulla kuuroutui kuusi vuotta aiemmin vasen korva. Vyöruusu tuli kaulan alueelle ja se tuhosi vasemman sisäkorvani. Stereokuuloni katosi kuurouden myötä. Toispuoleinen kuulo vaikeuttaa metsästystä, koska en pysty selvittämään kuuloaistin avulla lentoon lähtevän linnun suuntaa. Joudun turvautumaan ainoastaan näköaistiin, mutta sen avulla on todella vaikea metsästää. Olenkin miettinyt, että  jätän metsästysharrastukseni lähitulevaisuudessa.    

Lokakuinen päivä on lähestymässä iltaa. Auringon viimeinen kajo järven rannalla enteilee yön tuloa.

Lomaviikkoni on lopuillaan ja aika on vierinyt töitä tehden. Alkuviikon aikana tein e-kirjaani kustantajan esitämiä korjauksia. Kolme päivää vierähti pihamaiden siivouksessa. Runsaita lehtimääriä siivotessa tuli mieleen puiden kaataminen ensi talven aikana! Onneksi naapurimme on kaatamassa rajalta koivuja pois, jolloin puista tippuva lehtimäärä vähenee. Sienessä ehdimme käydä parina päivänä ja karpalossa yhtenä päivänä. Syystöiden osalta kaikki tärkeimmät työt tuli tehtyä. Lomaviikon lopussa tuli pakkasjakso ja maanpinta alkaa olla jo roudassa. Ensiviikosta alkaen jatkamme työtehtävien parissa aina joululomaan saakka. 

Talven tulo jättää syksyn taakse, edessä on pitkä pimeä ja kausi  

 Talvi alkaa tulla pikkuhiljaa, yöt kylmenevät ja lunta sataa maahan valkoiseksi vaipaksi

Lampien ja järvien vedet viilenevät ja niiden pinnalle alkaa muodostua jäätä 

 Pian ohut jää peittää järvet ja lammet 

Erään metsälammen rannalla on urossusi käynyt kokeilemassa jääpeitteen vahvuutta

Kirkas ja ohut jää ei kanna ihmistä. Jään läpi näkyy auringon paistaessa pohjalla olevat vanhat puunrungot.

 Viikon päästä järven jäänpaksuus on jo viisi senttiä, se kantaa jo ihmisen painon

Lokakuun keskilämpötila Ilomantsissa oli kuluvana vuonna +0 astetta celsiusta. Se oli  2000-luvulla viilein lokakuu Ilomantsissa. Viileys näkyi myös kuukauden sähkölaskussa. Lämmitämme taloa sähkölämmityksen lisäksi puu-uuneilla. Olen kuukauden aikana etsinyt uutta sähköenergian toimittajaa nettisivuilta, koska nykyinen yhtiö ei ole suostunut alentamaan käyttämämme sähkön hintaa. Nyt maksamme sähköstä noin 6 senttiä kWh:lta, mutta halvimmat tarjoukset ovat noin 5 senttiä kWh:lta.  Teen uuden sopimuksen luultavasti marraskuun alussa. Lokakuu on nyt lopussa ja marraskuu painaa päälle kovaa vauhtia. Marraskuu on työntäyteinen kuukausi töissä, joten blogiin kirjoittelu jäänee vähemmälle. Onneksi kotitöitä on silloin vähemmän.